Yhteistyössä Lumi Yoga Wheel

JOOGAPYÖRÄN LUMOISSA

Olen todella iloinen ja innoissani Lumi Yoga Wheel:in kanssa alkaneesta yhteistyöstä. Tutustuin toissakesänä joogapyörään ja olen tehnyt vaihtelevasti sillä harjoituksia. Viimeisen puolenvuoden aikana se on ollut erityisen paljon mukana joogaharjoituksissani ja olen saanut lisää varmuutta sekä rohkeutta sen kanssa liikkumiseen. Kehon liikkuvuuden lisääntyminen ja esimerksi tasapainon kehittyminen ovat mainioita motivaation kasvattajia ja kannustavat minua eteenpäin.  Aluksi olin epävarma joogapyörän kanssa sen uutuuden ja outouden vuoksi mutta sittemmin meistä on tullut oikein toimiva kaksikko ja minusta tuntuu hyvältä koska olen löytänyt sen oman juttuni joogapyörästä.

core1.jpg

core2

MIKÄ IHMEEN JOOGAPYÖRÄ?

Lumi Yoga Wheel, LYW, on ensimmäinen Pohjoismaiden joogapyörä ja monipuoliseen, kokonaisvaltaiseen kehonhuoltoon suunniteltu väline. Lumi Toga Wheelin takaa löytyy kolme energistä naista: Hanna ohjaa pääasiassa Suomessa mm. joogapyöräohjaajakoulutuksia sekä erilaisia workshoppeja yhdessä Emmin kanssa mutta häneen voi törmätä myös Costa del Solilla järjestettävissä workshopeissa. Josefina ohjaa tunteja sekä koulutuksia pääasiassa Fuengirolan ja Malagan alueella.

On erityisen hienoa olla mukana jakamassa joogapyörän tarjoilemia mahdollisuuksia liikkeen ja treenin muodossa sillä omakohtainen kokemukseni on, että joogapyörän avulla voidaan kehittää muun muassa liikkuvuutta, keskivartalon voimaa sekä tasapainoa. Lumi Yoga Wheelille on koottu omat treeniohjelmat, joissa havainnollistetaan liikkeet kuvien ja sanallisten ohjeiden muodossa, joten sinun ei tarvitse pähkäillä yksin mitä tehdä ja miten.

LYW:n ja apuvälineiden kanssa liikkeitä voi muokata omaa tasoa vastaaviksi liikesarjoiksi ja esimerkiksi mie suosin joogablokkien hyödyntämistä omissa harjoituksissani sillä tasapainoni ei ole vielä niin kehittynyt, että pystyisin haastaviin liikkeisiin pelkästään joogapyörän turvin. Useat liikkeet ovat jääneet puolitiehen juuri sen haastavuuden vuoksi joten yksi päivä siinä pähkäillessäni kuinka ihmeessä pystyn treenaamaan liikkeitä, joihin en edes pääse (itkunauruhymiö), laitoin blokit pyörän molemmin puolin ja sain näin pyörän tuettua paikoilleen. Tällä tavoin modifioituna pystyn opettelemaan liikkeitä sekä vartalonhallintaa ja harjoituksessa säilyy silti haasteellisuus.

tabletop.jpg

tabletop3.jpg

Keskivartalon ja yläkropan herättelyä ja erityisen paljon haastetta tähän liikkeeseen tuo joogapyörän epävakaus. 

KENELLE?

Mie suosittelen lämpimästi kokeilemaan joogapyörää ja tutustumaan erilaisiin pyörällä tehtäviin liikkeisiin. Edellytyksenä ei ole esimerkiksi joogatausta eikä sinun tarvitse olla notkea sillä kuten kerroinkin, liikevariaatioita löytyy eri tasoisille ja tehdessähän voima sekä liikkuvuus kehittyy. Mie olen jakanut Instagramissa erilaisia videoita harjoituksistani ja pyrkinyt tuomaan esille joogapyörän käytön monipuolisia mahdollisuuksia. Viime viikkoina taaksetaivutukset ja rintarangalle tilan tunteen antaminen ovat tuntuneet erityisen hyvältä ja olenkin hurahtanut niihin löytäessäni uudenlaisia liikevariaatioita. Päivitykseni ovatkin keskittyneet hyvin pitkälti taaksetaivutuksiin ja rintarankaa avaaviin asentoihin ja liikesarjoihin mutta koitan monipuolistaa treeniäni ja haastan itseäni Lumi Yoga Wheelin treeniohjelmiin.

eteentaivutus.jpg

Liikkeet tehdään aina omaa kehoa kuunnellen ja joogapyörä antaakin suoraa palautetta liikkeistä. Voit tehdä joogapyörän kanssa dynaamisen ja toiminnallisen treenin tai vaikkapa restoratiivisen eli palauttavan ja kehoahuoltavan harjoituksen.

taaksetaivutus.jpg

Joogapyörän suosio kasvaa ja Suomessakin pääsee jo jopa ohjatuille joogapyörätunneille. Taitaapa tässä allekirjoittaneenkin haaveissa olla tulevaisuudessa omien joogapyörätuntien ohjaaminen, niin mukavaa tämä on!

taaksetaivutus2.jpg

 

Lisää tietoa Lumi Yoga Wheelin tunneista, workshopeista ja joogapyöräohjaajakoulutuksesta löydät täältä.

 

Kesäkuussa meditoidaan Yogoben kanssa

MAHDOLLISUUDET TYHJYYDEN KESKELLÄ

Vuosi sitten kesällä siirsin joogamattoni ja puhelimeni aurinkoon Rovaniemellä ja meditoin takapihallamme Yogobe-sivuston ohjauksessa. Muistan yhä tuntemukset, joita kävin läpi pysähtyessäni ja siekin pääset lukemaan ”Jooga ja meditaatio – kun löydät tyhjyyden keskeltä mahdollisuuksia” -tekstin täältä.

artikkelikuva meditaatio

#junemeditationchallenge

Yogobella on kesäkuun kestävä ilmainen meditaatiohaaste ja halusin jakaa tiedon teillekkin, sillä tässä lukijoille tarjoutuu mahdollisuus ottaa askel kohti uusia kokemuksia. Sinulla ei tarvitse olla aiempaa kokemusta meditaatiosta vaan pääset aloittamaan matkan yhdessä Yogoben ohjaajien kanssa ja mikä parasta, nettiohjaus mahdollistaa meditaation haluamassasi paikassa haluamaasi aikaan. Voit myös valita haluamasi kielen sivustolta ja etsiä hakuvalintojen mukaan vaihtoehtoja.

Voit hyödyntää koodin Marmelaadi rekisteröityessäsi Yogobe-sivustolle ja saat aktivoitua 30 päivän maksuttoman tutustumisjakson käyttöösi, joka avaa sinulle videokirjaston jooga-ja meditaatiotunneille.

Tämän linkin takaa löydät vaihtuvat meditaatioharjoitukset.

meditaatio2.jpg

Mie suosittelen kokeilemaan meditaatioita ja antamaan sille mahdollisuuden vaikka pitäisitkin itseäsi ihmisenä ”jolle meditaatio ei sovi”. Miekin olin vuosikausia se ihminen, jolle meditaatio ei sopinut koska olin enemmänkin tekijätyyppiä…niin. Sitä suuremmalla syyllä minun on ollut tärkeää myös opetella rauhoittumaan pysähtymällä. Paikallaan tehtävän perinteisen mediaation lisäksi mie löydän muunkinlaisesta tekemisestä meditaatiivisia vaikutuksia ja esimerkiksi lenkkeily on minulle keino rentouttaa mieltä. Olen kirjoittanut  Joogan ja juoksemisen meditatiivisuus –kirjoituksen aiheesta, pääset lukemaan sen täältä. 

PIILOON OMIEN MIELIKUVIEN TAAKSE

Mielikuvat ja ennakkoluulot meditaatiosta olivat liimautuneet selkärankaan ja pystyin myös tietyllä tapaa turvautumaan niihin, jotta vältin pysähtymisen. En myöskään nähnyt itseäni istumassa lootusasennossa hyräilemässä matroja suitsukkeiden tuoksun leijaillessa ilmassa vaan minun paikkani oli touhuamassa ja tekemässä jotain. Tämä mielikuva kantaakin pitkälle nuoruuteen, jatkuva liikkeessä pysyminen. Niin sitä ihminen kasvaa ja kehittyy elämässään sillä nykyhetkellä viihdyn istumassa polvi-istunnassa tai lootusasennossa järven rannalla antaen aistien avautua ja annan itseni ottaa vastaan kaiken sen mitä minulla itselläni, sillä hetkellä ja ympäristöllä on minulle tarjottavaa.

Miksi meditoin? Meditoiminen rentouttaa, rauhoittaa, hämmentää, haastaa ja kehittää. Rakastan sitä tunnetta kun saan keskittyä omaan hengitykseeni ja saan antaa hengityksen opettaa minulle jotain mielestäni tai kehostani. Hengitys luo yhteyden ajatusten ja kehon välille, se on silta, linkki joka rakentuu minun sisään-ja uloshengityksen synkroniassa ja hengitys vapauttaa menneen kuormaa antaen tilaa tulevalle. Mie tykkään skannata kehoa päästä varpaisin ja havannoida tuntuuko kehossa kireyttä tai jumia, syntyykö jossain tietyssä kohdassa kehoa tuntemuksia ja jos syntyy niin minkälaisia ja nopean katsauksen jälkeen keskitän huomion jälleen hengitykseen. En yritä saada itseäni sellaiseen suojattuun ja suljettuun kuplaan tai niin sanotusti siistiä mieltäni vaan haluan edetä juuri sellaisena kuin olen sillä hetkellä.

meditaatio3

Minulla oli tosiaan omat mielikuvani ja ennakkoluuloni, joiden turvin jatkoin sitä monien projektien keskellä juoksemista vuosikausia enkä väitä, että meditoimisen aloittaminen välttämättä olisi helppoa. Toiset voivat olla tehtyjä paikallaan oloa varten jo ensi kosketuksesta lähtien mutta sitten on minunkaltaisiani. On kertoja jolloin tilanteet ovat menneet kutakuinkin tähän tyyliin: ”Miepä laitan maton valmiiksi, musiikkia taustalle soimaan ja sitten menen istumaan pehmustetulle matolle ja aloitan meditaation….Oho, pitääpä laittaakkin puhelin lataukseen, noh, kurkistanpa nopeasti  somesta uusimmat päivitykset kun luuri on kädessä..no niin, nyt mie laitan tämän puhelimen pois ja menen matolle.. mutta siinä kohtaa maton onkin vallannut parhaimmillaan kolme koiraa joten siinä menee hetki tassuterapian parissa. Lopulta matolle astuessani mieleen muistuu, että kaverille pitää muistaa kertoa yksi (loppujen lopuksi aikalailla merkityksetön asia),  kalenteriin pitää lisätä yksi muistutus, kauppalista alkaa muodostumaan ajatuksissa ja mielessä herää kysymys muistinko sammuttaa kahvinkeittimen..joten ei, rauhottuminen ja se kuuluisan zen-tilan saavuttaminen ei tosiaan käy automaattisesti.

Mie olen säntäillyt elämässäni liian pitkään ja antanut ”sitkumutku”- ajattelun ohjata minua ja tästä syystä olenkin keskittänyt ajatuksiani NYTKU asenteeseen. Otan meditaation aluksi tarvitsemani ajan itselleni ja lähden hengityksen kautta rauhoittamaan mieltä ja ohjaamaan sitä uteliaasti ja usein ilman mitään sen kummepia tavoitteita asettamatta kohti päivän harjoitusta. Meditaation kautta olen oppinut prosessoimaan asioita tavalla, joka kannustaa minua tarkastelemaan niiden monia puolia ja olen löytänyt myös vastauksia pohdintoihin. Silmäni ovat niin sanotusti avautuneet näkemään asioita, jotka ovat olleet näkökentässäni pidemmän aikaa mutta en ole malttanut pysähtyä näkemään niitä ja mieli on hyväksynyt sellaisia asioita, joiden kohtaamista olen tietoisesti vältellyt.

meditaatio4.jpg

ANNA HENGITUKSEN OHJATA

Joillekkin jooga on elämäntapa ja toisille se on liikkumiskeino siinä missä vaikkapa salitreenikin. Toisille meditaatio on rauhoittumishetki ja toiset kokevat sen itselleen vieraaksi. Minulle meditaatio on osa oman identiteetin löytämistä ja itsetuntemuksen vahvistamista. Minua motivoi se, että olen oppinut rauhoittumaan ja olen löytänyt muustakin tekemisestä meditatiivista fiilistä perinteisesen meditaation lisäksi. Olen kirjoittanutkin siitä kuinka esimerkiksi juoksemisella on minulle samankaltaisia meditatiivisia vaikutuksia kuin perinteisemmällä paikallaan tehtävällä harjoituksella. Rauhoittuminen ei ole ollut minulle aina helppoa tai itsestäänselvyys sillä tekemisen määrä on ollut se mittari, jonka mukaan olen omaa persoonaani ja minuutta rakentanut mutta kuten usein kannustan: viettäkää aikaa epämukavuusalueella ja haastakaa itseänne. En väitä, että meditaatio sopisi jokaiselle tai olisi jokaisen ”juttu” mutta voit yllättyä antamalla mahdollisuuksia. Ennen kaikkea löytää itsellesi uuden tavan ottaa omaa aikaa kiireen keskelle ja keinon lisätä rentoutta ja mielihyvää arkeen.

