Aitoa vai tekopyhää?

Mie sain anonyymin kommentin, jossa todettiin minun olevan tekopyhä, koska korostan blogissani henkistä hyvinvointia, sen tärkeyttä ja merkitystä elämässä mutta esimerkiksi Instagram-tilini suorastaan pursuilee kuvia minusta ja kropastani. Pohdin kommenttia ja sain siitä kirjoitusaiheen.

Henkinen hyvinvointi näkyy myös ulospäin, olen iloinen, energinen ja kestän paremmin stressaavissa tilanteissa. En ota esimerkiksi negatiivista palautetta tai krittiikkiä niin syvälle itseeni ja loukkaannu vaan koitan oppia niistä tarpeen mukaan. Oma suhtautumiseni elämään ja vastaantuleviin asioihin muuttunut kuluvan vuoden aikana merkittävästi. Viime aikoina joillain ihmisillä on ollut tarve kritisoida minua anonyymisti, mitä mie en aivan ymmärrä. Mielestäni pitäisi olla riittävän rohkea esittääkseen kommentit omalla nimellään. Omien mielipiteiden ja kommenttien takana pitää seisoa.

Marru1015

Kuvat kertovat enemmän fyysisestä muutoksesta ja kirjoittamani tekstit enemmän minun fiiliksistä ja ajatuksista. Esimerkiksi kroppakuvat osoittaa sen kehityksen, mitä säännöllinen treenaaminen ja kehonhuolto saa aikaan. Nämä tukevat toisiaan. Ihminen ei voi kulkea peili kädessä koko elämäänsä ja monien on kuljettava pitkä tie, jotta pääsee sinuksi itsensä kanssa. Päivän päätteeksi on kuitenkin tärkeintä se, mitä ajattelet itsestäsi eikä se, mikä peilistä katsoo. Sisäinen muutos ja motivaatiotekijät ohjaavat minua ja fyysinen kehitys tuloksineen näkyy ihmisille ensimmäisenä.

Aloittaessani tämän elämäntaparemontin, voin huonosti sekä henkisesti, että fyysisesti. Nämä kaksi asiaa kulkevat usein käsi kädessä. Tekemieni muutosten jälkeen voin paremmin, uskallan kuunnella itseäni ja olen oppinut kuuntelemaan myös kroppaani. Haluan antaa esimerkin siihen, että muutos on todellakin mahdollista, jos siihen itse todella sitoutuu. Oma tahto ja omat tavoitteet määrittelevät sen.

Ounasjoki

Tämä aihe on mielestäni kaksipiippuinen..oma lähestymistapani aiheeseen on se, että saan mielettömän hyvän fiiliksen treenaamisesta ja terveellisestä syömisestä. Hyvän fiiliksen pohjalta saan tehtyä onnistuneita treenejä ja saan niistä lisää motivaatiota. Hyvä esimerkki on eilisillan aerotunti, johon lähdin kaverini kanssa. Otin hetken tauon kodin kaaoksesta kun tämä muuttoprojekti on kestänyt nyt hieman pidempään ja se oli täysin oikea päätös! Naamani oli revetä hymystä Minnan piiskaaman tunnin jälkeen. Ja kiitos Lea seurasta, jatketaan taas juttua!

Elämäntaparemontin mukana treenaaminen on noussut aivan uudelle tasolle ja ruokavaliota on päivitelty sen tarpeen mukaan. Treenaaminen kehittää kroppaani ja se näkyy ulkoisesti. Onhan se mukava välillä fiilistellä omia onnistumisiaan! Oleellisinta on omat ajatukset siellä treenaamisen takana. Pysähdyin pohtimaan näitä asioita lenkillä, Ounasjoen kauniissa maisemissa ajatus oli kirkas.

Ounasjoki2

Mukavaa viikkoa, luodaan oma elämä omilla valinnoillamme!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

Kannustava Kaija vai Lyttäävä Lyyli – minkälaisista ihmisistä sinun lähipiirisi koostuu?

Ihmiset ympärilläsi

Mie oon viime päivinä käynyt ihmisten kanssa keskusteluja perheen ja ystävien tuen sekä kannustuksen tärkeydestä elämäntapamuutosta tehtäessä. Olin rehellisesti sanottuna yllättynyt siitä kuinka moni kokee, että tsempin sijaan läheiset ihmiset keskittyvätkin negatiivisuuteen ja he kokevat saavansa osakseen arvosteluja enemmän kuin tukea.

Lokakuun tunnelmia

Omaan korvaan kuulostaa ikävältä, että kyseenalaistetaan sellaisen ihmisen ratkaisuja, joka on ensinnäkin rohkea ja myöntää itselleen, että elämäntavoissa on parantamisen varaa ja että oma terveys kaipaa huolenpitoa.  Toisekseen, vaatii lujaa uskoa itseensä ja omaan tekemiseen muuttaa niitä vanhoja, totuttuja tapoja arkielämässä!

Monet ovat saaneet osakseen kommentteja, kuten ”mikä höpöhökuuri tuo taas on, meinaatko muka pysyä siinä loppuun asti?”, ”hulluahan tuommonen on”, ”varo vain, ettei nyt mene yli tuon kuntoilun kanssa”, ”näytit paremmalta ennenkuin sinusta tuli tuollainen fitnessihminen” tai kommentteja äitiyteen ja ikään liittyen. Aivan kuin esimerkiksi nämä kaksi edellämainittua äitiys ja ikä olisivat esteitä itsestään huolehtimiseen?

Itselleni on päivänselvää, että kannustan kanssaihmisiä, jotka uskovat itseensä niin paljon, että ovat valmiit opettelemaan uusia tapoja ajatusmalleja, jotta tämä haluttu muutos onnistuisi. Mielestäni ihminen saa olla terveellä tapaa itsekäs ja on kunnioitettavaa, että ihminen esimerkiksi iästään riippumatta alkaa kuuntelemaan itseään ja toteuttamaan haluamaansa elämää. Me saadaan vaalia omaa hyvinvointia ja kyllähän keho ja mieli näyttää ulospäin sen, kuinka me voidaan.

Carpe diem

Syitä ihmisten käyttäytymiseen

Pohdimme parin ystäväni kanssa, että mistä moinen epäily, kyseenalaistaminen ja pelko toisen onnistumisesta johtuu?  Miksi toisen onnistumista pelätään tai epäonnistumista toivotaan salaa? Mie en koe, että kenenkään muun menestys elämässä, saavutukset ja valinnat on multa millään tapaa pois. Mie saan niin paljon hyviä fiiliksiä omasta tekemisestäni, että sitä riittää jaettavaksi asti. Keskittymällä itsellesi tärkeisiin asioihin ja mielekkääseen tekemiseen, saat vahvistusta siihen sinun omaan juttuusi.

Ajattelen, että ihmiset, joilla on tarve kovaan ääneen huudella omia epäilyksiään toisen onnistumisesta, eivät ole itselleen rehellisiä eivätkä ehken elä sellaista elämää kuin todellisuudessa haluaisivat. Toki on sitten vain puhtaasti erilaisia arvomaailmoja, joiden kärjessä ei ole ruokavaliot, treenaaminen ja tässä kuplassa eläminen. Asioista, niiden tärkeydestä sekä merkityksestä voidaan ja saadaankin olla eri mieltä ja mielestäni asioista voi puhua suoraan. En ole kuullut tähän mennessä yhtään järkevää kommentta siitä, miksi omaan hyvinvointiin ja oloon ei pitäisi panostaa.

Mie olen onnekas, sillä ympärilläni on ihmisiä, jotka ovat kannustaneet ja tsempanneet minua tärkeissä asioissa. Läheiseni ovat kannustaneet minua kuuntelemaan itseäni ja tekemään valintoja sen pohjalta. Olen myös saanut vahvistusta ja tukea, jotta pysyn valintojeni takana.

marru2

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

Lempeä lokakuu ja makea loppuvuosi – ilman sokeria

Sokerisia ajatuksia

Parin viime päivän pikkusesta flunssan yrityksestä huolimatta täällä porskutellaan eteenpäin uusien ja nykyisten elämäntapojen parissa. Ja tästä fiilis on hyvä! Blogi on saanut uutta ilmettä ja tuunailu jatkuu edelleen.

Olen asennoitunut niin, että lokakuu on mulle lempeä kuukausi, jonka aikana keskityn kuuntelemaan itseäni. Mie odotan tulevaa talvea uudenlaisella innolla ja omat tavoitteet mielessä pitäen!

sininenhetki

Mie huomaan flunssan tuovan mukanaan erilaisia mielihaluja. Miksi kipeänä ajatukset alkavat hakeutumaan sen ruuan pariin, mikä vanhassa elämässäni oli mulle lohturuokaa? Tiensä ajatuksiin löytää niin suklaa, karkit, jäätelö kuin jopa keksitkin, mitä meillä edes harvoin löytyy kaapista. Enkä näitä edellä mainittuja syötäviä en edes halua kaappeihimme kiusaamaan ja kasvattamaan houkutusta. Jotensakkin se tuntuu ristiriitaiselta jo sen vuoksi, että kipeänä on erityisen tärkeää syödä terveellistä ruokaa, josta saat vitamiineja ja jonka avulla vastustuskykysikin pysyy yllä. Näin se järki koittaa hiljentää tunnesyöpön.

Olin jo tuudittautunut siihen ajatukseen etten kohtaisi näitä tuntemuksia enää näin voimakkaana. Mutta eehei! Ajatukset huutelee herkkujen, lähinnä sen valkoisen sokerin perään? En ole huhtikuun jälkeen syönyt juurikaan esimerkiksi karkkia tai jäätelöä enkä ole juuri limukoihinkaan koskenut mutta kuitenkin pää muistaa sen sokerin olemassaolon. Tässä palataan sinne omien halujen ja päätösten juurille, mitä mie haluan syödä ja minkälaista ruokavaliota haluan noudattaa? Mie en anna periksi sokerille sillä se saa minut voimaan huonosti.

aamupalasmoothie

Pysähdyin pohtimaan tätä kirjoittaessani tietoisten valintojen merkitystä elämäntavoissa ja ylipäätänsä päivittäisessä arkielämässä. Meillä on aina mahdollisuus tehdä tietoinen valinta oman hyvinvointimme puolesta valitsemalla suklaan ja karkkien sijaan hedelmiä, välipalaksi protskupannareita marjojen kera tai lisäämällä makeutta esimerkiksi hunajalla. Ei se ole niin vaikeaa ja monimutkaista – sisäinen motivaatio auttaa tässäkin asiassa. Jos sie olet asettanut itsellesi tavoitteet, jotka ei juurikaan salli sokeria ruokavaliossa tai haluat muista terveellisistä syistä jättää valkoisen sokerin pois – terveellisempiä vaihtoehtoja on ja mie liputan niiden puolesta! Alla olevassa kuvassa on yksi viime kesän herkkuaamiaisista.

