Joogapäivä PopUpin tyyliin

Pari sanaa kohtaamisista

Viime viikon lauantai oli ihana päivä! Aamu alkoi aurinkoisen kelin herättelemänä ja pääsin toverijoogin kanssa nautiskelemaan herkullisista mauista Rovaniemelle marraskuussa avattuun Woodss-vegekahvilaan. Tällainen kiireetön aamun aloitus oli rentouttavaa.

IMG_20181117_120847
Woodss on viihtyisä ja tunnelmallinen vegekahvila Rovaniemen keskustassa.

IMG_20181117_112956

IMG_20181117_112842

En olisi voinut toivoa itselleni mukavampaa aloitusta päivälle. Juttelimme Pilvin kanssa kuinka ihanteellista olikaan kun pääsimme ennen workshoppia istuskelemaan viihtyisään ympäristöön ja tutustumaan toisiimme, juttelemaan yhteisistä mielenkiinnonkohteista. Ja niitä kyllä riitti! Jooga viitoittaa meidän tapaamisen taustaakin sillä osallistuimme PopUpin Oulussa järjestämään  Pancha Klesha-retriittiin ja nyt tiet kohtasivat jälleen joogan merkeissä. Jooga tosiaan yhdistää sillä tapasin viikonlopun aikana myös pari Instagram tuttavuutta kasvotusten ja voi kuinka mielenkiintoista onkaan päästä tapaamaan ihmiset livenä! Mahtavat energiat kohtaavat ja ajatusten vaihto kokemuksineen osoittaa sen että maailmassa on kauniita ja hyviä ihmisiä. Mie niin tykkään tutustua uusiin ihmisiin tapahtumien merkeissä sillä yleensä osallistuvia ihmisiä yhdistää yhteiset mielenkiinnonkohteet. Mie pidän näistä kohtaamisista, ne innostaa minua.

Joogapäivä PopUpin tyyliin Rovaniemellä

Lauantai aamupäivällä pieni ryhmä naisia kokoontui Lapin Tanssiopiston saliin rullaamaan joogamatot auki: PopUpYogaRovaniemen järjestämä, rovaniemeläisen Seija Koskelan ohjaama workshop syventyi joogan anatomian maailmaan. Aluksi haimme kehoon lämpöä dynaamisella joogaosuudella, jonka jälkeen saimme laskeutua rentoutuen restoratiivisten asentojen pariin.

Seija on tunnettu vankasta anatomiaosaamisestaan ja workshopin aikana keskustelimme ryhmässä siitä kuinka saimme uusia näkökulmia omien asanaharjoitusten pariin. Mie olen käynyt Seijan ohjauksessa loppuvuodesta 2015 asti niin joogatunneilla kuin esimerkiksi walltraining-tunneillakin ja olen näiden vuosien aikana hämmästellyt hänen osaamistaan ja kaiken sen anatomian tiedon määrää. Tunneilla käydään läpi täsmällisesti turvallisia linjauksia ja myös hieman rikotaan rajoja, kokeillaan ja luodaan uutta, nämäkin anatomia edeltä. Mie koitan ahmia tunneilta kuulemaani tietoa ja imeä sitä itseeni kuin sieni, välillä tuntuu että tunnin päätteeksi raksuttaa todella kovaa mielessä kun uudet opitut asiat etsivät paikkaansa ja mutustelen kuultuja asioita. Parasta tässä on se kun pääsen kokeilemaan käytännössä kehon linjauksiin annettuja vinkkejä. Minua opettaa paljon kun vertaillaan kehollisia tuntemuksia: miltä tuntuu asennossa ennen jonkin korjauksen/muutoksen tekemistä versus jälkeen.

Minun mieli syttyy niistä havainnoista mitä keho tuntee: kuinka mielettömän siistiä onkaan kun esimerkiksi pienellä linjauksen muutoksella tai aktivoimalla lihaksia tunnet kuinka kannatteletkin vakaasti kehoa tasapainoa haastavassa asanassa. Huikeaa kuinka paljon voi muutamassa tunnissa oppia uutta, saada vahvistusta omille näkemyksilleen linjauksista ja havainnoida jo tuttuja asanoita erilaisista näkökulmista. Voitte varmaan arvata, että mulla oli vaihteeksi kysymyksiä ja kommentteja kun aiheeseen päästiin…mie se taidan jokaisella tunnilla hihkua jotain kun kysellään fiiliksiä liikkeiden lomassa tai tunnin päätteeksi.

IMG_20181117_125721
Oivallukset omat kehon liikkuvuudesta ja turvallista linjauksista opettaa käytännössä.

IMG_20181117_130115

InShot_20181117_172931276
Mie olen oppinut paljon uutta liikkuessani oman kehoni kanssa ja itse tykkään kuunnella muiden kokemuksia ja tuntemuksia, ohjaa tämä minuakin jakamaan omia ajatuksiani muiden kuultavaksi.

Mie tykkään hyödyntää omissa asanaharjoituksissani apuvälineitä kuten blokkia tai joogavyötä ja ilokseni me käytettiin monipuolisesti vyötä workshopissa, sain uusia liikevariaatioita kotiin viemisiksikkin. Chaturangapunnerrukset saivat uutta ryhtiä blokkien avulla ja lapatuki sai oman huomionsa. Niinkin tuttu asana kuin ylöspäin katsova koira sai uutta intensiteettiä ja lihasten tukea ihan pienillä havainnoilla kun työskentelimme apuvälineiden kanssa.

FB_IMG_1542515695375

Laitahan seurantaan Facebookissa:

PopUpYogaOulu

PopUpYogaRovaniemi

Walltraining Center

Voit seurata somessa tiedotusta PopUpin ja WallTraining Centerin tapahtumista.

YKSI VALINTA JA PÄÄTÖS KERRALLAAN

TERVEISIÄ SAIRASTUVALTA

Sain eilen ihanan yllätyksen hellulta, hän oli bongannut värikkään riippumaton paikalliselta fb-kirpparilta 💛🧡 Nyt on aikaa lukea vähemmäksi kirjapinkkaa: Janne Kotalan Joogan sydän on uusi tuttavuus ja kehon ja Janesh Vaidyan mielen ayerveda on ollut hetkisen aikaa luettavana. Ahmin kirjan sivuja ja ja havahdun toistamiseen mielessäni omaan kommentointiini ”just näin”, ”minustakin tuntuu tältä”, ”näinhän tämä asia on” – samalla myös kyseenalaistan, pureskelen, arvioin ja mutustelen tietoa ja sitä kuinka mie sen omaksun. Olen tiedonjanoinen ja ajan rohkeasti itseäni asioiden pariin mutta samaan aikaan olen joidenkin elämän asioiden kanssa varsinainen arkajalka.

Tiedostan myös sen kuinka monella osa-alueella elämässäni on vaikuttanut omat epävarmuuteni ja ihmisten hyväksynnän hakeminen, aina omien mielipiteiden muodostamisesta ja ääneen sanomisesta alkaen siihen kuinka olen ottanut vastaan kommentteja ja suhtautunut uuden oppimiseen. Epävarmuus oppimisen taustalla on luonnollista ja toisaalta kuuluu asiaan mutta koko identiteetin määrittävänä tekijänä nappaa itselleen sille kuulumattoman ison osan.

InShot_20181002_090259809.jpg

Mie olen löytänyt itseäni vahvemmin ja saanut omaa ääntäni vahvistettua itselleni eikä minun tarvitse tarkoituksella nuoleskella ihmisiä miellyttääkseni. Eihän siihen koskaan ole ollut pakkoa, se on ollut yksi oppimani tapa josta on kehittynyt elämän tapahtumien johdosta selviytymiskeino. Miellyttämisen tarpeen myöntäminen ääneen ei ollut helppoa mutta se oli todella tärkeää ja mitkä voimavarat sieltä vapautuikaan kun ymmärsin, että kaikki ihmiset eivät tule kohdalleni jäädäkseen elämääni. Eikä minun tarvitse tarrautua ihmisiin saadakseni turvallisen olon vaan se turva lähtee minusta itsestäni. Myöntäessäni tämän koin aluksi itseni heikommaksi. Siinä samalla muut ihmiset kasvoivat silmissäni muutaman metrin mittaisiksi superihmisiksi.

Lopulta silmäni avautuivat ja muistin, että en ole todellakaan yksin näiden asioiden kanssa enkä kipuile muita suuremmin sillä nämähän ovat arkipäiväisiä kasvunpaikkoja elämässä.Opettelin sietämään tätä oloa kaikessa ärsyttävyydessään sillä minusta tuntui oman mittani tulleen täyteen ja oli aika nostaa tämä kokonainen kissa pöydälle. Tietoisen prosessin kehitys on tuonut minut siihen pisteeseen, jossa suhtautuminen itseeni, ympärillä tapahtuviin asioihin ja ihmisiin on neutralisoitunut, tasaantunut, eivätkä tunteet heijaa edestakaisin ääripäästä toiseen. Tämä ääripäästä toiseen liikehdintä on ihan normaalia kunnes asiat löytävät omat luonnolliset mittasuhteet. Rauhan ja levollisuuden löytäminen itsestään antaa minulle mahdollisuuksia ja tilaa.

InShot_20181002_080819634
Kehon ja mielen Ayuerveda-kirjan alkumatkalta jäi mieleeni vanhojen vedakirjoitusten sanoma: yksilön persoonallisuus on sama asia kuin se, miten ihminen kykenee selvittämään erilaiset tilanteet.

Mie olen ihannoinut aina suorapuheisia ihmisiä ja miettinytkin, että esimerkiksi bloggaajana mulla voisi olla enemmän seuraajia jos esiintyisin sellaisella lappilaisella sisulla ja uhollakin höystettynä..mutta njäääh. Se ei ole minun juttuni mutta olen tässä kuitenkin opettelemassa uusia tapoja ilmaista itseäni ja olen uudella tiellä itseni määrittämisessä. Se ei tarkoita sitä, että seuraavan kerran tavatessamme tapaat aivan uuden Marrun, joka laukoo päin kasvoja ja korvia totuuksia torven lailla, ei sentään. Suorapuheisuus ei tarkoita automaattisesti epäkohteliasta tai asiatonta itsensäilmaisua etkä sie välttämättä edes huomaa mitään eroa minun käytöksessä tai puheessa. Sepä juuri! Kaikki muutosprosessit eivät ole silmin nähtävissä ja joissakin tilanteissa se sisäinen muutos on suurin. Se Miltä Tuntuu.

Hienoa kun meitä on monenlaisia ja mainitsemani rempseys kirjoitustyylissä varmaan kiehtoo itseäni koska tyyli on kovin erilainen omastani. Tässä päästään kätevästi itsensä vertaamiseen muihin..sen pohjalta mietin, että mie ilmaisen asioita pehmeästi ja tykkään kuvailla ajatuksiani kauniisti. Mulla on aika hemppis tyyli sillä minua lämmittää  ajatus siitä, että kauniit ajatukset ja asenne, sydän ja mieli houkuttelee lisää kauneutta elämään. Tuntuu hyvältä kun on tiedostanut aikoinaan sen kuinka paljon itseään on lähtökohtaisesti verrannut muihin ja voi sanoa tämä päivänä olevansa parempi ihminen itseään kohtaan ja hyvä ystävä itselleen.

Yksi valinta ja päätös kerrallaan.

Fyysistä hyvinvointia mielen kannustamana ja henkistä hyvinvointia liikkeellä?

KEHO JA MIELI OVAT TIIVIS PAKETTI

Fyysiseen hyvinvointiin vaikuttaa oma mieli: asenteet, arvot, opitut tavat ja tavoitteet. Me luodaan mielessä elinympäristö omille sisäisille ja kehon tarpeille ja mieli on meille kuin peili, jonka kautta tunnemme kuinka voimme. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa monien seikkojen lisäksi se kuinka me saadaan liikuttaa meidän fyysistä kehoa ja usein treenin tai metsälenkin päätteeksi kuuluukin kommentti ”ai että onkin hyvä mieli kun tuli tehtyä/käytyä”.

Tunnemaailmassa on paljon tilanteita, joissa tunnemme konkreettisesti kuinka mielen liikkeet antavat lihaksistolle informaatiota sisältäviä sykäyksiä. Mielen kiristyessä tunnemme kuinka esimerkiksi kasvojen lihakset jännittyvät ja tunteiden vyöry voi saada sanallisen muodon jolloin päästämme tunteenpuuskan vapautumaan kiivaiden sanojen kautta. Sanojen nieleminen voi edellyttää ennaltaehkäisevänä toimena takahampaiden yhteen puremista, samaan aikaan kulmakarvojen välin rutistuessa ja niska-hartia seudun kohotessa jännittyneenä kohti korvia.

mökillä

Meidän päivittäiseen oloon vaikuttavat juurikin ne arkipäiväiset valinnat ja rutiinit sillä arjessahan me vietetään eniten aikaa. Arki muodostuu erilaisista rutiineista, jotka pitävät sisällään esimerkiksi päivittäisen työssäkäymisen, opiskelun, liikkumisen ja lasten kanssa puuhaamisen. Se  on juurikin se elämän paikka missä me tarvitsemme molempia: paineita ja odottamattomia yllätyksiä kestävää mieltä, joka sopeutuu ja taipuu jotta ei katkeaisi ja vastaavasti vahvaa, energistä kehoa, joka voi hyvin ja kestää niin  mielen paineet että fyysisen kuormituksen ja aktiivisuuden. Mehän haluamme elää aktiivista elämää. Silloin me ihmiset koemme olevamme hyviä tyyppejä ja tekevämme ”riittävästi”. 

KOKONAISUUS

Mie tykkään puhua kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kun mietin tätä omaa fyysistä ja henkistä pakettia. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on iso kokonaisuus sillä siinä sekä mieli että kroppa ovat tasavertaisia. Usein me esimerkiksi väsyneenä mietimme ”kuinka voin tuntea olevani näin väsynyt vaikka en ole edes tehnyt treeniä työpäivän jälkeen”. Arkipäiväiset haasteet työelämässä voivat tyhjentää meidän tankit siinä määrin, että päivän kestänyt aivojumppa on saanut kehon tuntumaan todella väsyneeltä. Me voidaan helposti tiedostamatta väheksyä sitä kuinka paljon ajatuksenkulku ja aivotyöskentely keskittymisineen vie energiaa ja usein kuulenkin todettavan, että ”mie kävin tänään vaan töissä”. Mitä tuo ”vaan”-sana tekee lauseessa? Aivotyöskentely ja toimistotyö vie veronsa ja se tuntuu kehossa fyysisenä kuormituksena. Tähän haluan sanoa, että mie olen usein saanut lisää virtaa kroppaan kun olen pitkän toimistopäivän jälkeen suunnannut joogaamaan, eli tässäkin on kyse yksilöllisyydestä ja siitä kokonaisuudesta just sillä hetkellä: liikkuminen voi lisätä energistä oloa tai sitten treeni voi tuntua yksinkertaisesti tahmaiselta ja pointtina onkin opetella kuuntelemaan millaista liikettä se oma paketti kaipaa.