METTA-MEDITAATIO

Toisen ja kuluvan viikon teemana Yogoben meditaatiohaasteessa on myötätunto ja teimme eilen siskoni kanssa omilla tahoillamme Yogoben kirjastosta löytyvän Kaisa Kärkkäisen ohjaaman 30 minuutin mittaisen Lempeyttä päivääsi- hathajoogaharjoituksen, joka keskittyi myötätuntoisen ajattelun harjoitteluun. Kerromme tänään mitä ajatuksia ja tuntemuksia harjoitus meissä herätti. Olemme kirjoittaneet myös yhteisestä joogaretriittikokemuksesta kun osallistuimme ihanaan Oulussa järjestettyyn Nää oot ihana!- joogaretriittiin, lisää joogaviikonlopusta täällä.

artikkelikuva_naaootihana

Marru: Mie olen ollut viimeiset pari viikkoa mukana myös Joogahymyn joogakuvahaasteessa ja toissapäivänä  meille annettiin ”tehtäväksi” vapaavalintainen meditaatioharjoitus. Mie menin mattoni ja puhelimeni kanssa mökin rantaan ja tein Yogoben kirjastossa tarjolla olevan Kärkkäisen Kaisan lempeän harjoituksen järvenrannalla. Padma Mudran inspiroiman puolituntisen aikana Kaisa johdatteli meitä kohti myötätuntoteemaa, myötätuntoista ajattelua itseämme ja muita ihmisiä sekä ympäristöämme kohtaan. Asanat toivat kehoon lämpöä, erityisesti kyljet ja jalat saivat kaipaamani liikettä ja asanaharjoituksen jälkeen hän johdatteli meidän ajatuksiamme myötätuntoiseen meditaatioon. Koin lisäksi taaksetaivutukset ja rintarangan avaukset todella voimallisina liikkeinä, keho upposi kuitenkin ihanan kevyesti taivutuksiin kuin hakeutuen niihin omalla painollaan ja pysähtyminen tuntui luonnolliselta. Tässä harjoituksessa huomasin myös liikkuvuuden lisääntymisen tuomia muutoksia olossani ja luonnollisesti liikkeen etenemisessä. Tuntui todella hyvältä kun keho kutsui minua jatkamaan matkaa lempeästi ja sain uudenlaisen fiiliksen asanoihin.

Ajatukset ottivat erityisesti koppia myötätuntoisesta suhtautumisesta ihmisiä kohtaan jotka ovat loukanneet ja väheksyneet minua tai puhuneet minusta pahaa (selän takana) tarkoituksena saada levitettyä eteenpäin negatiivista ajattelua minua ja tekemisiäni kohtaan. Kasvotusten käytävät keskustelut ikävissäkin merkeissä ovat parempi käytöstapa kuin raukkamainen nimimerkkien taakse piilottelu. Suorapuheisuus osoittaa kunnioitusta toista kohtaan.

Kuinka kokea myötätuntoa ihmistä kohtaan, joka on loukannut sinua ja tarvitseeko minun tuntea siten sellaista ihmistä kohtaan? Mie olen sitä mieltä, että vihan ja kaikenlaisen negatiivisen kuorman kantaminen taakkana vie ainoastaan meidän voimia ja vetää magneetin lailla lisää negatiivisuutta elämään. Mie en ole tästä syystä pitkähihainen ihminen koska vihalla ei ole minulle juurikaan annettavaa. Minun mielestä viha ei ole turhan tunne vaan tunteet ovat koettavissa syystä ja esimerkiksi riitelykin kaikessa ikävyydessään voi myös puhdistaa ilmapiiriä ja selkeyttää asioita. Vihanpitoa en koe omakseni puhtaasti itsekkäistä syistä. Olen huomannut, että kehittyneen itsetuntemuksen myötä minun on helpompaa suhtautua asioihin rauhallisesti ja miettiä, että mistä mahdollinen tilanne tai toisen ihmisen käytös johtuu. Joskus syy olen mie ja joskus syy löytyy  vaikkapa kommentoijan elämäntilanteesta. Näiden ajatusten läpikäyminen vapauttaa mieltä entisestään ja tämä avoimuus, jonka koen, on samaan aikaan innostava ja vähän pelottavakin tunne sillä avoimuus tekee ihmisestä tietyllä tapaa alastoman, suojattoman.

 

Metta-mediaatioharjoituksen, jota kutsutaan myös rakastavan ystävällisyyden ja myötätunnon harjoitukseksi sanotaan vahvistavan ystävällistä asennetta ja hoitavan  suhdetta itseemme ja toisiin. Harjoituksessa kannustetaan meitä kasvattamaan hyvää tahtoa itsessämme ja opetellaan rakastamaan itseään, lähimmäisiä ja ihmistä, jonka kanssa on ollut ongelmia tai vaikeuksia. Myötätuntoharjoituksen myötä toivotaan terveyttä, turvaa ja onnellisuutta itsellemme ja ympäristöllemme. Minulle on jäänyt mieleen lausahdus ” Ilman myötätuntoa ei synny inhimillistä hyvinvointia tai syviä ihmissuhteita.”

MITÄ MYÖTÄTUNTO ON?

Kaisan ohjaama Metta-meditaatio sai minut miettimään myötätuntoa syvemmin, mitä  myötätunto minulle on? Käytännön esimerkki: olette varmaan joskus olleet tilanteessa, jossa kaverin nauru tarttuu teihin saaden teidätkin nauramaan tai läheisen ihmisen itku saa teillekkin pahanmielen aikaiseksi, jolloin sanotte tilanteessa, ”voi älä itke kun sitten mullakin alkaa itkettämään”? Myötätunto on esimerkiksi kykyä myötäelää toisen elävän olennon tilanteita, asettua toisen asemaan ja jakaa kokemukset toisen kanssa. Omat  kokemukseni ovat vahvistaneet ajatteluani siitä, että myötunto rakentaa yksilön itsetuntoa sisältäpäin ja vapauttaa meitä kielteisistä ajatuksista. Itsevarmempana ja elämään luottavaisena olen tyytyväisempi itseeni ja tekemisiini eikä minusta tunnu niin herkästi siltä, että toisen hyötyminen olisi minulta pois tai iloitsisin toisen epäonnistumisista.

Tutkimuksissa on todettu myötätuntoisen ajattelun muun muassa vähentävän stressiä ja voivan jopa pidentää elinikää ja tutkijoiden mukaan myötätunto on taito, joka on opeteltavissa ja vahvistettavissa. Tämä kuulostaa loogiselta sillä niinkuin monessa muussakin oppimisprosessissa toistot kehittävät mieltä ja ohjaavat parhaimmillaan kohti toivottua kehitystä ja lopputulosta. Myötätunnon harjoittamisessa tuskin tulee helposti sitä rajaa vastaan, jolloin voimme todeta olevamme ”valmiita” sillä meidän oman elämän tapahtumat ja kokemukset vaikuttavat suhtautumisemme ja käytöksemme takana ja tästä syystä ajattelenkin itse, että myötätunto ei ole jokaisen vahvuus tai piirre, joka näkyy selkeästi luonteessa. Jos itsellä on vastustanut elämässä ja tapahtumat tuntuvat epäreiluilta, voi olla haastavaa nähdä oman navan ulkopuolelle.

LEMPEYTTÄ PÄIVÄÄSI

Jaana: Tein Yogoben kesämeditaatiohaasteeseen kuuluvan Lempeyttä päivääsi – hathajoogaharjoitteen ja meditaation.

Otin koko harjoituskokonaisuuden meditaativisena harjoitteena sillä alusta asti harjoituksen keskiössä oli sydänkeskus. Jo alussa tehty sydämen avaus selällään toi voimakasta nostetta ja avasi sydänkeskusta lempeästi mutta voimallisesti. Tämän päivän kiireisessä elämässä niin lempeys kuin myötätunto sekä itseään että toisia kohtaan voi herkästi jäädä kaiken muun jalkoihin. Tämän vuoksi niin maadoittuneisuus kuin chakrojen tasapainottaminen ovat tärkeitä työkaluja omassa arjessa ja hyvinvoinnissa.

jaana.jpg

Tämä harjoitus sattui uuden kuun jälkeiseen päivään jolloin kävin vielä läpi voimakasta puhdistusta ja voimakkaita energioita. Parikha Asanassa tehdyt sydämen avaukset olivat itselle todella voimallisia. Tunsin miten sydän aukesi ja tarjosin samalla myötätuntoa taivasta kohti lotuskukan muodossa. Varsinkin jälkimmäinen sydämen avaus taaksetaivutuksineen ryöpsäytti puhdistavat kyyneleet poskille.

Varsinaisen Ystävällisyys-meditaation aikana oli mielenkiintoista huomata miten energiat vaihtelivat riippuen siitä minkälaisessa tunnetilassa ajatteli ihmistä jolle toivoi terveyttä, rakkautta ja onnellisuutta. Tämä meditaatio sai myös huomaamaan että vielä sieltä menneestä löytyy ihmisiä jotka nostaa vihan tunteita esiin vaikka kaikkia edellä mainittuja asioita heille toivoikin. Se että kantaa edes pientä määrää vihan, katkeruuden tai pettymyksen energiaa sisällään syö vain itseä sisältä. Sen vuoksi kiitänkin tätä meditaatiota tästä oppiläksystä sillä nyt minulla on mahdollisuus tuoda kaikki ne negatiiviset energiat valoon ja päästää irti rakkaudella.

Mikä meditoimisessa kiehtoo tai epäilyttää? Millainen on sinun lempimeditaatiosi? Me kuullaan mielellään teidän omia kokemuksia.

Namaste ❤ Marru & Jaana

Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli

TIISTAIN MOTIVAATIOPÖHINÄ

Tänään on ollut rauhallinen tiistaiaamu, koirat tuhisevat mökin eri huoneissa ja itselläkään ei ollut mikään kiire nousta. Heräämisen jälkeen kevyet, hitaat venyttelyt sängyssä kun keho tuntuu yön jälkeen hieman kankealta ja pysähtyneeltä ja sängystä ylösnousemisen jälkeen kiireetön siirtyminen kahvinkeittimelle. Tässä vaiheessa energian liike alkaa pikkuhiljaa heräilemään ja tuntuu lämpimämmältä ja pehmeämmältä. Nämä tuntemukset lämmittävät mieltä, sillä pikakelaus muistoissa taaksepäin vain muutaman vuoden päähän muistuttaa kiputilojen kanssa elämisestä. Alaselän liikkuvuus oli todella rajoittunutta ja voimakkaat kiputilat sekä lihasjumit piinasivat arjessa. Sain aamuisin kammeta itseni sängystä ylös ja sain taistella sukat sekä kengät jalkaan. Näistä ajoista on kuljettu pitkä matka kohti kehonkunnioitusta ja kehontuntemusten kuuntelua.

Kehon herättely varovaisin, pienin liikkein on ihana tapa houkutella tätä kehomielen pakettia tähän päivään. Mie olen aamuihmisiä, herään usein aikaisin ilman kellon herätystä, se on opittu tapa ja osa aamurutiinejani. Mie keitän kahvit hiljaisessa talossa, saan seurailla täällä mökillä kun luonto ja eläimet heräilevät päivään ja tämä on se hetki jolloin mie itse lataudun.