Yksi viime kesän herkkuaamiainen

Mieli on tosiaan sitkeää tekoa sillä se jaksaa siirtää ajatuksiani sokerin pariin, koittaen puolustella sellaisten herkkujen syömistä, jotka itseasiassa tekevät minut kipeäksi. Tästä syystä mie hiljentelen sokerihampaani yleensä lenkillä, treenaamalla tai vaikka siivoamalla. Nyt kun olen pitänyt lepopäiviä eikä fiilis ole ollut energisin, ajatukset hakeutuu helpommin omaan suuhuni eli syömiseen. Tällä kertaa käytön motivaatiolääkkeenä sokerihampaan hiljentämiseen aiheesta kirjoittamista, se onnistuu sohvalta käsinkin.

100 päivää ilman sokeria

Mulla on tässä muuten meneillään 100 päivän mittainen sokerittomuushaaste parin kaverin kanssa, haastetta on jäljellä 87 päivää. 100 päivää, kuulostaakin jo haasteelta! Lähtiessäni mukaan tähän, mie olin toisaalta iloinen etten ole mennyt takapakkia uusien elämäntapojen sisäistämisessä ja olen jatkanut kulkemista oikeaan suuntaan tietoisia valintoja tehden..mutta olin yllättynyt siitä kuinka hyvin mieli sokerin muistaa näiden kuukausien jälkeen.

Haasteen ajan vältän siis kaupallista ruokasokeria, karkkeja, suklaata, jäätelöä, makeutettuja herkkuja ja piilosokerereita. Toivon, että tämän haasteen myötä sanoisin hyvästit sokerille pidemmäksi aikaa.  Hedelmiä ja marjoja mie en ole ruokavaliostani poistanut sillä en koe sitä tarpeelliseksi.

mokkiaamiainen

Nykyinen taipaleeni alkoi tosiaan viime keväänä, Motiviren kesäkroppahaasteen alkamisesta on pian kulunut jo 6kk! Tämä kyseinen Motiviren verkkovalmennus vei minua eteenpäin yhdessä Rovaniemen Kunnon Paikan ja PT Minnan kanssa. Tämä nostaa fiiliksiä ja vahvistaa omaa ääntäni..mie haluan jatkaa nykyistä elämääni. Nyt, 31-vuotiaana mie voin henkisesti ja fyysisesti paremmin kuin koskaan aiemmin! Facebookissa on muuten käynnistymässä Motiviren syyskroppa-verkkovalmennus ja suosittelen sitä lämpimästi. Ryhmän tuki on korvaamaton ja porukkaa kannustaa toisiaan pitämään tavoitteet mielessä, mahtava kokemus!

Mie selailin tässä arkistoja ja löysin viime kesältä kuvia myös itse valmistamastani banaani-vadelmasorbetista. Tämä oli todella hyvää ja raaka-aineet ainakin oli puhtaat! Nämä kuvat muistuttaa minua myös samalla siitä, että on aika kaivaa esille netin syövereistä uusia reseptejä testattavaksi. Sokerittomuus on tuonut mukanaan läjän hyviä terveysvaikutuksia kuten vatsa ei ole pingottunut, pöhöttynyt tai turvonnut ja suolistosäryt ovat muisto vain. Verensokeri ei pompi pitkin päivää kun syö säännöllisesti ja mieli pysyy virkeänä puhtaan ravinnon turvin. Näiden ajatusten pariin on hyvä palata, muistuu itselleen mieleen omat valinnat ja niiden merkitys mielelle ja kropalle.

Sorbettiainekset

Sorbetti

Lähe sieki mukaan haasteeseen, jo tänään!

Kuluva syksy on ollut energistä ja ispiroivaa aikaa ja otan loppuvuoden avosylin vastaan. Mie keskityn arkielämään, treenaamiseen ja marraskuussa käynnistyvään ravintovalmennuskoulutukseen Santasportilla. Mie luulen myös, että tulevalla talvella on mulle jotain erityisen kivaa tarjolla ja korvan takana..mutta siitä kerron lukijoille lisää kun on sen aika.

ruskanvaria

Haluaksieki päästä eroon sokerista? Ei muuta kuin tyhjentämään kaapit turhista sokereista ja tuumasta toimeen!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

Urban Training Arctic Circle vol. 2- tapahtuma 26.9.2015 Rovaniemellä


Treeniä pitkin ja poikin Rovaniemeä 

Osallistuin eilen Rovaniemen Liikuntakeskus Kunnon Paikan ja Wellness Loungen yhteisvoimin järjestämään treenitapahtumaan ja siitähän pitää kertoa lisää ja kuvien kanssa! Pääjärjestäjien lisäksi tapahtumaa oli tukemassa liuta muitakin paikallisia yrityksiä.

miejagizmo

Olin aivan täpinöissäni ja hieman jännittynyt lähtiessäni lauantaiaamuna kohti Kunnon Paikkaa. Olimme saaneet aiemmin viikolla sähköpostiin infot aikatauluineen ja ohjeistuksineen mutta sellainen pieni innostuksen tuoma lepatus vatsanpohjassa tuntui mukavalta! Hyvät fiilikset senkun vain vahvistuivat kokoontuessamme aulaan lähtöä varten kun nauru ja puheensorina täyttivät tilan.

Ennen lähtöä meistä osallistujista otettiin teemaan sopivia kuvia Kunnon Paikan tiloissa. Kuvien oton jälkeen lähdimme kävelemään porukalla kohti treenipisteitä, jotka ohjaajamme olivat suunnitelleet meille pitkin Rovaniemen keskustaa ja sen läheisyyttä.

Kuva: Jouni Teittinen
Kuva: Jouni Teittinen

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Valdemarin rannassa, jossa nostimme sykkeitä ja hikeä pintaan ohjatulla alkulämpällä. Ohjaajat saivat lisättyä innostusta mutta myös korostettua treeniin keskittymisen tärkeyttä. Hyvä fiilis, keskittyminen omaan tekemiseen ja hyvin koottu treenikokonaisuus – tällä kombolla pääsee jo pitkälle.

marssimassa

valtsunrannassa

alkulämppää

alkulämppää2

Valdemarin rannasta matkamme jatkui kohti keskustaa ja Kirkkolampea. Tässä alla olevassa kuvassa marssitaan Seijan ohjeistuksen mukaisesti ja oikeaoppisesti jonossa Vanhaa siltaa pitkin. Jos käyttäisin blogissani hymiöitä niin tähän kohtaan kuuluisi naurunaama! Treenipisteiden välillä teimme erilaisia liikkeitä, jotta pysyisimme lämpimänä ja tämä meän letka vaikutti herättävän huomiota, enkä ihmettele sillä sen verran värikkäästi pukeutunut porukka oli!
vanhallasillalla

kirkkolammella

Kirkkolammella treenattiin ryhmissä ja pareittain. Paritreenissä punnerrettiin ja ryhmissä treeni muodostui mm. vatsalihaksista ja kyykkäämisestä. Kuten kuvista näkyy, maisemat eivät olleet yhtään hassummat ja syyslauantai näytti meille syksyn hyviä puolia.maisemaa

koira

Kirkkolammelta jatkoimme matkaa Ounasjoen varrella sijaitsevan kesäteatterin näyttämölle. Tästähän se riemu repesikin! Treeni muodostui kolmesta viiden minuutin mittaisesta rupeamasta, jonka aikana meidän piti juosta ylämäen kautta katsomon rappusille ja tehdä takadippejä, punnerruksia ja porrastreeniä niin monta kierrosta kun jokaiseen viiteen minuuttiin pystyi. Riina tsemppasi meitä ja porukka veti hurjalla tahdilla tasahyppyjä, hyvä tytöt ja pojat!!

näyttämöltä3

näyttämöllä

näyttämöltä

näyttämöllä4

Porrastreeniosuuden jälkeen siirryimme Cafebar 21:sen takapihalle joogaamaan ja venyttelemään musiikin tahdittamana. Oli hienoa kun 21sen väki oli mukana järjestelyissä, meillä oli hyvä paikka venytellä ja nautiskella auringonpaisteesta.

loppulämpät

21sentakaa

Mahtava Urban arctic training day Vol. 2 päättyi Sampoaukealle, jossa Riina tanssitti meitä…

tanssi

…ja tapahtuman loppuhuipennus oli treeniporukan välinen battle!battle

Lisää tällaisia tapahtumia!

Oli todella mukavaa kun ihmiset ovat välittömiä ja avoimia, sain pitkästä aikaa kokea sellaisen yhteisöllisen fiiliksen. Eilinen oli melkoisen motivoiva päivä, kiitos siitä tapahtumanjärjestäjille! Arvostan sitä kun paikalliset yrittäjät yhdistävät voimavaransa ja lopputuloksena syntyy hyvää fiilistä ihmisille, ilmaiseksi! Yksi tämän blogin hyviä puolia on se, että pystyy välittämään omia kokemuksia ja tietoa paikallisista tapahtumista.

Käykäähän ihmeessä muuten tutustumassa Wellness Loungen toimintaan, sieltä löytyy Seijan ohjaamana mm. kehonhuoltoa, yin-joogaa sekä wall training- tunteja. Treenien lomassa ehdin vaihtaa Seijan kanssa muutaman sanasen joogaan ja kehonhuoltoon liittyen ja odotankin innolla, että pääsemme yhdessä kokeilemaan tätä harjoitusmuotoa, joka siis tapahtuu seinällä apuvälineiden avulla. Olen kuullut paikallisilta kehuja wall training-tunneista ja täytyyhän se käydä kokeilemassa itsekin!

Tämä muutaman tunnin hikinen rupeama innosti jälleen treenaamaan enemmän ulkona ja tästä inspiroituneena ensi viikolla onkin tulossa enemmän ulkotreenejä. Me ollaan todella onnekkaita kun näitä erilaisia teemapäiviä ja tapahtumia tarjoillaan meille näin.