Kaikenlainen fyysinen tekeminen vaatii mielen osallistumista ja läsnäoloa. Treenit vaativat meidän keskittymisen hengitykseen, lihasten liikkeisiin ja linjauksiin. Mieli on isossa osassa meidän fyysistä tekemistä ja osaltaan vaikuttaa meidän jaksamiseen. Kannustava ja iloinen mieli voi tsempata ja vastaavasti ärsyyntynyt ja surullinen mieli ohjailee meitä herkästi sohvannurkkaan kieriskelemään niiden tunteiden kanssa. Ikävät fiilikset voivat toisaalta myös auttaa meitä yllättävällä tavalla esimerkiksi treeneissä jos me saadaan käännettyä negatiivinen fiilis sisukkuudeksi. Oli tunnetila sitten positiivinen tai negatiivinen, on sillä joka tapauksessa vaikutuksia meidän fyysiseen oloon ja vireystilaan. Mieli ohjailee kehoa ja keho mieltä ja esimerkiksi uusissa liikkeissä onnistuminen vaatii ainakin itseltäni molempien osallistumista tekemiseen.

IMG_20180914_182131_889.jpg

Energinen keho kantaa meitä fyysisesti  eteenpäin ja ylläpitää energisyydellään mielen vahvuutta. Tasapainoinen, vahva mieli muistuttelee lempeästi kehoa inhimillisyydestä ja samaan aikaan mieli kannustaa tarttumaan uusiin haasteisiin ja kokeilemaan jopa äärirajoja. Mieletön paketti!

SYKSY JA UUDET HARRASTUKSET

Näin hyvinvointialalla työskentelevän fyssariystäväni Tuuliannin päivityksen, jossa hän oli tärkeiden asioiden äärellä kysyessään tunnistatko sie omat rajasi? Tunnistatko (tai haluatko myöntää) rajan hyvinvointia lisäävän liikkumisen ja voimavaroja kuormittavan liikkumisen välillä? Voitko jäädä kotiin ja perua menot jos kehosi viestii sinulle levontarpeesta? Tämä meidän viestienvaihto antoi kimmokkeen tälle tämän päiväiselle kirjoitukselle.

Mietin tätä asiaa nyt kun ollaan syksyn ja uusien lupausten antamisen ja tavoitteiden asettamisen kynnyksellä. Mie tykkään vuodenaikojen vaihtelusta ja minusta on inspiroivaa ajatella, että jokaisella vuodenajalla on meille jotain tuomisina. Meidän on helppoa lähteä rynnimään uusiin harrastuksiin ja uuden ajanjakson käynnistyessä mieli innostuu helpommin uusista asioista. Tässä on hyvät ja ne kääntöpuolet, aktiivisuus ja uusien kokemusten hakeminen on plussaa mutta toisella puolella on sitten se vauhtisokeus. Voimme havahtua tilanteessa, jossa mietimme, että ”jaksanko mennä työ-tai opiskelupäivän päätteeksi vielä illalla jumppaan..paikan olen kyllä varannut mutta väsyttää”. Onko harrastus sellainen palanen joka tuo hyvää mieltä ja energiaa vai onko se kaiken elämässä meneillään olevan ohella liikaa? Jos vastaus on kyllä, on syytä arvottaa itselleen niitä asioita joista kalenteri täyttyy ja pohtia, että mitä niistä haluaa säilyttää päivissään. Suosittelen nostamaan listan kärkeen omaa hyvinvointia tukevia tekemisen kohteita.

FB_IMG_1536304095130
Kuva Vilma Ohinmaa

Uusien harrastusten aloittaminen voi lisätä aktiivisuutta ja piristää mieltä sekä kehoa. Koitetaan kuitenkin muistaa ja ennen kaikkea sopeutua siihen ajatukseen, että keholla ja mielelläkin on ne omat rajansa eikä rajojen piirtäminen tee meistä heikkoja vaan päinvastoin.

Me tehdään itsellemme suurin palvelus elämässä kun kunnioitetaan itseämme ja pysähdytään kuuntelemaan myös fyysistä jaksamista. On helppoa turhautua jos ei jaksa nostaa saman verran tai enemmän painoja kuin edellisellä kerralla tai mikäli oma keho ei taivu mielen haluamaan asentoon mutta miksi me kimpaannutaan sille meidän keholle siitä?

Minulla on vaikuttanut turhautumisen tunteiden takana esimerkiksi itseni ja kehoni pystyvyyden=rajoittuneisuuden ja kykeneväisyyden= kykenemättömyyden vertaaminen muiden kehojen toimintaan, odotusten ja tavoitteiden asettaminen liian korkealle ja itsekriittisyys omaa tekemistäni kohtaan. Nämä tunteet ovat tiukassa ja todellakin opitun käytöksen tulosta joka on sitkeästi tarttunut mieleen mutta olen onnistunut saamaan noihin ajatuksiini etäisyyttä sen sijaan että ne ohjailisivat minua. Se tuntuu hyvältä koska koen, että minulla on enemmän tilaa ja vapautta nauttia omasta tekemisestä tai tekemättömyydestä ja mitä enemmän keskityn tietoisesti ajattelemaan näin, sitä vaivattomammalta se pikkuhiljaa alkaa tuntua. Ennen kaikkea tekeminen tuntuu mukavammalta kun lähtökohtaisesti on positiivisempi asenne. Olenhan kuitenkin vuosikymmeniä toiminut tiettyjen asenteiden ohjaamana ja olettanut näiden asenteiden olevan edelleen olevan ajankohtaisia elämässäni vaikka todellisuudessa on ollut asenteiden päivityksen aika. Tässäkin sivusin ajatusta ”miksi huomasin vasta nyt tämän” tai ”kestääpäs tässä kauan aikaa, että saan kiinni uusista tavoista ajatella” mutta sen jälkeen olen mantrannut itselleni, että muutos vaatii aikaa ja aikaa tekee tehtäväänsä ja kuljettaa minua kohti pyrkimääni muutosta.

received_10156055563281435
Kuva Vilma Ohinmaa

Tämä tietoinen mielen harjoittelu on tuonut toivottua kehitystä ajatusmaailmaan ja on avannut minulle tätä koko pakettia, jossa mieli ja kroppa toimivat synkassa ja viestivät toisilleen tärkeitä asioita. Minulla on vastuu ja velvollisuus kuunnella myös niitä eikä ajaa itseäni pelkästään omien halujeni ja tavoitteiden ohjaamana. Nyt kun olen keskittynyt ensimmäistä kertaa rajojen määrittämiseen sekä itseni suojaamiseen ja tutkinut syvemmin näiden merkitystä omassa elämässä, minua jokseenkin hämmästytti havainto siitä, että rajojen olemassaolohan on joidenkin elämässä aivan normaalia elämän eri osa-alueilla. Tämä havainto antoi mielessä sykäyksen sen tosiasian tiedostamiselle, että minunkin on aika tarkastella näitä osa-alueita rajoineen.

Mitä tämä paljon toistelemani rajojen määrittäminen käytännössä tarkoittaa?

Esimerkiksi oman ajan ja tilan määrittämistä, mitä teen,  milloin ja miksi. Ihmissuhteissa rajojen asettaminen merkitsee minulle muun muassa sitä, että keskityn kuuntelemaan  oloani ja toimin tarpeen mukaan mikäli koen, että minun ylitseni yritetään jyrätä tai luottamukseni petetään. En ole jatkuvassa puolustautumistilassa, mikäli koen että minua kohdellaan tavalla jota en ansaitse, minun ei tarvitse jäädä tilanteeseen jossa minulle aiheutetaan pahaa oloa. Kohdallani korostuu tällaiset minuutta ja ihmisen perus identiteettiä määrittävät seikat sillä mie olen vuosikausia elänyt miellyttämisen tarpeen vaikuttamana höystettynä epävarmuudella. Tämän asian ääneen myöntäminen on to-del-la vaikean ja pitkän matkan takana. Epävarmuuden ääneen sanominen ei niinkään aiheuttanut voimakkaita tunteita sillä olen tiedostanut sen ja saanut itseluottamusta kasvatettua mutta mie en millään halunnut myöntää, että olen minulla on miellyttämisen tarve, joka on syntynyt menneisyydessä. Mie olen kieltänytkin tämän piirteen itsessäni, niin voimakkaasti olen vältellyt sen tarpeen myöntämistä ja kohtaamista mutta sen sijaan, että jäisin häpeämään tätä, haluan vapauttaa itseäni tästä menneisyyden synnyttämästä tarpeesta. Onneksi sain kuitenkin käsiteltyä tätä ja olen päässyt aivojumppaamaan asian parissa sillä tässä onkin tekemistä. Suojaamisella tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että ihmissuhteissa ja kohtaamisissa toteutuu molemminpuolinen kunnioitus ja ihmisillä jotka ovat osa elämää, on hyvät aikeet.

Olen miettinyt tämän itseni suojaamisen myötä kuinka meitä kannustetaan välttämään mahdollisimman paljon kaikkea negatiivista ja siivoamaan ikävät asiat ihmisineen pois elämästä. Meille myös kerrotaan, että meidän olisi syytä vältellä ylipäätään vihan tunnetta sen ollessa negatiivinen ja kuormittava. Viha on voimakkaimpia tuntemuksia ja tähän voidaan liittää lisäksi ns. lievemmätkin tunteet, jotka listataan negatiivisiin kuten ärtymys, turhautuminen ynnä muut. Nämä ovat kuitenkin sellaisia aika perustunnetiloja siinä missä yleisesti positiivisiksikin listatut fiilikset kuten ilo, onnellisuus ja niin edelleen ja jotta me voidaan me tuntea noita edellä mainittuja kivoja tunteita, on meidän elettävä niiden ikäviempienkin tunteiden kanssa.

received_10156055562981435
Kuva Vilma Ohinmaa

Tällainen sillisalaatti luettavaksi sunnuntaihin.

Miten sie olet määrittänyt rajoja? Onko sulle helppoa jäädä kotiin jos yksinkertaisesti väsyttää mutta kalenteriin on merkattuna treenit?

 

(Kansikuva Vilma Ohinmaa)

 

 

Mikä saa minut liikkeelle?

OMA LAJI, OMA SALI

Kysymys, jonka parissa ihmiset viettävät varmasti joskus aikaa pohtiessaan esimerkiksi omaa motivaatiota liikkumisen ja hyvinvoinnin parissa. Omat motivaatiotekijät ovat muuttuneet tässä vuosien varrella ja mielestäni tämä muutos on ollut minulle sellaista luonnollista kehitystä: aluksi sain intoa kehon ulkoisista treenin ja ruokavalion tuottamista tuloksista ja energisen fiiliksen lisäätymisestä arjessa. Kokeilin ensimmäistä kertaa eri treenimuotoja ja viikot muodostuivatkin todella monipuolisesta liikkumisesta eikä minulla vielä silloin ollut löytynyt sellaisia ehdottomia lempilajeja. Tämä ei ollut huono asia, mie sinkoilin eri ryhmäliikuntatunneilla ja löysin itseni usein myös epämukavuusalueelta uusien lajien merkeissä ja halusinkin nimenomaan itselleni niitä uusia kokemuksia ja se on ollut todella hyvä päätös minulta! Määrätietoisesti itseni uusiin tilanteisiin vieminen ja uudenlaiset valinnat tuntuivat samaan aikaan jännittäviltä ja mielekkäiltä kun voimat ja kestävyys kasvoi ja koko kehomielen paketista alkoi kuoriutua aivan uusi  nainen.

Pääset lukemaan tästä ihka ensimmäisen blogikirjoitukseni: Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua.

Kuuden viikon muutos
Kuten mainitsin niin mie koen, että mie olen käynyt läpi sellaista jonka koen luonnolliseksi kehitykseksi, eli ensin into syttyi näkyvien ulkoisten muutosten kautta ja energiatasojen kohoaminen sykäytti liikkeelle henkisen puolen prosessit. Uusi minä alkoi kuoriutua näkyville ja oma identiteettini alkoi kasvamaan vahvemmaksi.

Tytöstä joka koki eläneensä elämän vietävänä vailla suuntaa vuosia, alkoikin pikkuhiljaa avautumaan nainen joka uskalsi avautua muutokselle, ottaa vastaan muutoksen tuomat tuntemukset ja asenteet. Nainen joka uskalsi alkaa viemään elämää haluamaansa suuntaan. Tunnen itseni paikoittain voittajaksi sillä minulla on päällimmäisenä tällä hetkellä sellainen olo, että elämä koostuu eri vaiheista ja niihin vaiheisiin kuuluu erilaisia tilanteita ja kokemuksia. Isoja ja pieniä vastoinkäymisiä tulee tasaisesti arjessa vastaan mutta ne eivät ole mullistavia asioita vaan sellaisia pieniä perusjuttuja, joista osa pääsee nahkan alle ja osa kuitataan mustalla huumorilla.

Olen kokenut hyvää oloa siitä, että olen haastanut itseäni pureskelemaan oman elämäni osa-alueita ja olen jopa pakottanut itseäni sitoutumaan tähän prosessiin. Mielen perällä vuosikausia hiljaisena elänyt  ”mie haluaisin muuttua” ajatus on kasvanut itseään hyväksyvämpään suuntaan.  Mie olen samaan aikaan kehittänyt itseäni ja asenteitani ja tietyissä kasvun asioissa kehitys on ollut niin suuri, että voidaan puhua jo muutoksesta. Näiden vuosien aikana, joista nyt mainitsin, me ollaan avokin kanssa kasvettu kauniisti yhteen luoden molemmille omat tilat ja säilyttäen sen tilan arjessa. Se tuntuu hyvältä ja on tärkeää. Tämä minun ajattelumalli, positiivinen mutta realistinen ja mutta jalat maassa-tyyppinen, on yksi minun selviytysmiskeinojani arjessa. Tämä antaa  ajatusteni pohjalle enemmän mahdollisuuksia ja tilaa rajoitteiden sijaan.

kuvitus3
WallTraining Center Rovaniemi

Mutta mikä saa minut liikkeelle? Mitkä tekijät saavat minut palaamaan kerta toisensa jälkeen liikkumisen pariin? Listasin alle muutaman itselleni merkittävimmän tekijän.