InShot_20180528_081018525

YOGOBE

Mie aloitin viime keväänä säännöllisten ohjattujen meditaatioharjoitusten tekemisen Yogoben sivuston kautta ja tämän myötä myös joogasta ja meditoimisesta on tullut miltei päivittäistä. Yhden asian säännöllistäminen elämässä auttaa siinä, että saa sen tyytyväisyyden tunteen itselle kun huomaa sitoutuneensa asiaan. Säännöllinen harjoittelu ja joogaaminen kehittää ja kehitys motivoi jatkamaan. Uusien asioiden oppiminen vetää mukanaan syvemmälle oppimisprosessiin ja säännöllisyys tukee tätä oppimisprosessin etenemistä. Säännöllisestä tekemisestä tulee hyvä olo kun keho tottuu siihen, että saa huomiota ja lihasjumit sekäs mahdolliset henkiset kipuilut saavat osansa huomiosta endorfiinien matkatessa pitkin kehoa ja hengityksen rytmittäessä kokonaisuutta.

Mieli ja keho eivät kuitenkaan vaadi paljoa herättelyyn tai virkistäytymiseen. Jos mieltä kiristää tai olo on tunkkainen ja vetämätön niin yleensä siihen on saatavissa apua liikkumisesta tai vaikkapa hengitysharjoituksista. Jo vartti sen tekemisen parissa saada aikaan jo uuden heräämisen päivään, hidastaa niitä jyllääviä ”to do”-listan herättämiä kierroksia tai lieventää ärsytystä. Olen itse huomannut aiemmin (vuosia sitten) alitajuisesti vähätelleeni esimerkiksi viidentoista minuutin mittaisia kotitreenejä. Itseasiassa se on ollut egon luoma tekosyy välttelylle koska minua on laiskottanut eikä ole huvittanut patistaa itseäni liikkeelle vaan kotona on alkanut esimerkiksi siivoaminen ja ikuisuusprojektien aloittaminen tai lopppuunsaattaminen yhtäkkiä kiinnostamaan enemmän. Kuulostaako tutulta?

Omalla kohdallani pätee todella usein se, että mitä väsyneemmäksi ja vetelämmäksi itseni tunnen, sitä suuremmalla syyllä minun pitäisi käppäillä joogamatolleni tai lähteä lenkkipolulle. Toki lepopäiviäkin tarvitaan ja onkin syytä opetella tunnistamaan myös sellainen väsymys, johon auttaa eniten uni ja lepo. Lepopäivinä tykkään tehdä restoratiivisia joogaharjoituksia sillä on ihanaa kun saa päästää irti jännistystiloista ja liikkeet lämmittävät kehon saaden miellyttävän pehmeän olon tunteen leviämään kehon joka kolkkaan ja tai käyn rauhallisella kävelyllä nauttien luonnon pienistä suurosta ihmeistä.

Keho ja mieli rentoutuvat parhaimmillaan käsi kädessä. Tunnen usein eroja mielen rentoutumisen ja kehon rentoutumisen välillä ja ajoittain esimerkiksi sopivan loppurentoutusasanan löytymiseen menee enemmän aikaa ja hengityksellä kestää pidempään rauhoittua jonka myötä mielen liike jatkaa värähtelyään. Kehomieli ei toimi robotin lailla automaattisesti vaan reagoi erilaisiin aistiärsykkeisiin, joiden ympäröimänä me elämme arkipäiväistä elämää.

Screenshot_20180528-082853__01

SÄÄNNÖLLISYYS TEKEMISEN TUKENA

Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli. Itselläni se tarkoittaa tänään joogaharjoitusta ja kävelylenkkiä mutta sellaisina päivinä jolloin on tiivimmät aikataulu, pyrin ottamaan 15-20 minuuttia omaa aikaa. Ota edes se lyhytkin hetki itsellesi ja tee jotain sellaista mikä saa sinut hymyilemään ja mistä sinulle tulee olo hyvä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Älä jää pyörimään niiden ajatusten ympärille, jotka ruokkivat omia tekosyitäsi tai vertaa tekemistäsi muiden tekemisiin. Ajatukset kuten ”helppoahan se on tuon treenata kun sillä on…”, ”hyvähän se on hänen sanoa ja hehkuttaa, koska hänellä ei ole..” ”mie aloitan huomenna…” nostavat lopulta kiukun ja turhautumisen verhoa päällimmäiseksi tunnetilaksi ja nämä kuormittavat vain entisestään kurjaa oloa kun alla painaa jo valmiiksi pettymys itseensä koska ”en taaskaan…”

Muihin vertaaminen ja tekosyiden varjoon piiloutuminen ei kehitä vaan tekosyiden varjoon piiloutuminen väsyttää ja turhauttaa. Pikkuhiljaa menettää uskon itseensä koska ”aina…” ”eikä koskaan…” asenne ahmaisee mielen otteeseensa ja jo tutuksi piirtynyt pyörä jatkaa pyörimistään. 

InShot_20180527_094447569

Mikäli aloittamisvaikeus vaivaa niin me voidaan kokeilla saada kiinni ajatuksesta, että ei se määrä vaan se laatu, ei se tekemisen kesto vaan se, että ylipäätään teit jotain, edes jotain pientä oman hyvinvointisi eteen.

Aluksi kynnys tekemisen äärelle on ylitettävä, sen muurin yli on kiikuttava ja on keskityttävä päämäärätietoisesti asiaan päivä kerrallaan. Teoriasta käytäntöön ja tuumasta toimeen. Mie kehoitan yleisesti ihmisiä lempeyteen itseään kohtaan mutta näissä tilanteissa me tarvitaan myös jämäkkyyttä, selkärankaa, päämäärätietoisuutta ja ennen kaikkea sitä omaa halua. Mikähän siinä on, että usein sitä tietää mikä on itselleen hyväksi niin teoriassa kuin käytännössä mutta jostain syystä itseään on vaikeaa saada liikkeelle ja juurikin aloittaminen tuntuu to-del-la hankalalta?

EPÄVARMUUKSIEN KOHTAAMISIA

Uusien rutiinien opetteleminen ja asioiden arvottaminen vie meitä pois mukavuusalueelta ja se saa meidät tuntemaan itsemme paikoittain epävarmoiksi. Itselläni on kokemusta siitä, että epävarmuus saa aikaan erilaisia tunnetiloja joita mie olen alitajunnassa pakoillut ja joita en ole halunnut kohdata. Tämä on ollut myös yksi suurimpia syitä siinä miksi olen perustellut itselleni ettei ”meditoiminen sovi minulle”. On ollut niin valtavasti tunnetiloja, tilanteita, ajatuksia ja kohdattavana, minua pelotti kaikki se ja helpointa oli vain ensimmäisenä napata kiinni siitä ajatuksesta ja oletuksesta, että kuulun niihin ihmisiin, joille meditoiminen ei sovi ja joiden ”juttu” se ei ole. Taisin myös tuudittautua siihen ajatukseen, että olen käynyt riittävästi läpi menneisyyden tapahtumia, jotta pystyn elämään nykyisyyttä kaikki aistit avoinna mutta se oli tosiaan mielen luomaa turvaa. En kannata menneisyyden ja tapahtumien loputonta vatvomista mutta mielestäni on oleellista käsitellä oma menneisyys, jotta saa ymmärrystä itselleen miksi toimii nyt kuten toimii. Asioiden käsittelyn myötä itsetuntemus on kasvanut ja vahvistanut minuutta ja on syntynyt tunne, joka viestii, että omia tunteita, ajatuksia ja kaikkea sitä ihmeellistä mitä mieli kokee ja elää, ei tarvitse pelätä.  Pikkuhiljaa olen oppinut tunnistamaan omat tunnetilani ja oppinut kuuntelemaan tunnetilat aiheuttavat syyt ja nimeämään ne. On ollut oma matkansa opetella pysähtymään tunteiden äärelle ja opetella kohtaamaan ne.

Voi kauhistus kun on ollutkin värikkäitä kohtaamisia, tunnetilat on vaihdelleet vaaleanpunaisesta hattarasta mustaakin mustempiin tunteisiin. Näiden tilanteiden jälkeen on ollut usein todella uupunut olo sillä niin voimakkaita omien epävarmuuksien kohtaamiset ovat voineet olla. Olo on ollut samaan aikaan uupunut sekä puhdistunut ja  usein näitä tunnetiloja on hetken aikaa seurannut itsehäpeän tunne mutta olen oppinut tämän oman kasvuprosessini myötä rakastamaan jälleen itseäni ja oppinut päästämään irti siitä tunteesta.

InShot_20180528_082632494

Tässä on ollut isossa osassa joogan ja meditaation parissa viettämäni aika ja kulkemani matka. Mie olen tuntenut kuinka joogan henkisyys on alkanut kiehtomaan minua enemmän ja enemmän ja se on tuonut hyviä vaikutuksia elämään.

Jooga ja meditaatio ovat minulle työkalut kohti parempaa itsetuntemusta, itseni rakastamista ja kunnioittamista. Näkymätön työkalu, jonka kautta voin kasvattaa itseni hyväksymistä, nähdä itseni hyväksymässä valossa ja kokea ajoittain myös riittävyyden tunteita. Mie valitsen nykyään itsehäpeän tilalle mieluummin rakkauden ja kunnioituksen itseäni kohtaan. Haluan tarkastella elämää avoimin mielin ja kuljettaa tähän mennessä oppimiani hyväksymisen sekä sopeutumisen taitoja mukanani.

Blogiyhteistyö Yogobe-sivuston kanssa on tuonut uusia ulottuvuuksia elämään sillä se on avannut minulle uusia mahdollisuuksia niin joogan kuin meditoimisen parissa kotona. Olen pystynyt tekemään kotona ja mökillä  monipuolisemmin joogaharjoituksia ja erityisesti silloin kun tekemiseni oli todella rajoitettua, minulle korostui näiden tärkeys ja merkitys omassa arjessani. Lisäksi iso plussa siitä kun työaamuina oli mahdollisuus tehdä nopeahko aamuharjoitus ennenkuin istahti alas työskentelemään koneella. Aamuisin on mukavaa tehdä ohjattu harjoitus, jossa saa kulkea sen ohjauksen mukana niin sanotusti sen enempiä miettimättä.

Kirjoitin vuosi sitten ajatuksiani Yogobe-sivuston ohjatuista meditaatioista ja joogatunneista matkani alkuvaiheessa, pääset lukemaan kirjoituksen täältä.

Lämpimänä muistutuksena; käytä koodia Marmelaadi rekisteröitymisen yhteydessä ja saat kuukauden mittaisen ilmaisen tutustumisjakson Yogobe-sivustolle.

 

 

 

 

Aamuinen joogaharjoitus

Hyvää huomenta!

Tänä aamuna heräsin aikaisin ilman sen kummempaa syytä ja hipsin joogamatolle herättelemään kehoa ja mieltä. Tein hyvän mielen aamuharjoituksen, jossa liikuin asanasta toiseen antaen kehon ohjata etenemistä ja harjoituksen jälkeen olo on ollut mukavan iisi ja hyväntuulinen. Puhun tässä kehon ohjauksesta sen vuoksi, että tänä aamuna keho tosiaan tuntui ohjaavan liikettä mielen sijaan. Mielenkiintoinen näkökulma, arvelisin sen syntyneen siitä, että keskittyminen oli niin voimakkaasti ja puhtaasti siinä liikkeessä. Minulla kun saattaa välillä käydä niin, että keskittyminen on niin heikoilla, että havainnoin enemmänkin niitä ajatuksia mitkä mielessä vilisee. Toisina aamuina/päivinä tasapainoharjoitukset rauhoittavat kierrokset mielestä (välillä heti herättyäni mielessä on voimakasta turbulenssia mutta useimmiten sen pohjalla on innostus tulevaan päivään tai vaihtoehtoisesti negastressi) ja toisinaan lähestyn uutta päivää lempeän yinjoogan kautta. Tuntuu tosi hyvältä kun keho itse hakeutuu vapaasti asanoihin, tietysti mieli on siinä mukana ohjaamassa mutta tämä vapauden tunne on huikea!