Minkälainen sun tuleva treeniviikko on?

Kuvat Juha Lehmonen/ Wellness Lounge Oy

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

Kun löysin joogan

Syksy, ruskanvärit ja rakkautta ilmassa

Syyskuu on ollut antoisa kuukausi, olen saanut viettää aikaa läheisten ihmisten parissa ja mikäs sen antoisampaa. Viimeinen puolitoista viikkoa hujahti silmissä rakkaan isosiskon seurassa ja voi sitä lisävuosien määrää mitä tällä nauramisella ollaan kerrytetty! Lähtöhalit meni tietysti vetistelyksi, kiitos Jaana ihanista hetkistä ja muistoista! Love you!

Vietimme isosiskoni polttarijuhlia viime lauantaina ja some täyttyi jo vkonloppuna kuvista mutta  haluan jakaa blogin kautta myös muutaman muiston. Takana on unohtumaton viikonloppu ja haluan vielä tätä kautta kiittää kaikkia taustavoimia ja järjestelyissä mukana olleita.

mie ja jaana

doris

12004033_10153780645373287_7420082756709738390_n

Mie ja jooga

Sitten blogin aiheeseen: joogaan.  Jooga ei ole todellakaan ollut kohdallani rakkautta ensisilmäyksellä. Mielikuvani joogasta oli harmoninen, tasapainoinen ja kevyt, rauhallinen tekeminen kiireettä ja sulassa sovussa oman kehoni kanssa.

Ensimmäinen joogailukertani oli astangajoogaa. Olin aloittanut muutama vuosi takaperin salilla käymisen ja koitin motivoida itseäni erilaisin liikuntamuodoin. Muistan kun ilmoittauduimme yhdessä vanhan koulukaverini Annan kanssa astangajoogakurssille ja intoa puhkuen lähdimme joogasalille ensimmäiselle tunnille. Useamman syksyn ajan muistan innostuneeni joogan aloittamisesta mutta en ehtinyt ilmoittautua kursseille mukaan sillä ne täyttyivät niin nopeasti.

kuksajareinot

Ohjaajamme oli pienikokoinen, aurinkoinen tyttö, josta huokui ilo ja energisyys ja muistan kuinka hieman jännittyneenä etsi maton ja paikkani salista. Jo ensimmäisellä astangajoogatunnilla huomasin, että ensinnäkin, pohjakuntoni ei riittänyt astangaan millään. Puhkuin naamapunaisena jo ensimmäisten asanoiden kohdalla ja koitin keskittyä jännittämään esimerkiksi tutisevia käsiäni riittävästi samaan aikaan kun ohjaajamme kehoitti meitä rauhallisella äänellä rentoutumaan ja sulkemaan kaikki ikävät tuntemuksemme pois mielestämme…itse pystyin siinä kohtaa vaan ajattelemaan, että rentous ja flow on kaukana tästä kun hiki otsalla koitin pysyä perässä.

Ja tietenkin tein pikaisia silmäyksiä muihin osallistujiin ja huomasin nopeasti ettei minulle tullut yhtään sen parempi fiilis verratessani itseäni vielä muihin, mie kun näin mun varpaat mutta en yltänyt niihin ja aurinkotervehdyksetkin jäivät miltei ajatuksentasolle. Toiseksi, en päästänyt itseäni edes rentoutumaan sillä yritin vain olla yhtä notkea kuin ohjaaja ja vertasin itseäni muihin. Tähän muuten eräs joogaohjaaja ystäväni,  totesikin hyvin, että jooga ei ole notkeuskilpailu vaan hetki joogaajaa itseään varten. Kolmanneksi, alaselkäni kipeytyi kovasti sen sijaan, että olisin saanut kipuihin apuja. Jälkeenpäin ajateltuna, minun olisi kannattanut aloittaa lempeämmin.

kuksa

Tästä lyhyenä loppuyhteenvetona se, että ensimmäiset kosketukseni joogaan eivät olleet silloisen fyysisen kuntoni vuoksi positiivisimmat mutta kyseinen astangajoogakurssi kuitenkin jätti kiinnostuksen elämään mieleeni.

Kuluvan vuoden aikana olen tutustunut eri joogatyyleihin, sillä halusin löytää itselleni sopivan tyylin joogata. Mietin, että varmasti saisin apuja kieron selkäni, löysien, yliliikkuvien nivelieni ja erimittaisten jalkojeni toimivuuteen. Onko teillä muuten jotain tällaisiä fyysisiä haasteita, joita keho nakkaa teidän eteenne?

lehtiä

Olen jo bloggailun alkumetreillä kertonutkin, että tähän asti harrastusrytmini on sanellut alaselkä/lonkat, jotka ovat tuoneet lisää haastetta sekä jopa estäneet liikkumisen.  Nykyisin yksi tärkeimmistä omista treenaamistavoitteistani onkin kivuttomuus ja notkistuminen. Esimerkkinä huonoimmista aamuistani tapaus vaikkapa kenkien jalkaan laitto. On ihanaa saada kengät jalkaan niin, että pystyt kumartumaan esimerkiksi solmimaan kengännauhat, puhumattakaan sukkien jalkaan laittamisesta! Nämä perustoimet tuottavat toisinaan hankaluuksia.

Astangajooga oli tosiaan kohdallani turhan haastavaa fyysisesti joitakuita vuosia takaperin ja olisi ihan mielenkiintoista kokeillakkin nykyisellä kunnolla astangaa uudelleen. Tarkoitukseni ei ole esittää astangaa negatiivisessa valossa vaan kerron omakohtaisen kokemukseni ja joogan haastavuuden taustalla vaikuttaneita syitä. Vinkki vitosena totean, että menkää ihmeessä kokeilemaan eri joogatyylejä ja etsimään sieltä omanne!

paivankakkarat

Yin-jooga

Olen käynyt tutustunut Kunnon Paikassa Yin-joogaan ja Yin-jooga pitkine venyttelyineen sopii minulle! Erityisesti pidän Yin-joogasta sen lempeyden ja rauhallisuuden vuoksi. Lempeys korostuu siinä, että Yin-joogassa ei aktivoida lihaksia kuten esimerkiksi astangajoogassa vaan pyritään avaamaan ja notkistamaan kropasta meille tärkeitä sidekudoksia, ja vahvistamaan niveliä sekä luustoa. Samassa asanassa ollaan lihakset rentona useamman minuutin ajan ja ehdit hyvin totuttaa kroppaasi asentoihin ja ennenkaikkea keskittyä hengitykseen.

Yin-joogan ja Kundaliinijoogan kautta olen vasta huomannut hengityksen tärkeyden ja sen kuinka paljon syvemmälle oikeanlaisella hengitystyylillä pääset.

Yin-joogan kautta olen löytänyt itsestäni rauhallisen puolen, kärsivällisyyteni on kehittynyt ja maltan istua paikallani nykyisin sen sijaan, että säntäilisin täysin päättömänä paikasta toiseen. On ollut mahtavaa todeta kuinka jooga todella kehittää läsnäoloa, keskittymistä, parantaa hengitystekniikkaasi, rentouttaa ja tutustuttaa sinut vuosien jälkeen jälleen omiin ajatuksiisi.

blogi14

Mikä on sun lempi joogatyyli?

Motivoivia hetkiä, käytetään viikonloppu ihanan itsekkäästi treenaten!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

Oma tahto, tavoitteet ja suunnitelmallisuus niin arjessa kuin treenaamisessakin

”Miekin tahdon treenaamaan koska muutkin käy”

Edellisen päivityksen jälkeen olen reissannut, yllättänyt hellun järjestämällä kolmikymppisjuhlat ystäväporukan kanssa, viettänyt muutaman flunssapäivän, syönyt hieman vapaammin ja pohdiskellut omia tavoitteitani treenaamisen suhteen.

Flunssan vuoksi luonnollisesti lepäilin ja sain hyvin aikaa mietiskellä tätä kokonaisuutta mitä tällä hetkellä käyn läpi elämässäni ja elämäntavoissani. Huomasin jo parin päivän lepäilyn jälkeen, että mieleni alkoi kaipaamaan salille ja lenkkipoluille. Maltoin kuitenkin hyvällä omallatunnolla ottaa iisisti ja mietin, että kuinka pitkälle olen jo päässyt enkä halunnut tehdä typeriä päätöksiä oman malttamattomuuteni vuoksi. Oma tahtoni pitää minut kiinni tavoitteissani, joita ovat lihas-ja kestävyyskunnon kohentaminen ja itseni kuuntelu. Kokonaisvaltainen hyvinvointi muodostuu mielen ja kehon tasapainosta. Fyysinen muutos ja kehitys pistää silmään nopeammin mutta kaiken taustalla on kuitenkin ihminen ajatuksineen ja luonteineen.

Mie ja Kaisa

Olen mietiskellyt tässä, että monista vaikuttaa tuntuvan vaikealta pitää niitä lepopäiviä. Miltei kuin lepopäivien pitäminen liikuntaharrastuksista ei olisi suotavaa, että sitä pitäisi selitellä jotenkin tai että niiden pitämisestä tehdään suuri numero. Minkä vuoksi? Meneekö se harrastaminen jo suorittamisen puolelle, tässä muutoinkin suorituspainotteisessa yhteiskunnassamme? Meidän pitää kuulostella myös kehoamme eikä antaa mielen pakottaa jatkuvaan rasitukseen. Kroppa ja lihaksethan tarvitsevat lepoa kehittyäkseen. Olin iloinen huomatessani, että tietyt rutiinit esimerkiksi treenamisen suhteen ovat juurtuneet mieleeni ja löytäneet paikkansa arjestani. Rutiinilla tarkoitan säännöllisyyttä ja treenien mukanaan tuomaa rytmiä päiviin, positiivista rutiinia siis.