HALU HUOLEHTIA HYVINVOINNISTA

Mie haluan huolehtia itsestäni, antaa aikaa ajatuksille, erilaisille mielen harjoituksille ja meditaatiolle. Olen elänyt vuosikausia ajattelematta sen enempää onko esimerkiksi syömäni ruoka minulle hyväksi liikkumisesta puhumattakaan. Olen sopeutunut sen hetkiseen elämään enkä ole osannut kyseenalaistaa esimerkiksi elämäntapojani sillä olin yksinkertaisesti tottunut niihin. Se oli sen hetkisen elämän rutiinia enkä osannut silloin kyseenalaistaa elämäntapojani, se oli niinkin yksinkertaista. Mie totuin elämään esimerkiksi kroonisten kipujen kanssa, silloin en osannut ajatella muunlaista tapaa elää.  Söin kipuihin särkylääkkeitä mutta pidemmällä tähtäimellä niistä ei ollut apua vaan lopulta sain lääkkeeni liikkeestä. En ruoski itseäni noista menneistä vuosista sillä en halua katsella elämääni taaksepäin ja tuottaa itselleni negatiivisia tuntemuksia. Jotkut eletyt vuoden tosin tuottavat edelleen negatiivisia tunteita mutta nekään tuntemukset eivät enää hyökkää silmille vaan häipyvät pikkuhiljaa taustalle. Minulla ei ole tarvetta enää takertua niihin tunteisiin voimakkaasti vaan olen mielessäni ottanut tarkoituksella etäisyyttä niihin. Olen hyväksynyt sen, että en välttämättä saa niitä koskaan pois mielestäni sillä ne ovat muistoissa mutta minulle riittää etäisyyden saaminen. Tämän opettelu on tuntunut lottovoitolta itselleni. Mie olen joutunut kohtaamaan monien muiden tavoin menneisyyden tilanteita ja käsiteltyäni niitä en koe kantavani menneisyyden taakkaa mukanani vaan otan avosylin vastaan nykyisyyden ja tulevan.

kuvitus3

ITSENSÄ HYVÄKSYMISEN OPPIMINEN, RAKKAUDEN KAUTTA

Minun on ollut merkityksellistä tehdä seuraava havainto: mie treenaan ja joogaan koska haluan olla itselleni hyvä ja treenaan koska teen sen itseni vuoksi.  Toisilla tämä ajatus ohjaa arkiliikunnan ja hyvinvoinnin pariin ja toisissa tämä voi nostaa vastareaktion sillä ajatus voi kuulostaa ja tuntua hyväksymiseltä, jota itseensä tyytymättömän ihmisen mielen on haastavaa omaksua. Tässä onkin oiva mahdollisuus lähteä kokeilemaan omien asenteiden muuttamista, ohjaamista uuteen suuntaan. Haluan kuluttaa aikaa tällaisten itselleni hyvien elämäntapojen parissa. En sano, että jokin asenne olisi väärä jonkin toisen ollessa oikea mutta itse olen kokenyt tällaisen positiivisemman asenteen toiminnan ja valintojen pohjalla kannustavammaksi sen sijaan, että lähtisin ruoskimaan ja rankaisemaan itseäni koska olen vaikkapa herkutellut tai jättänyt jotain treenejä tekemättä. Terveydelliset vastoinkäymiset ovat opettaneet minulle kiitollisuutta kehoa ja sen toimivuutta kohtaan ja olen oppinut pitkkuhiljaa kääntämään ajatuksiani enemmän siihen toiminnallisuuteen ulkonäköön keskittyvän ajattelun sijaan.

Tekemiseni taustalla vaikuttaa se asenne, että haluan tehdä asioita koska haluan edistää kehon hyvinvointia ja mielen energisyyttä. Mie haluan kannustaa kokeilemaan miltä uusien asenteiden omaksuminen voisi tuntua, haluan kannustaa antamaan edes sen mahdollisuuden uusille tuntemuksille. Itselleni toimii lähestyminen kaikenlaiseen tekemiseen positiivisemman tai neutraalimman asenteen kautta ja kielteistä ennakkoasennetta mie koitan vältellä. Tämä ei tarkoita sitä, että katselisin vaaleanpunaisten lasien läpi elämää ja kokisin, että asiat ovat yhtä suurta ruusunnuppua mutta valitsen mieluummin neutraalimman tai positiivisemman lähestymisen kielteisen sijaan.  Mie koitan keskittyä kehon tuntemuksiin enemmän kuin esimerkiksi lihasten kasvuun ja koitan ohjata ajatuksia enemmän mieleni sisälle kuin kehoni ulkonäköön.

kuvitus4muok

Seuraavaksi menen hetkeksi hieman otsikon ohi mutta ajatukset saivat tässä vauhtia, joten…Elämäntapojen muutos ja uusien asioiden tai ajatusmallin oppiminen vaatii SINULTA muutoksia, ei varsinainen uutinen mutta totta.  Mieli ja opitut tavat ovat sinnikkäitä tapauksia mutta sitoutumalla uusien asenteiden ja tapojen omaksuminen on täysin mahdollista. Mikäli on valmiiksi kielteinen tai varautunut ennakkoasenne prosessia kohtaan, uskaltaisin sanoa ettei se ainakaan auta muutoksessa. Ei se meidän mieli välttämättä halua sitä muutosta kun arjessa vastustaa ja väsyttääkin. Mieli voi kiukutella muutosta vastaan ja harvoilla uusien tapojen omaksuminen menee kuin liukuhihnalla vaan muutos vaatii aikaa, sitoutumista, sopeutumista ja ymmärrystä itseään ja omaa inhimillisyyttä kohtaan. Voin melkeinpä luvata, että tulet kohtaamaan vastoinkäymisiä ja odottamattomia yllätyksiä matkallasi, jotka voivat saada sinut tipahtamaan polvilleen mutta sen jälkeen nouset ylös ja jatkat siitä mihin olet jäänyt. Meissä ihmisissä asuu sinnikkyyttä, joskus sitä vain täytyy kaivaa sieltä esille hieman kauemman aikaa mutta kyllä se sieltä löytyy kun pääsee itselleen mieluisan tekemisen pariin. Muutos on mahdollista kun itse HALUAA muuttua.

Näen kyllä oman peilikuvani päivittäin mutta olen tietoisesti ottanut hieman etäisyyttä sellaisesta voimaakkasta kehon ulkonäön ajattelusta. Tiedän, että kehossani on sellaisia alueita joista en niin pidä mutta mie keskityn siihen tekemiseen enemmän koska se tuntuu minusta tärkeältä. Olen totta puhuen jopa hieman väsynyt tähän loputtomalta tuntuvaan itsensä ja kehonsa vertailuun ja kriittisyyteen sillä mie olen surffaillut paljon omien ajatusteni kanssa kehoni ja ulkonäköni ympärillä. Tästä syystä olen tehnyt tietoisen päätöksen siitä ja olen alkanut muuttamaan tapaa jolla katson itseäni. Kuten tiedätte niin niitä hyviä ja huonoja päiviä tulee ja ne kuuluu itseasiassa tähän kokonaisuuteen sillä kriittiset hetket testaavat ja kasvattavat erityisen paljon meidän mieltämme. Ulkonäkö on ihmisille tärkeä asia, toisille enemmän ja toisille vähemmän ja mie tykkään siitä kun nykyään on muodissa itsensä hyväksyminen ja lempeys itseään kohtaan mutta kaikkien mieleen tämä ei ole. Muistan itsekin kuinka minun oli vaikeaa katsoa kehoani kun silmäni yhtäkkiä havahtuivat muutama vuosi sitten sen hetkiseen peilikuvaan sillä näin mitä elämäntavat olivat saaneet minussa aikaan. Painoni heitteli aika paljonkin kuuden vuoden aikana vaikka en varsinaisesti ylipainoinen kaiketi ollutkaan ja olenkin kertonut siitä, että minut sai ihan alkujaan liikkeelle jatkuvat kiputilat ja yleinen väsymys, vetämättömyys. Peilistä katsoi harmaa ja väsynyt nuori ihminen ja sillä hetkellä kun ymmärsin ja todella tunsin sen oloni kokonaisuudessaan, tilanne tuntui oikein vyöryvän minua päin ja tunteet alkoivat kierrellä pitkin kehoa. Ensimmäisenä tällaisissa tilanteissa nousee ilmoille herkästi itseinhon ja häpeän tunteet ja ne ovatkin täysin sallittuja tunteita. Negatiivisuus kuitenkin houkuttelee lisää negatiivisuutta ympärille ja nämä tunteet ovat varsin henkilökohtaisia koska ne ovat sinun tunteitasi joita sie kannat mukana siinä kehossa, joka saa sinussa aikaan lisää niitä negatiivisia tunteita.  Me ei päästä niitä pakoon koska meidän elinympäristö on meidän keho ja peilikuva on henkilökohtainen asia.

KUVITUS1
Alaspäin katsova koira wallilla. WallTraining Center, Rovaniemi.

OHJAUS JA YHTEISÖ

Minulle on tärkeää, että tekemiseni on sellaista mikä saa minut innostumaan. Tekemisessä pitää olla se punainen lanka ja siinä pitää olla se jokin mikä niin sanotusti sytyttää. Mikä saa minut syttymään? Tekemisen mielekkyys ja monipuolisuus. Mie tykkään tehdä esimerkiksi kehonpainoharjoittelua ja pidän erityisesti WallTraining Centerin tunneista sillä siellä mie pääsen liikuttamaan kehoani tavoilla, jotka minulle sopii ja saan oppia omasta kehostani ja sen toiminnasta uusia asioita. Saan hyödyntää wallia, vyötä ja muitakin apuvälineitä mutta kehoni on se päätyökalu mielen tukiessa liikettä. Tämä piirre voi koukuttaa lajissa kun lajissa. Minua innostaa se kun minun pitää esimerkiksi suunnata oma keskittyminen kehooni, sen linjauksiin, lihasten aktivointiin ja liikkeeseen. Saan kiksejä kehon toimivuudesta ja vastaavasti mieltäni kehittää ne tilanteet kun koen kehoni toimivuuden ja liikeradat jollain tapaa rajoittavaksi. Yhteisö on yksi tekijä, mikä saa minut liikkeelle, kannustavat ja iloiset kanssatreenaajat piristävät hassuilla jutuillaan ja treenitunnin yhteydessä saadaan mahdollisuus vaihtaa kuulumisia. Mikäs sen mukavampaa kun lähteä sinne omalle kotisalille hymyssä suin kun tietää, että määränpäässä odottaa kiva tekeminen ja ihmiset!

Ammattitaitoinen ohjaus ja luottamus ohjaajan ja ohjattavan välillä ovat olleet itselleni tärkeitä seikkoja aina.  Minulla on sellaisia huomiota vaativia erityispiirteitä kehossani ja näistä asioista tuntuu miellyttävämmältä keskustella kun tietää, että luottamus kulkee keskustelun matkassa ja tiedän, että kertomani asiat jäävät meidän kahden väliseksi. Henkilökohtaiset asiat voidaan keskustella kahden kesken eikä omia asioita tarvitse huudella koko salin kuullen. On paljon sellaisia asioita joita me ei haluta kaikkien tietävän ja asioita, jotka eivät edes kuulu muille mutta jotka voi olla ohjaajan tärkeää tietää ennen tuntia. Muistathan sen, että ohjaaja on aina meitä kävijöitä varten paikalla joten ei ole syytä jättää kertomatta jos esimerkiksi on ollut kiputiloja kehossa koska ”ei viitsinyt sanoa ääneen tai ei viitsinyt kertoa ohjaajalle”. Tällaisten seikkojen esille tuominen on yksilön vastuulla. Tunneilla joilla itse käyn (paikasta riippumatta) rohkaistaan kommunikoimaan ja tuomaan esille omia kehontuntemuksia ja esimerkiksi korostetaan sitä, että asentoihin ei ole syytä jäädä mikäli asento aiheuttaa kipua tai puutumista.

kansikuva

Ammattitaitoinen ohjaus opettaa minulle paljon asioita omasta kehostani ja minua kiinnostaa miksi keho toimii kuten se toimii. Olen erityisen iloinen löydettyäni walltraining-tunnit sillä olen saanut oppia käytännössä kuinka moniin asioihin liike auttaa ja kuinka me voidaankaan tehdä meidän hyvää meidän omalle ololle ihan pienen pienilläkin liikkeillä. Koen, että minulla on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia tekemisen suhteen ja olen saanut kokea sitä kuinka erilaiset jumi-tai lukkotilat kehossa ovat helpottaneet lempeän liikkeen myötä. Sairaana ei tietenkään ole asiaa tunneille mutta jos minulla on tuntunut vaikka selässä jumia niin minun ei ole tarvinnut jäädä wallilta pois vaan olen kertonut ennen tunnin alkua olostani ja olen saanut ohjeita omaan harjoitukseeni. Tällaisessa tilanteessa helposti ajattelee, etten voi osallistua tunnille koska en pysty treenaamaan mutta olen saanutkin tehdä omaa kehoani kuunnellen seinällä eri liikkeitä kuin muut ja tunnin päätteeksi olo on ollut parempi. Tämä on ollut sellaista opettelua itselle, opettelua sen suhteen kuinka paljon  liike meille voikaan antaa ja kuinka paljon erilaista liikettä onkaan olemassa.  Käytännössä olen oppinut huoltamaan kehoani ja omaksumaan sellaisia ajatuksia, että voin erilaisilla valinnoilla vaikuttaa pitkin päivää siihen kuinka mie voin.

Mikä saa sinut liikkeelle?

 

Kasviuutepohjaiset ihonhoitotuotteet

NUSKIN ~ HELLÄVARAISTA IHON HUOLENPITOA

Kesä ja aurinkoiset säät saavat hymyn kasvoille ja houkuttelee myös kiinnittämään huomiota ihonhoitoon. Mie suosin kasviuutepohjaisia NuSkinin tuotteita niin kasvojen kuin vartalon ihonhoidossa. Tämä kirjoitus ei ole maksettu mainos vaan haluan jakaa hyviä kokemuksiani sillä minulla on aina ollut ihon kanssa ongelmia, teinivuosina elin aknen kanssa ja lisäksi minulla on ollut pienestä asti atooppinen iho. Mie kiinnostuin Nu Skin tuoteperheestä muun muassa kuullessani tuotteiden olevan kasviuutepohjaisia. Tänään haluan esitellä omien päivittäisessä käytössä olevien tuotteiden lisäksi uuden Insta Glow itseruskettavan voiteen, joka on saavuttanut suosion ihmisten keskuudessa sen helppokäyttöisyydellä ja luonnollisella lopputuloksella.