Joogan parhaita puolia on muun muassa se, että asanoita on valtavasti eri variaatioineen ja monipuolisuus tuntuu oikein korostuvan oppimisen myötä. Kehon voiman ja liikkuvuuden kehittyessä mielikin vahvistuu ja ainakin omalla kohdallani syttyy lisää kun huomaan pystyväni uusiin asioihin kehoa kuunnellen. On ollut aikamoisen matkan takana oppia hyväksymään se, että keho ei välttämättä pysty samoihin asioihin joka päivä. Toisina päivinä tasapainoliikkeet on enemmänkin huojuvia ja vaappuvia versioita tai niistä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään ja toisina päivinä tuntuu, että juurikin niissä asanoissa keho tuntuu vahvalta, mieli tasapainoiselta ja asana on kuin tehty siihen hetkeen.

eteentaivutus

Olen lukuisia kertoja ärsyyntynyt itseeni kun en ole onnistunut syystä tai toisesta jossain liikkeessä, jonka olen ”päättänyt tehdä” juuri sinä päivänä. Lukuisten epäonnistuneiden toistojen (kyllä, mielestäni joogassa saa sanoa, että joku asana epäonnistui, sen sijaan, että ajattelisin sen olevan juuri sen päivän paras versio, jos liikkeestä ei ole tullut yksinkertaisesti mitään) jälkeen olen aiemmin ärsyyntynyt tilanteesta mutta nykyisin osaan suhtautua näihin tilanteisiin siten, että jatkan matkaani toisiin liikkeisiin antaen keskittymiseni niihin. Annan tunteiden nousta pintaan sellaisina kuin ne ovat, en koita hillitä tai hallita niitä vaan pikemminkin oppia tulemaan toimeen niiden kanssa ja opetella hyväksymään ne.  Olen miettinyt näiden joogavuosien aikana paljon sitä, että mikä on joogaa ja mikä ei, voinko tuntea näin joogatessani, saanko tuntea jotain tiettyä tunnetta, saanko ärsyyntyä itseeni jne kunnes esitin itselleni kysymyksen: miksi ei? Mie olen kokonaisuus ja voimakkaasti tunteella eläjä, jonka oloon vaikuttaa päivien tilanteet ja tapahtumat. Joogasta tulee hyvä olo kehoon ja se rauhoittaa tai innostaa mieltä mutta kuten elämässä yleensä, minun tunteet ohjaa voimakkaasti tekemistä.

Muistan esimerkiksi vuosia sitten pähkäilleeni itsekseni tilanteessa, jossa meitä ohjattiin jättämään joogamaton ulkopuolelle mahdolliset negatiiviset tunteet ja päivän ikävät tapahtumat, että miten ihmeessä pystyn jättämään ne tunteet pois? Ei tässä ohjauksessa ole sinällänsä mitään vikaa sillä jollakin se voi toimiakkin mutta itselleni sopii se, että saan tulla matolleni kokonaisuutena, omien tunteiden kanssa, saan harjoituksen aikana pudoteltua kireyttä ja ärtymystä pois ja saan tilalle paremman mielen tai ainakin fyysisen rasituksen endorfiineineen. Huolimatta siitä, että negatiiviset tunteet tulisivat matkassani matolleni, en keskity niihin vaan tekemisen kautta fokus on hengityksessä, linjauksissa ja liikkeessä ja melkeinpä aina ne negatiiviset tuntemukset jäävät taka-alalle harjoituksen aikana ja sen päätteeksi ne ovat lieventyneet ja mahdollisesti muuttuneet neutraalimmaksi tai positiivisemmaksi.

apk.jpg

Toinen tilanne oli myös vuosia sitten kun mietiskelin, että miten ihmeessä ihmiset osaavat loppurentoutuksessa eli savasanassa ”tyhjentää mielensä” tai osaavat pysäyttää ajatukset sen ajaksi kunnes minulle ohjattiin sellainen tapa, jonka omaksuin heti. Minun mieli on usein kuin Nalle Puhin tiikeri, hyppii ja pomppii innostuksissaan asiasta ja tunteestakin toiseen joten tämä mielen pysäyttäminen ei yksinkertaisesti ole minun juttuni vaan sen sijaan mie saan sallia kaikki mun tuntemukset ja antaa ajatustenkin liikkua vapaana tarttumatta niihin. Tämän sisäistäminen on vahvistanut minun omaa matkaani joogaan parissa ja loppurentoutuksesta on tullut odotettu osa harjoitusta sen sijaan, että kuluttaisin aikaani miettien ”miksi en opi pysäyttämään ajatusten virtaa ja mielen liikettä.

Olen pitkään tehnyt Yogoben ohjattuja harjoituksia ja viime aikoina on tuntunut siltä, että kehityn oman joogaamisen parissa enkä tarkoita nyt pelkästään uusien asanoiden oppimista vaan sitä henkistä puolta. Asanat tulevat tutummiksi ja itseluottamus lisääntyy matolla. Epävarmojen ajatusten kuten ”voinko tehdä näin”, ”teenköhän tämän oikein”, ”voinkohan tehdä tämän asanan seuraavaksi” tilalle on tullut rennompaa liikkumista ja leikittelyäkin. Tällaisten asioiden havainnoiminen on mielekästä ja tämän aamuiset ajatukset tunteineen muistuttivat minua siitä, että on hyvää pysähtyä mietiskelemään harjoitusten vaikutuksia.

namaste.jpg

Toivottavasti tämä päivä kohtelee sua hyvin

🔸🙏🔸🧡🔸✌️🔸

Joogan ja juoksemisen meditatiivisuus

LIIKKEEN FLOW

Ajatuksia eiliseltä lenkkipolulta kun mielessäni pyöri itselleni kaksi rakasta lajia: jooga ja juokseminen. Pohdiskelin mielessäni sitä, että molempia lajeja yhdistää meditatiivisuus.

Screenshot_20180316-083142__01

Olen huomannut kuinka saan tietoisella hengityksellä ajatukset rauhoittumaan ja olenkin kuluttanut Yogobe-sivustolta löytyviä ihania ohjattuja meditaatioita, joiden parissa viihdyn. Kirjoittelin viime vuonna omista meditaatio kokemuksista ja Yogoben tunneista, pääset lukemaan kirjoituksen täältä.

Lämpimänä muistutuksena; saat koodilla Marmelaadi kuukauden mittaisen ilmaisen tutustumisjakson Yogobe-sivustolle ja sinulla on mahdollisuus tutustua sivuston monipuoliseen tuntitarjontaan. Käytä koodia tunnusten luomisen yhteydessä.

Screenshot_20180317-073419__01

Mielen liikkeiden sulauttaminen fyysiseen harjoitukseen on kenen tahansa omaksuttavissa. Sakyong Mipham / Meditatiivinen juokseminen

Olen lueskellut Sakyong Miphamin Meditatiivinen juokseminen-kirjaa ja mietiskellyt paljon sitä, että mitä meditaatio minulle merkitsee ja kuinka se toteutuu.  Niin joogamatolla tehdyt meditaatioharjoitukset kuin liikkeen kautta löytyvä flow ohjaavat mieltä yhdessä hengityksen kanssa syventäen omaa keskittymistä ja omaa matkaa kohti meditatiivista mielentilaa, jossa mieli voi saavuttaa rauhallisen fiiliksen. Toisinaan mieli viestii voimakkaasti, että on aika pysähtyä matolle hengityksen, olemisen ja tuntemusten äärelle ja välillä pysähtyminen oman itsensä äärelle toteutuu omalla painollaan ilman sen kummempia tavoitteita esimerkiksi juoksulenkillä. Meditatiivisuus voi ilmentyä myös innostuksena ja itse tosiaan koen, että ylipäätään liikkeen ja hengityksen yhdessä luoma flow voi rauhoittaa ja tasapainottaa mieltä antaen kuitenkin kehon liikkua. Hengitys jo itsessään luo liikettä ja eloa kehoon vaikka meditointiharjoitus tehtäisiin vaikkapa istuma-asennossa. On mielenkiintoista miettiä ylipäätään meditatiivisuutta, sen voi kokea eri lajien ja tekemisten yhteydessä. Toisille meditatiivista voi olla esimerkiksi kokkaus, keskittyminen tekemiseen tuo ajatukset nykyhetkeen tai tekemisen ohella ihminen voi prosessoida tuntemuksiaan ja joku kokee urheilusuoritusten lomassa meditatiivisia hetkiä. Itse miellän meditoimisen yksnkertaisimmillaan hengitysharjoitukseksi, jossa opettelen hyväksymään ajatuksia ja tunnetiloja. Toiset tykkää ”tyhjentää päänsä kaikista ajatuksista”, itse suosin sitä, että annan ajatusten ja tunteiden seilata vapaana sillä mieli elää ja resonoi harjoituksiin.

Joogaharjoituksissa minua kiehtoo muun muassa se, että asanat oikein vaativat minun keskittymisen ja läsnäolon siinä hetkessä, jotta  tiedostettu yhteys mielen ja kehon välille syntyy ja juoksulenkeilläkin huomaan helposti keskittymisen merkityksen esimerkiksi hengityksessä. Parhaimmillaan askel on kevyt ja hengitys tukee etenemistä ja mielikin tuntuu kevyeltä. Pitkissä lenkeissä on erityisen mielenkiintoista se kuinka ajatus muuttaa matkan varrella muotoaan ja lenkin aikana mieltä painaviin asioihin voi syntyä ratkaisu tai jonkinlainen lopputulos. Usein ennen lenkille lähtöä mielessä räiskyy monet asiat ja tuntemukset ja mie tunnen kuinka ohimoita alkaa kiristämään, sellainen levottomuus alkaa kasvamaan sisällä ja juostessa saan ne kierrokset tasaantumaan. Mustavalkoisiin asioihin voi tulla lenkin aikana häivähdyksiä väreistä ja maailman suurimmalta vastoinkäymiseltä tuntunut asia voi löytää sen oman todellisen mittakaavansa kun mieli on rauhoittunut.

Screenshot_20180317-104135__01

Meditoiminen ei omalla kohdallani tarkoita automaattisesti zen-tilaa vaan ylipäätään nykyhetkeen pysähtyminen ja tunteiden sekä ajatusten hyväksyminen on ollut pitkän matkan takana. Olen kokenut ristiriitaisia fiiliksiä ja ennakkoluuloja meditoimista kohtaan sillä vuosia sitten pysähtyessä olen todellakin ajanut itseni epämukavuusalueelle, niin vaikeaa paikallaan olo ja pysähtyminen minulle oli. Mielessä ja mielen takana asti on ollut aikoinaan niin suuret painolastit häpeää, pettymystä ja epävarmuutta itseään kohtaan, että näistä syistä johtuen perustelin itselleni, ettei ”meditointi ole ollut minun juttu”.

Pikkuhiljaa joogan maailma avasi minua itseäni kokonaisuudessaan, mieli alkoi ottaa asioita vastaan entistä avoimemmin ja kannustavammin ja uteliaisuus uusiin asioihin heräsi. Joogaharjoitukset saivat minut tiedostamaan omaa käytöstäni, niitä kuuluisia selityksiä ja perusteluita, joilla vähättelin ja estelin omaa osaamistani jo etukäteen ja silmäni alkoivat myös avautua tiettyihin maneereihin omassa käytöksessäni ja suhtautumisessani itseäni ja kehoani kohtaan. Asanaharjoitusten myötä tuntui luonnolliselta kurkistaa syvemmälle meditaation maailmaan. Löydettyäni meditaatioharjoitukset into kasvoi. Ajatuksissa vahvistui pikkuhiljaa tarve meditaatiolle, ajatusten ja tunteiden purkamiselle, yleisestikin hyväksymiselle. Meditaatio alkoi kasvattaa omaa paikkaansa minussa sillä löysin siitä itselleni välineen, jonka avulla saan tasapainon tunnetta. Samaan aikaan vahvistui myös se, että meditatiivisuus voi ilmentyä niin paikallaolo ja läsnäoloharjoitusten myötä kuin liikkeessäkin.

Screenshot_20180317-073250__01

Meditaatiossa koettava kirkkauden taso ei ole pelkästään fyysisen toiminnan tulos. Mielen kirkkaus on sitä, mitä mieli on. Sakyong Mipham / Meditatiivinen juokseminen

Juoksulenkeillä liike rytmittää yhdessä hengityksen kanssa ajatusten kulkua ja ajatukset peilautuvat välillä sen hetkiseen fyysisen oloon tai prosessoin mielenpäällä pyöriviä ajatuksia. Olen opetellut myös sen, että mikäli lenkillä haluan yksinkertaisesti vain vapaata niin en tartu niihin ajatuksiin ja annan fiilistenkin liidellä vapaana. Mieli rentoutuu ja puhdistuu, minusta on ihanaa ajatella ja kokea, että saan karistaa selästäni kaikki tarpeettomat asenteet ja tuntemukset pois. Lenkkipolulla maisemat vaihtuu ja saan ripotella matkan varrelle tuntemuksia, jotka vievät itseltäni energiaa ja saan uusille sitä myöten tilaa.