Treenit ovat oikeastaan joka kerta erilaiset, niihin vaikuttaa oma fiilis, fyysinen jaksaminen ja se keskittymisen taso. Muistuttelen kuitenkin itselleni, että tasapainoinen ja hyvinvointiin tähtäävä elämä koostuu muustakin kuin treenaamisesta ja ruokavalion noudattamisesta. Vauhtisokeus iskee helposti salakavalasti eikä lopputulos ole välttämättä kokonaisuuden ja olon kannalta parhain mahdollinen. Mie huomasin tuossa yksi päivä kipeänä ollessani ja somea selatessani, että kuinka herkkä ihmismieli toisinaan onkaan vaikutuksille ja tässä tapauksessa muiden päivityksille. Facebook oli täynnä reippaita ja iloisia treenipäivityksiä ja minullakin alkoi tehdä mieli treenaamaan. ”Miekin tahdon koska muutkin…” Tässä kohtaa kirjasin itseni ulos sieltä, keskityin lukemaan kirjaa ja ajatukseni rentoutuivat.

Kirja

Järki sanoi minulle, että nyt on levättävä ja halusinkin sitä. Silti jokin ääni koitti kuiskailla levottomasti ajatuksiini muuta, saaden pakan hetkeksi sekaisin. Haluan vielä tarkentaa, että minulla ei ole ns. pakkoa päästä harrastamaan jotain vaan teen sen omasta halustani ja tahdostani. Jos minua ei haluta tehdä jotain niin valitsen muuta tekemistä. Haluan säilyttää kuitenkin tietynlaisen valinnan vapauden ja harrastaa liikuntaa sen vuoksi, että se on mukavaa, saan siitä hyvän olon ja haluan myös haastaa itseäni mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Uusi ruokavalio ja treeniohjelma

Olen innoissani uudesta minulle tehdystä ruokavaliosta, joka tukee viikoittaista treeniohjelmaani. Sain uuden ruokavalion käsiini maanantain treeneissä ja aloitin sen noudattamisen tiistaina. Minulle sopii tällainen valmiiksi laadittu kokonaisuus, jossa on myös joustovaraa. Tarvitsen kuitenkin jonkinlaisen ennalta laaditun suunnitelman, johon voin tukeutua. Tällainen ennalta laadittu suunnitelma auttaa minua myös rakentamaan rutiineja arkeeni. Välillä on niitä päiviä kun olen se maailman huonoin päätöksentekijä, en osaa oikein päättää mitä haluaisin tehdä tai syödä. Nyt minun ei tarvitse pähkäillä kun minulle on annettu vaihtoehtoja, joista valita.

Lisäksi tulee myös niitä päiviä, jolloin jahkailen treenien väliltä ja nyt tarkastelemaan viikko-ohjelmaani, sen rakennetta ja päivien sisältöä. PT Minnan kehoituksesta hankin itselleni treenipäiväkirjan ja sen hankkiminen oli erittäin hyvä neuvo! Olen kirjoitellut sinne tekemäni treenin lisäksi omia fiiliksiäni miltä treeni on tuntunut ja onko energiaa riittänyt. Näin pystyn myös tarkastelemaan vielä oma tuntemuksiani ja esimerkiksi pitämään sen lepopäivän suunnitellun treenin sijaan, jos tuntuu että kroppani sitä haluaa.

Treenipäiväkirja

Edelliset pari viikkoa ovat olleet treenien kannalta aika katkonaisia johtuen reissuistamme. Olen tutustunut reissunpäällä uusiin lenkkipolkuihin koirien kanssa ja hankkimani Powerband -voimakuminauha kortteineen on oiva treenikaveri reissuille.

Liminka

 powerband2

Salitreenit jäivät vähemmälle viimeisen kahden viikon aikana pätkittäisten viikkojen ja flunssan vuoksi ja olinkin erittäin innoissani kun pääsin tällä viikolla aloittamaan kokonaisen, ennalta laaditun viikko-ohjelman. Maanantaina teimme Kunnon Paikassa PT Minnan kanssa yhdessä yhdistelmätreenin, jossa teimme mm. kahvakuulalla erilaisia liikkeitä, treenasimme vatsa-ja selkälihaksia, teimme takadippejä ja burbeita sekä kyykkyjä painojen kera.  Tämä oli mahtava treeni joka tehtiin kolmen liikkeen sarjoissa ja sarjojen kestot olivat 45s, 30s ja 15s.

Tiistai jatkui viikko-ohjelman mukaisesti hauis-ojentaja-olkapäätreenillä, jonka jälkeen oli vesijuoksun vuoro. Tänään päivä alkoi rentouttavalla Yoogaia-sivuston  45min mittaisella flow-joogatunnilla ja iltapäivän hiet sain pintaan aerotunnilla.  Ilmoittauduinpas mukaan myös 6.8.2015 Kunnon Paikassa järjestettävään Iisee aero maratoniin. Kuulostaa ihanan hikiseltä tapahtumalta!

Yoogaia

Loppuviikon treeniohjelma tuo vielä tullessaan lepopäivän, treeniä, hymyä, hikeä, kivaa fiilistä ja seuraa sekä hyvää ruokaa ja sikeitä yöunia.

Suunnitteletteko te omat treenit ennalta vai teettekö ne fiilispohjalta? Miten pidätte treenaamisessa säännöllisyyttä yllä?

Keskity! Focus! Fokus!

Keskity, keskity

Löysin itselleni uuden moton, jota koetan ajatuksissani ja elämässäni toteuttaa.

 motto

Huomasin kuluvalla viikolla, että olen kuljettanut edelleen elämässäni ja arjessani mukana sellaisia asioita ja ajattelumalleja, jotka eivät ole lisänneet hyvinvointiani vaan päinvastoin, ne ovat vieneet energiaani. Olen sulkenut silmäni ja korvani niiden kohdalla ja keskittynyt uusiin, energiaa lisääviin asioihin ja rutiineihin elämässäni. Tämä silmien ja korvien sulkeminen ei ole kuitenkaan muuttanut tilannetta todellisuudessa parempaan vaan minun piti jälleen pysähtyä, ravistella itseni hereille ja keskittyä. Mietiskelin tätä keskittymisasiaa tiistain treeniä tehdessäni. Viikko-ohjelmassa oli vuorossa pitkä lenkki pk-sykkeellä, joten nappasin koirat mukaani ja lähdimme pinkomaan kohti Ounasvaaraa. Pieni sadekeli ei haitannut ja itseasiassa sain mielihyvää sateen ropinasta ja metsälenkistä.

Gizmon kanssa treenaamassa

Pohdiskelin lenkillä tämän hetkistä elämääni ja syitä oman keskittymiseni pätkittäisyyteen ja ajatusteni harhailuun. Teen esimerkiksi useampaa asiaa kerralla, kuten laitan ruokaa ja puhun puhelimessa, katson telkkaria ja näprään puhelinta ja mietin kauppajonossa jo, että mitä teen seuraavaksi kun pääsen kotiin.

Salitreeneissä pyrin keskittymään täysin tekemiseen, Minnan ohjeisiin ja tekniikkaan mutta lenkeillä tuumailen kaikenlaista. On mahtavaa huomata lenkin päätteeksi kuinka kevyempi olo onkaan ja välillä olen tehnyt mukavia oivalluksiakin puuskuttamisen ohessa. Muutaman kerran olisin halunnut jakaa malttamattomana ajatukseni jonkun kanssa mutta koirien kanssa lenkkeillessäni olen tyytynyt jakamaan hyvät fiilikseni hymynä. Täytyy kyllä myöntää, että niitäkin kertoja on takana kun kesken lenkin on pitänyt pysähtyä halaamaan koiria ja jakamaan tällä tavoin hetket niiden kanssa. Tämän arvelisin olevan tuttua myös muillekkin koirienomistajille. Havahduin siihen, että keskittyminenhän tarkoittaa sitä, että käytännön tekeminen ja ajatukset kulkevat käsi kädessä, ne ovat yksi ja sama asia. Se on juurikin tämän ongelman ydin, teen eri asiaa kuin missä ajatukseni harhailevat! Minua hymyilytti oivaltaessani tämän!

Joogaa ja meditointia

Olen tiedostanut oman keskittymiskykyni heikkouden ja lyhytkestoisuuden. Tämä vaikuttaa niin arkielämään kuin treenaamiseenkin. On siis aika opetella keskittymistä ja kokeilla sen vahvistamista eri keinoin ja mikäs muu olisikaan parempaa kuin liikunta ja sen erilaiset muodot!

Gizmon kanssa treenaamassa

Tästä syystä otin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin Pranayamajooga- ja meditaatiokurssille. Tämä naisille suunnattu intensiivikurssi kestää heinäkuun ajan, olen todella innoissani! Olen aina ajatellut, että minusta ei ole joogaan sillä olen notkea kuin rautakanki ja meditoiminen ei ole minun juttuni koska ajatukseni säntäilevät levottomina ympäriinsä. Tässäkin törmäsin vanhaan ajatusmalliin siitä, että ”minusta ei ole tähän koska…” ja päätinkin, että osallistun kurssille avoimin mielin ja valmiina oppimaan uutta. Mie luin jostain, että treenaaminen ja tulokset parantuvat jopa 30% verran kun keskityt siihen itse tekemiseen. On siis harjoiteltava keskittymistä nykyhetkeen ja tekemiseen, opettaa mieltäni olemaan läsnä. Uskon, että keskittymisen parantuminen auttaa minua saavuttamaan tavoitteeni ja parantaa arkielämäni ja treenaamisen laatua.

Gizmon kanssa

Olen tehnyt erilaisia rentoutusharjoituksia kotona ja hyödyntänyt lenkkipolulla käyttämääni aikaa keskittymisharjoituksiin. Netti on pullollaan erilaisia niin lyhyitä kuin pitempiäkin harjoituksia, joten sieltä varmasti löytyy se itselle sopiva tapa. Haluan mieleni ja kehoni työskentelevän samaan rytmiin ja samojen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toistelen itselleni, että vahva mieli asuu vahvassa kropassa.

Miten te rentoudutte? Onko teillä keskittymisvaikeuksia ja minkälaisia keinoja olette löytäneet keskittymiskyvyn parantamiseen?

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

Suuria muutoksia ja arjen terveellisiä herkkuhetkiä

” Asiat alkavat asettua oikeille paikoilleen täydellisesti silloin kun keskitymme siihen mitä haluamme. ”

-Alef / Paulo Coelho

Viime viikko oli monella tapaa täynnä suuria muutoksia. Mie ilmoittauduin Santasportille marraskuussa alkavaan vuoden mittaiseen ravintovalmennuskoulutukseen, josta olen todella innoissani! Viikko oli myös täynnä muuttopaikkailua ja muuttoon valmistautumista..sunnuntai-iltana nappasin koiramme Kaisan mukaan ja lähdin kuuntelemaan ajatuksiani ja fiiliksiäni Ounasvaaran luontopolulle. Alitajuntaani alkoi iskostua ajatukset, että elämämme todellakin muuttuu konkreettisesti ja eteemme avautuu uuden ajanjakson alku. Sanomme hyvästit vanhalle kodillemme, jossa miekin vietin viimeiset viisi vuotta. Olemme rakkaani kanssa valmiita aloittamaan yhteisen elämämme uudessa kodissamme ja pääsemme luomaan siitä oman pesäkolomme.