Käyttäessäni tämän sarjan meikki- ja ihonhoitotuotteita, olen todella huomannut kuinka suuri ero kasviuute- ja mineraaliöljypohjaisten tuotteiden välillä on. Olen kirjoittanut aiemminkin blogiin kyseisen tuotemerkin tuotteista ja pääset lukemaan täältä kirjoitukset Nu Skin-tuotteet Hyvinvointia ihollesi ja Tuote-esittelyssä: Nu Skin -tuotesarja.

Mikä on kasviuutepohjaisten ja mineraaliöljypohjaisten tuotteiden ero? Konkreettisimpana erona nostan esille pH-arvot sillä Nu Skinin tuotteissa ei ole käytetty mineraaliöljyä ja tuotteiden pH-arvot ovat mahdollisimman lähellä ihon luontaista pH-arvoa. Tässä näkyy hyvin merkittävät erot tuotteiden pH-arvoissa ja niiden näkymisessä.

ph arvot

Ensimmäinen jälki iholla on ihon oma pH-arvo, johon verrataan eri merkkien tuotteita ja vasemmalta oikealle edettäessä iholle on käytetty Nu Skin vartalonpuhdistusainetta, toisen merkin ihonpuhdistusainetta ja kolmannen merkin palasaippuaa.

Testi osoittaa merkittävän eron kun katsotaan tuotteiden jättämiä jälkiä ihoon, ne kuvastavat siis eri tuotteiden pH-arvoja.

Screenshot_20180711-095859

Juhlameikki kymmenessä minuutissa NuSkin tuotteilla.

ARKINEN IHONHOITO

Minulla on miltei päivittäisessä käytössä NuSkinin ripsiseerumi, mascara ja Nu Colour Advanced tinted moisturizer- voide, joka kosteuttaa ja sävyttää kevyesti ihoa ja viimeistelen arkimeikin sipaisemalla kevyesti Nu Colorin Bronzing Pearsin helmien sävyä kasvoille. Nämä helmet ovat todella riittoisia ja monikäyttöisiä, ehdoton lemppari! Ihon kosteutukseen mie suosin kosteuttavaa Creamy hydrating masque-naamiota, jonka jätän usein myös meikkipohjan alle sillä se sopii erinomaisen hyvin syväkosteuttamaan minun sekaihoani.

img_20161108_173314

masquejaliquid

Kestosuosikkejani ovat muun muassa Epoch- mutanaamio, sillä ihoni on voinut paremmin aloitettuani tämän elvyttävän mutanaamion käytön. Merikasveista peräisin olevia ainesosia sisältävä savinaamio imee itseensä ihon epäpuhtauksia ja sen sisältämät äärimmäisen hienojakoiset metahiukkaset todella puhdistavat ihon tehden ihosta miellyttävän kevyen tuntuisen. Viimeisen parin vuoden aikana minun ei ole tosiaan tarvinnut käyttää peittäviä meikkivoiteita vaan olen käyttänyt pelkästään Nu Skinin varillistä kosteusvoidetta. Advanced Tinder Moisturizer- voide  on antanut oman vaikutuksensa ihoni paranemiseen ja hyvinvointiin. Voide tuntuu kevyeltä eikä tunnu tukkivan ihohuokosia, levittyy helposti ja on todella laadukas sekä riittoisa.

moisturizer

Mie tykkään luonnollisesta tyylistä meikkauksessa ja Nu Skinin Eyelash treatment- ripsiseerumi sekä ripsiväri saavat kepeän lookin aikaan ja silmämeikki kestää kovemmankin hikoilun. Ripsiseerumi hoitaa, suojaa ja vahvistaa omia ripsiä ja tehostaa ripsivärin pysymistä. Nu Colour Curling Mascaran  jättää luonnollisen jäljen eikä minusta tunnu että silmissä on ylipäätänsä meikkiä.

seerumi ja ripsari

seerumi ja ripsari2

Nu Skinin AP-24 Whitening Fluoride Toothpaste -hammastahna on kirkastanut hymyäni ja tasoittanut luonnostaan kirjavaa hammasluuta. Mulla on tosiaan luonnostaan laikukkaat hampaat ja hampaiden kärjissä näkyy vaaleat osat, joita kutsun ”jäävuorten huipuiksi” sillä paikoittain hampaideni kärjet ovat huomattavasti valkoisemmat.  Hammastahna jättää miellyttävän jälkimaun samalla kun ehkäisee plakin muodostumista, eikä se sisällä vahingollisia peroksideja. AP-24 Whitening Fluoride Toothpaste poistaa myös tummentumia ja ehkäisee reikien muodostumista.

tuotevalikoima

INSTAGLOW

Kuluvana keväänä NuSkin lanseerasi uuden itseruskettavan voiteen ja Insta Glow onkin löytänyt paikkansa uusien ja vanhojen asiakkaiden keskuudessa. Miekin pääsin testaamaan tätä voidetta ja käyttökokemus oli niin hyvä, että tilasin purkin voidetta sen jälkeen itselleni. Tuote on helppokäyttöinen, ei sotke, kuivaa nopeasti ja levittyy tasaisesti. Täytyy myöntää, että olin hieman epäileväinen voiteen levittymisen suhteen mutta levitin itseruskettavan voiteen puhtaalle ja kosteutetulle iholle ja jäin odottamaan lopputulosta. Alla olevassa kuvassa näkyy yhden käsittelykerran lopputulos.

InShot_20180711_194329209.jpg

InShot_20180625_093120503

Oikeanpuoleinen kuva on otettu ennen käsittelyä ja vasemmanpuoleinen kuva käsittelyn jälkeen.

Siskoni pääsi testaamaan tuotetta myös ja hän ihastui ensikokeilulla Insta Glow-voiteeseen. Jaana: Minulla oli ennakkoluuloja tuotteen suhteen sillä oletuksena oli aiempien itseruskettavien käyttökokemusten perusteella käsien värjääntyminen ja seepraraidoitukset jaloissa. Voide levittyi tasaisesti, kuivui yllättävän nopeasti ja tahraamatta. Jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen ero oli nähtävissä ja itseruskettavan voiteen jättämä sävy oli luonnollinen. Voide tasoitti epätasaisesti ruskettuneita kohtia ja sai ihon hehkumaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

InShot_20180628_153257158.jpg

Oikeanpuoleinen kuva on otettu ennen käsittelyä ja vasemmanpuoleinen kuva käsittelyn jälkeen.

Pohjoisen tehomyyjät Janni Heinikki ja Anu Lampinen kertovat myös omia käyttökokemuksiaan NuSkinin tuotteista.

Janni Heinikki: Olen koko elämäni kärsiny pahastakin atopiasta ja kokeillu vaikka mitkä keinot sen hoitamiseen. Minulle sanottiin joskus, etten koskaan paranisi. Mie tutustuin Nu Skin-sarjaan 2015. Sain lahjaksi puhdistusemulsion ja kasvoveden. Yllätyin positiivisesti siitä, että tuotteet ei kirvelly tai kiristäny naamalla. Myöhemmin tilasin myös vartalon pesuaineet itelle ja ekan pesukerran jälkeen meinas itku päästä, ku minun ihottumainen, kuiva ja kutiseva iho ei kiristäny eikä kirvelly. Mie ymmärsin, että mieki voin saada terveen ihon, koska maailmassa on aineita, jotka tuntuu mun iholla hyvältä.
Mie rakastan meikata, ja nyt se vasta tuntuu mukavalta ja helpolta kun on saanu ihon kuntoon.

Korostan kuitenki, että pelkällä voiteiden ja pesuaineiden vaihdolla iho ei kokonaan parantunu, koska syy tulee sisältä. Ja minulla se on ollu laaja ruokaremppa. Eli se anto mulle sysäyksen kokonaisvaltaiseen kehon kuunteluun ja hyvinvointiin.

received_10156081780706693

Nu Skinissä minua kiehtoo yhtiön vastuullisuus ja kyky luoda uusia ja toimivia tuotteita herkempienkin käyttöön. Kuten tämä uus itseruskettava. Mie en oo niistä ennen välittäny ku aiemmin testaamani on olleet hankalia levittää ja lopputulos on muistuttanu ennemmin raitasta porkkanaa ku kaunista, ruskettunutta ihoa.

Mun tämän kesän luottotuotteet on siis Insta Glow, Taivuttava Mascara ja Powerlips-kestopunat!

Anu Lampinen: Olin tosi yllättynyt siitä miten helppo tuote on levittää iholle. Ei tarvinnut pelätä että jää rantuja tai laikkuja. Sitä voi laittaa ohuesti, jolloin saa pienen hehkun iholle tai sitten kerrostaa vahvemman rusketuksen. Väri kuluu tasaisesti, normirusketuksen tapaan pois. Aion käyttää tuotetta silloin tällöin myös talvella, koska haluan säilyttää ihon päivettyneen ulkonäön myös silloin.

Screenshot_20180711-114605__01.jpg

received_10160531480465246.jpeg

Insta Glow ja yksi käyttökerta.

Minulta saat lisätietoja NuSkin tuote-esittelyistä ja tuotteista, voit lähettää minulle viestiä Instagramin kautta (@marrumarmelaadi), Marrun matkassa – facebooksivun kautta tai spostitse marrumarmelaadi(@)gmail.com.

 

 

Kesäkuussa meditoidaan Yogoben kanssa

MAHDOLLISUUDET TYHJYYDEN KESKELLÄ

Vuosi sitten kesällä siirsin joogamattoni ja puhelimeni aurinkoon Rovaniemellä ja meditoin takapihallamme Yogobe-sivuston ohjauksessa. Muistan yhä tuntemukset, joita kävin läpi pysähtyessäni ja siekin pääset lukemaan ”Jooga ja meditaatio – kun löydät tyhjyyden keskeltä mahdollisuuksia” -tekstin täältä.

artikkelikuva meditaatio

#junemeditationchallenge

Yogobella on kesäkuun kestävä ilmainen meditaatiohaaste ja halusin jakaa tiedon teillekkin, sillä tässä lukijoille tarjoutuu mahdollisuus ottaa askel kohti uusia kokemuksia. Sinulla ei tarvitse olla aiempaa kokemusta meditaatiosta vaan pääset aloittamaan matkan yhdessä Yogoben ohjaajien kanssa ja mikä parasta, nettiohjaus mahdollistaa meditaation haluamassasi paikassa haluamaasi aikaan. Voit myös valita haluamasi kielen sivustolta ja etsiä hakuvalintojen mukaan vaihtoehtoja.

Voit hyödyntää koodin Marmelaadi rekisteröityessäsi Yogobe-sivustolle ja saat aktivoitua 30 päivän maksuttoman tutustumisjakson käyttöösi, joka avaa sinulle videokirjaston jooga-ja meditaatiotunneille.

Tämän linkin takaa löydät vaihtuvat meditaatioharjoitukset.

meditaatio2.jpg

Mie suosittelen kokeilemaan meditaatioita ja antamaan sille mahdollisuuden vaikka pitäisitkin itseäsi ihmisenä ”jolle meditaatio ei sovi”. Miekin olin vuosikausia se ihminen, jolle meditaatio ei sopinut koska olin enemmänkin tekijätyyppiä…niin. Sitä suuremmalla syyllä minun on ollut tärkeää myös opetella rauhoittumaan pysähtymällä. Paikallaan tehtävän perinteisen mediaation lisäksi mie löydän muunkinlaisesta tekemisestä meditaatiivisia vaikutuksia ja esimerkiksi lenkkeily on minulle keino rentouttaa mieltä. Olen kirjoittanut  Joogan ja juoksemisen meditatiivisuus –kirjoituksen aiheesta, pääset lukemaan sen täältä. 

PIILOON OMIEN MIELIKUVIEN TAAKSE

Mielikuvat ja ennakkoluulot meditaatiosta olivat liimautuneet selkärankaan ja pystyin myös tietyllä tapaa turvautumaan niihin, jotta vältin pysähtymisen. En myöskään nähnyt itseäni istumassa lootusasennossa hyräilemässä matroja suitsukkeiden tuoksun leijaillessa ilmassa vaan minun paikkani oli touhuamassa ja tekemässä jotain. Tämä mielikuva kantaakin pitkälle nuoruuteen, jatkuva liikkeessä pysyminen. Niin sitä ihminen kasvaa ja kehittyy elämässään sillä nykyhetkellä viihdyn istumassa polvi-istunnassa tai lootusasennossa järven rannalla antaen aistien avautua ja annan itseni ottaa vastaan kaiken sen mitä minulla itselläni, sillä hetkellä ja ympäristöllä on minulle tarjottavaa.

Miksi meditoin? Meditoiminen rentouttaa, rauhoittaa, hämmentää, haastaa ja kehittää. Rakastan sitä tunnetta kun saan keskittyä omaan hengitykseeni ja saan antaa hengityksen opettaa minulle jotain mielestäni tai kehostani. Hengitys luo yhteyden ajatusten ja kehon välille, se on silta, linkki joka rakentuu minun sisään-ja uloshengityksen synkroniassa ja hengitys vapauttaa menneen kuormaa antaen tilaa tulevalle. Mie tykkään skannata kehoa päästä varpaisin ja havannoida tuntuuko kehossa kireyttä tai jumia, syntyykö jossain tietyssä kohdassa kehoa tuntemuksia ja jos syntyy niin minkälaisia ja nopean katsauksen jälkeen keskitän huomion jälleen hengitykseen. En yritä saada itseäni sellaiseen suojattuun ja suljettuun kuplaan tai niin sanotusti siistiä mieltäni vaan haluan edetä juuri sellaisena kuin olen sillä hetkellä.

meditaatio3

Minulla oli tosiaan omat mielikuvani ja ennakkoluuloni, joiden turvin jatkoin sitä monien projektien keskellä juoksemista vuosikausia enkä väitä, että meditoimisen aloittaminen välttämättä olisi helppoa. Toiset voivat olla tehtyjä paikallaan oloa varten jo ensi kosketuksesta lähtien mutta sitten on minunkaltaisiani. On kertoja jolloin tilanteet ovat menneet kutakuinkin tähän tyyliin: ”Miepä laitan maton valmiiksi, musiikkia taustalle soimaan ja sitten menen istumaan pehmustetulle matolle ja aloitan meditaation….Oho, pitääpä laittaakkin puhelin lataukseen, noh, kurkistanpa nopeasti  somesta uusimmat päivitykset kun luuri on kädessä..no niin, nyt mie laitan tämän puhelimen pois ja menen matolle.. mutta siinä kohtaa maton onkin vallannut parhaimmillaan kolme koiraa joten siinä menee hetki tassuterapian parissa. Lopulta matolle astuessani mieleen muistuu, että kaverille pitää muistaa kertoa yksi (loppujen lopuksi aikalailla merkityksetön asia),  kalenteriin pitää lisätä yksi muistutus, kauppalista alkaa muodostumaan ajatuksissa ja mielessä herää kysymys muistinko sammuttaa kahvinkeittimen..joten ei, rauhottuminen ja se kuuluisan zen-tilan saavuttaminen ei tosiaan käy automaattisesti.