Pystyn omalla mielentilallani vaikuttamaan omaan olooni ja esimerkiksi turhautumisen tunteet ehtivät myös nousta ajoittain pintaan lenkin aikana, syynä voi olla sen hetkinen fyysinen kunto tai joidenkin ajatusten käsittely. Saan puhdistettua nämä fiilikset itsestäni ja puntaroitua syitä sen hetkiseen olooni. Ajoittain käyn lenkillä ilman kuulokkeita ja välillä kuuntelen podcasteja tai musiikkia. Musiikkia kuunnellessa saan rytmiä liikkeelle ja focus on omassa kehossa ja olossa, musiikki antaa myös kivaa tsemppiä.

Millä tavoin sie meditoit?

 

 

 

 

Ajatukset tavoitteeksi ja tavoitteet päämääräksi

LIIKETTÄ LAUANTAISSA

Eilen oli upea aurinkoinen lauantaipäivä, joka alkoi kiireettömästi ja mukavan rennolla fiiliksellä vaikkakin aamu alkoi aikaisin koska halusin nähdä hiihtokisat. Onnea Iivolle, upea suoritus! Tänään saatiin jännittää naisten hiihtoja ja hienosti Suomi menesty kisoissa, onnittelut myös Kristalle! Lauantain kisojen jälkeen uppuduin hetkeksi oman joogaharjoituksen pariin ja yllätin itseni uusien asanoiden parista. Olen vastikään tutustunut tuetun päälläseisonnan ja Pincha mayuarasanan maailmaan ja leikkinyt molempien liikkeiden kanssa ensimmäisiä kertoja. Kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja, täällä se miekin 34 -vuotiaana leikin liikkeiden kanssa kuin aikuisten jumppakoulussa konsanaan! Kouluaikoina en todellakaan ollut mikään jumppakärpänen, joten voin ylpeänä tuumata, että uusia asioita todellakin oppii ja tämä on todella palkitsevaa. Sekä päälläseisonnassa että Pinchassa hyödynnän ja turvaan toistaiseksi seinään ja tämä meidän mökin Paul The Wall on varsin kätevä apuväline. On myös mukavaa huomata oma kehitys sen myötä kun liikkeet onnistuvat ilman sitä tuttua turvaa, omalla painollaan. Mie olen arka yrittämään joitakin uusia asanoita yksin, erityisesti näitä ylösalaisia ja siskon ollessa henkisenä tukena, nostin päälläseisonnassa molemmat jalat seinästä irti ensimmäistä kertaa..voi sitä kiljahdusten määrää! Taisi Jaanallakin jäädä tinnittämään korvaan kun mie päästin  hämmästyneen ja innostuneen riemunkiljahduksen, hahah!

IMG_20180223_120844_689

Tässä kohtaa haluan muistuttaa joogasivusto Yogoben kuukauden  mittaisesta ja ilmaisesta tutustumisjaksosta, joka sinun on mahdollista hyödyntää: 

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson.
Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä.

IMG_20180224_073142_662

(P.S. Tämä ei ole maksettu mainos vaan haluan itse hehkuttaa! Kuvissa näkyvät minun lempparijoogapöksyt, lisää ihania ja kotimaisia MyPreman kuoseja löydät täältä.)

Joogan jälkeen me lähdettiin koko porukalla ulos ja mie pääsin hiihtämään tuohon viereisen järven jäälle. Sen verran taustaa, että hellu yllätti minut torstaina viemällä suksikaupoille Kajaaniin ja vuosikymmenien tauko hiihdossa päättyi. Mie valitsin pertsasukset ja hän valitsi luistelusukset ja me käytiin heti torstaina testailemassa välineitä Suomussalmella paikallisella ulkoilureitillä, sukset luisti todella hyvin! Siitä kiitos Kajaanin Intersportiin, meitä palveli ammattitaitoinen myyjä, joka antoi selkeät ohjeet suksien käsittelyyn ja antoi muutoinkin ajankohtaista tietoa ja vinkkejä.  On muuten tosi mukavaa kun löytää uusia yhteisiä harrastuksia!

Screenshot_20180222-160047__01__01__01

💗

Screenshot_20180222-160105__01

Haverisen ulkoilureitti Suomussalmella

Mulla on tosiaan nyt oma latu tuossa järven jäällä, jonka Artturi kävi tekemässä ja lisäksi perinteisen ladun lisäksi jäälle on tasoiteltu baana luistelusuksilla menoa varten. Aika hienoa?! Nyt ei tarvitse etsiskellä paikkoja, joissa voi hiihtää sekä perinteistä että luisteluhiihtoa ja joihin voi myös ottaa koiria mukaan. Meidän romanialainen Kaisakin yllätti iloisesti lähtemällä hiihtolenkille mukaan, se on aika reaktiivinen mymmeli ja esimerkiksi sauvakävelijät ja hiihtäjät saa siinä pelkoa aikaan, joten tämä oli iso juttu niin minulle kuin Kaisallekkin. Uusien lajien kokeilu tosissaan virkistää ja mie olen jo jonkin aikaa miettinyt suksien hankkimista sillä siitä saa kivan kaverin juoksulenkeille. Viime vuonna näihin aikoihin treenattiin Arctic Challenge Winter Editioniin ja kuluvan kevään treeneiksi on valikoitunut juoksu- ja hiihtolenkit sekä jooga sillä näitä lajeja pystyn täällä harrastamaan ja treenit ovat rakennettu ympäristön mukaan.

Tämä Kainuun luontoympäristö kannustaa liikkumaan ja mie nautin täysillä näistä maisemista ja tästä rauhasta. Tiedän toistelevani itseäni mutta en voi riittävästi hehkuttaa sitä kuinka suuri vaikutus mieleen ja hyvinvointiin ympäristöllä on. Kaupunkielämästä en kaipaa muuta kuin siellä asuvia ihmisiä ja paria lemppari lounaspaikkaa salaatteineen.

kaisa.jpg

 

Seppo.jpg

TAVOITTEET MOTIVOI

Uuden vuoden myötä mulla on muodostunut myös uudenlaiset tavoitteet kuluvalle vuodelle. Juoksu tuntuu niin hyvältä ja sytyttää, että haluan osallistua tulevana syksynä yhteen polkujuoksutapahtumaan. Sain juuri uuden treenihjelman, jonka mukaan alan treenaamaan itseäni kelpoon juoksukuntoon. On yleisessä tiedossa kuinka liikunta vaikuttaa ihmisen mieleen ja niin fyysiseen kuin henkiseenkin kuntoon, joten tämä ei ole uutta asiaa sinällänsä mutta onhan tämä ihan mieletöntä kuinka liikkuminen lisää energiaa arkeen  ja ylipäätänsä kiinnostusta omaan hyvinvointiin. Mie olin jonkin aikaa jumissa omassa kehossani ja kamppailin itseni ja oman vetämättämyyteni kanssa ja nyt kun olen löytänyt ne omat lajini niin tämä energia tuntuu jopa pursuilevan yli! Tuntuu todella hyvältä parantaa omaa kestävyyskuntoa ja ylipäätänsä kehittyä. Aika usein törmään yhä siihen, että vähättelen ja epäilen itseäni ja sitä, että pystynkö johonkin asiaan mutta myös samaan aikaan olen pystynyt hiljentämään sitä epäilyä todistamalla pystyväni mielettömiin juttuihin. Se on sellaista ajatuksen ja asenteiden leikkiä, joka tuo haasteita omiin suorituksiin ja saa myös minussa aikaan sen reaktion, että haluan todistaa itselleni pystyväni niihin suorituksiin ja uusiin saavutuksiin.

Tavoitteen asettaminen on sinällänsä helppoa mutta usein omat haasteensa tuo pitkällä tähtäimellä sitoutuminen tavoitteen saavuttamiseksi. Ajatus ja keskittyminen on suunnattava niin omaan sen hetkiseen tekemiseen kuin edessä siintävään tavoitteeseenkin sillä omilla valinnoillasi vaikutat käytännössä koko prosessiin. Itselläni on ollut erityisen haastavaa niinä hetkinä kun on tuntunut, etten opi tai etten kehity tekemisissäni..mutta usein juuri niinä hetkinä olenkin ollut erityisen lähellä onnistumista ja jälkeenpäin olen kiittänyt itseäni siitä, etten luovuttanut silloin kuin mieli on tuntunut heikolta ja epäileväiseltä. Periksiantamattomuus ja sinnikkyys palkitaan onnistumisilla ja sen vuoksi nämä onnistumisen tunteet ovat todella tärkeitä. Mie myös tykkään pohdiskella tavoitteiden saavuttamista ja uusien asioiden oppimista eri näkökulmista sillä se lisää mielenkiintoa oppimisprosessiin. Ihminen on kokonaisuus, keho ja mieli kulkevat käsi kädessä ja tekevät minusta sen kokonaisuuden mikä olen.

Nyt kun olen ääneen täällä kertonut hieman kevään tavoitteistani ja uusista suunnitelmista niin tämähän on totisinta totta! (Iso hymynaama)  Jonkin aikaa mielessäni pyörineet ajatukset ja toiveet ovat kehittyneet tavoitteiksi ja tavoitteet päämääriksi. Tämä on innostavaa ja jännääkin ja tässä kirjoittaessani tunnen kuinka perhoset lepattavat tuolla vatsanpohjassa. Tulen jakamaan treenikuulumisia ja fiiliksiä täällä blogin puolella ja Instassa. Kannattaa laittaa Instakin seurantaan, sinne päivittyy niin ruokavaliaiheisia kuvia kuin kuulumisia treenaamisen ja joogan parista.

mie.jpg

Minkälaisia tavoitteita sinulla on tälle keväälle ja kuluvalle vuodelle?

☀️ Marru

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö, niin nukkumatti nousee ja ovehen hiljaa lyö. On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa. Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö. Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin, surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan, ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan, ja unien sinimaahan se lapset autolla vie. Surrur surrur ja sinne on sininen uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu ja unien sininen lintu ja linnulla kultainen suu. Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa se laulaa unisen laulun lalalallallallallaa. (Lähde.)

kuvitus3

Unohtaako Nukkumatti käydä?

Halusin kirjoittaa oman jutun unesta ja sen merkityksestä ja heti aiheen synnyttyä mielessäni alkoi soimaan omasta lapsuudesta tuttu, Nukkumatista kertova lastenlaulu jonka sanat liitin kirjoituksen alkuun. Tämä aihe sopii hyvin edellisten pohdiskeluiden jatkoksi ja on ollut ajankohtainen mietiskelyn kohde myös omalla kohdallani. Uni on ihmisen jaksamisen peruspilareita. Uni auttaa kehoa palautumaan ja tarvittaessa toipumaan fyysisistä rasitustiloista, ylläpitää vastustukykyä sairauksia vastaan, edesauttaa mielialan virkeyttä sekä vaikuttaa esimerkiksi keskittymiseen. Tämä yksi ihmisen perustarpeista ennaltaehkäisee stressiä ja unen tuoma vireystila ohjaa usein mielen toimintakykyä. Toisilla uni vaikuttaa enemmän ja näkyy elämässä suuremmassa osassa, erityisesti jos omalle kohdalle tulee eteen unettomia jaksoja tai ihan yleisesti pätkittäin nukuttuja öitä.