Ounasvaaran luontopolku

Kaisa Ounasvaaralla

Ruoka, uusi paras ystäväni

Nyt päivän aiheeseen! Olen kirjoitellut blogiini paljon ruokavalioon liittyviä ajatuksiani ja tänään aiheena on herkuttelu, nam! Olen noudattanut uudenlaista ruokavaliota maaliskuun puolivälistä alkaen. Nykyisin arkipäiviini mahtuu viisi tai kuusikin ateriaa. Pyrin syömään monipuolisesti ja vaihtelevasti, jotta aterioinnin mielekkyys säilyisi ja jotta nauttisin syömishetkistä.

Syömistottumuksissani on tapahtunut todellinen muutos. Nykyisin keskityn syömiseen sen sijaan, että lapan suuhuni vain vatsan täydeltä jotain helppoa ja nopeaa ruokaa. Tarkennuksena vielä, että kohdallani tämä ”helppo ja nopea ruoka” on yleensä kiireen varjolla ollut jotain kaupasta ostettavia puolivalmiita eineksiä, vauhdissa syötyjä kolmioleipiä tai muita vastaavia tuotteita, joiden sisältöön en ole halunnut tarkemmin tutustua. (Tiettyjä raaka-aineita tai niitä sisältäviä eineksiä, pakasteita tai säilykkeitä en ole syönyt vuosiin, kuten esimerkiksi sianlihaa ja tonnikalaa.) Minulla on pitkä tausta entisenä kasvissyöjänä ja kokeilinpas vegaanin ruokavaliotakin parisen vuotta aikoinaan. Seuraava julkinen paljastus voi tulla shokkinakin joillekkin mutta nykyisin syön Pohjois-Suomessa tuotettua naudanlihaa sekä kalaa ja riistaa.

Eroon vanhoista tavoista ja tottumuksista

Mie olen huomannut, että kiireisinä päivinä tai hetkinä kun ei oikein huvittaisi kokata mitään, nousee helposti ensimmäisenä mieleen ajatus, ”kokkaanpas jotain helppoa ja nopeaa” ja ”jotain mikä vie vain nälän”. Vanhat, ikävät tavat ja tottumukset koittavat nostaa jälleen päätään ja olenkin käynyt tästä ajatusteni kanssa taistelua. Minua kuitenkin kiinnostaa se mitä syön ja mitä erilaiset raaka-aineet saavat kehossani aikaan. Mie haluan itse tätä muutosta enkä halua omilla valinnoillani aiheuttaa itselleni huonoa oloa kuten esimerkiksi vatsakipuja, syömällä vain jotakin sellaista mitä nälän yllättäessä alkaa tehdä mieli.

Aterioiden puhtaat raaka-aineet ja makuyhdistelmät ovatkin nousseet arjen ruokailussa suurempaan rooliin ja keskityn enemmän aamiaisten, välipalojen ja muiden aterioiden valmistamiseen. Suunnitelmallisuus kulkee mukana monellakin elämän osa-alueella, kuten myös syömisessä. Päivän aterioiden suunnittelu, ruokareseptien perässä surffailu, kauppalistojen kirjoittaminen ja uusien ruokien kokeileminen auttavat minua ylläpitämään ruokavalioni monipuolisuutta ja mielekkyyttä.

Herkkuhetkiä Marmelaadin keittiössä

Nyt päästään pohdiskelujen päätteeksi tämän blogipäivityksen aiheeseen, nam! Kaikkihan me kaivataan niitä herkkuhetkiäkin arjen keskelle ja minullakin alkoi herkkuhammasta kolottamaan, joten päätin testailla kotikeittiössä terveellisten ja makeiden herkkujen kokkailua. Käytinkin viime viikolla aikaa niin kotikeittiössä kuin äipänkin luona leipomisen parissa. Tämä blogi, ihana syy laittaa suu makeaksi!

Mie valmistin sunnuntaiaamuna ensimmäistä kertaa proteiinilettuja. Löysin ohjeen Minifitnessin blogista (Eevi Teittinen) ja ohje oli kokonaisuudessaan yksinkertainen.

Makeat proteiiniletut

1-1,5 dl hera/riisiproteiinia

2 kananmunaa

1 banaani

1 dl mustikoita

0,5dl vettä/maitoa

Paahdettua mustikanmakuista pellavansiemenrouhetta

Blenderissä kaikki sekaisin ja pannulle.

Protskujauheen maun voi valita oman mieltymyksen mukaan. Heraproteiinin käyttö voi vaikuttaa siihen, että letut pysyy paremmin kasassa. Riisiproteiinilla tuo paistaminen olikin kohtuu hidasta ja haastavaa, heh. Paistamisessa käytin kookosrasvaa. Ulkonäkö ei ollut kaunein mutta maku oli todella hyvä! Blenderoinnin jälkeen lisäsin vielä kokonaisia mustikoita taikinaan, suosittelen! Ja lisäämällä esimerkiksi kaurahiutaleita lettutaikinasta saa vielä ruokaisamman. Tällä aamiaisella lähti nälkä ja hyvin jaksoi aamutreeninkin.

 

Mustikka-banaanitäytteiset lettuainekset

Aamiainen

Innostuin tämän reseptin helppoudesta, joten kokeilin myös smoothien valmistamista samoilla aineksilla.

Smoothieainekset

Smoothie

Jäätelö on yksi lempiherkuistani vuodenajasta riippumatta. Löysin Fitfashion -sivustolta Annan simppelin ja hyvältä vaikuttavan sorbetin ohjeen, joten mie testasin ohjetta omalla tyylilläni.

Kesäinen sorbetti

1 jäinen banaani pilkottuna

jäisiä vadelmia

riisimaitoa

riisiproteiinijauhetta

1 valkuainen

kaakaonibsejä

Sorbettiainekset

Sorbettiainekset

Sorbetin valmistaminen oli todella helppoa ja nopeaa, ainekset vain blenderillä sekaisin jonka jälkeen nostin sorbetin pakkaseen kohmettumaan. Makean herkun olisi voinut syödä hetikin mutta halusin tehdä tämän pidemmän kaavan kautta.

Sorbetti

Tässä muutama esimerkki kesään sopivista terveellisistä herkuista. Suomen kesä tarjoilee meille mahtavan valikoiman eri marjoja käytettäväksi aamiaisissa, herkuissa ja välipaloissa.

Herkullisia hetkiä ja aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen, Marru

Ajatuksia tien päältä.

Kiitos kannustuksesta!

Ihan ensimmäiseksi mie haluan kiittää teitä ihania ihmisiä saamastani kannustuksesta blogin aloittamisen suhteen. Kieltämättä hieman jännitti raottaa omaa ajatusmaailmaani kaiken kansan luettavaksi mutta teidän tsemppinne on saanut hymyn nousemaan suupieliin huonompinakin päivinä. Tästä kaikesta innostuneena seuraavan kirjoituksen pariin. Mie pohdiskelen tänään omia fiiliksiäni menneen reissun ajalta. Mieleeni nousi ajatuksia reissaamisen mukanaan tuomista haasteista, liittyen esimerkiksi oman ruokavalion noudattamiseen ja elämäntapojen ylläpitämiseen erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä.

A long and direct highway

Reissuun valmistautuminen

Mie olin edellisen kerran käynyt reissussa pääsiäisen tienoilla ja valmistauduinkin nyt eväiden suhteen eri tavoin matkustamista varten kuin aiemmin. Valmistin kotona pari välipalasmoothieta marjoista, hedelmistä ja riisimaidosta mukaan ja nappasin lisäksi pussillisen manteleita naposteltavaksi matkalle, unohtamatta tietenkään vesipulloa. Me lähdettiin ajelemaan anivarhain torstaiaamuna Rovaniemeltä Tornion kautta Oulua kohti. Mie en saanut edellisenä yönä juurikaan nukutuksi ja noin neljän tunnin mittaisten yöunien jälkeen herääminen tuntui jokseenkin takkuiselta. Aamiainen ja aamukahvi sai kuitenkin energiat ja fiilikset kohoamaan ja reissuun lähdettiin koko poppoolla iloisin mielin. Istuin apukuskin paikalle ja ensimmäisen välipalan taisin nautiskella jo välillä Rovaniemi-Tornio.. mikähän siinä on kun ruokahalu herää miltei ensi kilometrien aikana ja automatkoilla voisi vaan syödä ja syödä? Kaiketi se on vain ajankulua, ei ole mukamas muuta tekemistä, jos ei itse aja.

Kävimme juomassa aamukahvit isäni luona Torniossa ja isäni muisteli siinä kahvikupposen ääressä yhteisiä lapsuuden aikaisia kesälomareissujamme. Silloinkin ensimmäiset eväät syötiin autossa jo suurinpiirtein Kemin kohdalla, noin 23km päässä lähtöpaikasta. Syöminen tekee matkustamisesta mukavampaa! Me jatkettiin pienen pysähdyksen jälkeen matkaa kohti Oulua, jossa Artturilla oli sovittuja asiakastapaamisia. Matka kuitenkin taittui rattoisasti sillä me ollaan innostuttu kuuntelemaan pitkillä ajomatkoilla kotimaisia äänikirjoja ja tällä kertaa vuorossa oli Reijo Mäen teos Valkovenäläinen. Vares-dekkarit ovat suosikkeja kotimaisten dekkareiden joukosta! Tarinankerronta ja juoni nappaa kuulijan mukaansa ja matka etenee äänikirjaa kuunnellen. Lukijana toimii Ville Tiihonen ja hänen äänessään on jotakin mukaansa tempaavaa ja karismaattista.

Hyvä ruoka, paras fiilis!