Mie olen säntäillyt elämässäni liian pitkään ja antanut ”sitkumutku”- ajattelun ohjata minua ja tästä syystä olenkin keskittänyt ajatuksiani NYTKU asenteeseen. Otan meditaation aluksi tarvitsemani ajan itselleni ja lähden hengityksen kautta rauhoittamaan mieltä ja ohjaamaan sitä uteliaasti ja usein ilman mitään sen kummepia tavoitteita asettamatta kohti päivän harjoitusta. Meditaation kautta olen oppinut prosessoimaan asioita tavalla, joka kannustaa minua tarkastelemaan niiden monia puolia ja olen löytänyt myös vastauksia pohdintoihin. Silmäni ovat niin sanotusti avautuneet näkemään asioita, jotka ovat olleet näkökentässäni pidemmän aikaa mutta en ole malttanut pysähtyä näkemään niitä ja mieli on hyväksynyt sellaisia asioita, joiden kohtaamista olen tietoisesti vältellyt.

meditaatio4.jpg

ANNA HENGITUKSEN OHJATA

Joillekkin jooga on elämäntapa ja toisille se on liikkumiskeino siinä missä vaikkapa salitreenikin. Toisille meditaatio on rauhoittumishetki ja toiset kokevat sen itselleen vieraaksi. Minulle meditaatio on osa oman identiteetin löytämistä ja itsetuntemuksen vahvistamista. Minua motivoi se, että olen oppinut rauhoittumaan ja olen löytänyt muustakin tekemisestä meditatiivista fiilistä perinteisesen meditaation lisäksi. Olen kirjoittanutkin siitä kuinka esimerkiksi juoksemisella on minulle samankaltaisia meditatiivisia vaikutuksia kuin perinteisemmällä paikallaan tehtävällä harjoituksella. Rauhoittuminen ei ole ollut minulle aina helppoa tai itsestäänselvyys sillä tekemisen määrä on ollut se mittari, jonka mukaan olen omaa persoonaani ja minuutta rakentanut mutta kuten usein kannustan: viettäkää aikaa epämukavuusalueella ja haastakaa itseänne. En väitä, että meditaatio sopisi jokaiselle tai olisi jokaisen ”juttu” mutta voit yllättyä antamalla mahdollisuuksia. Ennen kaikkea löytää itsellesi uuden tavan ottaa omaa aikaa kiireen keskelle ja keinon lisätä rentoutta ja mielihyvää arkeen.

METTA-MEDITAATIO

Toisen ja kuluvan viikon teemana Yogoben meditaatiohaasteessa on myötätunto ja teimme eilen siskoni kanssa omilla tahoillamme Yogoben kirjastosta löytyvän Kaisa Kärkkäisen ohjaaman 30 minuutin mittaisen Lempeyttä päivääsi- hathajoogaharjoituksen, joka keskittyi myötätuntoisen ajattelun harjoitteluun. Kerromme tänään mitä ajatuksia ja tuntemuksia harjoitus meissä herätti. Olemme kirjoittaneet myös yhteisestä joogaretriittikokemuksesta kun osallistuimme ihanaan Oulussa järjestettyyn Nää oot ihana!- joogaretriittiin, lisää joogaviikonlopusta täällä.

artikkelikuva_naaootihana

Marru: Mie olen ollut viimeiset pari viikkoa mukana myös Joogahymyn joogakuvahaasteessa ja toissapäivänä  meille annettiin ”tehtäväksi” vapaavalintainen meditaatioharjoitus. Mie menin mattoni ja puhelimeni kanssa mökin rantaan ja tein Yogoben kirjastossa tarjolla olevan Kärkkäisen Kaisan lempeän harjoituksen järvenrannalla. Padma Mudran inspiroiman puolituntisen aikana Kaisa johdatteli meitä kohti myötätuntoteemaa, myötätuntoista ajattelua itseämme ja muita ihmisiä sekä ympäristöämme kohtaan. Asanat toivat kehoon lämpöä, erityisesti kyljet ja jalat saivat kaipaamani liikettä ja asanaharjoituksen jälkeen hän johdatteli meidän ajatuksiamme myötätuntoiseen meditaatioon. Koin lisäksi taaksetaivutukset ja rintarangan avaukset todella voimallisina liikkeinä, keho upposi kuitenkin ihanan kevyesti taivutuksiin kuin hakeutuen niihin omalla painollaan ja pysähtyminen tuntui luonnolliselta. Tässä harjoituksessa huomasin myös liikkuvuuden lisääntymisen tuomia muutoksia olossani ja luonnollisesti liikkeen etenemisessä. Tuntui todella hyvältä kun keho kutsui minua jatkamaan matkaa lempeästi ja sain uudenlaisen fiiliksen asanoihin.

Ajatukset ottivat erityisesti koppia myötätuntoisesta suhtautumisesta ihmisiä kohtaan jotka ovat loukanneet ja väheksyneet minua tai puhuneet minusta pahaa (selän takana) tarkoituksena saada levitettyä eteenpäin negatiivista ajattelua minua ja tekemisiäni kohtaan. Kasvotusten käytävät keskustelut ikävissäkin merkeissä ovat parempi käytöstapa kuin raukkamainen nimimerkkien taakse piilottelu. Suorapuheisuus osoittaa kunnioitusta toista kohtaan.

Kuinka kokea myötätuntoa ihmistä kohtaan, joka on loukannut sinua ja tarvitseeko minun tuntea siten sellaista ihmistä kohtaan? Mie olen sitä mieltä, että vihan ja kaikenlaisen negatiivisen kuorman kantaminen taakkana vie ainoastaan meidän voimia ja vetää magneetin lailla lisää negatiivisuutta elämään. Mie en ole tästä syystä pitkähihainen ihminen koska vihalla ei ole minulle juurikaan annettavaa. Minun mielestä viha ei ole turhan tunne vaan tunteet ovat koettavissa syystä ja esimerkiksi riitelykin kaikessa ikävyydessään voi myös puhdistaa ilmapiiriä ja selkeyttää asioita. Vihanpitoa en koe omakseni puhtaasti itsekkäistä syistä. Olen huomannut, että kehittyneen itsetuntemuksen myötä minun on helpompaa suhtautua asioihin rauhallisesti ja miettiä, että mistä mahdollinen tilanne tai toisen ihmisen käytös johtuu. Joskus syy olen mie ja joskus syy löytyy  vaikkapa kommentoijan elämäntilanteesta. Näiden ajatusten läpikäyminen vapauttaa mieltä entisestään ja tämä avoimuus, jonka koen, on samaan aikaan innostava ja vähän pelottavakin tunne sillä avoimuus tekee ihmisestä tietyllä tapaa alastoman, suojattoman.

 

Metta-mediaatioharjoituksen, jota kutsutaan myös rakastavan ystävällisyyden ja myötätunnon harjoitukseksi sanotaan vahvistavan ystävällistä asennetta ja hoitavan  suhdetta itseemme ja toisiin. Harjoituksessa kannustetaan meitä kasvattamaan hyvää tahtoa itsessämme ja opetellaan rakastamaan itseään, lähimmäisiä ja ihmistä, jonka kanssa on ollut ongelmia tai vaikeuksia. Myötätuntoharjoituksen myötä toivotaan terveyttä, turvaa ja onnellisuutta itsellemme ja ympäristöllemme. Minulle on jäänyt mieleen lausahdus ” Ilman myötätuntoa ei synny inhimillistä hyvinvointia tai syviä ihmissuhteita.”

MITÄ MYÖTÄTUNTO ON?

Kaisan ohjaama Metta-meditaatio sai minut miettimään myötätuntoa syvemmin, mitä  myötätunto minulle on? Käytännön esimerkki: olette varmaan joskus olleet tilanteessa, jossa kaverin nauru tarttuu teihin saaden teidätkin nauramaan tai läheisen ihmisen itku saa teillekkin pahanmielen aikaiseksi, jolloin sanotte tilanteessa, ”voi älä itke kun sitten mullakin alkaa itkettämään”? Myötätunto on esimerkiksi kykyä myötäelää toisen elävän olennon tilanteita, asettua toisen asemaan ja jakaa kokemukset toisen kanssa. Omat  kokemukseni ovat vahvistaneet ajatteluani siitä, että myötunto rakentaa yksilön itsetuntoa sisältäpäin ja vapauttaa meitä kielteisistä ajatuksista. Itsevarmempana ja elämään luottavaisena olen tyytyväisempi itseeni ja tekemisiini eikä minusta tunnu niin herkästi siltä, että toisen hyötyminen olisi minulta pois tai iloitsisin toisen epäonnistumisista.

Tutkimuksissa on todettu myötätuntoisen ajattelun muun muassa vähentävän stressiä ja voivan jopa pidentää elinikää ja tutkijoiden mukaan myötätunto on taito, joka on opeteltavissa ja vahvistettavissa. Tämä kuulostaa loogiselta sillä niinkuin monessa muussakin oppimisprosessissa toistot kehittävät mieltä ja ohjaavat parhaimmillaan kohti toivottua kehitystä ja lopputulosta. Myötätunnon harjoittamisessa tuskin tulee helposti sitä rajaa vastaan, jolloin voimme todeta olevamme ”valmiita” sillä meidän oman elämän tapahtumat ja kokemukset vaikuttavat suhtautumisemme ja käytöksemme takana ja tästä syystä ajattelenkin itse, että myötätunto ei ole jokaisen vahvuus tai piirre, joka näkyy selkeästi luonteessa. Jos itsellä on vastustanut elämässä ja tapahtumat tuntuvat epäreiluilta, voi olla haastavaa nähdä oman navan ulkopuolelle.

LEMPEYTTÄ PÄIVÄÄSI

Jaana: Tein Yogoben kesämeditaatiohaasteeseen kuuluvan Lempeyttä päivääsi – hathajoogaharjoitteen ja meditaation.

Otin koko harjoituskokonaisuuden meditaativisena harjoitteena sillä alusta asti harjoituksen keskiössä oli sydänkeskus. Jo alussa tehty sydämen avaus selällään toi voimakasta nostetta ja avasi sydänkeskusta lempeästi mutta voimallisesti. Tämän päivän kiireisessä elämässä niin lempeys kuin myötätunto sekä itseään että toisia kohtaan voi herkästi jäädä kaiken muun jalkoihin. Tämän vuoksi niin maadoittuneisuus kuin chakrojen tasapainottaminen ovat tärkeitä työkaluja omassa arjessa ja hyvinvoinnissa.

jaana.jpg

Tämä harjoitus sattui uuden kuun jälkeiseen päivään jolloin kävin vielä läpi voimakasta puhdistusta ja voimakkaita energioita. Parikha Asanassa tehdyt sydämen avaukset olivat itselle todella voimallisia. Tunsin miten sydän aukesi ja tarjosin samalla myötätuntoa taivasta kohti lotuskukan muodossa. Varsinkin jälkimmäinen sydämen avaus taaksetaivutuksineen ryöpsäytti puhdistavat kyyneleet poskille.

Varsinaisen Ystävällisyys-meditaation aikana oli mielenkiintoista huomata miten energiat vaihtelivat riippuen siitä minkälaisessa tunnetilassa ajatteli ihmistä jolle toivoi terveyttä, rakkautta ja onnellisuutta. Tämä meditaatio sai myös huomaamaan että vielä sieltä menneestä löytyy ihmisiä jotka nostaa vihan tunteita esiin vaikka kaikkia edellä mainittuja asioita heille toivoikin. Se että kantaa edes pientä määrää vihan, katkeruuden tai pettymyksen energiaa sisällään syö vain itseä sisältä. Sen vuoksi kiitänkin tätä meditaatiota tästä oppiläksystä sillä nyt minulla on mahdollisuus tuoda kaikki ne negatiiviset energiat valoon ja päästää irti rakkaudella.

Mikä meditoimisessa kiehtoo tai epäilyttää? Millainen on sinun lempimeditaatiosi? Me kuullaan mielellään teidän omia kokemuksia.

Namaste ❤ Marru & Jaana

Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli

TIISTAIN MOTIVAATIOPÖHINÄ

Tänään on ollut rauhallinen tiistaiaamu, koirat tuhisevat mökin eri huoneissa ja itselläkään ei ollut mikään kiire nousta. Heräämisen jälkeen kevyet, hitaat venyttelyt sängyssä kun keho tuntuu yön jälkeen hieman kankealta ja pysähtyneeltä ja sängystä ylösnousemisen jälkeen kiireetön siirtyminen kahvinkeittimelle. Tässä vaiheessa energian liike alkaa pikkuhiljaa heräilemään ja tuntuu lämpimämmältä ja pehmeämmältä. Nämä tuntemukset lämmittävät mieltä, sillä pikakelaus muistoissa taaksepäin vain muutaman vuoden päähän muistuttaa kiputilojen kanssa elämisestä. Alaselän liikkuvuus oli todella rajoittunutta ja voimakkaat kiputilat sekä lihasjumit piinasivat arjessa. Sain aamuisin kammeta itseni sängystä ylös ja sain taistella sukat sekä kengät jalkaan. Näistä ajoista on kuljettu pitkä matka kohti kehonkunnioitusta ja kehontuntemusten kuuntelua.

Kehon herättely varovaisin, pienin liikkein on ihana tapa houkutella tätä kehomielen pakettia tähän päivään. Mie olen aamuihmisiä, herään usein aikaisin ilman kellon herätystä, se on opittu tapa ja osa aamurutiinejani. Mie keitän kahvit hiljaisessa talossa, saan seurailla täällä mökillä kun luonto ja eläimet heräilevät päivään ja tämä on se hetki jolloin mie itse lataudun.

InShot_20180528_081018525

YOGOBE

Mie aloitin viime keväänä säännöllisten ohjattujen meditaatioharjoitusten tekemisen Yogoben sivuston kautta ja tämän myötä myös joogasta ja meditoimisesta on tullut miltei päivittäistä. Yhden asian säännöllistäminen elämässä auttaa siinä, että saa sen tyytyväisyyden tunteen itselle kun huomaa sitoutuneensa asiaan. Säännöllinen harjoittelu ja joogaaminen kehittää ja kehitys motivoi jatkamaan. Uusien asioiden oppiminen vetää mukanaan syvemmälle oppimisprosessiin ja säännöllisyys tukee tätä oppimisprosessin etenemistä. Säännöllisestä tekemisestä tulee hyvä olo kun keho tottuu siihen, että saa huomiota ja lihasjumit sekäs mahdolliset henkiset kipuilut saavat osansa huomiosta endorfiinien matkatessa pitkin kehoa ja hengityksen rytmittäessä kokonaisuutta.

Mieli ja keho eivät kuitenkaan vaadi paljoa herättelyyn tai virkistäytymiseen. Jos mieltä kiristää tai olo on tunkkainen ja vetämätön niin yleensä siihen on saatavissa apua liikkumisesta tai vaikkapa hengitysharjoituksista. Jo vartti sen tekemisen parissa saada aikaan jo uuden heräämisen päivään, hidastaa niitä jyllääviä ”to do”-listan herättämiä kierroksia tai lieventää ärsytystä. Olen itse huomannut aiemmin (vuosia sitten) alitajuisesti vähätelleeni esimerkiksi viidentoista minuutin mittaisia kotitreenejä. Itseasiassa se on ollut egon luoma tekosyy välttelylle koska minua on laiskottanut eikä ole huvittanut patistaa itseäni liikkeelle vaan kotona on alkanut esimerkiksi siivoaminen ja ikuisuusprojektien aloittaminen tai lopppuunsaattaminen yhtäkkiä kiinnostamaan enemmän. Kuulostaako tutulta?

Omalla kohdallani pätee todella usein se, että mitä väsyneemmäksi ja vetelämmäksi itseni tunnen, sitä suuremmalla syyllä minun pitäisi käppäillä joogamatolleni tai lähteä lenkkipolulle. Toki lepopäiviäkin tarvitaan ja onkin syytä opetella tunnistamaan myös sellainen väsymys, johon auttaa eniten uni ja lepo. Lepopäivinä tykkään tehdä restoratiivisia joogaharjoituksia sillä on ihanaa kun saa päästää irti jännistystiloista ja liikkeet lämmittävät kehon saaden miellyttävän pehmeän olon tunteen leviämään kehon joka kolkkaan ja tai käyn rauhallisella kävelyllä nauttien luonnon pienistä suurosta ihmeistä.

Keho ja mieli rentoutuvat parhaimmillaan käsi kädessä. Tunnen usein eroja mielen rentoutumisen ja kehon rentoutumisen välillä ja ajoittain esimerkiksi sopivan loppurentoutusasanan löytymiseen menee enemmän aikaa ja hengityksellä kestää pidempään rauhoittua jonka myötä mielen liike jatkaa värähtelyään. Kehomieli ei toimi robotin lailla automaattisesti vaan reagoi erilaisiin aistiärsykkeisiin, joiden ympäröimänä me elämme arkipäiväistä elämää.

Screenshot_20180528-082853__01

SÄÄNNÖLLISYYS TEKEMISEN TUKENA

Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli. Itselläni se tarkoittaa tänään joogaharjoitusta ja kävelylenkkiä mutta sellaisina päivinä jolloin on tiivimmät aikataulu, pyrin ottamaan 15-20 minuuttia omaa aikaa. Ota edes se lyhytkin hetki itsellesi ja tee jotain sellaista mikä saa sinut hymyilemään ja mistä sinulle tulee olo hyvä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Älä jää pyörimään niiden ajatusten ympärille, jotka ruokkivat omia tekosyitäsi tai vertaa tekemistäsi muiden tekemisiin. Ajatukset kuten ”helppoahan se on tuon treenata kun sillä on…”, ”hyvähän se on hänen sanoa ja hehkuttaa, koska hänellä ei ole..” ”mie aloitan huomenna…” nostavat lopulta kiukun ja turhautumisen verhoa päällimmäiseksi tunnetilaksi ja nämä kuormittavat vain entisestään kurjaa oloa kun alla painaa jo valmiiksi pettymys itseensä koska ”en taaskaan…”

Muihin vertaaminen ja tekosyiden varjoon piiloutuminen ei kehitä vaan tekosyiden varjoon piiloutuminen väsyttää ja turhauttaa. Pikkuhiljaa menettää uskon itseensä koska ”aina…” ”eikä koskaan…” asenne ahmaisee mielen otteeseensa ja jo tutuksi piirtynyt pyörä jatkaa pyörimistään. 

InShot_20180527_094447569

Mikäli aloittamisvaikeus vaivaa niin me voidaan kokeilla saada kiinni ajatuksesta, että ei se määrä vaan se laatu, ei se tekemisen kesto vaan se, että ylipäätään teit jotain, edes jotain pientä oman hyvinvointisi eteen.

Aluksi kynnys tekemisen äärelle on ylitettävä, sen muurin yli on kiikuttava ja on keskityttävä päämäärätietoisesti asiaan päivä kerrallaan. Teoriasta käytäntöön ja tuumasta toimeen. Mie kehoitan yleisesti ihmisiä lempeyteen itseään kohtaan mutta näissä tilanteissa me tarvitaan myös jämäkkyyttä, selkärankaa, päämäärätietoisuutta ja ennen kaikkea sitä omaa halua. Mikähän siinä on, että usein sitä tietää mikä on itselleen hyväksi niin teoriassa kuin käytännössä mutta jostain syystä itseään on vaikeaa saada liikkeelle ja juurikin aloittaminen tuntuu to-del-la hankalalta?

EPÄVARMUUKSIEN KOHTAAMISIA

Uusien rutiinien opetteleminen ja asioiden arvottaminen vie meitä pois mukavuusalueelta ja se saa meidät tuntemaan itsemme paikoittain epävarmoiksi. Itselläni on kokemusta siitä, että epävarmuus saa aikaan erilaisia tunnetiloja joita mie olen alitajunnassa pakoillut ja joita en ole halunnut kohdata. Tämä on ollut myös yksi suurimpia syitä siinä miksi olen perustellut itselleni ettei ”meditoiminen sovi minulle”. On ollut niin valtavasti tunnetiloja, tilanteita, ajatuksia ja kohdattavana, minua pelotti kaikki se ja helpointa oli vain ensimmäisenä napata kiinni siitä ajatuksesta ja oletuksesta, että kuulun niihin ihmisiin, joille meditoiminen ei sovi ja joiden ”juttu” se ei ole. Taisin myös tuudittautua siihen ajatukseen, että olen käynyt riittävästi läpi menneisyyden tapahtumia, jotta pystyn elämään nykyisyyttä kaikki aistit avoinna mutta se oli tosiaan mielen luomaa turvaa. En kannata menneisyyden ja tapahtumien loputonta vatvomista mutta mielestäni on oleellista käsitellä oma menneisyys, jotta saa ymmärrystä itselleen miksi toimii nyt kuten toimii. Asioiden käsittelyn myötä itsetuntemus on kasvanut ja vahvistanut minuutta ja on syntynyt tunne, joka viestii, että omia tunteita, ajatuksia ja kaikkea sitä ihmeellistä mitä mieli kokee ja elää, ei tarvitse pelätä.  Pikkuhiljaa olen oppinut tunnistamaan omat tunnetilani ja oppinut kuuntelemaan tunnetilat aiheuttavat syyt ja nimeämään ne. On ollut oma matkansa opetella pysähtymään tunteiden äärelle ja opetella kohtaamaan ne.

Voi kauhistus kun on ollutkin värikkäitä kohtaamisia, tunnetilat on vaihdelleet vaaleanpunaisesta hattarasta mustaakin mustempiin tunteisiin. Näiden tilanteiden jälkeen on ollut usein todella uupunut olo sillä niin voimakkaita omien epävarmuuksien kohtaamiset ovat voineet olla. Olo on ollut samaan aikaan uupunut sekä puhdistunut ja  usein näitä tunnetiloja on hetken aikaa seurannut itsehäpeän tunne mutta olen oppinut tämän oman kasvuprosessini myötä rakastamaan jälleen itseäni ja oppinut päästämään irti siitä tunteesta.

InShot_20180528_082632494

Tässä on ollut isossa osassa joogan ja meditaation parissa viettämäni aika ja kulkemani matka. Mie olen tuntenut kuinka joogan henkisyys on alkanut kiehtomaan minua enemmän ja enemmän ja se on tuonut hyviä vaikutuksia elämään.

Jooga ja meditaatio ovat minulle työkalut kohti parempaa itsetuntemusta, itseni rakastamista ja kunnioittamista. Näkymätön työkalu, jonka kautta voin kasvattaa itseni hyväksymistä, nähdä itseni hyväksymässä valossa ja kokea ajoittain myös riittävyyden tunteita. Mie valitsen nykyään itsehäpeän tilalle mieluummin rakkauden ja kunnioituksen itseäni kohtaan. Haluan tarkastella elämää avoimin mielin ja kuljettaa tähän mennessä oppimiani hyväksymisen sekä sopeutumisen taitoja mukanani.

Blogiyhteistyö Yogobe-sivuston kanssa on tuonut uusia ulottuvuuksia elämään sillä se on avannut minulle uusia mahdollisuuksia niin joogan kuin meditoimisen parissa kotona. Olen pystynyt tekemään kotona ja mökillä  monipuolisemmin joogaharjoituksia ja erityisesti silloin kun tekemiseni oli todella rajoitettua, minulle korostui näiden tärkeys ja merkitys omassa arjessani. Lisäksi iso plussa siitä kun työaamuina oli mahdollisuus tehdä nopeahko aamuharjoitus ennenkuin istahti alas työskentelemään koneella. Aamuisin on mukavaa tehdä ohjattu harjoitus, jossa saa kulkea sen ohjauksen mukana niin sanotusti sen enempiä miettimättä.

Kirjoitin vuosi sitten ajatuksiani Yogobe-sivuston ohjatuista meditaatioista ja joogatunneista matkani alkuvaiheessa, pääset lukemaan kirjoituksen täältä.

Lämpimänä muistutuksena; käytä koodia Marmelaadi rekisteröitymisen yhteydessä ja saat kuukauden mittaisen ilmaisen tutustumisjakson Yogobe-sivustolle.

 

 

 

 

#kehoneutraali

Ajatuksia kehonkuvasta

Näin Instagramissa valmentaja Kukka Laakson päivityksen, jossa hän kommentoi Endorfiinikoukussa-blogia kirjoittavan Elina Hovisen Voiko kukaan olla 100% kehopositiivinen? -tekstiin liittyen, aiheena ulkonäkö ja kehopositiivisuus/negatiivisuus. Kukka ja Elina käsittelivät mielestäni hyvässä hengessä ja suorapuheisesti ulkonäköön liittyviä asioita ja ylipäätään suhtautumista omaan kehoon ja tänään mie kerron omia ja ystävän kanssa pohdittuja ajatuksia aiheesta. Täältä vahva lukusuositus Kukan ja Elinan blogiin, pidän heidän molempien suorasukaisesta tyylistä.

Ulkonäkö ja kehonkuva aiheet saavat yleisesti paljon keskustelua aikaiseksi ja jakavat mielipiteitä. Minun vastaus Elinan blogin otsikkoon on, että mie en ole 100% kehopositiivinen vaikka pyrinkin siihen, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Ja itseasiassa se on jollain tapaa huojentavaa ettei minun tarvitse olla 100% jotain. Muutoinkin pidän elämässä enemmän asenteissa välimalleista kuin kärjistyksistä. Minun on myös pitänyt kokemusten kautta opetella, että joskus sen 120% sijaan 70% on juurikin riittävä. Välillä peilistä katsoo jotenkin väärän näköinen ihminen ja mutta mie en tartu niihin ajatuksiin pitkäksi aikaa. Ne on ihan pikkujuttuja, jotka ärsyttävät ja useimmiten saan annettua niiden ajatusten vaan tulla ja mennä.

Ohjaavin ajatukseni aiheessa komppaa Kukka Laaksoa: tarvitseeko meidän ylipäätään suhtautua jotenkin koko ajan johonkin asiaan ja tässä tapauksessa omaan kehoomme? On vaatinut töitä oman mielen parissa, että olen saanut sisäistettyä sen kantavan ajatuksen, että en ole kehoni kanssa yhtään hassumpi tapaus ja sisäistänyt sen, että saan hyväksyä itseni ja jopa olla tyytyväinen itseeni. Ja vastaavasti voin olla vain eikä minun ylipäätään tarvitse olla koko aikaa jotain mieltä jostakin, liittyi se sitten omaan kehooni tai yleisesti elämään. Sekin on nimittäin tuttua, että olen nostanut sen mukaan rimaa mitä korkeammalle olen päässyt enkä noissa tilanteissa ole osannut antaa itseni olla tyytyväinen. Epävarmuus, oman itseni sekä osaamiseni kyseenalaistaminen ovat olleet jo nuoruudessa omaksuttuja asenteita, joka ovat kulkeneet matkassa aina aikuisiälle asti.

1

#kehoneutraali kuulostaa hyvältä, sen rinnalla, että kannustetaan rakastamaan tai ainakin hyväksymään se oma kroppa.

#kehoneutraali #kehopositiivinen #kehokriittinen

Pohdimme yhdessä ystäväni Millan kanssa aihetta, meillä on hyviä keskusteluita, joissa asioita ja tilanteita väritellään huumorilla, itseironialla ja huonoilla vitseillä. Aloitetaan siitä, että opitut asenteet itseään kohtaan voivat kulkea vuosikymmenten takaa mukana, joten eihän niitä tuosta noin vaan päättämällä muuteta koska ne ovat siellä selkärangassa. Me emme usko taikatemppuihin eikä kehokriittisestä asenteesta pääse yhdellä askeleella suoraan neutraaliin saatika positiiviseen asenteeseen mutta kuten elämässä yleensäkin, ihminen omaksuu uutta ja oppii. Helppoa se ei ole sillä tässäkin on kyse laajasta aiheesta mutta uusien asioiden ja asenteiden omaksuminen on kuitenkin mahdollista.

Tiivistettynä: hyvinä päivinä tykätään siitä mitä nähdään peilistä = #kehopositiivinen ja huonoina päivinä ollaan tyytymättömiä kehoon = #kehokriittinen/negatiivinen. Näiden kahden ääripään suhtautumisen välimaastoon sijoittuu näkökulma ja tunnetila = kehoneutraali. Voisiko neutraalimpi suhtautuminen antaa niinä päivinä jolloin peilikuva todella irvistää, totaalisen epäonnistumisen tunteiden tilalle jotain? Voisiko omia ajatuksia ohjata ihan muualle tai oppisimmeko me vaan olemaan tarttumatta niihin?  Toiset suhtautuvat neutraalisti tai ainakin neutraalimmin kehoonsa, siinä missä toisilla suhtautuminen on kehokeskeistä. Ulkonäkökeskeisyys kuitenkin vallitsee vahvasti tänä päivänä ja tätä neutraalimpaa asennetta voisi miettiä mahdollisuutena hellittää hieman. Kuinka sie käyttäydyt sellaisina hetkinä kun peilikuva ei miellytä ja mitä teet käytännössä?

Molemmat mietiskelimme omien kokemustemme perusteella, että turhautuminen ja pettymys peilikuvaa kohtaan, eli kriittinen tai negatiivinen ajattelu voi olla kuitenkin myös sinällänsä positiivinen kimmoke tai kimmoke ylipäätään sille, että ajatukset heräävät tarkastelemaan omaa hyvinvointiaan. Kimmokkeena sille, että itsensä saa liikkumaan tai kiinnostus vaikkapa ruokavaliota kohtaan herää. Tällöin sieltä kriittisyydestä voidaan alkaa ottamaan askeleita kohti hetkittäin neutraalimpaa tai positiivisempaa ajattelua. Oma ”heräämiseni” tapahtui näin kolmisen vuotta sitten. Peilikuvasta tai valokuvasta havahtuminen voi olla hyvä jos motivaation saa käännettyä niin, että haluaa oikeasti parantaa omaa oloaan ja alkaa tehdä pieniä muutoksia joilla sitä parempaa oloa lähtee hakemaan. Ehkä siinäkin tarvitsee jo jonkinlaista hmm… kehoneutraaliutta? Jotta sen tilanteen hyväksyy siinä alussa, ”no, nyt olen tällainen ja en halua enää olla joten miten tätä saisi muutettua”.

Tarkennuksena tähän vaikkakin ehkä hieman tämän punaisen langan eli kehoneutraali ajatuksen sivuhaaroille mennäänkin niin ulkoiset tekijät eivät usein olekaan se ainoa syy ylipäätään motivaation herättämiseen vaan esimerkiksi terveydelliset syyt, ihan vain se oma vetämätön ja harmaa fiilis voi viedä eteenpäin ja sen oman mielekkään urheilulajin löytäminen kannustaa. Liikunnan tuoma fiilis voi saada motivaation syttymään. (Tämän syvemmälle en mene tänään aiheena motivaatio, sen herättely yms. sillä voisi kirjoittaa ihan oman tekstinsä, jossa voisi pohtia millä keinoin sitä saisi heräteltyä ja ylläpidettyä kun on jo kokeillut salit, jumpat, joogat ja juoksulenkit mutta intoa riittää pariksi viikoksi ja sen jälkeen palataan lähtöruutuun.)

Mulla käy usein siten, että koen esimerkiksi joogan parissa tai juoksulenkeillä onnistumisen iloa jonka jälkeen peilistä tervehtii taas omaa silmää miellyttävämpi tapaus ja vastapainoksi käyn välillä kylpemässä siellä turhautumisen tunnetiloissa. Millan kanssa nousi esille se, että ei tarvita kuin yksi muistuttava tekijä siitä mihin kaikkeen kroppa ei pysty ja fiilikset laskee sinne pohjamutaan. Eli vaikka omaan kehonsa ulkonäköön suhtautuisikin neutraalimmin niin oman kehon toiminnallisuus voi nostaa tyytymättömiä tunteita pintaan ja kriittisyyskertoimet kasvaa. Mielialat ja näkemys omasta sen hetkisestä kropasta kulkevat jokseenkin käsi kädessä eli ei #kehoneutraalisuus mikään yksioikoinen reitti onneen ja sisäiseen rauhaan ole.

4

Itse olen kuljettanut omalla matkallani uusien asenteiden oppimisessa Optimal Performance Centeriä pyörittävien Kaisa ja Joni Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetti-valmennuksen oppeja ja olen ammentanut siitä valtavasti itselleni ajatusmalleja, joiden omaksuminen on tuntunut samaan aikaan luonnolliselta ja itsetutkistelu on vahvistunut. Olen oppinut määrittämään esimerkiksi oman hyvinvoinnin minimin tekijät ja omaksunut sen ajatuksen, että välillä on todellakin riittävästi kun valitsen sen pikkuisen paremman vaihtoehdon sen sijaan, että vaikkapa tuskailisin syömisen  tuntuvan liian vaikealta kaikkine ”ton-ton”-rajoituksineen.

Yhdessä somessa vastaantulleessa valmennuksessa luvattiin aikoinaan, että esimerkiksi 8 viikon aikana omakuva muuttuu negatiivisesta positiiviseksi. Tämä jäi mieleen sillä onhan tämä aika suuri lupaus. Siinä on hyvät puolet, että tsempataan ja herätellään ajatuksia positiiviseen asenteeseen ja kannustetaan hyväksymään oma keho kaikkine virheinensä jotka omat silmät näkevät. Ja sekin on kaunis ajatus kun kehotetaan, virheiden sijaan keskittymään siihen omaan kauneuteen. Se on kuitenkin helpommin kirjoitettu kuin tehty sillä usein juurikin se omakuva on kriittisimmän tarkastelun kohde.

Kehopositiivisuus on hienoa asia sillä ei ole itsestäänselvyys, että arvostaa itseään ja kehoaan. Tunnen harvoja ihmisiä, jotka ovat viikon jokainen päivä omaan ulkonäköönsä tyytyväisiä ja sitä Elinankin kirjoitus muun muassa pohtii: onko kukaan olla 100% kehoposiitivinen joka päivä? Tunnen ihmisiä, jotka määrittävät itsensä voimakkaasti ulkonäön ja kropan kautta ja ihmisiä, joilla suhtautuminen omaan kehoon on todellakin neutraalimpi ja molemmat tyypit pitävät huolta ulkonäöstään ja henkisestä sekä fyysisestä hyvinvoinnista. Tyytyväisyys ja rakkaus omaa kehoa kohtaan ei kumoa ihmisen henkistä puolta ja kiinnostusta henkiseen kasvuun. Yleisesti puhutaan siitä, että fokus syventyy myös sinne henkiselle puolelle, henkiseen hyvinvointiin ja siihen miltä meistä tuntuu, sen lisäksi kun miltä me näytämme ja se on hyvä asia.

Uskallan väittää, että meillä jokaisella on kuitenkin jonkinlainen mielipide omasta ulkonäöstä ja kropasta huolimatta siitä kuinka voimakkaasti tai neutraalisti suhtautuu. Kun itseään tarkastellaan kriittisin silmin ja nähdään enemmän virheitä ja korjattavaa kehossa, on omasta kehostaan tai ulkonäöstään hankalaa tykätä ja enemmänkin kuulee kommentointia siitä kuinka omaan kehoon ollaan tyytymättömiä. Tähän kohtaan haluan sanoa, että olen iloinen heidän puolestaan jotka ovat täysin sinut oman kehonsa kanssa ja se on hienoa kun sitä ilosanomaa jaetaan eteenpäin mutta miten ne loput, joilla fiilikset vaihtelee?

8.jpg

  Hyvinvoiva keho voi tarkoittaa hyvinvoivaa mieltä jossa kuitenkin on myös tilaa kipuilulle. Komppaan Kukkaa siinä, että minunkin mielestä on ihan hyvä viettää sellaisia kehoneutraaleja päiviä. Erityisesti naisilla vaikuttaa esimerkiksi hormonitoiminta siihen kuinka paljon vatsa pömpöttää ja kuten tiedossa on, keho voi näyttää todellakin eriltä niin päivän mittaan kuin kuukautiskierron aikana. Minusta on vapauttavaa antaa kehollekkin vapaata välillä, keho saa olla oma itsensä ja mie saan olla vain. Jokaisessa hetkessä ei tarvitse olla jotain erityistä, jokaisesta hetkestä ei tarvitse erikseen hakea taikaa. Itse saan lisää intoa ja motivaatiota ihmisten kehityksestä mutta havahduin tämän myötä miettimään, että ainakin itselleni sopii se kun olen pehmentänyt omaa näkemystä koko tätä ulkonäkökuplaa kohtaan ja saanut vapauttakin sen myötä, että ylipäätään välillä asiat ja ajatukset vain tulevat ja menevät.

Millaisia ajatuksia #kehoneutraali sinussa herättää?

 ☀️ Marru

Aamuinen joogaharjoitus

Hyvää huomenta!

Tänä aamuna heräsin aikaisin ilman sen kummempaa syytä ja hipsin joogamatolle herättelemään kehoa ja mieltä. Tein hyvän mielen aamuharjoituksen, jossa liikuin asanasta toiseen antaen kehon ohjata etenemistä ja harjoituksen jälkeen olo on ollut mukavan iisi ja hyväntuulinen. Puhun tässä kehon ohjauksesta sen vuoksi, että tänä aamuna keho tosiaan tuntui ohjaavan liikettä mielen sijaan. Mielenkiintoinen näkökulma, arvelisin sen syntyneen siitä, että keskittyminen oli niin voimakkaasti ja puhtaasti siinä liikkeessä. Minulla kun saattaa välillä käydä niin, että keskittyminen on niin heikoilla, että havainnoin enemmänkin niitä ajatuksia mitkä mielessä vilisee. Toisina aamuina/päivinä tasapainoharjoitukset rauhoittavat kierrokset mielestä (välillä heti herättyäni mielessä on voimakasta turbulenssia mutta useimmiten sen pohjalla on innostus tulevaan päivään tai vaihtoehtoisesti negastressi) ja toisinaan lähestyn uutta päivää lempeän yinjoogan kautta. Tuntuu tosi hyvältä kun keho itse hakeutuu vapaasti asanoihin, tietysti mieli on siinä mukana ohjaamassa mutta tämä vapauden tunne on huikea!

Joogan parhaita puolia on muun muassa se, että asanoita on valtavasti eri variaatioineen ja monipuolisuus tuntuu oikein korostuvan oppimisen myötä. Kehon voiman ja liikkuvuuden kehittyessä mielikin vahvistuu ja ainakin omalla kohdallani syttyy lisää kun huomaan pystyväni uusiin asioihin kehoa kuunnellen. On ollut aikamoisen matkan takana oppia hyväksymään se, että keho ei välttämättä pysty samoihin asioihin joka päivä. Toisina päivinä tasapainoliikkeet on enemmänkin huojuvia ja vaappuvia versioita tai niistä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään ja toisina päivinä tuntuu, että juurikin niissä asanoissa keho tuntuu vahvalta, mieli tasapainoiselta ja asana on kuin tehty siihen hetkeen.

eteentaivutus

Olen lukuisia kertoja ärsyyntynyt itseeni kun en ole onnistunut syystä tai toisesta jossain liikkeessä, jonka olen ”päättänyt tehdä” juuri sinä päivänä. Lukuisten epäonnistuneiden toistojen (kyllä, mielestäni joogassa saa sanoa, että joku asana epäonnistui, sen sijaan, että ajattelisin sen olevan juuri sen päivän paras versio, jos liikkeestä ei ole tullut yksinkertaisesti mitään) jälkeen olen aiemmin ärsyyntynyt tilanteesta mutta nykyisin osaan suhtautua näihin tilanteisiin siten, että jatkan matkaani toisiin liikkeisiin antaen keskittymiseni niihin. Annan tunteiden nousta pintaan sellaisina kuin ne ovat, en koita hillitä tai hallita niitä vaan pikemminkin oppia tulemaan toimeen niiden kanssa ja opetella hyväksymään ne.  Olen miettinyt näiden joogavuosien aikana paljon sitä, että mikä on joogaa ja mikä ei, voinko tuntea näin joogatessani, saanko tuntea jotain tiettyä tunnetta, saanko ärsyyntyä itseeni jne kunnes esitin itselleni kysymyksen: miksi ei? Mie olen kokonaisuus ja voimakkaasti tunteella eläjä, jonka oloon vaikuttaa päivien tilanteet ja tapahtumat. Joogasta tulee hyvä olo kehoon ja se rauhoittaa tai innostaa mieltä mutta kuten elämässä yleensä, minun tunteet ohjaa voimakkaasti tekemistä.

Muistan esimerkiksi vuosia sitten pähkäilleeni itsekseni tilanteessa, jossa meitä ohjattiin jättämään joogamaton ulkopuolelle mahdolliset negatiiviset tunteet ja päivän ikävät tapahtumat, että miten ihmeessä pystyn jättämään ne tunteet pois? Ei tässä ohjauksessa ole sinällänsä mitään vikaa sillä jollakin se voi toimiakkin mutta itselleni sopii se, että saan tulla matolleni kokonaisuutena, omien tunteiden kanssa, saan harjoituksen aikana pudoteltua kireyttä ja ärtymystä pois ja saan tilalle paremman mielen tai ainakin fyysisen rasituksen endorfiineineen. Huolimatta siitä, että negatiiviset tunteet tulisivat matkassani matolleni, en keskity niihin vaan tekemisen kautta fokus on hengityksessä, linjauksissa ja liikkeessä ja melkeinpä aina ne negatiiviset tuntemukset jäävät taka-alalle harjoituksen aikana ja sen päätteeksi ne ovat lieventyneet ja mahdollisesti muuttuneet neutraalimmaksi tai positiivisemmaksi.

apk.jpg

Toinen tilanne oli myös vuosia sitten kun mietiskelin, että miten ihmeessä ihmiset osaavat loppurentoutuksessa eli savasanassa ”tyhjentää mielensä” tai osaavat pysäyttää ajatukset sen ajaksi kunnes minulle ohjattiin sellainen tapa, jonka omaksuin heti. Minun mieli on usein kuin Nalle Puhin tiikeri, hyppii ja pomppii innostuksissaan asiasta ja tunteestakin toiseen joten tämä mielen pysäyttäminen ei yksinkertaisesti ole minun juttuni vaan sen sijaan mie saan sallia kaikki mun tuntemukset ja antaa ajatustenkin liikkua vapaana tarttumatta niihin. Tämän sisäistäminen on vahvistanut minun omaa matkaani joogaan parissa ja loppurentoutuksesta on tullut odotettu osa harjoitusta sen sijaan, että kuluttaisin aikaani miettien ”miksi en opi pysäyttämään ajatusten virtaa ja mielen liikettä.

Olen pitkään tehnyt Yogoben ohjattuja harjoituksia ja viime aikoina on tuntunut siltä, että kehityn oman joogaamisen parissa enkä tarkoita nyt pelkästään uusien asanoiden oppimista vaan sitä henkistä puolta. Asanat tulevat tutummiksi ja itseluottamus lisääntyy matolla. Epävarmojen ajatusten kuten ”voinko tehdä näin”, ”teenköhän tämän oikein”, ”voinkohan tehdä tämän asanan seuraavaksi” tilalle on tullut rennompaa liikkumista ja leikittelyäkin. Tällaisten asioiden havainnoiminen on mielekästä ja tämän aamuiset ajatukset tunteineen muistuttivat minua siitä, että on hyvää pysähtyä mietiskelemään harjoitusten vaikutuksia.

namaste.jpg

Toivottavasti tämä päivä kohtelee sua hyvin

🔸🙏🔸🧡🔸✌️🔸

Kiitos itselleni

VARJOJA JA VALOA

Aurinkoiset terveiset näppäimistön täältä puolelta! Blogi on ollut niin sanotulla luovalla tauolla useamman kuukauden, vetäydyin joulukuun alussa joululoman viettoon hiljaisuuteen ja tämä loma hieman venähti. Kerroinkin syksyllä täällä blogissa ranneleikkauksesta, joka tehtiin elokuun lopulla ja yllätyksistä, jonka tehty leikkaus paljasti. Toipumisesta tuli leikkauksessa selvinneiden yllätysten vuoksi pidempi prosessi ja esimerkiksi kirjoittaminen oli todella hankalaa, joten käytin aikaani kirjoittamisen sijaan paljolti omien henkilökohtaisten ajatusten ja asioiden käsittelemiseen. Minulle syntyi syksyn aikana mieleeni lukko, joka haastoi kirjoittamisen niin henkisesti kuin fyysisestikkin ja pohdiskelin paljon, että mistä haluan kirjoittaa, mitä kerrottavaa minulla on ja millä tavoin haluan blogiani käyttää. Olin henkisesti jonkin aikaa sellaisessa paikassa, etten tiennyt mitä olisin halunnut kertoa enkä tiennyt mitä kirjoittaa. Tauko otti paikkansa itse vaikka koitinkin vain päättäväisesti kirjoitella päivityksiä ja lopulta hyväksyin tilanteen ja annoin sekä mielelle, että näppäimistölle rauhan.

Näin jälkeenpäin ajateltuna mietin huvittuneena omaa sinnikkyyttäni sillä halusin pitää niin kovasti kiinni tietyistä rutiineistani ”kädettömyydestä” huolimatta, että mie jopa pyysin siskoani  kirjoittamaan blogipäivityksen puhtaaksi. Sinällänsä tässä avun pyytämisessä ei ole mitään vikaa mutta jälleen löysin itseni tilanteesta, jossa minun oli hankalaa myöntää faktat ja hyväksyä se vallitseva (väliaikainen) tilanne, joka siis oli käytännössä se, että ajatukseni olivat umpisolmulla enkä saanut kirjoittamisesta sitä vapauden tunnetta tai muitakaan positiivisia fiiliksiä, jotka normaalisti olen kokenut kirjoittamisen yhteydessä. Kirjoittaminen taisi mennä suorittamisen puolelle, sillä kamppailin niin aiheiden kuin ajatusteni kanssa.

mie.jpg

  Viime vuosi osoitti jälleen, että elämä tapahtumineen heittelee haasteita vastaan ja tänään on hyvä hetki kirjoitella näistä menneistä kokemuksista teille koska olen saanut käsiteltyä monia ajatusprosesseja ja koen jälleen, että minulla on jotain jaettavaa lukijoiden kesken.

Isot muutokset terveydessä ja arjessa vaativat sopeutumista ja minulla suurin juttu oli terveyden vaikutukset liikkumiseen. Sanonta ”liike on lääke” pätee omalla kohdallani ja lukuisat kerrat olen saanutkin ajatukset rullaamaan esimerkiksi treenien tai joogan innoittamana. Löytäessäni itseni sellaisesta tilanteesta, jossa tekemisen mahdollisuus oli erittäinkin rajattua totuttuun verrattuna tunsin oloni epämukavaksi ja levottomaksi. Onko tuttua se, että mieli turhautuu ja kiukustuu ja sen sijaan, että ajatukset saisi pidettyä niissä osa-alueissa, jotka tukisivat omaa hyvinvointia, keskittyykin selailemaan esimerkiksi Instagrammia ja kavereiden kuvia vaikkapa joogatunneilta ja ylipäätään tilanteista ”joista itse jää paitsi” ja sitten alkaa ärsyttämään vain enemmän? ”Muut voi tehdä sitä ja tätä ja mie en voi….” Esimerkiksi jos olet flunssassa, etkä pääse ryhmäliikuntatunnille ja saat viestiä kaverilta kuinka hikinen ja hyvän fiiliksen treeni oli ollut niin sen lisäksi, että olet kaverin puolesta iloinen, sinua itseä ärsyttää kun et päässyt mukaan.

Mie vietin räytymispäiviä kunnes mieli sai jälleen positiivisen ja innostavan kimmokkeen ja nostin itseni sieltä supisuomalaisen itsesäälin varjoista…tosin itsellenihän vakuuttelin pitkään, että eieiei, mie en sääli itseäni. Pikkuhiljaa huomasin kuitenkin vetämättömyyden vaikutukset eri osa-alueilla kuten nukkumisessa, ruokavaliossa, syömisen säännöllisyydessä ja mielen virkeydessä. Tämä kaikki nolotti minua ja mie oikein vielä syyllistin itseäni ajatuksilla kuten ”no niin, nyt mie olen aivan epäonnistunut” ja ”kuinka voin kirjoittaa hyvinvoinnista kun itse kamppailen perusasioiden kuten esimerkiksi säännöllisen syömisrytmin kanssa”.  Löysin itseasiassa marraskuun lopulta viimeisimmän blogiluonnoksen otsikolla ”Voiko hyvinvointibloggaaja voida huonosti?” ja tämä otsikko kiteyttää hyvin ajatuksia viime vuoden loppupuolelta.

SOPEUTUMISVAIKEUKSIA

Tämä ajattelu, itsensä syyllistäminen ja häpeily veivät todellisuudessa minua kauemmas omista rutiineistani ja mitä kauemmas ajauduin, sitä vähemmän minua lopulta kiinnitin  todellisuudessa huomiota omaan hyvinvointiini..ikäänkuin totuin siihen epämukavaan oloon ja koitin hiljentää oman levottomuuteni, takaraivolla kyllä toistuivat tietyt ajatukset liittyen omiin valintoihini mutta ne eivät vahvistuneet sillä arjesta puuttui rytmi, säännöllisyys ja se endorfiini mitä liikkumisesta saa.  Tuohon aikaan suurin tekijä oli oma asenteeni, se, että mie kamppailin asenteeni kanssa ja oli vaikeaa suunnata ajatuksia siihen mitä pystyy tekemään, sen sijaan, että surkuttelee niiden asioiden perään, joita ei voinut tehdä ja tämän myöntäminen itselleen meinasi tosiaan olla haastavaa. Reissaaminen toi värejä arkeen mutta säikähdin sitä kuinka voimakkaasti sen hetkinen vallitseva tilanne mieleeni vaikutti. Koitin pitää kiinni säännöllisestä syömisrytmistä mutta se oli vaikeaa sillä esimerkiksi ruokahalu ei herännyt samalla tavalla kuin aktiivisen treenaamisen myötä ja hetken aikaa elin oravanpyörässä, jossa kamppailin perusasioiden äärellä. Toki ruokahaluun vaikuttaa myös muun muassa mielialat liikkumisen lisäksi.

Joku voi tässä kohtaa miettiä, että onpas dramaattista vaikka kyseessä oli vain hetkellinen ”kädettömyys”, eikä esimerkiksi mikään sairaus, joka seuraisi minua lopun elämääni mutta viime vuonna tietyt osa-alueet elämässä jäivät vähemmälle huomiolle kuukausiksi, osa olosuhteiden vuoksi ja osa sen oman vetämättömyyden vuoksi. Ne rutiinit, joita kuluvan vuoden aikana olen vaalinut, lipsuivat ulottumattomiin, suutarin lapsella ei ollut kenkiä. On olemassa ihmistyyppejä, jotka kestävät muuttuvat tilanteet sen suurempia tunnekuohuja kokematta ja heitä, jotka toistavat, ettei saa antaa periksi tai luovuttaa vaan kaikki on kestettävä ja tämä oli minun tyylini. Olen todella iloinen siitä, että kertomani tapahtumat ovat takanapäin ja olen oppinut todella paljon itsestäni. Välillä mennään siellä aallonharjalla ja välillä käydään ottamassa vauhtia varjoista, rakastetaan elämää ja koetaan tunteet rehellisesti. Viime aikoina on ollut jopa sellainen olo, että tuntuu todella hyvältä kun on käynyt läpi haasteita ja kokee itse kasvavansa ja kehittyvänsä ja se pilke näkyy siellä silmäkulmassa.

jooga1.jpg

KIITOLLISUUS

Osallistuin viime viikonloppuna ystäväni kanssa Oulussa Rentovillan järjestämään Joogaparatiisi meren rannalla- tapahtumaan ja pohdiskelimme siellä yhdessä aihetta kiitollisuus; mitä se meille merkitsee, mistä olemme kiitollisia ja minkälaisia keinoja meillä on apuna, jotta voisimme löytää niitä kiitollisuuden hetkiä elämästä myös silloin kun tuntuu, elämässä oikeastaan vain vastustaa ja negatiiviset asiat ajatuksineen valtaa mielen ja kehon. Saimme keskustelun lomassa tehtäväksemme kirjoittaa kiitoskirjeet haluamallemme henkilölle ja mie yllätin itseni siinä hetkessä kirjoittamalla kiitoskirjeen itselleni. Tuntuu hyvältä kun on käsitellut muutosten mukanaan tuomia ajatuksia, asenteita ja tunteita. Minusta tuntuu todellakin siltä, että olen saanut vaikeudet käännettyä voitonpuolelle ja halusin antaa itselleni tsemppiläpsyn. Lähdin pikkuhiljaa lisäämään liikkumista ja joogailua ja siinä vaiheessa kun sain kirurgilta luvan alkaa kuormittamaan kättä, aloin saamaan pikkuhiljaa jälleen kiinni rutiineista. Olen mietiskellyt paljon sitä, kuinka säännöllinen ruokailu ja treenirytmi kulkevat käsi kädessä ja niiden kanssa kokonaisuuteen liittyy mukaan myös riittävä unentarve ja nämähän ovat todellakin ”ihan vaan niitä perusasioita”. Ja usein vaikeimpia asioita. Sain todellakin tsempata itseäni asia kerrallaan ja maltilla, esimerkiksi säännöllinen aamiainen palasi mukaan kuvioihin ja säännöllisen syömisen kautta sain lisää energiaa jonka myötä muutkin asiat alkoivat tuntua taas luontevalta: ruokahalu palasi pikkuhiljaa ja energian kasvun myötä liikkuminen alkoi tuntua mielekkäältä.

Kiitin itseäni rehellisyydestä itseäni kohtaan ja siitä, että olen ottanut aikaa itselleni. Uskomatonta, kuinka vahvaksi ihminen vaikeuksien keskellä kasvaakaan! Ja se tunne kun huomaat ottaneesi konkreettisia askeleita takaisin oman hyvinvointisi pariin. Ehken se, mitä viime vuosi minulle muistutti on, että muutoksiin sopeutuminen on haastavaa vaikka koitatkin suhtautua tilanteisiin avoimin mielin, erityisesti silloin kun kaikki tähdet ja planeetat eivät ole niillä maagisilla paikoillaan ja elämä tuntuu epäreilulta. Olen myös tyytyväinen siihen, että annoin itseni todella kietoutua niiden kaikkien kokemieni tunteiden ympärille enkä koittanut hiljentää esimerkiksi ikäviltä tuntuvia tunteita tai ajatuksia. Kaikkien niiden tunteiden kohtaaminen ja käsittely tuntui ajoittain todella raadolliselta mutta ai että! Aivan kuin sydämeni päältä olisi puhdistunut paksu ja raskas kerros tunteita, joita olen piilotellut. Mietin eräänä aamuna joogaharjoituksen lomassa, että se puhdistus tuntui niin voimakkaalta, että aivan kuin sydämeni olisi alkanut hengittämään puhdistuttuaan kaikista niistä tuntemuksista, jotka synnyttivät kireyttä, paineita, epämukavuutta ja levottomuutta.

jooga2.jpg

Kroppa ei ole fyysisesti yhtä timmissä kunnossa kuin vuosi sitten mutta samaan aikaan mieli on henkisesti timmimpi kuin koskaan aiemmin. Luonnollisesti sitä vertailee kehoaan ja kuntoaan siihen, missä pisteessä sitä on parhaimmillaan ollut mutta moni asia oli silloin toisin. Nainen oli silloin eri pisteessä kuin nyt. Toki suuri vaikutus esimerkiksi treenien määrään on ollut se, että olemme majailleet täällä mökillä pidemmän aikaa, eikä ole samanlaisia mahdollisuuksia treenata esimerkiksi salilla mutta olen iloinen, että joogaharjoitukseni ja villasukkatreenit ovat arkipäivissä mukana, mie opin uusia asioita ja lenkkipolut vetävät puoleensa. Tuntuu tosi hyvältä kun selkä voi hyvin eikä esimerkiksi kipeydy pidemmistäkään juoksulenkeistä ja yllätin itseni tuossa muutama viikko sitten juoksemalla oman henkilökohtaisen ennätyspitkän matkan. Ja itseasiassa olen onnellinen kehossani. Arvomaailma on kokenut muutosta ja tämä suunta mihin mie olen matkalla, tuntuu jännittävältä, innostavalta ja hyvältä!

Onko sinulla jotain lempparivinkkejä, jotka kannustavat sinua hyvinvointisi ylläpitämiseen ja vaalimiseen arjessa?

 

Marru