Mie olen omalla kohdallani huomannut, että lyhyet ja pätkittäiset yöunet vaikuttavat muun muassa muistiin ja opiskeluaikoina väsynyt mieli ei omaksunut samalla tavoin uusien asioiden oppimista kuin virkeänä. Unella on myös hormonitoimintaan merkittävä vaikutus puhumattakaan muista lukuisista terveysvaikutuksista ja henkisen puolen jaksamisesta. Yksinkertaisesti uni lataa meidän akkuja ja on edellytys toimintakyvylle. Väsynyt mieli voi tuntua apealta ja paineensietokyky alenee, hermostuttavat tilanteet voivat nostaa tunteet pintaan ja itkuun purskahtamiset eri tilanteissa yleistyvät. Pienet asiat kasvavat väsyneessä mielessä lumipalloefektin lailla järkälemäisiksi sillä väsymys vaikuttaa hahmotuskykyyn eikä mieli kestä ongelmanratkaisuja vaativia tilanteita. Väsyneenä pyörittelee usein asioita niin pitkään, että palloonkin syntyy ne kulmat vaikka silloin se parempi vaihtoehto olisi pähkäilyn sijaan lepo mutta ihminen saattaa tarttua vaan tiukemmin kiinni niihin mieltä askarruttaviin asioihin huolimatta siitä, ettei se palvele meitä. Se on jokseenkin ristiriitaista mutta väsyneenä sitä saattaa havahtua sellaisen tilanteen keskeltä, että hidastamisen sijaan vauhti onkin vain kasvanut huomaamatta. Kuulostaako tutulta? Olette voineet itsekin pistää merkille kuinka eri tavoin väsynyt mieli ja keho toimivat vähien yöunien vuoksi verrattuna siihen miltä teistä tuntuu hyvien yöunien jälkeen?

kuvitus1

Mie en ole ollut mikään erityisen hyvä nukkuja koskaan. Olen herännyt aamulla varhaisin ja uni tulee sitten kun on tullakseen ja tähän olen ehtinyt jo tottuakkin elämäni aikana. ”Mie olen tottunut pärjäämään vähillä unilla”, näin olen vuosikausia perustellut itselleni. Aloitettuani joogan harrastamisen löysin mielelleni uudenlaisen keinon rentoutua ja lisäksi säännöllisempi, laadukkaampi ruokavalio, yleisen liikkumisen määrän kasvaminen ja esimerkiksi tunteiden sekä ajatusten purkaminen pois mielenpäältä on rauhoittanut oloa. Kirjoittaminen ja läheisten kanssa keskustelut ovat antaneet tilaa unelle jossain määrin. Kuluneen syksyn aikana stressitasot pääsivät useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta nousemaan aikalailla tappiinsa ja tämä vei minulta yöunet. Nukuin pidemmän aikaa pätkissä ja aamuöisin herääminen tuli tutuksi. Jonkin aikaa tämän jatkuttua tunsin itseni zombieksi ja sain kuulla siitä myös läheisiltäni sillä vaikutuksia oli lukuisia.

Mikä pitää hereillä?

Ihmisten kanssa käydyistä keskusteluista on noussut esille unettomuuden syyksi usein  esimerkiksi stressi kaikista kysymysmerkeistä ja avoimista asioista sekä tilanteista, joita kasaantuu harteiden painoksi kuin saavista kaatamalla. Epävarmuus ja keskeneräiset asiat nakertavat, kohonneet stressitasot pitävät kortisolitasot katossa ja elimistön ylikierroksilla. Ajatuksia ja asioita pyöritellään mutta niistä ei saada otetta väsymystilan vuoksi. Omalla kohdallani lopulta tilanne eteni siihen pisteeseen, että minun oli saatava loppu unettomuudelle ja yöunien pätkittäisyydelle. Olin todella pettynyt aluksi itseeni tässä asiassa samasta syystä kuin mistä kerroin uupumuksesta kertovassa kirjoituksessani, jonka pääset lukemaan täältä. Olin pettynyt koska minullahan piti olla kaikki ne palaset hallussa, joilla ylläpidän omaa hyvinvointiani kuten esimerkiksi jooga ja meditoiminen. Tästä tunteesta onnistuin päästämään kuitenkin irti ja muutettua asenteeni itseäni kannustavammaksi mutta helppoa se ei ollut. Mie olin kärtyinen ja unohtelin asioita ja samaan aikaan koitin löytää ulospääsyä.

kansikuva

Tilanne alkoi hellittämään kun hellitin itse siinä tilanteessa. Lopetin ajamasta itseäni nurkkaan omilla ajatuksillani ja löysäsin kontrollin määrää. Vähensin somessa kuluttamaani aikaa ja viestin enemmän aikaa luonnossa koirien ja ystävien kanssa. Olen oppinut sen, että kaikki uni jonka saan nukuttua on eteenpäin ja olen koittanut välttää tekemästä nukkumisesta liian vakavaa tai järjestelmällistä. Minun kohdalla ei ole ainakaan ollut hyväksi se, että jäisin pyörimään sänkyyn unen katketessa koska pyörittelin vain mielessä turhautuneita ajatuksia siitä miksi en saa nukutuksi. Aamuöisin ajatukset herättivät ja kävivät jo valmiiksi ylikierroksilla väsyneessä mielessä, aivan kuin siellä kirmaisi vauhkoontunut villihevoslauma. Ei siis mikään ihme, jos yleinen vireystaso on ollut matala, olo itkuherkkä ja vetämätön. Tällaisestakin tilanteesta on kuitenkin poispääsy ja keinoja unenlaadun parantamiseen ja yleisesti unen saamiseen on lukuisia, joita on hyvä kokeilla koska sieltä voi löytää itsellensä hyviä, toimivia keinoja.

Toki on hyvä tiedostaa ja muistaa se, että usein voi olla tarpeellista hakea ulkopuolista apua esimerkiksi ammattilaisten kanssa käydyistä juttutuokioista ja sitä kautta kartoittaa unettomuuden tila ja sen vaatimat hoitotoimet. Mie haluan jakaa tässä kirjoituksessa yleisiä vinkkejä, jotka ovat toimineet omalla kohdallani ja jotka ovat auttaneet muita ihmisiä nukkumaan. Ihan ensimmäisenä nostan esille puhumisen ja kirjoittamisen. Ajatukset rauhoittuvat ja mieli saa lepoa kun siellä pyörivät ajatukset saa purettua pois tai jokin tilanne saadaan ratkaistua. Jos sinulla on tapana aamuyöllä heräillä miettimään, että onko jokin asia unohtunut tehdä tai muuta vastaavaa niin mi suosittelen kirjoittamaan sen asian ylös samantien niin ei tarvitse kuormittaa jo valmiiksi väsynyttä mieltä stressaamalla, että muistaako sen asian varmasti seuraavana päivänä koska asia on muistilistalla. Toisena esimerkkinä puhelimet, tabletit ja muut elektroniikalaitteet ja niiden käyttö: mie olen malliesimerkki somettajasta, joka on viettänyt aivan liian paljon aikaa iltaisin puhelimen tai läppärin näyttöä tuijottaen ja se on ollut yksi tekijä, jonka vaikutuksen halusin kieltää alitajuisesti pitkään. ”Miepä nopsaan vilkasen mitä somessa tapahtuu”…ja huomaankin jääneeni lukemaan ja kommentoimaan asioita ja mieli herää ajatusten parissa eikä minua sitten yhtäkkiä nukutakkaan. Ja onhan tämä aihe nostettu esille ihan yleisestikkin, että esimerkiksi näytöissä oleva sininen valo heikentää unen laatua. Toki tähänkin on jo keksitty ratkaisu: puhelimessa oleva yötila vaihtoehto poistaa sinisen valon käytöstä mutta en mene tähän asiaan sen syvemmin sillä mie haen takaa sitä, että kaikenmaailman älylaitteet valvottavat.

kuvitus4

Iltarutiinit uusiksi

Mie tykkään iltaisin tehtävistä yinjoogaharjoituksista, jotka aktivoivat parasympaattisen hermoston auttaen kehoa ja mieltä rentoutumaan. Meditointi on itselleni mieluisaa myös mutta jos koet, että ”se menee yli” niin suosittelen kokeilemaan joogaa. Ja toki mie suosittelen antamaan myös meditaatiolle mahdollisuuden (silmänisku), lisäksi erilaiset rentoutus- ja hengitysharjoitukset voivat auttaa. Ylipäätänsä iltaisin tehtävät rauhalliset kävelyt luonnossa ja raittiissa ilmassa tai jokin muu liikuntamuoto voi auttaa, toisilla toimii rauhallisemmat lajit ja toisilla kunnon hikinen iltatreeni. Tästäkin asiasta löytyy eriävä mielipiteitä sillä joillakin reipas liikunta iltaisin saa mielen piristymään ja olen kuullut sanottavan, että mieli alkaa käymään jopa ylikierroksilla yötä vasten ja tällöin kannattaa luonnollisesti valita se rauhoittava vaihtoehto.

Liikunnan lisäksi ruokailutottumukset vaikuttavat, toisilla liian raskaasti syöminen hankaloittaa unen saamista ja toiset nukkuvat sanonnankin mukaan kuin tyrmässä. On olemassa myös erilaisia rauhoittavia juomia joita suositellaan nauttimaan iltaisin ja toiset saavat apua nukahtamiseen esimerkiksi melatoniinista. Kirjojen lukeminen toimii monilla ja mikäli lukee e-kirjoja niin silloin kannattaa kokeilla sitä yötilaa näytössä. Säännöllisen unirytmin sanotaan myös auttavan unen saamisessa mutta mikäli taustalla vaikuttavat esimerkiksi voimakas stressi ja unettomuutta on jatkunut pidemmän aikaa niin silloin ei olla vielä niin pitkällä että olisi ajankohtaista alkaa pyrkimään siihen säännöllisyyteen täysin koska se voi myös aiheuttaa vaan lisää stressiä. Tälloin voi miettiä myös siten, että nukkuu sen mukaan mitä pystyy vuorokauden ajasta huolimatta ja kaikki nukutut tunnit ovat eteenpäin. Nukkumisympäristöllä on oma vaikutuksensa, sotkuinen ja levoton tila voi lisätä myös mielen levottomuutta ja liian valoisa huone valvottaa. Nämä ovat tällaisia ihan yleisiä ja pieniä asioita mutta niistä se kokonaisuus muodostuu ja kokonaisuudesta voi syntyä juuri sinulle sopivanlainen iltarutiini.

Mie vetäydyn mökin rauhaan viikonlopuksi ja toivotan rentouttavaa viikonloppua myös teille lukijoille. P.S. Innostavaa huomata, että teitä kiinnostaa nämä aiheet ja kirjoitukset kasvavassa määrin ❤

Valvottaako sinua keskeneräiset asiat helposti vai oletko hyvä nukkumaan? Minkälaisia iltarutiineja tai vinkkejä nukkumiseen sinulla on?

Marru

Vilman kynästä: Mietteitä meditaatiosta

Rakkauden täyteistä tiistaipäivää täältä joogamatolta aamuharjoitusten parista. Vierailijan kynästä-osiossa on tällä kertaa aiheena meditaatio, joka on ollut Marru Marmelaadi-blogissa esillä useamman kerran kuluneen vuoden aikana. Voisin kirjoitella harjoitusten vapauttamista ja synnyttämistä ajatuksista milteinpä loputtomiin. Mie sain ihanan luonnonlapsen Vilman kertomaan ajatuksiaan blogiin asti sillä me ollaan Vilman kanssa vaihdettu vuosien varrella ajatuksia elämästä sen kaikkine yllätyksineen ja löydetty paljon yhteistä joogan sekä meditaation parista. Tästä syystä olenkin erityisen iloinen kun saan tänään tarjota teille luettavaksi palasen Vilman tarinaa.

 

”Sisin kuiskaa

hiljaisella äänellä

muista pysähtyä

kauneuden äärellä”

 

received_10156055562981435.jpeg

Vilman tarina

Sain mahdollisuuden vierailla kirjoittajana Marru Marmelaadi- blogissa. Nimeni on Vilma. Olen taidetta ja tiedettä rakastava 24-vuotias lappilainen muotoiluopiskelija. Väritän elämääni tarinankerronnalla ja mielikuvituksella, mistä ammennan inspiraatiota taiteilijan työhöni. Luovan työn tekijänä meditaatio on minulle tärkeää, sillä usein ideat ja projektit jäävät elämään mieleeni, vaikka olisin päättänyt työpäiväni. Ajatukset jäävät helposti laukkaamaan tuhatta ja sataa, jolloin on hyvä pysähtyä itsensä äärelle, ja hengittää syvään.

Kuullessani meditaatiosta ensimmäisen kerran, mieleeni muodostui kuva hiljaisesta olemisesta risti-istunnassa. Tämä perinteinen mielikuva meditaatiosta on vain yksi sen muodoista, kuitenkin hyvä sellainen. Minulle meditaatio tarkoittaa pohjimmiltaan hyväksyvää ja tiedostavaa läsnäoloa tässä hetkessä. Meditaatio voi ilmentyä arjessa monin eri tavoin. Tanssin, tiskaamisen ja joogan voi mieltää yhtä hyvin meditaatioksi kuin perinteisen meditaatio-harjoituksen.

received_10156055562991435.jpeg

Elämme keskellä informaatioyhteiskuntaa, joka on tulvillaan ulkoisia ärsykkeitä.  Arkielämän hektisyys voi johtaa siihen, että päässä pyörivät ajatukset tempaavat mielen miettimään tulevia ja menneitä, minkä seurauksena voi helposti menettää kosketuksen sisimpäänsä. Pyrkimyksenäni meditaatiossa onkin päästä kiinni takaisin hetkessä elämiseen, jolloin minun on mahdollista toimia aktiivisessa osassa omassa elämässäni.

Olennaisin asia meditaatiossa on keskittyä hengitykseen ja sen rytmiin. Meditaation tueksi on kehitetty monenlaisia harjoituksia. Kuitenkin, itse koen hyödyllisimmiksi harjoituksista yksinkertaisimmat. Meditaatiossa hiljennyn itseni äärelle, ja hyväksyn ajatukseni kuitenkaan takertumatta niihin. Annan ajatusten tulla ja mennä, ja keskityn hengitykseni kulkuun. Näin yksinkertaista meditaatio helpoimmillaan on. Pyrkimys estää ajatuksia tulemasta mieleen on kuin taistelisi tuulimyllyä vastaan. Ensikerrat, kun kokeilin meditoimista, tuntui se lähes mahdottomalta. Tuohon aikaan keskittymiskykyni olikin nykyistä heikompi, ja maltti oli hukassa. Kuitenkin, mitä useammin meditoin, sitä paremmin sen taidan. Aivojen hermoradat kehittyvät harjoittelun myötä, jolloin aktiivisesti käytetyt hermoradat vahvistuvat ja vähemmän käytetyt vuorostaan heikentyvät. Omakohtaisesti olen huomannut meditaation edistävän hyvinvointia. Meditoinnin myötä olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Ilahduttavin huomio on se, että olen paljon enemmän kuin pelkät ajatukseni.

received_10156055563261435.jpeg

Hetkittäinen hiljaisuus ruokkii sieluani, kun mieli ei ole tulvillaan jos minkälaisia huolia, päämääriä tai vaatimuksia itseään kohtaan. Jokainen päivä on erilainen, jolloin myös läsnäolossa voi olla toisinaan enemmän haasteita kuin muina päivinä. Kuitenkin pyrin aktiivisesti siihen, että elän hetki hetkeltä täyttä elämää tehden niitä asioita, joista nautin. Meditaation myötä olen oppinut kuuntelemaan itseäni, ja elämään elämää, joka tuntuu hyvältä, sen sijaan, että pyrkisin tavoittelemaan elämää, joka näyttää hyvältä ulos käsin.


Vilma Ohinmaa

 

P.S. Yogobe haluaa muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogobe-sivuston monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! 

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson ja tämän jälkeen voit tehdä koska vain ja missä vain omia joogaharjoituksia, tutustua erilaisiin pranayama-hengitysharjoituksiin, kurkistaa mudrien maailmaan ja lukea Yogoben omaa blogia.

 

Oletko kokeillut meditaatiota? Millaisia kokemuksia sinulla on?

Myönnän, olen väsynyt ja uupunut

PERJANTAI 13

Huh, mikä perjantai 13. Vuoden 2017 ”epäonnen” päivä jää mieleen tunteikkaana päivänä, jolloin kohtasin pelkojani ja olin niiden kanssa epämukavuusalueella, kävin hetken ahdistavassakin paikassa mutta tunnemaailma avautui ja jokin muuttui kun uskalsin sen tehdä. Se oli todella vaikuttavaa.

Ensinnäkin torstaina jonkinlainen suojamuuri särkyi ompeleiden poiston yhteydessä sairaalassa ja mie kohtasin sen asian kuinka ,”hienosti” olin onnistunut vakuuttamaan ”ettei tilanteeni ole vakava” ja että ”leikkaus oli vain pikkujuttu”. Haavan nähdessäni ja juteltuani lääkärin kanssa suhtautuminen muuttui. Haavan koko ei minua häiritse, sen paikka on nyt tuossa mutta sen sijaan sormien liikkuvuus ja yhdistettyjen jänteiden toipuminen on luonnollisesti mielessä. Tiedän, että henkisen ja fyysisen toipumisen kannalta niin positiivisella asenteella kuin suhtautumisellakin on suuri merkitys toipumisen suhteen kuten myös huolellisella kuntoutuksella. Nämä seikat ovat minulle selkeät mutta epävarmat ajatukset käyvät huonojen kokemusten vuoksi mielessä.

Perjantaina tunteet laukkasivat villeinä ja tietyt ennakkoluulot ja uskomukset rikkoontuivat ja vapauttivat tilaa mielestäni. Mie koin ristiriitaisia tunteita ja lopetin pakoonjuoksemisen: myönsin olevani väsynyt ja uupunut.

IMG_20171012_185318_610.jpg

Tässä leikattu ranteeni.

IMG_20171014_080223_824.jpg

Sain levyn muistoksi.

KIELTÄMINEN

Tapahtumarikkaan alkuvuoden ja kevään jälkeen mie olen toukokuusta asti koittanut jaksaa ja selvitä, ottaa vastaan kaikki se mitä eteen nakellaan ja hyväksyä tapahtuneet asiat. Tietyissä asioissa hyväksyminen on onnistunutkin ja osaan tuntea onnistumisen iloa sen tiimoilta mutta kaikki tapahtumat (lähipiirissä on ollut isoja asioita myös, huoli on lisännyt stressiä vaikka olen tiennyt että voin auttaa tukemalla enkä kantamalla huolen taakkaa selässäni) ovat olleet iso paketti. Mie olen voimakkaasti myötäelänyt näitä kuluneita kuukausia ja jatkuva kipu ja kysymysmerkit tapahtumien lisäksi saivat lopulta minut väsymään ja uupumaan. Ajatuksissa on käynyt kysymys ”Missä on kohtuus?” Ja samaan aikaan mieleni kertoo lempeästi minulle, että asiat tapahtuvat syystä ja jostain syystä meitä nyt koetellaan.

Mie en ole halunnut myöntää olevani väsynyt, en millään. Mie olen kieltänyt sen koska olen niin vakuuttavasti asian todennut itselleni, olen saanut itseni uskomaan niin ja väritellyt tilannetta pastellivärein, jotta se ei näyttäisi niin pahalta. Minun on pitänyt pysyä liikkeessä, jotta en kohtaisi todellisuutta tässä asiassa. Keskittymiskykyni on ollut heikko ja käden kipujen vuoksi syömäni kipulääkkeet tekivät minusta kesällä väsyneen ja poissaolevan. Paikoittain väsymys nosti minussa sellaisia piirteitä esille, joita en olisi halunnut. Kehoni oli todella pehmeä ja voimaton, minulla ei ollut energiaa arjen normaaleihin askareihin ja rutiinit alkoivat tuntua jatkuvan univajeen alla raskailta velvollisuuksilta.

Suuntasin mieltäni kliseisiinkin ajatelmiin kuten ”tämä on vain väliaikaista ja tilanne menee ohi”..koska kuulin käsikirurgin suunnitelman koskien leikkausta ja se kuulosti kohtuulliselta. Niin, suunnitelma kuulosti. Alkuperäisen suunnitelman mukaan levy poistettiin ja haavan päälle tulisi vain kevyt suoja ja kuntoutus alkaisi toipumisen mukaan mutta toipumisen pitäisi olla ihan simppeli juttu..heräsin nukutuksesta ja näin ensimmäisenä leikatun käden ja siinä olevan lastan. Mitä ihmettä?? Keskustelin käsikirurgin kanssa ja hän totesi leikkauksen olleen suunniteltua suurempi. Levy poistettiin ja todettiin, että Extensor carpi radialis previs ja longus jänteistä ilmeisesti toinen puuttuu kokonaan (?) ja toisessa 50% rispaantuma, joka siistittiin. Etusormen ETC jänne puoleksi poikki ja keskarin EDC jänne kokonaan poikki. Keskisormen EDC niputettiin nimettömän extensoriin. Sormien liikkuvuushan rajoittui voimakkaasti ennen leikkausta ja syy siihen selvisi.

Olen monta kuukautta uskotellut itselleni, että pian tämä tilanne on ohi…ja jouduin myöntämään, että tässä kestää suunniteltua pidempään. Se teki  kieltämättä kipeää mutta tässä testataan nyt niitä opittuja asenteita sopeutumiseen. Minun pitää malttaa ja tuntui kuin happi olisi hetkeksi karannut keuhkoistani kun tajusin tilanteen. Työkaverillenikin sanoin, että olen saanut lohtua kun olen ajatellut että pääsen pian palaamaan normaalin elämään takaisin. Nyt tiedän, että toipumisessa kestää eikä esimerkiksi työhönpaluu ole ajankohtainen koska käteni pitäisi olla toimintakunnossa. Siihen pitäisi mielen sopeutua, pikkuhiljaa pureskella asiaa.

IMG_20171007_140709_659.jpg

VAIKEIDEN ASIOIDEN HYVÄKSYMINEN

Koitin kesällä hyväksyä kuitenkin sen hetkisen tilanteen käteni kanssa ja ihan ensimmäiseksi minun piti saada itkettyä turhautumisen ja pelon tunteet ulos, oli tosi iso juttu kun tilanne vei minulta pois monta tärkeää asiaa. Treenit jäivät tauolle, lenkkipoluille en päässyt, kaipasin dynaamisen joogan flowta ja kirjoittamista. Juttelin eilen pitkään äitini kanssa ja hän totesi hyvin liittyen kirjoittamiseeni, että on iso asia kun kirjoittaminen vietiin minulta pois kuukausiksi koska se on minun keinoni purkaa tunteitani ja kohdata ajatuksiani. Myöntäessäni perjantaina väsymykseni ja uupumukseni, se oli kuin olisin avannut lukitun portin jonka takaa ajatusten lauma pääsi vauhkona vapaaksi, ajatukset ja voimakkaat tunnetilat täyttivät pääni ja rinnan päällä tuntui painetta. Ihan aluksi koin hetken häpeän tunnetta sillä mietin, että ”kuinka olen päästänyt itseni tähän pisteeseen?”, ”miehän joogaan ja meditoin, ei näin pitänyt käydä”, ”mitä ihmiset ajattelevat?”, ”olen epäonnistunut”….ja tämä rumba täytyi käydä läpi.

Tuntui niin pahalta viettää aikaa näiden ajatusten ympäröimänä koska olin tilanteessa, johon en ollut halunnut päätyä ja jonka myöntämistä karttelin kuukausia. Rehellistä ja suorastaan raakaa. Olin niin pettynyt itseeni sillä hetkellä. Kuinka olinkaan tehnyt tämän itselleni? Olin kieltänyt väsymyksen monta kuukautta sillä uskoin siihen jo itsekkin. Perustelin mm. keskittymiskykyni ja muistini heikentymisen ja pätkittäisten yöunien aiheuttaman univelan johtuvan lääkityksestä ja jatkuvasta kivusta ja varmasti nekin vaikuttivat osaltaan. Saatuani lääkkeet vaihtoon en ollut enää samanlaisessa lääkepöhnässä mutta silti käytöksessä näkyi samoja stressin luomia tapoja. Meditaatio on auttanut minua rentoutumaan ja rauhoittumaan mutta tässä on kohdattu koko vuoden ajan vastoinkäymisiä ja tilanne eteni haasteineen sellaiseen pisteeseen, että liika oli liikaa, minulla ei ole ollut uupuneena voimavaroja kohdata niitä ja nyt olen saanut jälleen opetuksen ja olen myös toistanut omassa käytöksessäni vanhoja malleja. Sekin on aiheuttanut mielessä ristiriitaa. Olen miettinyt myös paljon, että mistä olen kaivanut voimavarani pakenemiseen? Kun koen, ettei minulla ole ollut voimia ja haluja asioiden kohtaamiseen. Voitte varmaan kuvitella miltä tuntui myöntää itselleen näitä faktoja? Aluksi todella pahalta, fyysiset tuntemukset kehossa painoivat minua alaspäin ja mielessä sinkoili väitteitä, perusteluja ja kysymyksiä. Pahaolo johtui siitä kun stressi oireilee myös kehollisesti ja ajatukseni, suorat toteamukset ja tuntemukset herättivät kehossa stressitilan ja sympaattisen hermoston toiminnan.

IMG_20171007_140428_406

Mie olin kieltänyt väsymyksen ja perustellut käytökseni johtuneen siitä kun olin huolissani käden toipumisesta ja tilanteen etenemisestä, silloin odotin vielä aikaa käsikirurgille. Puhuin eilen kaverin kanssa pitkän puhelun, jossa kerroin torstain ja perjantaiaamun tapahtumista ja hänellekkin kerroin kuinka olin kokenut tässä asiassa häpeää ja kuinka häpesin sitä, että minua hävetti. Minua hävetti oma tilanteeni kunnes tunne muuttui. Seuraavaksi ajatuksissa pyöri hetken aikaa kysymys ”mitähän muut ajattelevat?” Minua alkoi aika pian ärsyttämään omat ajatukseni ja totesin, että ihan sama!! Tämä on nyt tilanne ja työstän asiaa tavoilla, jotka sopivat minulle ja yksi niistä on kirjoittaminen. Tässä ei ole mitään hävettävää eikä väsymyksen ja uupumisen myöntämisessä ääneen ole mitään hävettävää tai väärää.

Olen sen asenteen suhteen tehnyt paljon töitä ja tässä kohtaa on hyvä ottaa oppi käyttöön. Tämä ei ole uhoa ja minut tuntevat ihmiset voivat sanoakkin, ettei uho kuulu minun tapoihini. Olen oppinut ilmaisemaan itseäni suoremmin vaikkakin tyylini onkin sellainen pehmeähkö. Totesin myös olevani riittävän väsynyt jättämään tämän ”mitähän muut ajattelevat?” kysymyksen pois matkastani. Ajatukset saattaa käydä välillä pieniä mutkia tämän lähettyvillä mutta jooga on opettanut minulle ettei minun tarvitse tarttua siihen ajatukseen.

IMG_20170926_125141_469

Väsymyksen ja voimattomuuden tunteet saivat minussa aikaan uupumisen ja tämä tuntuu henkisesti todella voimakkaalta. Olen ollut väsynyt mutta käynyt ylikierroksilla ja normaalien päivittäisten askareiden hoitaminen on ajoittain tuntunut aiheuttavan jopa stressitilaa..ainoat tilanteet, joissa mie olen saanut itseni rentoutumaan viimeisen puolen vuoden aikana on yinjooga- ja meditaatiohetket mutta minun pitäisi saada sitä samaa rentouden tunnetta myös harjoitusten ulkopuolelle. Äidilleni sanoin eilen puhelimessa, että mie olen aina ollut huono vain makaamaan sohvalla mutta just nyt se olisi sitä mikä olisi hyväksi. Oen ajatellut aiemmin ettei sellainen vain yksinkertaisesti ole minun juttuni kun miehän rentoudun tekemällä…näinköhän se menee? Muutin asetelmaa tässä ajatuksessa ja jatkoin äidilleni, että tekeminen on myös vienyt kuitenkin pohjimmiltaan ajatuksia pois niiden asioiden luota, joita olen halunnutkin kartella. Tämä voi kuulostaa yksinkertaiselta koska sitähän se onkin mutta minulle se oli merkittävä oivallus.

IMG_20171004_072130_601

Ajatukset risteilevät kirjoittaessani sillä mie prosessoin tässä samalla tätä tilannetta. En saa aivan kaikesta kiinni mutta nyt kun työstäminen alkaa tämän kirjoituksen myötä, uudet ajatukset saavat tilaa sen myötä kun kirjoitan nämä asiat jotka ovat nyt päällimmäisenä mielessä. Mie olen aika sitkeä tapaus joka toistelee, että ”nyt on vaan jaksettava vielä hetki niin kyllä ne asiat järjestyy”. Ja tähän mie uskonkin, asiat järjestyy tavalla tai toisella. Uupuneena mieli ei kuitenkaan jaksa eikä pysty miettimään tulevaa ja edessä olevia asioita vaan itseään on ohjattava tällä hetkellä vaikeimpaa kohti, eli kohti läsnäoloa tässä hetkessä.

Tulevaisuudessa on paljon kysymysmerkkejä mutta olen koittanut muistutella itselleni, että ei se haittaa. Minulla ei tarvitse olla vastauksia eikä valmista suunnitelmaa just nyt. Aika näyttää kuinka oikean käteni sormet kuntoutuvat ja millainen kädestä tulee. Nuorena ihmisenä minulla on esimerkiksi uudelleenkouluttautumismahdollisuus ja tulevaisuus näyttää, että mikä minusta tulee isona. Mie haluan nähdä, että minua varten on uusia mahdollisuuksia menetettyjen sijaan mutta ajatusten juoksu on pysäytettävä koska juuri tällä hetkellä uupumus nappaa asioista kiinni ja saa aikaan minussa levottomuuden tunteita. Nyt sanon vain lempeästi itselleni: On aika lopettaa pakoonjuokseminen ja kieltäminen. On aika pysähtyä.

Minkälaisia kokemuksia teillä on uupumisesta?

💗 Marru

Kommunikointi ja pienetsuuret eleet, jotka tulevat suoraan sydämestä

Ne pienetsuuret eleet, jotka yllättävät, tuovat turvaa, lämpöä, rakkautta, myötätuntoa tai osoittavat kunnioitusta. Pienet eleet elämässä, parisuhteessa, ystävyyssuhteissa tai vaikka työpaikalla tuovat iloa ja antavat voimaa kun ne tulevat suoraan sydämestä. Vilpittömyys ja ystävällisyys antavat voimavaroja mielelle ja auttavat meitä myös vaikeissa tilanteissa vahvistaen ihmisten välisiä tunnesiteitä lämpimien kokemusten myötä. Mie tykkään siitä ajatuksesta, että vähemmän on enemmän ja pienet eleet, jotka tulevat suoraan sydämestä saavat minut tuntemaan enemmän lämpöä kuin isoltakin tuntuvat teot, joissa ei ole mukana sitä vilpittömyyttä ja sitä tunnetta joka nostaa sen lämmön ja lähimmäisen rakkauden pintaan.

Screenshot_20171011-100239.png

Pienet eleet kuten kadulla vastaantulevan tuntemattoman suoma hymy tai ystävällinen katse piristää silloin kun itse on väsynyt ja vaikkapa tuntemattoman ihmisen ele kuten ulko-oven avaaminen tuo hyvän mielen. Sitä näkee ja kokee enemmän kun nostaa katseen ylös sieltä tien pohjalta. Kaupasta lähtiessä myyjälle suunnattu kiitos hymyn kera voi kantaa häntä pitkälle päivään tai parhaimmassa tapauksessa jopa pelastaa kyseisen myyjän loppupäivän.

Nämä ovat ilmaisia eleitä ja pieniäsuuria asioita, joita usein erehdytään pitämään itsestäänselvyyksinä sillä sitä ne eivät välttämättä tänä päivänä ole. Kaduilla ja työmaailmassa kiidetään tuhatta sataa ja päivän päätteeksi suunnataan väsyneenä kauppaan ja päällimmäisenä on ajatukset kotiin pääsystä ja arjen askareista. Työpäivä on läpsinyt pitkin poskia ja tunteet on pinnassa, ja ystävällisyys voi herättää tällaisissa tilanteissa vastareaktion omien fiilisten pohjalta ”miksi minun pitäisi olla tuntemattomalle mukava” tai ”mitä se tuokin tuossa hymyilee kun mulla ketuttaa”, mutta miksi sitä kiukkua ja turhautumista pitäisi välittää ympärilleen? Pienet kauniit eleet tutuilta ja tuntemattomilta voivat muuttaa niitä fiiliksiä ja antaa loppupäivälle uusia mahdollisuuksia.

Screenshot_20171011-100302.png

Kommunikoinnista

Joistakin ihmisistä oikein huokuu hyvä ja lämmin fiilis ja kanssakäyminen tuntuu luontevalta. Vastavuoroisuus ja molemminpuolinen kunnioitus vahvistaa kanssakäymistä ja esimerkiksi itselleni kunnioitus on yksi tärkeimpiä asioita kuuntelutaidon lisäksi.  Ihminen voi saada tukea ja rohkaisua tilanteisiin juttelemalla ja käymällä läpi tunteita ja kokemuksia esimerkiksi ystävän kanssa. Juttutuokioissa selviää moni asia kuten se osaako molemmat osapuolet kuunnella ja saavatko molemmat mahdollisuuden puhua. Kuuntelemisen taitoa ei kaikilla syystä tai toisesta johtuen ole tai kuunnella osataan mutta toisen asiat eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Joku voi kuunnella vain pakon edessä eli odottaen vuoroaan päästäkseen itse kertomaan ajatuksiaan ja omia asioitaan.

Toisen huomioonottaminen on tärkeää ja kommunikointi on vastavuoroista. Kuuntelemalla ja kommentoimalla osoitat olevasi kiinnostunut toisen ihmisen elämästä. Sitten on niitä tapauksia, jotka keskittyvät elämään oman elämänsä keskiössä, ottavat huomion itselleen ja jopa vaativat sitä ja kertovat asioistaan mutta eivät huomioi toista ja lähestyvät vain silloin kun ovat jotain vailla. Toinen, kuunteleva osapuoli saa niskaansa asiat ja kun ajatukset on saatu purettua, voidaan keskustelu päättää. Tällaiset ihmiset, jotka ajattelevat lähinnä vain omaa napaansa eivätkä anna esimerkiksi tukea ovat itsekkäitä ja ajattelemattomia. Koen, että tällaiset ihmiset kokevat olevansa parempiä syystä tai toisesta johtuen ja heillä puuttuu empatia sekä sympatiakykyä.

Tällainen itsekkyys saa minut voimaan pahoin ja aiheuttaa itsessäni vastareaktion. Toinen osapuoli kuuntelee ja antaa olkapäänsä tueksi ja häntä käytetään itsekkäästi omien tarpeiden mukaan. Huomioonottaminen voi olla niinkin yksinkertainen juttu kuin ”Mitä kuuluu?”-kysymyksen esittäminen. Miekin olen törmännyt tällaisiin tapauksiin ja kutsun heitä energiasiepoiksi enkä ole tietoisesti tällaisia ihmisiä pitänyt pitkään elämässäni koska..miksi pitäisin? Voin valita sen sijaan elämääni ihmissuhteita, joissa pätee molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus.

Screenshot_20171011-100249

On antoisaa käydä keskusteluja uusien tuttavuuksien ja vanhojen ystävien kanssa, joiden kanssa kemiat kohtaavat, heittää välillä aivot narikkaan ja nauttia pienistä asioista yhdessä. Jakaa onnistumiset ja surut, kyseenalaistaa elämän tapahtumia ja olla ymmärtämättä ihan kaikkea.

Mie arvostan ihmisiä, jotka osaavat olla onnellisia toisten saavutuksista ja osoittavat sen eivätkä ensimmäisenä ajattele, että onnistuminen kuuluu vain heille itselleen. Arvostan ihmisiä joiden kanssa voi jakaa onnistumisen tunteet pelkojen voittamisessa sen sijaan, että toisen onnistumisen ajatellaan olevan itseltään pois. En tarvitse elämääni ihmisiä, joilla ei ole tajua lähimmäisten kunnioituksesta tai jotka eivät vilpittömästi halua olla osa elämääni..kuka ylipäätään tarvitsee tai haluaa sellaista ”ystävää”? Viime aikoina mie olen muuten huomannut omien tuntemusteni olleen pelottavan usein oikeassa, aistin tapahtuvia muutoksia välimatkojenkin takaa ja jokin ääni (intuitio?) varoittelee mikäli se on tarpeen. Aikoinaan olen ollut aivan liian sinisilmäinen, haluan uskoa yleisesti ihmisten hyvyyteen mutta en halua enää päästää elämääni ihmisiä, jotka ovat katkeria, kateellisia tai omahyväisiä, sellaiset persoonat ovat kuin myrkkyä.

Ihmisen perusluonne on tietynlainen huolimatta elämäntilanteista, tietenkin tapahtumat kasvattavat ja voivat vaikuttaa voimakkaastikkin ihmisen persoonaan mutta pohjimmiltaan ihmisen perusluonne on nähtävillä tilanteessa kuin tilanteessa. Ihmissuhteet ja kommunikointi eivät omien kokemusteni pohjalta ole yksinkertaisia asioita. Joskus ihmissuhteissa herätään siihen kuinka ollaan ajauduttu erilleen tai koetaan jonkin muuttuneen suhteessa, esimerkiksi kunnioitus ei tunnu tai näy kommunikoinnissa eikä keskustelu ei suju enää luontevasti tilanteen muuttuessa. Vastavuoroisessa keskustelussa ajatukset saavat uusia näkökulmia, olen lukuisat kerrat saanut itseni vapautettua vääristyneistä ajatuksista ja havahtunut pohtimaan kuinka suhtaudun omiin ajatuksiini.  Mie saan hyviä fiiliksiä saadessani jakaa ystävien kokemuksia ja saadessani myötäelää tilanteita. Yhdessä koetut tilanteet antavat myös minulle mahdollisuuden miettiä omaa käytöstäni muita kohtaan ja mahdollisuuksia kehittyä erityisesti avoimen kommunikoinnin myötä. Mieli rauhoittuu ja mahdolliset ajatusten solmut aukeavat.  Mikä teille on tärkeää kommunikoinnissa?

”The biggest communication problem is we do not listen to understand. We listen to reply.”

❤ Marru