Me saavuttiin Ouluun aamulla ja lähinnä mielessäni pyöri jo nälän mukanaan tuomat ajatukset lounaspaikan valinnasta. Lounaspaikaksi valitsimme nepalilaisen Sauraha- nimisen ravintolan. Olin saanut paikallisilta kehuja Saurahan palveluun ja ruokaan liittyen, eikä sitä suotta ole kehuttu! Erityisen mukava yllätys oli ”lunch mix”-annos, jossa sai yhdistää päivän lounaslistalta kaksi haluamaansa annosta. Hinta-laatusuhde kohdallaan ja ruoka ylitti kyllä meidän odotukset! Taisinpa kaapia Artturinkin lautaselta vielä kastikkeita omat syötyäni. Yleinen tunnelma ravintolassa oli leppoisa, paikka valoisa ja palvelukin oli ammattitaitoista.

Saurahan lounas

Lounastauon jälkeen hektinen päivä jatkui tiukkoine aikatauluineen. Itse odotin innolla illan koira-aiheista luentoa Oulun yliopistolla. Eläinnäyttelijöiden kouluttaja ja tietokirjailija Tuire Kaimio luennoitsi koirien sosiaalisesta käyttäytymisestä ja -viestinnästä. Paljon tuli uutta asiaa ja oppia! Tapasin luennolla myös pitkästä aikaa ystäväni Sannan, jonka vinkistä ilmoittauduin mukaan. Koitetaan Sanna nähdä vähän useammin ja vaikka lähempänä, jookos!

Tuire Kaimio

Tuire Kaimio

Ajatuksia ruokavaliosta ja reissaamisesta

 Oulusta matka jatkui eteenpäin Etelä-Pohjanmaalle kohti Artturin kotimaisemia, määränpäänä Artturin siskontytön lakkiaiset. Ripeä reissuaikataulu meinasi hieman verottaa mutta aurinkoinen ja lämmin keli toi mieleen pilkahduksen kesästä ja fiiliksetkin rentoutuivat.

Mulla oli siinä automatkalla hyvin aikaa ajatella näitä omia elämäntapamuutoksiani ja ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota oli se, että aiemmin käytin aikani kahvin lipittämiseen ja nyt sama aika kului aikalailla syömiseen. Kehoni ilmoittaa mulle jo muutaman tunnin välein nälästä eikä se ääni hiljene ennenkuin annan kropalle sen vaatimaa energiaa. Ja jos esimerkiksi vedenjuonti jää nykyistä normaalia määrää huomattavasti vähemmälle, mulle tulee helposti esimerkiksi päänsärkyä ja sen myötä kaiken kaikkiaan vetämätön olo. Vesipullo kulkikin mukana joka paikassa ja yllätyin positiivisesti kun huomasin nappaavani sen mukaan täyttöä varten pysähdyksillämme. Riittävä määrä toistoja tekee muutoksesta osan arkea, näin kirjoitti joku viisas ihminen joskus.

Ajatuksia tien päältä

Aamiaisesta on tullut tämän kevään myötä päivän tärkein ateria. Aamiaisen valmistaminen on jo jokapäiväinen tapa ja pidän siitä, että muutoksesta kehittyy itselle rutiini. Näin jälkeen päin mietiskelin, että yksi suurimmista henkilökohtaisista saavutuksistani ”6 viikon kesäkroppa”- nettivalmennuksen ajalta on aamiaisen sisällyttäminen omiin ruokailutottumuksiin. Noin kahden viikon ajan taistelin aamuisin aamiaisen vastenmielisyyttä vastaan ja se kannatti! Muistelin automatkalla ääneen kuinka mulla teki pahaa syödä alkuun aamuisin ja saatoin istua aamiaisen ääressä jopa puolisen tuntiakin näykkien pieniä suupaloja, jotta saisin annoksen alas. Nyt minua ei enää tarvitse houkutella aamiaiselle vaan saatan jopa heräillä aamulla ilman herätyskellon pirinää siihen kun vatsani herättää minut.

Hotelliaamiainen

Hellun aamiainen

Juhlahumussa

Lauantaiaamuna valmistauduimme Eerikan lakkiaisjuhliin hotellilla ja huomasin siinä alkaessani laittautumaan, että olin sitten unohtanut esimerkiksi suoristusraudan ja osan meikeistä kotiin. Nähtävästi tämä rennompi elämäntyyli on iskostunut ajatuksiin sillä tapaa, että mukavuudenhalu pukeutumisessa ynnä muussa ajaa nykyisin tälläytymisen edelle. Eikähän se huono asia ole laisinkaan, vai mitä! Olin innoissani kun pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa uutta mekkoani. Löysin Varastotien kirpputorilta Rovaniemeltä Marimekon kankaasta ommellun mekon hintaan 6€ ja siihen sopivan vyön viidelläkymmenellä sentillä! (Pahoittelut kuvan laadusta, pitänee jatkossa kaivaa esille puhelimen kameran sijaan järkkäri.) Kiitos kuitenkin kuvaajalle Ellalle!

Juhlissa

Nämä lakkiaiset olivat toisen juhlat, joihin osallistuin kuluneen kevään aikana ja pohdiskelin jo etukäteen, että minkähänlaiset fiilikset mulla tulee nähdessäni herkkuja notkuvat pöydät. Olen todennut, että riittävä valmistautuminen ja ennakointi ovat kaiken A ja O. Kävimme katsomassa lukiolla uusien ylioppilaiden lakitustilaisuuden, onnea Eerika!!

Mulla alkoi vatsa kurnimaan jo siinä ennen kuin tilaisuus oli ohi. Kävinkin hakemassa matkalla juhlapaikalle omat eväät: raejuustoa, kalkkunaleikettä, kotimaisia kirsikkatomaatteja, kurkkua ja pähkinöitä. Söin matkalla juhlapaikalle vatsani täyteen. Juhlissa join kahvia hyvillä fiiliksillä ja maistoin Artturilta vähän juustokakkua ja ah, olihan se kuin pala taivasta! Pidin juhlien aikana vielä toisen oman eväshetken ja palatessani takaisin kahvipöydän ääreen herkut eivät huutaneet enää nimeäni ja vältyin sokerihumalalta. Sokerin välttäminen on ollut suurimpia haasteita ja varsinkin, jos päästän nälän liian suureksi venyttämällä ruokailujen väliä liian pitkäksi, mieli hakeutuu heti sokeristen herkkujen pariin.

Kirjoitin ensimmäisessä päivityksessäni kohtuullisuudesta ja tasapainosta ruokavalion suhteen. Joillakin saattaa herätä kysymys, että miksi en nyt juhlan kunniaksi nautiskellut tarjolla olleita herkkuja? Mie en kokenut tarvitsevani niitä vaan halusin syödä ruokaa, josta saan hyvänolon ja mielen. Mulla oli viime maanantaina herkkupäivän ja söin illalla Ben&Jerrysin Cinnamon Buns- jäätelöä, se on yksi lemppariherkuistani. Maistelin sitä onnessani sen verran, että koin herkutelleeni riittävästi ja vein paketin takaisin pakastimeen. Enkä mie siis syönyt edes puolikasta purkillista sitä. Olo oli alkuun hyvä mutta sitten tuntemukset muuttui. Vatsa alkoi pingottua ja tuli jotensakkin tukala olo. Mie olin päivän päätteeksi väsynyt mutta tämän sokeripommin jälkeen olin hereillä vielä muutaman tunnin jälkeen syömishetkestä. Uni ei meinannut millään tulla silmään ja aamulla oli kiukkuinen olo tämän väsymyksen jälkeen. Valitsin siis mieluummin vatsan täydeltä ravintoa, joka sopii keholleni paremmin.

Kotimatkalla

Me vietettiin aurinkoinen ja ihana iltapäivä Kauhajoen kauniissa maisemissa, jonka jälkeen pakun keula suunattiin kohti pohjoista. Kiitos juhlaväelle ja mehän palataan jo kesäkuun lopulla Pönttöperälle seuraaviin juhliin!

Kauhajoki

Muistomerkki

Me pysähdyttiin Ilmajoella, Koskenkorvan Kapalankankaalla hetkeksi näpsimään kuvia kun kelikin suosi meitä reissaajia. Tunnelma autossa oli iloinen ja rento onnistuneen reissun jäljiltä. Noh, olimme molemmat ehken hieman reissussa rähjääntyneitäkin mutta onnellisia. Artturi oli päättäväisenä ajanut koko pitkän matkamme ja jossain kohtaa syntyi idea yöpyä jossakin matkan varrella. Mie rakastan meidän yhteisissä reissuissa sitä kun me ykskaks saadaan päähämme joku idean, joka sitten toteutetaan yksissätuumin. Meillä voi olla joku suunnitelma mutta me mennään loppujen lopuksi fiilispohjalta ja yövyimme matkailualueella kauniin Maasydänjärven rannalla.

Maasydanjarvi

Automatkalla nautittu päivällinen antoi taas lisävirtaa ajatuksille ja pysähdyimme vielä ostamaan iltapala- ja aamiaistarpeet matkanvarrelta ja suuntasimme majapaikkaamme. Varasimme kahden hengen ”mökin”, jonne ahtauduimme koirien kanssa. Meillä pääsi ääneen nauru kun ajoimme pakun mökin viereen..auto oli jopa pidempi kuin itse mökki! Matkailualue oli kaunista ja rantamaisema hiveli silmiä. Koiratkin pääsi kahlomaan pitkän matkustamispäivän jälkeen.

Mökki

Mie valitsin kaupasta ilta-ja aamupalaksi helposti ja nopeasti syötävää ruokaa. Lisäsin jäiset kotimaiset mustikat suoraan maitorahkapurkkiin (söin pitkästä aikaa rahkaa ja onneksi vatsa ei tykännyt huonoa) ja olin onnekseni muistanut napata matkalta kertakäyttöaterimia mukaan.

Iltapalalla

Aamiaissalaatin valmistin muovirasiaan, josta olin syönyt edellispäivän lounassalaatin. Kävin pesasemassa rasian ja nakkelin raaka-aineet sinne. Uusiokäyttö kunniaan! Mökissä ei siis ollut kerrossänkyjen lisäksi muuta kuin patteri, pieni pöytä ja pari muovituolia. Oman ruokavalion noudattaminen ei ollut millään tapaa haaste kun ehti käymään ruokakaupassa ennen matkailualueelle menoa. Sieltä kyllä löytyi kahvio pitsoineen ja herkkuineen mutta omassa tuvassa sain syödä kylliksi ja kyllä uni maittoi! Melkosen ahdasta tuppasi tosin olemaan kun meitä nukkuin alapedillä kaksi ihmistä ja yöllä heräilin siihen kun koiratkin koitti mahtua jalkopäähän. Varsinainen perheloma!

Aamiainen

Aamiainen

Matkan jälkeiset ajatukset

Kaikenkaikkiaan reissu oli positiivinen kokemus ja yllätin itsenikin muutamissa tilanteissa. Tiedostin kyllä, että tien päällä alkoi tekemään mieli niin jäätelöä kuin pikaruokaakin. Pitkien automatkojen haasteena on esimerkiksi ajankäyttö..mieli alkaa todella nopeasti huutamaan herkkujen perään. Kirjoittelin sitten päiväkirjaani fiiliksiä, jotta voisin palata lukemaan niitä tekstejä ja tunnelmia vastaisuudessakin. Kävimme tässä pikareissun kotona Rovaniemellä, kotiuduimme eilen illalla ja lähdemme tänään ajelemaan mökille Kainuuseen. Käynkin ennen lähtöä kaupan kautta ja teen riittävän määrän eväitä automatkalle. Hyvä vinkki kesämatkaajille on ostaa matkalle kylmälaukkuun terveellisiä eväitä ja vaikkapa vichyvettä mukaan. Raikkaat salaatit ja smoothiet kulkevat myös mukana kätevästi ja kylmälaukkuun niitä mahtuu vaikka useampikin mukaan.

Jos tuntuu, että on liian ”kiire” valmistella eväitä ennen lähtöä niin voi miettiä myös, että onko todellakin liian kiire huolehtiaakseen omasta hyvinvoinnistaan vai ohjaako se meidän oma egomme meitä vanhoihin, totuttuihin elämäntapoihin estäen oman hyvinvointimme? Jos ei yksinkertaisesti ole aikaa matkaeväiden valmistamiseen niin nykyisin saa nopeasti mukaan vaikkapa salaatin, jonka voi pysähtyä syömään joko pysähdyspaikalle tai vaikkapa jonkin joen tai järven rannalle, jos sellainen sattuu matkan varrella tulemaan vastaan. Terveellisiä ruokavaihtoehtoja kyllä löytyy myös kiireisille matkaajille, niitä tarjoilee tänäpäivänä myös useat pikaruokalat. Se on vain omasta valinnasta kiinni!

Mie alan valmistautumaan nyt mökkireissua varten, sitä ennen on luvassa vielä kuntotesti Kunnon Paikassa. Saa nähdä mikä on lähtökunto, reilu viikko on takana taukoa treenaamisesta flunssan vuoksi. Jännittävää ja innostavaa!

Enjoy

Positiivista ja aurinkoista kesäkuun alkua kaikille!

Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua

Kuka mie olen ja mistä haluan kertoa teille blogissani?

Mie olen 31-vuotias naisenalku Torniosta ja nykyisin asun kotikaupungissani Rovaniemellä. Elämä kuljetti minut parin mutkan ja ylä- sekä alamäkien kautta Rovaniemelle vajaat kymmenen vuotta sitten, josta löysin vuosien kuluessa sydämeni kodin avopuolisoni ja koiriemme luota. Mie olen kirjoitellut jo jonkin aikaa ajatuksiani ylös ihan vaan itselleni ja uusien elämäntapamuutosten vakiintuessa arjen rutiineiksi ja tavoiksi, sain kipinän aloittaa oman blogini. Pohdiskelen blogissani oman nykyisen, uuden elämäni kautta mistä tasapainoinen elämä minun kohdallani muodostuu ja mitä tekijöitä on oman henkisen ja fyysisen hyvinvointini taustalla.

Taustaa

Mie kerron hieman tarkemmin taustaani tähän alkuun. Innostuin liikkumisesta kun sain koiramme Romaniasta vuoden 2009 lopulla. Kaisa on ensimmäinen oma koira elämässäni, jonka kanssa yhteinen taival jatkuu edelleen. Tyttö on niin täynnä virtaa ja lataa energiaa nopeaa, joten Kaisa taitaakin olla alkuperäinen syy siihen, että innostuin lenkkipolulla kulkemisesta aikoinaan. Viitisen vuotta sitten perheeseemme tuli toinenkin seropi, Gizmo-nimeltään ja liikkuminen on senkin myötä aktivoitunut ja monipuolistunut.

Kaisa

Naistenkympin jälkeen

Toukokuu 2015

Harrastukseni ovat olleet kuitenkin vuosikausia ns. säännöllisen epäsäännöllisiä enkä ole todellisuudessa pystynyt sitoutumaan pitkällä tähtäilemällä esimerkiksi salitreenaamiseen eikä ruokavaliopuolessakaan ole ollut kehumista. Olen malliesimerkki siitä, kuinka aamu käynnistyi muutamalla kahvikupillisella ja päivän mittaan hörpin kahvia litrakaupalla. Saatoin syödä vasta illalla valtavan kokoisen aterian…ja lohturuokaa tietenkin. ”Raskas päivä tai raskas opiskelu/työviikko takana, pitäisikö hakea vaikka pitsaa”, siinä erittäinkin käytetty tekosyy. Tai vaihtoehtoisesti ”olipas hyvä päivä/viikko, pitäisikö herkutella” ja sitten sitä pitsaa hakemaan. Olen ollut kyllä kiinnostunut hyvinvoinnista, liikkumisesta ja terveellisistä elämäntavoista kauemman aikaa mutta tyydyin kuitenkin jatkamaan noita vanhoja elämäntapojani eri tekosyiden peittelemänä vuosikausia.

Muutama vuosi takaperin innostuin salilla käymisestä ja sain ajatuksiini kipinän aloittaa terveellisemmät elämäntavat. Tilasin intoa täynnä itselleni pari vuotta sitten kolmen kuukauden mittaisen ruokavalio- ja treeniohjelman ammattilaiselta, jota noudatinkin sen vajaan kuukauden… (Sori Jiipee!) Sen jälkeen aloin jo lipsumaan ruokavaliosta ja kesäloman koittaessa taisi ne terassit alkaa kiinnostamaan treeniä ja omaa hyvinvointia enemmän. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en ollut vielä tuolloin valmis todellisuudessa sitoutumaan treenaamiseen ja ruokavalion noudattamiseen pitkällä tähtäimellä. Oli paljon helpompaa palata takaisin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen elämään  ja perustella loputtomin tekosyin itselleni huonojen ratkaisujen valintoja. Silloin sain vielä hiljennettyä sen muutoksen äänen ja tarpeen sisälläni.

Vuodet 2011 – 2014 olivat elämässäni hektistä aikaa opintojen suhteen. Aloitin syksyllä 2011 Lapin ammattikorkeakoulussa tradenomin opinnot ja tavoitteenani oli saada tutkinto suoritettua kolmessa vuodessa siihen varatun 3,5 vuoden sijaan ja täten valmistua keväällä 2014. Valmistuin keväällä 2014 ja kevät oli melkoista rumbaa opinnäytetyön, syventävän harjoittelun ja muiden viimeisten kurssien suorittamisen parissa. Niin sanottu ”loppukiri” opinnoissa kesti mulla semmoset parisen vuotta. Ja pitihän aikaa jäädä myös opiskelujen ulkopuoliselle elämälle kuten parisuhteelle, koirille, ystäville ja perheelle.

Marmelaadi valmistuu

2014

Ruuhkavuodet verottivat

Olin niinkin onnekas, että sain heti valmistumisen jälkeen töitä samasta paikasta, jossa suoritin syventävän harjoittelun ja työsuhde jatkui vuoden 2014 loppuun saakka. Viime kesänä liikuin vielä jokseenkin aktiivisesti ja olin hetkellisesti kiinnostunut useistakin erilaisista hyvinvointiin liittyvistä asioista mutta syksyn tullessa minulla ei mukamas ollut aikaa huolehtia itsestäni senkään vertaa. Ja korostan vielä sitä, että vaikka liikuinkin aktiivisesti mutta epäsäännöllisissä pätkissä, syömistottumuksiani ei edes voinut nimittää minkään sortin ruokavalioksi. Se oli enemmänkin syömättömyyttä, kahvipaastoa ja nälän siirtämistä iltaan, jolloin jääkaapin ovi sitten kävikin koko päivän edestä.

Viime syksynä elämäntavoissani kävi tosiaan aikalailla totaalinen repsahdus, pimeän syksyn tullen ja raskaiden työviikkojen jälkeen palkitsin itseni viikonloppuisin esimerkiksi tapaamalla ystäviäni paareissa tai syömällä roskaruokaa. Liikkuminenkin jäi koirien ulkoiluttamisen tasolle ja salikortti keräsi pölyä kotona. Tämä kokonaisuus painoi mieltä mutta hiljensin taitavasti oman ääneni ja jatkoin vain elämää. Olin väsynyt ja turhautunut itseeni, vetasin aamulla vaan villatakin niskaan ja menoksi.

Marmelaadi

Lokakuu 2014

Me lähdettiin avokkini kanssa viime vuonna joululoman viettoon Etelä-Pohjanmaan kauniisiin maisemiiin. Uudeksi vuodeksi ajelimme mökille Kainuuseen jossa aika kului lepäilllen ja lähinnä nukuin siellä viikon. Kerättyäni voimia kaikessa hiljaisuudessa, mie uskalsin hieman raottaa sitä mielenkirstua, johon olin omat ajatukseni kuluneiden vuosien ja erityisesti syksyn 2014 aikana sulkenut. Kyllä veti nöyräksi ja hiljaiseksi se retki omiin ajatuksiin….

Itsensä kohtaaminen ja ajatusten herättely

Me lähdettiin loppiaisen tienoilla takaisin kotia Rovaniemelle ja päätin nähdessäni oman peilikuvani, että nyt saa riittää! Ei enää tekosyitä, ei enää ajatusten hiljentämistä vaan nyt on asioiden muututtava. Peilistä katsoi väsynyt, pöhöttynyt ja ankean harmaa Marru. Peilikuvaan katsominen herätti ajatukseni mutta ulkoista olemusta tärkeämpänä pidin sitä omaa sen hetkistä henkistä vointiani ja jaksamista. Väsynyt kuvaa parhaiten oloani. Olin väsynyt, fiilikset ailahtelivat ja kiukutti.

Mie sanoisin, että elämäni on ollut muutoksen tilassa kuitenkin jo pidemmän aikaa mutta konkreettinen herääminen omien elämäntapojen epätasapainoon tapahtui tuolloin vuodenvaihteessa 2015. Eihän se sormia napsauttamalla käynyt, vanhoista elämäntavoista on vaikeaa päästä eroon ja itseään joutuu puskemaan monillakin tavoin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Uudet asiat ja vaaditut muutokset pelottavat, ne ärsyttää, stressaa ja vaikeuttaa arkielämää – jos antaa mielen alkaa niin ajatella. Mie kävin alkuvuodesta todella ristiriitaisiakin keskusteluita itseni kanssa.

Marmelaadi

Tammikuu 2015

Muutos- ja oppimisprosessi pois vanhoista tavoista ja tottumuksista kohti uutta, terveellisempää, tasapainoisempaa, energisempää ja onnellisempaa elämää sai alun tammikuussa avokiltani saamasta syntymäpäivälahjasta. Sain häneltä lahjakortin fysioterapeutille, joka työskentelee myös valmentajana samalla salilla, jonne minulla on salijäsenyyskin. Mie menin sinne saadakseni apua vuosikausia kestäneeseen alaselkäkipuun. Pari kertaa käytyäni fyssarilla hieronnassa, sain häneltä intoa ja motivaatiota taas treenaamiseen ja hän teki minulle sekä koti- että salitreeniohjelmat selän vahvistamista varten. Mie hankin kotiin jumppapallon ja Triggerpointin ja tein helmi- ja maaliskuun ajan aikalailla pelkästään kotitreeniä. Kynnys lähteä salille ihmisten ilmoille oli kasvanut koska edellisistä kerroista oli jo kulunut ikuisuus..mie jatkoin kotitreenin myötä ajatustyötäni omaa asennettani kohtaan.

Lisämotivaatiota ja vahvistusta uusien elämäntapojen ylläpitämiseen minulle toi ystävän kanssa tehdyt hyvän mielen vesijuoksutreenit. Me ollaan käyty Johannan kanssa kevään mittaan useamman kerran viikossa aamu-uinnin aikaan kurvailemassa uimahallissa. Tyyli saa olla vapaa ja välillä sitä tehdään treenin kannalta ja välillä se menee enemmänkin kuviokellunnan ja saunomisen puolelle.. varsinkin jos altaassa käydään läpi loppupäivän ruokalistaa, nams! Parasta on juttelut ja yhteinen ajanvietto, eihän tämä liian vakavaakaan saa olla!

Jumppapallo ja uudet treenikengät.

Kevät oli itsetutkiskelun aikaa isolla iillä. En ole vuosikausiin ollut näin lähellä omia ajatuksiani ja näin rehellinen itselleni.

Mie sain lisäintoa liikkumisen aloittamiseen myös liityttyäni Facebookin kyykkyhaasteeseen. Otin päivittäiseksi tavaksi tehdä kyykyt käydessäni lenkillä viereisen pienen järven jäällä koirien kanssa. Mie huomasin, että pikkuhiljaa mie tein päivittäin kotitreeniä ja lenkkien yhteydessä kyykkyjä. Sen myötä mie taas aloin kiinnittämään hieman enemmän huomiota ruokavaliooni. Mieliala ja yleinen fiilis nousi kuin aamuinen aurinko! Ja olin hieman hämillänikin…mie saatoin olla tyytyväinen itseeni pitkästä aikaa kun huomasin voivani paremmin ja olin ottanut ensimmäiset askeleet kohti haluamaani muutosta. Tätä ihmistä en ollut pitkään aikaan tavannut.

Smoothie

Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua.

Mie näin maaliskuun alussa Facebookissa Motivire-yrityksen päivityksen, jossa mainostettiin heidän järjestämäänsä ”Kesäkroppa 2015”- valmennuspakettia. Ideana oli kuuden viikon mittainen nettivalmennus, johon sisältyi ruokavalio ja päivittäisiä kotitreenejä. Kaikessa hiljaisuudessa maksoin valmennuksen (kokonaiset 12,95€) ja pääsin suljettuun nettivalmennusryhmään.

Ajatelma

Siitä alkoi sitten virallisesti tämä matka, jota kuljen edelleen hymyssä suin. Kuuden viikon aikana löysin itsestäni intohimoisen salityären ja lenkkien pituus on kasvanut koirienkin kanssa. Mie olen oppinut arvokkaita asioita ruokavaliostani. Syön nykyisin viidesti päivässä ja päivä käynnistyy aamiaisella! Kahvinjuonnin määrä on kaiketi laskenut muutamaan kuppiin päivässä, sillä kahvia ei yksinkertaisesti tee mieli enää litratolkulla kun syön tasaisesti 3-4h välein. Vedenjuonti on erittäin tärkeä osa päivää ja nykyisin kuljetankin Dermosilin juomapulloa joka paikassa mukana. Kiitos Johanna vinkistä! Tästä silikonilla suojatusta lasipullosta vesi maistuu paljon raikkaammalle eikä siitä liukene mitään ylimääräistä kehoon, toisin kuin joistain muovipulloista sanotaan liukenevan.

Toukokuu 2015

Alla on vasemmalla minusta kuva nettivalmennuksen alussa ja oikealla sen päätyttyä. Kiloja on lähtenyt loppiaiselta n. 7kg ja senttejä vyötäröltä sekä lantiolta reilut 12cm. Paluuta vanhaan elämään ei ole, rakastan uutta, nykyistä elämääni liian paljon tehdäkseni sen suhteen kompromisseja. Fysioterapeutin kanssa jatkamme yhteistyötä valmennuksen saralla ja viemme treenaamisen seuraavalle tasolle. Odottelenkin innoissani uutta ruokavaliota ja kolmiosaista treeniohjelmaa.

Kuuden viikon muutos

Puhun ”nykyisestä” ja ”vanhasta” elämästäni sillä muutos vanhan ja nykyisen Marrun välillä on merkittävä, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Olen kulkenut tässä vajaan puolen vuoden aikana melkoisen tien kivikkoineen ja auringonpaisteineen ja matka jatkuu edelleen. Ei kai ihmislapsi ole koskaan ns. valmis kulkemallaan tiellä vaan elämällä meille loputtomasti opetettavaa itsestämme. Eikä koskaan ole liian myöhäistä muutokseen, jos sitä todella haluaa! Usko itseensä ja omiin tavoitteisiin vie meidät kohti haluamaamme elämää mutta se vaan vaatii sitkeyttä, lujaa tahtoa ja ainakin omalla kohdallani lähimmäisteni tukea. Tässä onkin sopiva kohta kiittää omaa rakasta Artturiani, isosiskoani Jaanaa ja läheisintä ystävääni Piaa. Ilman teitä, teidän tsemppiä ja loputtomia kannustuksia tämäkin tytöntylleröinen saattaisi vielä tyytyä vähempään kuin mihin todellisuudessa pystyykään. Artturi oli mulle todellinen tukipilari ja tsemppari, jotta pääsin syömisrytmiin kiinni enkä lipsunut ja Pia – me ollaan vietetty varmaan puolet vuorokaudesta puhelimen päässä, jos riittääkään! Jaana on tukenut ja kannustanut minua toiselta puolelta Suomea. Elämän kokoinen KIITOS kuuluu teille rakkaat!

Niinhän sitä sanotaan, että mikään ei tule elämässä ilmaiseksi. Olen mainio esimerkki siitä, että saavuttaaksesi esimerkiksi paremman kunnon ja terveellisemmät elämäntavat, riittää kun tähtäät perukseltaan terveelliseen ruokavalioon. Ja yhdistämällä siihen riittävän määrän liikuntaa, lisäät omaa hyvinvointiasi. Mie aloin syömään enemmän ja aineenvaihdunta räjähti käsiin! Ei kait parempaa voi olla, kun saa syödä hyvällä omalla tunnolla ja paljon! Energiamäärän kasvaessa jaksaa luonnollisesti liikkuakkin enemmän. Palkinnoksi olen saanut uuden, onnellisen, tasapainoisemman ja kiitollisemman elämän.

Kunnon Paikka

Haluan korostaa, että elämässä ei ole kyse vain suorittamisesta ja ääripään tavoittelemisesta, mikä tuntuu olevan nyky-yhteiskunnassa monessakin asiassa olettamus ja vaatimus. Tämän saman näkee ajoittain myös esimerkiksi äärimmäisen tiukkojen ruokavalioiden ja treeniohjelmien kohdalla. Kehotan ihmisiä olemaan kuitenkin lempeitäkin itseään kohtaan, liian tiukat vaatimukset ja nopeat saavutukset voivat viedä sudenkuoppaan. Itseään ja kehoaan tulee rakastaa ja kunnioittaa.

Hyvinvointi koostuu monesta osa-alueesta, jotka yhdessä muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Kroppa tarvitsee ravintoa jaksaakseen ja hyvinvoiva keho tukee hyvinvoivaa mieltä. Kroppa tarvitsee myös liikuntaa ja virkeä kroppa tukee virkeää mieltä.

Ajatelma

Tässä minun alkumatkani tarina ja taustoja. Matka on vasta aluillaan ja otan avosylin tulevan vastaan. Kaikki päivät elämässä eivät ole hyviä, aina ei jaksaisi salitreeni innostaa tai tekisi mieli lipsua herkkujen puolelle..silloin on hyvä pysähtyä kuuntelemaan omaa kehoaan ja mieltään, mitä ne sinulle koittavat kertoa? Liiallinen ääripään tavoittelu ei ole hyväksi, herkkupäiviä pitää olla ja lepopäivien tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Terveellisten elämäntapojen pitää kulkea käsi kädessä arkielämän kanssa eikä hankaloittaa sitä. Muutos ei vaan tapahdu hetkessä sillä uuden opettelu vie aikansa. Mie hiljensin ajatukseni pitkäksi aikaa. Nyt olen tehnyt itseni kanssa lupauksen, että siihen en enää sorru.

Jokaiselle on olemassa se sopiva ja oikea elämäntyyli, oletko jo löytänyt omasi? Elätkö sellaista elämää, mitä mielesi ja kehosi haluaa?

Ajatelma

Tervetuloa seuraamaan Marmelaadin matkaa kohti hyvinvointia!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa