Annan kynästä: miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

ANNAN TARINA

Tänään minulla on ilo tarjoilla teille luettavaksi vierailevan kirjoittajan, oululaisen Anna Ruostepuron tarina joogan parissa. Tapasimme Annan kanssa ensimmäisen kerran toukokuussa Oulussa järjestetyssä Nää oot ihana- joogaretriitissä ja meidän kemiat kohtasi heti. Anna on inspiroiva esimerkki elämänmakuisella ja positiivisella asenteellaan, mukavia lukuhetkiä.

Kun matto rullataan auki, perhe tietää, ettei äitiä saa häiritä.

Eli miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

anna1

Olen ostanut ensimmäisen joogakirjani ”joogaa laihduttajille” jo noin 13 vuotta sitten, esikoiseni syntymän jälkeen. Tuolloin naisihanne oli hoikka, ja minä suhteellisen isokokoisena naisena halusin ulkonäkösyistä kokeilla joogaa. En myöskään ollut vielä löytänyt kuntosaliharjoittelua tai oikeastaan mitään muutakaan liikuntalajia. Kirja on minulla edelleen hyllyssä, vaikka jooga ei tuolloin elämääni jäänytkään. Meni vuosia, joiden aikana sain kaksi lasta lisää ja rakastuin kuntosaliharjoitteluun. Tein kaiken perushomman, eli söin kanaa, riisiä, maitorahkaa ja keinomakeutettua mehukeittoa. Treenasin neljästi viikossa salilla ja kaikki edistyminen punnittiin peilillä ja vaakalukemien kautta. Paino putosi, lihas näkyi mutta sisältä olin onneton. Jokin puuttui, laji ei ollut minulle oikea, sielullisesti. Koin suuria ahdistuksia sisälläni, poseerasin peilin edessä ja olin mielestäni ”liian vähän” koko ajan. Tuolloin en voinut harjoittaa mitään liikuntaa salin ulkopuolella, koska se olisi pilannut treenikierron ja harjoittelun. Muistan, kuinka kävimme sunnuntaisin ulkoliikuntapuistossa, perheen kesken, enkä oikein osannut tehdä siellä mitään koska ”se ei ollut oikeaa treeniä.”

Joogaa lähdin kokeilemaan uudestaan Maria Kaupin innoittamana Pop Up Yoga Oulun kautta. Olin vaihtanut työpaikkaa, ja Maria, PUYO:n perustaja, oli yksi kuntosalimme työntekijöistä. Hän veti sunnuntaisin joogakursseja, ja ilmoittauduin mukaan kurssille. Vielä tuolloinkaan jooga ei jotenkin sopinut kuvioihin. Hengitys oli hankalaa, päässä pyöri arjen aherrus, alkavan viikon duunit, lasten kumisaappaat ja maitopurkit. Aika kului. Töissä oli stressaavaa, paino nousi, sokeri maistui ja treenit eivät enää kiinnostaneet. Harrastin salia vain siksi että oli pakko, koska söin koko ajan.  Parisuhde ja perhe-elämä olivat sitä kuuluisaa ”ruuhkaa” ja etsin kovasti itselleni jotakin, mikä toisi sielunrauhan. Itketti ja ahdisti kaikki. Koin epäonnistumista omasta itsestäni. Mikä kamala tunne! Marialla alkoi uusi sunnuntaikurssi, ja ilmoittauduin siihen. Jotakin napsahti, heti. Kaikki tuntui oikealta, minulta.

anna2.jpg

Tässä vaiheessa kirjoittamiseen tulee tauko. Yritän miettiä, mikä oli se jokin maaginen klikki, joka herätti sisälläni rauhan. Sitä on vaikea selittää sanoin. Marialla on tapana sanoa aina joogatunnin päätteeksi, että ”se mitä teit, oli tarpeeksi.” Ehkä tuo tavallisen arkinen lause kuvastaa parhaiten sitä sielunrauhaa, jonka joogasta saan.

USKON, ETTÄ JOKAISELLE ON SE OMA LAJI

Toisille se on kova kuntosaliharjoittelu, juoksu, Zumba. Minulle se jostain syystä olikin jooga. Kokeilin sitä,  asiaa syvällisemmin ajattelematta, itselleni oikeaan aikaan, ja niin jooga löysi minut. Koen, että joogatessani olen hyvä, sellaisena kuin olen. Minä riitän, minä olen tarpeeksi. Monissa muissa lajeissa, jos joogaa voi elämän kokonaisvaltaisena filosofiana lajiksi sanoa ja muihin verrata, koin ja koen epätäydellisyyden epäonnistumisena. Joogassa tuo tunne on positiivinen. Että olen menossa jotakin kohti, eikä epätäydellisyys ole huono asia vaan hyvä. Olen matkalla, eikä se, etten pystykään tekemään jotakin asanaa  tai asentoa, tee minusta epäonnistujaa vaan matkantekijän. Joogan mukana esimerkiksi hetkessä eläminen on saanut uuden merkityksen. Olen menossa jotakin kohti ja taakse on jäänyt asioita, juuri tässä on hyvä. Osaan olla paremmin läsnä tässä hetkessä ja arvostaa sitä, enkä koko ajan haikaile mennyttä tai odota tulevaa. Kun jokin harjoituksessani ei onnistu, se ei herätä huonoutta tai häpeän tunnetta. Se on juuri oikea siihen hetkeen. Verraten vaikka kuntosaliin, minulle se, ettei maasta nousekaan satanen, vaikka viime viikolla nousi, on epäonnistuminen. Jooga on tuonut mukanaan lempeyttä ja ymmärrystä omaa kehoa kohtaan. Ymmärryksen, että samoin kuin mieli, myös keho on erilainen eri päivinä. Se ei ole takapakkia vaan keholleni juuri sillä hetkellä oikea tapa ja kokemus.

En koe joogaharjoitusta suoritteena. Pidän kyllä sykemittarin päällä, mutta seuraan sykkeitäni. On kiehtovaa huomata harjoituksen jälkeen, kuinka rentoutusharjoitus ja ns. meditaatio syöksee minut harvasykkeiseen hetkeen, jossa en ole unessa, mutta omassa maailmassani. Joogatessanikin on sellaisia hetkiä, kun se ei suju. Kotona omat harjoitukset ovat haastavia, koska meillä on lapsia ja lemmikkieläimiä. On mahdotonta joogata hiljaisuudessa, mantrojen hymistessä taustalla. Pidän useimmiten kuulokkeet päässäni juuri tästä syystä. Ne eivät ole mitenkään ideaalit, mutta auttavat minua pääsemään harjoituksen sisään missä tahansa. Myös perhe tietää, että kun matto rullataan auki, äitiä ei häiritä.  Pääsääntöisesti käyn ohjatussa joogassa kerran viikossa, johtuen elämäntilanteestani. En kuitenkaan ahdistu tästä, vaan hyväksyn sen.

Verraten aiempaan, päähäni oli iskostunut neljä treeniä viiden päivän sisään, viikonloppu vapaata. Vaikka aamulla ennen puolison töitä olisi väsyttänyt, huono yö takana tai mitä tahansa, salille menin aina. Samat treenit, samoina päivinä. Aina. Kesän alussa pääsin 2-3 kertaa viikossa ohjattuun joogaan, mutta huomasin että aikataulutuksen vuoksi se ei aina tuonut toivottua vaikutusta. Koska en pidä aikatauluista, sunnuntaijooga on minulle selkeästi parempi ratkaisu kuin arki-illan tunnit.  Siellä taakse jää viikko, ja uusi alkaa. Se on täydellinen tunti minulle.Kotona joogaan pääsääntöisesti aamuisin, iltaisin huomaan olevani liian väsynyt. Kehon kuuntelu on juttu, joka on ollut ihana oppia. Lujasti lempeä, sanoi Maaret Kallio. Se on juuri näin. Aina ei huvita, mutta kun rullaa maton auki ja lupaa itselleen, että makaa vaikka kuolleen miehen asennossa, jos ei muuta, vie harjoite aina mennessään.

anna3.jpg

Kaikilla on varmasti suosikkiohjaajansa, niin minullakin. Yksi heistä on Merja Turunen, joka haastaa teknisesti ja hänen tunneillaan arvostan eniten nimenomaan tekniikan tarkkuutta. Merjan tunneilla olen oppinut myös ylivoimaisesti eniten joogasta kehon asentojen ja asettelun ulkopuolella. Olen saanut häneltä kirjasuosituksia, vinkkejä ja inspiraatiota. Toinen, jonka haluan nostaa tähän, on Maria. Hänen tuntinsa ovat lempeitä, ymmärtäväisiä ja pehmeitä.  Kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa vetäjää, molemmat täydellisiä. Olen käynyt myös liikuntakeskuksien joogatunneilla, mutta huomaan kaipaavani siellä syvempiä sävyjä harjoitukseen. Liikuntakeskusten joogat ovat usein liian ryhmäliikuntasävytteisiä, enkä koe saavani niistä sitä, mitä kaipaan. Ne ovat varmasti hyvä tapa päästä sisälle joogaan, mutta suosittelen asiaan selkeästi perehtynyttä ohjaajaa, joita liikuntakeskuksissakin toki on. Kannattaa ottaa selvää ohjaajan taustasta, se näkyy kyllä ohjauksen tasossa.

PANCHA KLESHA-RETRIITTI

Vietin myös pari viikkoa sitten upean viikonlopun Villa Mandalan joogaretriitissä Mia Jokinivan ohjauksessa ja siis VAU! olin ensimmäisen päivän jälkeen niin kipeä lihaksistani, ettei tottakaan. Mikä taito, mikä osaaminen, hänellä onkaan. Olin myös täysin keskeneräinen hänen tunnilleen, mikä toisaalta hieman häiritsi oppimista. Opin sekä tekniikaa että tietoa. Rakastuin lajiin vain enemmän tuon viikonlopun jälkeen, ja janoni vain kasvoi. Jooga on opettanut minulle hyväksyntää ja armollisuutta itseäni ja muita kohtaan. Huomaan entisen negatiivisuuteni hälvenevän, ja pyrkiväni, tiedostamattani, lempeyteen. Se on oppimisprosessi myös itselleni, mutta en stressaa, en suorita. Olen matkalla itseeni, ja juuri hyvä tässä hetkessä.  Minun ei ole kiire minnekään.

kansikuva

Anna ja Liisa Larmo workshopissa

Jooga on tuonut mukanaan, nyt tätä kirjoittaessani ymmärrän, myös ravintopuolen muutoksia. Olen pitkään pyrkinyt syömisessäni erilaisiin juttuihin, mutta punaisen lihan katoaminen lähes absoluuttisesti ruokavaliostani, on yllättänyt. En tiedä missä vaiheessa se väheni, mutta yhtäkkiä huomasin, että se vain jäi pois. En tiedä kertoiko kehoni minulle tiedostamattani viestejä, joita alitajuntani osasi lukea vai miksi, mutta punainen liha ja lintu ovat vähentyneet radikaalisti. En kuitenkaan ole absoluutti tämänkään asian kanssa, koska liialliset rajoitteet ja kiellot ahdistavat minua. Jos ne jäävät kokonaan pois, ne jäävät. Sitten se on tarkoitettu niin. Joogassakin on ns. inhokkeja. Olen aina ollut etureisidominantti, ja siksi esimerkiksi kaikki soturit ovat minulle todella raskaita ja haastavia. Ne vaativat paljon työskentelyä ja työstämistä, myös henkisesti.

Tämän lisäksi pelkkä oleminen on minulle ollut myöskin aina haaste. On kuitenkin ilo ollut huomata, että alku- sekä loppurentoutukset, jotka tehdään populaarisilla tunneilla aina maaten, ovat hetkiä, joita oikein odotan. Nykykulttuurissa, missä silmät ja korvat joutuvat jatkuvasti välkkyvän median keskelle, on ihanaa sulkea silmät, kuunnella ohjaajan lempeää ääntä ja valitsemaansa taustamusiikkia, antaa ajatusten vain lipua ohi ja vain olla siinä. Joskus loppurentoutuksesta tulee niin autuaallisen ihana olo, että tekee mieli itkeä. Rakastan tunnetta, etten suorita. Olen, hengitän, teen, mutta en suorita.  Elämä on niin täynnä suorittamista ja paahtamista, että joogassa saan pysähtyä ja antaa kehon ja mielen viedä mennessään.

Joogassa en koskaan epäonnistu. Se on rikkinäiselle sielulle todellista terapiaa. Nykymaailma vaatii niin paljon. On ihanaa, kun jooga ei vaadi minulta mitään. Se vain antaa, joka päivä.

anna.jpg

Anna ja Mia Jokiniva Pancha Klesha-retriitin workshopissa. Kohtasimme harjoituksissa kuolemanpelko kleshan Abhinivesan ylösalaisissa asanoissa.

JOOGAN HARJOITTAMINEN ON TUONUT INNOSTUSTA OPPIA UUTTA

Joogassa on myös ne kauniit ja upeat ihmiset, jotka ovat asennoissa, joista miettii että miten tuommoseenkin voi päästä. Mutta, kuvamuokattujen bodilehtien jälkeen on ihana huomata huokaisevansa ”vau, miten upea”, entisen ”plääh, miksi mä en oo ton näkönen”- manauksen sijaan. Vaikka tässä käytän karskia puhetta, puhun nimenomaan itsestäni ja omista tunteistani. Jokaiselle meistä on oma laji, jossa kokee samoja autuaaksi tekeviä tunteita kuin minä joogasta. On monia, joille se laji on aivan joku muu. Ja se on ihanaa. Pääasia on, että meistä jokainen löytää itselleen oikean lajin; lajin, joka kouraisee niin syvältä sielusta, että sen vain tietää.

Jooga on luikerrellut myös valmennuksiini ikään kuin vaivihkaa ja asiakkaissani on uusia ”uskovaisia” lajille. Stressinhallinta, ja oman kehon hallinta, ovat parantuneet samoin kuin minullakin. Oman kehon tuntemus lisää kehopositiivisuuden kokemusta ja auttaa asiakasta, vaikka ruokailutapojen muutokset ja liikunnan lisääminen olisivat tuottaneet vaikeuksia. En ole joogan myötä unohtanut täysin painonnostoa ja muita kuntosalin hämärässä tehtäviä asioita. Niilläkin on paikkansa. Jooga näkyy kuitenkin salitreenissäkin. En suorita. Kuljen pitkälti fiilispohjalta, mikä ei tietenkään kunnon harjoittelussa nykyään ole in. Minä saan kuitenkin myös erilaisesta, tästä nykyisestä treenitavastani, paremman fiiliksen. En varmasti kulje progressiivisesti eteenpäin salimaailmassa tällä hetkellä, mutta minun ei tarvistekaan. Minulle itselleni riittää, että treenaan lihaskuntotreeniä pari kolme kertaa viikossa ja juuri siten, kuin sinä päivänä tuntuu. Enkä soimaa itseäni lähes koskaan.

anna4.jpg

Joogan harjoittaminen on myös tuonut mukaan innostusta oppia uutta. Lukea, tutkia ja tuoda käytäntöön. Hyllyni täyttyvät kirjoista ja julkaisuista, ranteeni kauniista koruista, vaatekaappini haaremihousuista ja entisen mustan sijasta värikkäämmillä trikoilla. Kotini kauniilla seinävaatteilla. Jooga, niin käsittämätöntä kuin se onkin, ei ole vain suoritus keholle. Se voi olla myös pelkästään sitä, mutta kun joogakärpänen puraisee, on ihana tutkia joogan filosofiaa syvältä. Se on päättymätön tie, polku, jolla kuljen.  Joogan ansiosta värit ovat kirkkaammat, rakkaus syvempää, sanat merkityksellisempiä ja koti enemmän koti. Musiikki resonoi väreillen. Kehoni on enemmän minun, mieleni enemmän tyyni. Ravinto maukkaampaa ja auringonpaiste lämpimämpi. Uskon vahvasti olevani parempi ihminen. Se ei tarkoita pyrkimystä paremmuuteen. Se tarkoittaa sitä, että olisin ehkä miellyttävämpi myös muille, kun olen sitä itselleni.

Hörhö, voisi joku sanoa. Ehkä. Mutta enemmän minä kuin koskaan aiemmin.

 

 

 

 

Pancha Klesha-retriitti

 UUSIEN KOKEMUSTEN ÄÄRELLÄ

Osallistuin toissa viikonloppuna Oulussa järjestettyyn Pancha Klesha-retriittiin. Retriitin ohjasi Villa Mandalan Mia Jokiniva, järjestäjänä toimi Pop Up Yoga Oulu ja paikkana Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Teknopalatsi. Innoissani oletin ennen retriittiä, että tulen varmaan jakamaan tasaisesti tunnelmia someen viikonloppuna mutta toisin kävi..yllätin itseni vetäytymällä hiljaisuuteen ja olen mutustellut vähän joogafilosofian maailmaa peilaten viikonlopun antia omaan elämääni. Retriitistä kotiuduttuani kirjoittelin muille retriittiin osallistuneille kuinka ajatukseni tuntui edelleen takkuavan aiheen parissa, en yksinkertaisesti saanut ajatuksistani muodostettua lauseita. Havainnoin kuitenkin ettei tämä ollut negatiivinen asia vaan osa minun omaa prosessiani. Mie maltoin antaa ajatuksille aikaa ja tilaa ja se tuntuu hyvältä. Joogan filosofisen maailman kautta on alkanut avautumaan aivan uudenlainen tila itselle sillä siellä on niin paljon uutta asiaa ja kauniita tarinoita. Tämä oli samaan aikaan virkistävä ja herättelevä sekä hieman hämmentäväkin kokonaisuus sillä uuden tiedon omaksuminen vie aikaa. Yksi tärkeimmistä viikonlopun aikana tehdyistä oman mielen havainnoista on, että joogan filosofiaan voi syventyä kerros kerrokselta, tutustua teemoihin ja napata sieltä työkaluja omiin harjoituksiin. Haluan muistuttaa itseäni siitä, että tietoa on valtavasti ja suurin osa tiedosta on itselleni uutta mutta minun ei tarvitse tuskastua tai turhautua kaiken tämän uuden oppimisen keskellä sillä jooga merkitsee minulle elämäntapaa..eli minulla on kyllä aikaa uusien asioiden omaksumiseen. Eikä kaikkea tosiaan tarvitse osata heti tai tietää ennakkoon (tässä taidan  nyt puhua omalle sisäiselle suorittajalleni, jonka teräviä kulmia olen koittanut pyöristää viime vuosien aikana).

patanjali ja kleshat.jpg

kuvitus muistarit.jpg

kuvitus muistarit2.jpg

Käsittelimme viikonlopun aikana kleshoja, joita kutsutaan myös mielen myrkyiksi ja harjoituksen esteiksi. Päällimmäiseksi mieleeni jäi, että kleshat ovat tarkoitettu tarkasteltaviksi ja pidän siitä ajattelusta, että ne ovat työkaluja mielen puhdistautumiseen ja vapautumiseen myrkyistä. Kleshat ovat osa yksilöä ja elämää: asanaharjoituksia, meditaatiota, hengitysharjoituksia ja arkea. Kleshojen kohtaaminen puhdistaa ja auttaa palaamaan tietynlaiseen tyhjyyteen mielen puhdistautumisen kanssa, tilaan jossa olen saanut etäisyyttä omiin kiputiloihini ja ajatuksiin, jotka estävät tai rajaavat minua kannustamisen sijaan.

KLESHAT

 Avidya (tietämättömyys)
 Asmita (itseys, egotietoisuus)
 Raga (takertuminen, haluaminen)
 Dvesa (torjuminen, inho)
 Abhinivesa (elämänjano, kuolemanpelko)

Teimme viikonlopun aikana harjoituksia, joissa saimme henkilökohtaisen mahdollisuuden tutustua lähemmin näihin mielen myrkkyihin ja osa harjoituksista olivat todella antoisia! Kleshat nappasivat minut matkaansa sinne omaan maailmaansa sillä aika nopeasti tunnistin kleshojen puheen itsessäni. Mietin siinä Miaa kuunnellessani kuinka hän nimesi selkeitä tuntemuksia ja ajatuksia joita mie itse elän ja hengitän omassa kehossani ja mielessäni juuri nyt. Siinä istuessani ja kuunnellessani tuntui kuin olisin tullut kotiin ja samaan aikaan kuulemani asiat herättelivät myös egoni ääntä haastamaan minua ja saivat kleshoihini liikettä. Kleshojen omaksuminen tuntui luonnolliselta sillä minusta tuntui kuin olisin saanut katsoa vastauskirjaan; muistatte varmaan ala-asteelta kuinka luokassa oli se yksi kirja, jossa oli vaikkapa matikan tehtävien oikeat vastaukset? Juuri siltä minusta tuntui.

Viikonloppu herätteli minussaa monenlaisia tuntemuksia ja kieltämättä yllätyin siitä kuinka voimakkaasti tämä aihe imaisi minut mukaani. Sain odottamattomia vastauksia kysymyksiin, joita en ollut vielä tietoisesti valmis esittämään ääneen itselleni mutta käydessämme läpi kleshojen esiintymistä ihan normiarjessa, mielessäni yhdistyi nopeasti syy ja seuraus. Se oli tasaisesti peiliin katsomista ja olen iloinen ollessani niin rohkea, että uskalsin sinne katsoa. Retriitissä vietettyihin päiviin mahtui monenlaisia tuntemuksia: ahaa-elämyksiä, oivalluksia ja myös epämukavuutta herättäviä ajatuksia: mieli sai kaikesta kuulemastaan impulssin ja oman mielen (tiedostamattomien) myrkkyihin havahtuminen sai kehossa aika voimakkaitakin reaktioita aikaan. Oltiinhan siellä isojen teemojen äärellä käsiteltäessä esimerkiksi Ragaa, joka merkitsee takertumista ja Abhinivesaa, joka tarkoittaa kuolemanpelkoa sekä elämänjanoa. Nämä kaksi edellä mainittua Kleshaa Raga ja Abhinivesa olivat omissa harjoituksissani voimakkaasti esillä ja siitä syystä olenkin tässä kirjoituksessa kertonut niistä eniten.

kuvitus 1.jpg

Workshopissa kohdattiin kuolemanpelkoa Abhinivesaa muun muassa ylösalaisissa asanoissa ja tasapainoharjoituksissa ja tämä osoitti kuinka kleshat todella kulkevat esimerkiksi asanaharjoituksissa mukana. Ihastuin aiheeseen sen vuoksi kun ymmärsin kuinka kokemani tunteet kertovat minulle enemmän jos vain maltan (ja uskallan) pysähtyä niiden äärelle. 

Teimme hengitysharjoituksia, joissa keskityimme kleshoista Ragaan, takertumiseen ja haluamiseen, ja sain erikoisen kokemuksen harjoituksen myötä. Keskityin uloshengityksen aikana päästämään irti siitä ajatuksesta, joka mielessäni piirtyi herättelemään minussa Ragaa ja minusta tuntui, että uloshengitykseni vaan jatkui ja jatkui. Uloshengitys tuntui loputtoman pitkältä ja se symbolisoi sillä hetkellä irtipäästämistä vaikean asian tiimoilla. Irtipäästämistä tilanteesta, jolla ei ole ollut minulle hyvää annettavaa. Irtipäästämistä tietynlaisesta takertumisesta tilanteeseen, joka ei muutu mutta jonka muutosta olen halunnut kovasti. Liikutuin tästä kokemuksesta ja taisinpa tirauttaa hiljaa mielessäni kyyneleenkin, niin hyvältä se tuntui..myös siinä kaikessa kamaluudessaan sillä juuri tällä kyseisellä asialla on ollut minun elämässäni todella suuri merkitys.

seinällä.jpg

seinällä2

Meillä oli mieletön porukka ja tunnelma oli sellainen hyväksyvä ja levollinen. Minusta oli ihanaa kuunnella muiden tulkintoja Kleshoista ja ajatuksia, jota teema meissä kaikissa herätteli. Sain retriitistä uusia kavereita ja juttu on jatkunut vielä retriitin jälkeekin. Tämä on yksi joogan parhaita puolia kun se yhdistää ihmisiä eri puolilta Suomea ja maailmaa. Meillä jokaisella on omat Kleshat ja kuinka hienoa onkaan kun niitä omia mielen myrkkyjä tunnistaa ja osaa nimetä. Viikonloppu antoi käytännön työkaluja oman mielen harjoituksiin ja olen kiitollinen kun sain jakaa harjoituksia niin lämminhenkisessä ja suvaitsevassa ilmapiirissä. Retriitti on herättänyt osallistujissa monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia ja olen iloinen kun kanssajoogini Liisa halusi myös jakaa omia ajatuksiaan Pancha Klesha-retriitistä.

Liisa:

Rakastan joogaa erityisesti siksi, että jooga kattaa koko elämänkaaren. Mian Klesha workshop oli tästä hyvä esimerkki; WS oli upeaa, valoisaa, hengästyttävää ja avartavaa mielen ja kehon iloista vuoristorataa. Hämmästyttävää miten ajankohtaisia Patanjalin kirjoitukset edelleen ovat. Jokaisesta Kleshasta löysin omat kipupisteeni, mutta kun asiat tunnistaa, niitä voi muuttaa.

kansikuva.jpg

Anna ja Liisa 

Itselleni tärkeimmät oivallukset Kleshoista olivat;

• Tietämättömyyden tuoma tuska, tuska siitä, että emme ymmärrä, todellista minäämme, ja emme tiedä miten voimme saada sielumme loistamaan. Hyvin helposti päivittäiset kiireet ajavat meidät kauemmaksi omasta itsestämme. Meditaatioharjoitusten jälkeen olikin upeaa huomata, miten se jokin siellä syvällä sisällä olisi alkanut taas loistaa kirkkaammin.
• Kuolema. Oli huikean vapauttavaa yhdistää kuolemanpelko osaksi joogaharjoitusta. Herättävää, miten paljon juuri kuolemanpelko rajoittaa itseään henkisesti. Miten upeaa voikaan olla, kun ei tee asioita pelon vaan rakkauden kautta.

Take away itselleni oli: Toteuta siis mitä sielusi janoaa ja saa sen loistamaan, nautitaan elämästä, Klesha työkalut ja joogan 8 haaraa lähellä sydäntä ja osana päivittäistä harjoitusta. Näiden lisäksi, pakarat kuntoon!

Näissä ajatuksissa käynnistyi uusi syksyinen viikko ja tänään mie pääsen sukeltamaan joogan maailmaan YogaFunc-tunnin merkeissä. Millaisia ajatuksia Kleshat sinussa herättivät? Tiedän, että tulen käsittelemään Kleshojen parissa työskentelyä lisää sillä tämä herättää niin paljon liikettä mielessä. Myös seuraava blogijuttu käsittelee mm. joogaa, kleshoja kun saan oululaisen Annan kertomaan vierailijanurkkauksessa oman tarinansa.

Pää pyörällä – joogapyörä osana treeniä ja joogaa

Kerroin jokin aika sitten aloittamastani yhteistyöstä Lumi Yoga Wheelin kanssa, pääset lukemaan edellisen tästä Yhteistyössä Lumi Yoga Wheel-kirjoituksen. Tänään näytän muutamia omia lemppariliikkeitäni.

Joogapyörä on oiva treenikaveri kaikessa monipuolisuudessaan. Kehonpainolla tehtävät ylä-ja keskikropan treenit kehittävät myös tasapainoa pyörän päällä ja tuo oman kivan epästabiilin lisänsä tekemiseen. Kehonpainolla tehtävien voima-ja kestävyysharjoitusten lisäksi voit hoitaa kehoasi pyörän avulla. Restoratiiviset rullailut ovat oma suosikkini sillä saan kivan tuntuman kehon takaosaan hieromalla selkää pyörän liikkeen matkassa. Taaksetaivutukset ja rintarangan avaukset ovat avautuneet minulle aivan uudella tavalla joogapyörän myötä, kehon liikkuvuus lisää hyvänolon tunnetta kokonaisuudessaan ja miltei krooniset alaselän kipuilut ovat jääneet pois.

taaksetaivutus polvet koukussa bolsteri.jpg

taaksetaivutus polvet koukussa.JPG

taaksetaivutus polvet koukussa kädet maassa.jpg

Voit kokeilla sekä selkä pyörää vasten että vatsallaan pyörän päällä oloa, voit pitää jalat koukussa jolloin jalkapohjat tukevat pyörän päällä olemista painautuessaan mattoa vasten tai suoristaa polvet, jolloin saat erilaisen tuntuman rullailuun ja pääset haastamaan tasapainoa eri tavalla. Saat lisähaastetta tasapainoon nostamalla toisen jalan ilmaan tai ojentamalla molemmat jalkaterät ylospäin siten, että ainoastaan varpaat koskettavat mattoa.  Kädet voivat liikkua vapaasti mukana tai ne voi pitää tuettuna mattoa vasten. Voit myös laittaa niskan alle tarvittaessa pehmustetta ja koroketta.

wheel variaatio.JPG

ojennus oranssi.JPG

ojennus oranssi2.JPG

Mie olen ottanut aikoinaan pyörän mukaan liikkeeseen ja tutkaillut tuleeko vastaan hyvältä tuntuvia liikkeitä ja esimerkiksi joogatessa kokeilen miltä tuntuu yhdistää asana pyörän liikkeeseen tai haastaa tasapainoa pysähtymällä johonkin tiettyyn asentoon. Nykyisin pyörän kanssa tehtävät toiminnalliset treenit sujuu kivasti kun on Lumi Yoga Wheelin oma ohjelma käytössä.

Suosittelen olemaan pyörän kanssa avoimin mielin ja tutustelemaan kaikessa rauhassa pyörään. Itse tykkään käyttää joogastakin tuttuja apuvälineitä kuten blokkeja joogapyörän kanssa. Tukemalla pyörän blokeilla tai jollain muulla mikä ajaa saman asian, pääsee kivasti alkuun ja kokeilemaan miltä pyörän kanssa liikkuminen tuntuu. Jos tasapainoilu on luonnostaan se sun juttu niin sitten voit siirtyä suoraan edistyneempiin liikkeisiin ja minun mielestäni vain mielikuvitus on rajana pyörän käytössä. Esimerkiksi itse kokeilin kesällä joogapyörää järvessä. Matala rantavesi teki liikkumisesta paljon raskaampaa ja tämä kokeilu herätteli kiinnostusta uusiin kokeiluihin..mutta niitä Saimaan norppa–tyyppisiä harjoituksia en kuvannut, heheh.

silta jalkaterat ylhaalla 2.JPG

silta yks jalka.JPG

Lumi Yoga Wheel on ottanut valikoimiinsa joogasukat, jotka saan testattavaksi ja kerron teille lisää tästä piakkoin. Olen omissa harjoituksissani käyttänyt pariin otteeseen Toesoxin sukkia, jotka ovat walltrainingista itselleni tutut ja sukkien kanssa tuntuu hyvältä hakea pitoa joogapyörän päällä seistessä.

Nyt sullekkin tarjoutuu upea tilaisuus tilata oma joogapyörä sekä treeniohjelma, joka auttaa sinut alkuun pyörän kanssa. Koodilla Marru20 saat @lumiyogawheel joogapyörä+ohjelmapaketin hinnasta -20%. Tällä hetkellä on myynnissä Lumi Yoga Wheel + ohjelmapaketti sekä pelkkä ohjelmapaketti (ohjelmapaketti sis. perusohjelman: selkä&hartiat sekä keskivartalo.)

Lumi Yoga Wheel

TIMANGI FIILIS

Tämä viikko on ollut melkoisen mielenkiintoinen sillä olen elänyt täällä mökillä omassa kuplassani. Alkuviikosta omien ajatusten kirjoittaminen tuntui mahdottomuudelta, joten annoin ajatusten olla joogaretriitin jäljiltä. Minulla oli tosiaan sellainen ennakko-oletus, että tulen jakamaan viikonlopulta tasaiseen kuulumisia mutta retriitin tunnelma harjoituksineen imaisi minut sisäänsä, joten menin siinä fiiliksen mukana. En ole vielä kirjoittanut aiheesta tännekkään ja on tuntunutkin hyvältä pitää fiiliksiä hetki ihan vain itsellään ennenkuin päästää muita sinne mielen syövereihin. Retriitti yllätti sillä kuinka henkilökohtainen kokemus se olikaan kokonaisuudessaan. Tähän väliin mainitsen, että saan tulevaan Pop Up Yoga Oulun järjestämään Pancha Klesha-retriittiä käsittelevään kirjoitukseen mukaan pari kanssajoogia jakamaan omia fiiliksiään. Kuinka siistiä! Tapasin viikonlopun aikana upeita naisia, joiden kanssa kemiat tuntuivat kohtaavan ihanalla tavalla ja retriitissä kohtasin myös vanhan koulukaverin kotikaupungistani, jonka kanssa olemme olleet samalla ala-asteella. Minulle tuli hyvä mieli kun näiden ihmisten kanssa oli niin lämmin ja kotoisa tunnelma ja näiden vuosien jälkeen juurikin jooga on jälleen se yhdistävä tekijä joka tuo ihmisiä minun elämääni.

Vielä tänäkin aamuna minusta tuntui siltä, että minun pitää hetkisen aikaa vielä mutustella kaikkea mitä mielessä liikkuu ennenkuin saan mitään järkevää kirjoitettua. Viesteilin jälleen kaverin kanssa ja sain jotenkin viesteilystä apua tähän tilanteeseen sillä löysinkin itseni tämän kirjoituksen parista. Jonkinlainen tulppa taisi avautua tuolla mielen perukoilla sillä nyt tähän kirjoitukseen syntyy tekstiä vaivatta. Aika mieletön fiilis kun huomaa kirjoittaneensa sellaisessa ”mielen tilassa”, että kirjoitettuaan saa lukea itse uudelleen mitä on kirjoittanut. Ihanaa intoa!

mermaid2

Minun tyyliini mukaisesti tähän loppuun syntyi tämmönen hieman diippi lopetus. Kiitos teille kaikille kivoista viesteistä, joita olen viimeisen parin viikon aikana saanut joogapyörään ja joogaan liittyen. Tuntuu tosi kivalta jutella teidän kanssa ja jakaa kokemuksia elämästä kokonaisuudessaan. Mulla on ollut sydämessä kevyt fiilis sen vuoksi kun on tuntunut voimakkaasti siltä, ettei elämässäni ole ollut turbulenssia aiheuttavia ihmisiä. Ja olen onnistunut itsekkin välttämään turbulenssin synnyttämistä elämääni.. mie olen syyllistynyt  usein siihen. Nämä viimeisimmät hetket elämässä ovat olleet riittävän pitkä aika osoittamaan minulle sen kuinka suuri vaikutus ihmisillä elämässäni onkaan. Kevätsiivous (joka jatkui kesään) on tehnyt hieman tehtäväänsä.

Mulla on nyt tosi hyvä fiilis tästä tulevasta syksystä ja huudan sen ääneen silläkin uhalla, että saan korvilleni ja elämä yllättää vähemmän positiivisesti kuten parilla edellisellä syksyllä on ollut tapana. Mie olen jo tarttunut itse tätä tulevaa syksyä korvista kiinni ja tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä nauraa, iloita, itkeä, purkaa kiputiloja ja kasvaa. Jopa kipuilu on tuntunut hyvältä jollain tapaa. Kyllä vain. Tässä hymähtelin itsekseni kun olen saanut paljon kuulla tästä omasta positiivisuudestani kommenttia, (toiset jakaa nää fiilikset mun kanssa ja toisia minun positiivisuus ärsyttää) että tässäpä mie taisin taas jotain #yksisarvistaikaa tai #keijjupölyä löytää käsiini kun olen löytänyt itsestäni sellaisen puolen, jossa henkinen kipuilu muuntuu joksikin kauniimmaksi asiaksi. Tästä pidän itsessäni ja elämässä.

 Juuri nyt näiden ajatusten on päästävä ulos sillä asioiden käsittely ja irtipäästäminen vapauttaa tilaa jollekki uudelle. Tila voi täyttyä omalla kasvulla tai se tila voi myös jäädä tyhjiöksi, jonka ei tarvitse täyttyä millään erityisellä..on tämä jooga mieletön laji ja elämäntapa itselle sillä juurikin jooga minussa on opettanut minua kohti sellaista tilaa, jossa voin vain olla ja hengittää. Ja hikoilla uuden joogapyörän kanssa!

 

 

 

Tunnetilojen kohtaamisesta (tunnelukko)

MINUSTA TUNTUU..

Tänään olen täällä blogissa tunteiden ja tunnelukkojen pyörteissä. Minua kiinnostaa valtavasti tunteet, tunteiden vaikutus kehoon ja mieleen, syyt/tekijät tunteiden takana sekä kaikista haastavin: omien tunteiden kohtaaminen (ja se missä olen ollut ekspertti) pakoonjuoksu. Mie olen kuluvan vuoden aikana selkeästi havainnut kehitystä omien tunnetilojeni kohtaamisessa ja tänään on avoimet tunteet pinnassa – se tuntuu hyvältä. Olen yrittänyt kehittää omien tunnetilojeni kohtaamista useamman vuoden ja muistan kuinka vuonna 2015 tämä iso prosessi sai alkunsa. Olen kirjoittanut valtavat määrät omista epävarmuuksistani, peloistani ja avannut täälläkin omia häpeäntunteita aiheuttaneita tilanteita sillä ajatuksella, että en ole yksin näiden ajatusten, tuntemusten ja kokemusten kanssa. Enkä ole ollutkaan sillä kaikki ne viestit ja juttelut mitä olen saanut teidän kanssa käydä, ovat osoittaneet kuinka paljon ympärilläkin on meneillään ja kuinka paljon ihmiset ovatkaan kokeneet samankaltaisia tilanteita.

kuvitus2

Olen täällä kertonutkin käyneeni vuosia työnohjauksessa Kärnän Katin Askel työnohjauspalvelut – yrityksessä ja meidän tapaamiset ovat olleet minulle henkilökohtaisesti todella tärkeä, merkittävä ja iso työväline ja tuki elämässäni. Olen saanut apua muun muassa  juurikin tunnetilojen tunnistamisessa ja kohtaamisessa sekä minäkuvan muodostumisessa ja uudelleenrakentumisessa. Tämä on ollut kaikkinensa todella voimakas kokemus sillä olen kohdannut lähimenneisyydestäni asioita ja muistoja, jotka ovat blokanneet ja rajoittaneet minua (osa tiedostettua ja osa tiedostamatonta). Olen tämän pitkän prosessin aikana tutustunut itseeni pala palalta  uudelleen sillä minusta on paljastunut todella vakuuttava tekosyiden ja selitysten taakse piiloutuva pikkutyttö, joka kerta kerran jälkeen on turvautunut paniikkiratkaisuna pikajuoksuun jotta pääsisi juoksemaan asioita ja muistoja pakoon. Noh, eihän se sillä tavalla toimi, se me tiedetään..ja hei, annan sinnikkyydestä itselleni pisteet sillä jaksoinhan mie yrittää tätä vuosikausia (tähän sopisi silmiä pyörittävä emoji.) Pakenemisen sijaan olenkin kohdannut näitä muistoja ja saanut epämiellyttäviä tuntemuksia purettua pois kehomielestäni. Kehomieli kuvaa hyvin mielestäni kokonaisuutta sillä traumaattiset tapahtumat voivat jäädä myös fyysisiksi lukoiksi kehoon sen lisäksi, että tunnemme lukkoja samaan aikaan mielessämme.

Kaikkinensa tämä oman mielen, omien tunteiden ja muistojen kohtaaminen vuosien varrella on ollut värikästä ja todella voimakasta prosessointia. Minusta tuntuu kuin sydämeni päältä olisi irronnut tulppa, joka on pitänyt erilaisia mielen kiputiloja ja ikäviä muistoja kerättynä yhteen säiliöön. Sieltä on löytynyt mm. loukattu ja petetty pikkutyttö, hylätyksi tulemisen tunteita, epäluottamusta ja epävarmuutta. Värikästä murrosikäisen kapinoivan teinin kasvukipuiluja kohti aikuisuutta ja naiseutta ja oman seksuaalisuuden tutkimista ja määrittämistä. Sen tulpan irrottua olen saanut huuhdeltua kehosta ja mielestä pois niitä kuormittavia muistoja ja muistojen synnyttämiä tunnetiloja ja sen tulpan irrottua olen ymmärtänyt, että minulla on tunnelukkoja kohdattavana ja käsiteltävänä. Olen myös ymmärtänyt tärkeän seikan: mie tarvitsen omaa tilaa ja aikaa kaikelle tälle käsittelylle ja minun on otettava sitä aikaa arjessa tälle. Olen huomannut lisäksi sen, että minun pitää hieman ns. suojella itseäni ihmisiltä, ottaa etäisyyttä jos huomaan, että joku ihminen toimii väärin minua kohtaan.

kuvitus1.jpg

TUNNELUKKO(SI)

Olen tutustunut Kimmo Takasen kirjaan Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta ja tästä on ollut minulle suuri apu. Sen verran Takasen taustaa, että hän on yksi skeematerapian edelläkävijöistä Suomessa, ylläpitää suosittua nettisivustoa www.skeematerapia.fi, ja toimii terapeuttina sekä kouluttajana. Mikä tunnelukko on? Takanen kuvaa tunnelukkoa kirjassaan näin:

Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Kun tunnelukko nykypäivänä aktivoituu, meissä virittyy lapsuutemme tunteita, ja lukitumme tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti. Tunteemme eivät ole varsinainen ongelma, vaan se, miten ne pakottavat meidät toimimaan lapsuuden keinoin. Tunnelukot saavat meidät lapsenkaltaisesti välttelemään, antautumaan ja hyökkäämään kohtaamissamme tilanteissa. Nämä keinot ovat aikuisiällä haitallisia ja toimivat itseämme vastaan.

Jokaisella on tunnelukkoja. Ne saavat meidät uhrautumaan läheisissä ihmissuhteissamme, koska haluamme välttää syyllisyyttä, alistumaan vaativien ihmisen kanssa, koska pelkäämme ikäviä seuraamuksia tai mukautumaan ryhmätilanteissa, jottemme jäisi ulkopuoliseksi. Ne saavat meidät vaatimaan itseltämme kohtuuttomasti hyviä suorituksia tai välttelemään haasteisiin tarttumista epäonnistumisten pelossa. Ne saavat meidät ponnistelemaan aina uusien tavoitteiden kanssa niin ettemme koskaan saavuta mielenrauhaa. Tunnelukkojemme vuoksi koemme syyllisyyttä virheistämme ja murehdimme menneitä. Niiden vuoksi koemme itsemme epäonnistuneiksi, huonoiksi, tyhmiksi, itsekkäiksi ja tunnemme häpeää ja arvottomuutta, vaikka siihen ei ole tarvetta.

Tunnelukkomme saavat meidät suhtautumaan elämään pessimistisesti, ne tuovat elämäämme huolia ja pelkoja, jotka eivät pohjaudu todelliseen vaaraan. Ne tekevät meidät mustasukkaisiksi, omistushaluisiksi tai epäluuloisiksi ihmissuhteissamme. Tunnelukot saavat meidät kontrolloimaan itseämme ja ympäristöämme, jottei mitään pahaa pääsisi tapahtumaan. Ne saavat meidät kätkemään todelliset tunteemme ja välttelemään ongelmista puhumista niin kotona puolison kuin töissä esimiehen kanssa. Niiden vuoksi väheksymme itseämme ja omia saavutuksiamme ja vertaamme itseämme jatkuvasti toisiin. Tunnelukot saavat meidät kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti, jolloin suhtaudumme heihin vaativasti ja kriittisesti, syyllistämme, manipuloimme tai väheksymme heitä. Tunnelukkojemme vuoksi ajaudumme riippuvuuksiin ja kärsimme haitallisten elämäntapojen seurauksista.

Tämä kaikki tapahtuu erityisesti silloin, kun emme tiedosta tunteitamme ja yritämme vain selvitä niistä. Emme vapaudu tunnelukoistamme taistelemalla tunteita vastaan tai niitä pakenemalla, vaan tietoisesti tunteemme kohtaamalla. Tämä kirja auttaa sinua matkalla kohtaamaan tunteesi ja menneisyytesi ja löytämään todellisen itsesi. Voimme vapautua tunnelukoistamme vain kun opimme tiedostamaan niitä ja niihin liittyviä tunteita.

 (Lähde )

kuvitus3

MUISTOISSA SÄILYVÄT TUNTEET

Mie olen huomannut kuinka olen kantanut ikäviä muistoja taakkana mukanani vaikka olen itselleni jo vakuutellut, että ”miehän olen aikaa sitten päästänyt irti niistä kyseisistä muistoista” tai antanut anteeksi ihmiselle, joka on jättänyt pysyvät arvet minuun. Olen vakuutellut itselleni, etten kanna kaunaa ihmisiä kohtaan jotka ovat pettänyt luottamukseni lapsuudessani ja nuoruudessani kerta toisensa jälkeen sillä olen halunnut olla se tyyppi, ”jonka nahan alle ei kukaan pääse, ainakaan pysyvästi.”  Jossain vaiheessa olen tainnut ikäänkuin koittaa ohjelmoida itseäni sellaiseen tilaan, jonka pyrkimyksenä on ollut ettei kukaan tai mikään voi minua satuttaa..eikähän se näin toiminut ainakaan itselleni. Minulla nousi vahvana mieleen mielikuva, jossa nuori lettipäinen tyttö juoksentelee aurinkoisena kesäpäivänä pitkin pellonlaitaa oikein kepein askelin – olen elänyt sellaista kevyttä kuvitelmaa silloin kun olen ajatellut saavuttaneeni moisen zenmäisen tilan, jossa kukaan tai mikään ei todellisuudessa tuntuisi miltään.

Olen esimerkiksi huomannut, että aikuisiälläkin minulla on ollut kiire antaa anteeksi toiselle sen sijaan, että olisin pysähtynyt käymään läpi tilanteiden synnyttämiä tunnetiloja itsessäni..olen siis laittanut noissa tilanteissa jonkun toisen itseni edelle vaikka minua kohtaan olisikin toimittu väärin. Koin melkoisen tunnekuohun ymmärtäessäni tämän sillä miehän sanon muille, että älkää antako muiden kävellä ylitsenne mutta itse olen oikein tarjoutunut siihen sillä olen jättänyt itseni huomiotta ja keskittynyt muuhun enemmän.

kuvitus4.jpg

Olen oppinut, että mieli ja sydän vaativat aikaa, lempeyttä, ymmärrystä ja anteeksiantoa käsitelläkseen näitä asioita eikä epämiellyttäviä muistoja ole voinut vain sulkea laatikkoon ja istua niiden päälle. Minulla on joskus ollut kiire (yllätys yllätys) näissäkin tilanteissa: tunteiden ja muistojen kohtaamisessa ja käsittelyssä. Olen halunnut saada tilanteet nopeasti päätökseen, jotta olen ”saanut jatkaa matkaa”. Nyt kun mietin tätä käytöstäni, minua huokailuttaa. Se pikajuoksija (toiselta nimeltään minun ego) on ollut todella voimakkaasti ohjailemassa tätä tunteiden käsittelyä ja antamassa tahtia, jotta kipittely jatkuu eikä tunteiden todellisia kohtaamisia ehdi syntyä.

Alkuun minusta tuntui tämän ”tulpan” irrottua, että hukun niiden kaikkien tuntemusten alle mutta ei niin käynyt kuitenkaan. Olen halunnut itse tätä, kohdata nykyisen itseni ja minun pitää kohdata esim. lapsuuteni sekä nuoruuteni vuodet vielä näin aikuisiällä. En muista tarkkaa aikaa mutta aikoinaan sanoin Katille kuinka minulle tuli aivan fyysisesti paha olo kun aloin miettimään tiettyjä nuoruuden ajanjaksoja enkä ollut silloin mitenkäänpäin valmis kohtaamaan sitä kaikkea. Aika on tehnyt tehtävänsä ja kuluneena kesänä sanoin Katille, että nyt on sen aika, on niin sanotusti aika kurkistaa sinne mikä pelottaa. Minun pitää tehdä se, jotta pääsen eteenpäin..samaan aikaan kun olen utelias, olen jännittynyt mutta ajatus tuntuu kuitenkin luontevalta. Ja näitä samoja tuntemuksia olen kokenut tänä aamuna kirjoittaessani tätä pätkää elämästäni, tuntuu samaan aikaan jännittävältä ja luontevalta avata juuri nyt omia henkilökohtaisia ajatuksia tämän aiheen parissa. Ihmisen elämä on mieletöntä, kaikki nämä tunteet mitä me saadaan kokea ja kokemukset, jotka tuo meistä jotain uutta esille..arkinen elämä tarjoilee loputtomia kasvun mahdollisuuksia kasvaa omaksi itsekseen ja kehittyä.

Aurinkoista sunnuntaipäivää!

 

 

Yhteistyössä Lumi Yoga Wheel

JOOGAPYÖRÄN LUMOISSA

Olen todella iloinen ja innoissani Lumi Yoga Wheel:in kanssa alkaneesta yhteistyöstä. Tutustuin toissakesänä joogapyörään ja olen tehnyt vaihtelevasti sillä harjoituksia. Viimeisen puolenvuoden aikana se on ollut erityisen paljon mukana joogaharjoituksissani ja olen saanut lisää varmuutta sekä rohkeutta sen kanssa liikkumiseen. Kehon liikkuvuuden lisääntyminen ja esimerksi tasapainon kehittyminen ovat mainioita motivaation kasvattajia ja kannustavat minua eteenpäin.  Aluksi olin epävarma joogapyörän kanssa sen uutuuden ja outouden vuoksi mutta sittemmin meistä on tullut oikein toimiva kaksikko ja minusta tuntuu hyvältä koska olen löytänyt sen oman juttuni joogapyörästä.

core1.jpg

core2

MIKÄ IHMEEN JOOGAPYÖRÄ?

Lumi Yoga Wheel, LYW, on ensimmäinen Pohjoismaiden joogapyörä ja monipuoliseen, kokonaisvaltaiseen kehonhuoltoon suunniteltu väline. Lumi Toga Wheelin takaa löytyy kolme energistä naista: Hanna ohjaa pääasiassa Suomessa mm. joogapyöräohjaajakoulutuksia sekä erilaisia workshoppeja yhdessä Emmin kanssa mutta häneen voi törmätä myös Costa del Solilla järjestettävissä workshopeissa. Josefina ohjaa tunteja sekä koulutuksia pääasiassa Fuengirolan ja Malagan alueella.

On erityisen hienoa olla mukana jakamassa joogapyörän tarjoilemia mahdollisuuksia liikkeen ja treenin muodossa sillä omakohtainen kokemukseni on, että joogapyörän avulla voidaan kehittää muun muassa liikkuvuutta, keskivartalon voimaa sekä tasapainoa. Lumi Yoga Wheelille on koottu omat treeniohjelmat, joissa havainnollistetaan liikkeet kuvien ja sanallisten ohjeiden muodossa, joten sinun ei tarvitse pähkäillä yksin mitä tehdä ja miten.

LYW:n ja apuvälineiden kanssa liikkeitä voi muokata omaa tasoa vastaaviksi liikesarjoiksi ja esimerkiksi mie suosin joogablokkien hyödyntämistä omissa harjoituksissani sillä tasapainoni ei ole vielä niin kehittynyt, että pystyisin haastaviin liikkeisiin pelkästään joogapyörän turvin. Useat liikkeet ovat jääneet puolitiehen juuri sen haastavuuden vuoksi joten yksi päivä siinä pähkäillessäni kuinka ihmeessä pystyn treenaamaan liikkeitä, joihin en edes pääse (itkunauruhymiö), laitoin blokit pyörän molemmin puolin ja sain näin pyörän tuettua paikoilleen. Tällä tavoin modifioituna pystyn opettelemaan liikkeitä sekä vartalonhallintaa ja harjoituksessa säilyy silti haasteellisuus.

tabletop.jpg

tabletop3.jpg

Keskivartalon ja yläkropan herättelyä ja erityisen paljon haastetta tähän liikkeeseen tuo joogapyörän epävakaus. 

KENELLE?

Mie suosittelen lämpimästi kokeilemaan joogapyörää ja tutustumaan erilaisiin pyörällä tehtäviin liikkeisiin. Edellytyksenä ei ole esimerkiksi joogatausta eikä sinun tarvitse olla notkea sillä kuten kerroinkin, liikevariaatioita löytyy eri tasoisille ja tehdessähän voima sekä liikkuvuus kehittyy. Mie olen jakanut Instagramissa erilaisia videoita harjoituksistani ja pyrkinyt tuomaan esille joogapyörän käytön monipuolisia mahdollisuuksia. Viime viikkoina taaksetaivutukset ja rintarangalle tilan tunteen antaminen ovat tuntuneet erityisen hyvältä ja olenkin hurahtanut niihin löytäessäni uudenlaisia liikevariaatioita. Päivitykseni ovatkin keskittyneet hyvin pitkälti taaksetaivutuksiin ja rintarankaa avaaviin asentoihin ja liikesarjoihin mutta koitan monipuolistaa treeniäni ja haastan itseäni Lumi Yoga Wheelin treeniohjelmiin.

eteentaivutus.jpg

Liikkeet tehdään aina omaa kehoa kuunnellen ja joogapyörä antaakin suoraa palautetta liikkeistä. Voit tehdä joogapyörän kanssa dynaamisen ja toiminnallisen treenin tai vaikkapa restoratiivisen eli palauttavan ja kehoahuoltavan harjoituksen.

taaksetaivutus.jpg

Joogapyörän suosio kasvaa ja Suomessakin pääsee jo jopa ohjatuille joogapyörätunneille. Taitaapa tässä allekirjoittaneenkin haaveissa olla tulevaisuudessa omien joogapyörätuntien ohjaaminen, niin mukavaa tämä on!

taaksetaivutus2.jpg

 

Lisää tietoa Lumi Yoga Wheelin tunneista, workshopeista ja joogapyöräohjaajakoulutuksesta löydät täältä.

 

Kreetan kynästä: Oma polkuni joogan syvimpään olemukseen

HELTEINEN HEINÄKUU

Terveisiä Kainuun kauniista maisemista! Suomen maa näytti parastaan kun kävimme lomareissulla etelässä mutta helteet ajoivat meidät takaisin mökille ja järven rannalle. Olen tutustunut somen kautta kuluneena keväänä ja kuluvana kesänä uusiin ihmisiin ja erityisesti jooga on ollut sellainen yhdistävä tekijä. Minusta on todella mukavaa vaihtaa ajatuksia, jakaa kokemuksia, onnistumisia ja ylipäätään olla tekemissä samanhenkisten ihmisten kanssa. Enkä tarkoita, että muiden ihmisten pitäisi jakaa tismalleen sama arvomaailma tai käyttäytyä samalla tavalla kuin mie. Viime aikoina olen viettänyt aikaani ja pitänyt yhteyttä pääasiassa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on kotoisa fiilis ja hyvä olla ja huomaan kuinka suuri vaikutus tällä on elämään. Se, että olen ymmärtänyt ettei minun tarvitse olla kaikkien hyväksymä tai tykätty, on vapauttanut itsessäni jotain hyvää. En tarkoita sitä, että tietoisesti etsisin erilaisia ihmisiä, joita voisin sitten kartella tai että olisin kohdannut viime aikoina paljon vastustusta, dissausta tms. mutta asian tiedostaminen on tehnyt hyvää erityisesti sen jälkeen kun olen alkanut kokea uudenlaista mielenrauhaa.

Olen saanut todella kiinni siitä tunteesta, että omat jalkani seisovat vakaasti maata vasten ja mie pysyn pystyssä. Ulkopuolelta kantautuva maailman hälinä ei saavuta minua entiseen tapaan vaan tunnen olevani vahvemmin maadoittunut. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mulla on tasaisempi olo kaikinpuolin. Iloinen, onnellinen, tasapainoinen ja samaan aikaan hullutteva ~ uskallan tehdä rohkeita päätöksiä ja olo on luottavaisempi.  Olen löytänyt sellaisten ihmisten luo, joille en ole liikaa tai liian vähän. Sellaisten ihanien ihmisten luo, jotka ns. jaksavat kuunnella minua kun olen puheliaalla päällä ja jotka viihtyvät seurassani silloin kun olen hiljainen tai silloin kun sinkoilen pitkin paikkoja ja jutuistani ei tuppaa edes saamaan selvää. Näiden vanhojen ja uusien ihmissuhteiden myötä elämässäni on nykyisin ihanan rohkeaa naisenergiaa, joka kannattelee minua.

InShot_20180719_141231443.jpg

KREETAN KYNÄSTÄ

Tänään Kreeta Ranki kertoo omaa tarinaansa blogin vierasnurkkauksessa. Mie olen jo jonkin aikaa seurannut Kreetan elämää Instagramin puolella ja olen super iloinen kun sain tämän kauniin persoonan jakamaan ajatuksiaan joogasta, äitiysjoogasta ja joogan filosofiasta.

ENSIASKELEET JOOGAN PARISSA

Ensikosketukseni joogaan sain 13-vuotiaana. Löysin silloin kirjahyllystä Kareen Zebroffin kirjan Jokamiehen joogaa. Voimistelusta innostuneena kuvat asanoista kiehtoivat. Sen lisäksi vaikutuksen teki asanoiden vaikutuksista lukeminen. Tein kirjan ohjeilla asanoita aina silloin tällöin. Joogakursseja siihen aikaan oli aika vähän tarjolla, ainakaan sellaisia, minne teini-ikäinen olisi luontevasti suunnannut.

jokamiehen joogaa.jpg

Aloitettuani opiskelun Turun yliopistossa pääsin lopulta ensimmäiselle ohjatulle joogakurssille, josta mieleen jäi joogatuntien jälkeinen seesteinen olo. Kymmenen kerran kurssilla tehtiin sivanandajoogaa. Kurssilla tehtiin aina sama sarja, jolloin asanat tulivat tutummiksi. Tunneilla oli asanoiden lisäksi pranayamaa, meditaatiota, rentoutumista ja harjoituksia esimerkiksi silmille. Olen kiitollinen siitä, että juuri tämä kurssi oli ensikosketukseni ohjattuun joogaan. Kurssi tarjosi monipuolisen kuvan siitä mitä kaikkea jooga voikaan pitää sisällään.

Sivanandan jälkeen yliopistoliikunnan järjestämät verkkaiset hathajoogakurssit tuntuivat tylsiltä. Eräänä päivänä ystäväni pyysi minut astangajoogan alkeiskurssille. Astangassa pääsi taas tekemään kunnolla! Luotin siihen, että kun teen riittävän uutterasti harjoitusta, pääsen jossain vaiheessa nauttimaan harjoituksen hedelmistä. Mutta mieleni oli levoton ja viikonloput kuluivat kaupungin yössä villiä opiskelijaelämää viettäen. Parin vuoden jälkeen into joogaan lopahti ja vaihdoin harjoitukseni kamppailulajeihin, joista karate ja sitä tasapainottava taiji olivat pääasiallinen harjoitukseni siihen saakka että aloin odottaa lasta.

apk.jpg

ÄITIYSJOOGASTA UUTTA NÄKÖKULMAA

Raskausaikana olin aika huonossa kunnossa fyysisesti. Voimat eivät riittäneet kävelylenkkejä raskaampaan liikuntaan. Kävin joogayhdistyksen äitiysjoogassa. Olin tottunut voimakkaaseen harjoitukseen, joten siellä ei mielestäni tehty juuri mitään. Silti en pystynyt tekemään puoliakaan. Selinmakuulla en pystynyt olemaan koska ylös kipuaminen sieltä oli useiden minuuttien kivulias projekti, eivätkä ranteeni kestäneet konttausasennossa olemista.

Toista lasta odottaessani äitiysjooga tuntui jo erilaiselta. Kun kotona oli kolmatta vuotta huonosti nukkuva taapero, viikoittainen joogahetki oli tervetullut tauko arkeen, vaikken siellä sen enempää pystynyt tekemään kuin ensimmäisen lapsen kohdalla. Joogan merkitys omista lähtökohdista tehtävänä tasapainottavana harjoituksena alkoi korostua. Nukahdin savasanaan varmaankin joka kerta ja palasin tunnilta kotiin virkistyneenä. Jatkoin toisen lapseni syntymän jälkeen joogatunneilla käymistä. Äitiysjoogassa saavutettu ymmärrys joogasta kehoa huoltavana harjoituksena kantoi edelleen. Kun aloin kaivata voimakkaampaa harjoitusta, löysin Aurajoogan lämpöjoogatunnit. Aurajoogassa alkoi sopivasti myös joogaopettajakoulutus, johon osallistuin, koska halusin oppia ymmärtämään joogaa syvemmin.

taivutus.jpg

KOHTI TERAPEUTTISTA LÄHESTYMISTAPAA

Vuoden 2014 alusta lähtien olen ohjannut joogatunteja viikoittain. Opetusurani alussa oma harjoitukseni meinasi taas lähteä suorittavaan suuntaan. Siihen tuli mullistava muutos, kun osallistuin J. Brownin vinyasatunnille. Olin odottanut, että tunti olisi voimakasta vinyasaa jossa pääsisin näyttämään, mitä osaan, mutta sen sijaan tunnin painopiste olikin omien tuntemusten kuulostelussa. Tunti näytti minulle selkeästi taipumukseni puskea reippaasti yli sen rajan, jossa asiat vielä tuntuvat hyviltä. Seuraavana keväänä osallistuin J. Brownin terapeuttisen joogan opettajakoulutukseen. Tämän lisäksi olen jatkokouluttautunut yinjoogan ohjaajaksi Clare Gates-Sjöblomin luotsaamassa Chi Therapeutics -koulutuksessa.

Terapeuttinen lähestymistapa tuntuu edelleen läheiseltä. Minua kiinnostaa joogan mukauttaminen eri tilanteisiin. Jooga on helppoa silloin kun keho toimii täydellisesti – kuten itselläni joogaurani alkumetreillä – mutta läheskään aina näin ei ole. Saadakseni lisää työkaluja tähän tarkoitukseen, aloitin vuonna 2017 joogaterapiaopinnot Svastha Yoga & Ayurveda -ohjelmassa.

yin.jpg

JOOGAFILOSOFIA

Tällä hetkellä opetan joogaa päätoimisesti. Tätä ennen toimin filosofian tutkijana Turun yliopistossa. Taustani johdosta olen erityisen kiinnostunut joogan filosofiasta. Filosofiaa opiskellessani minua häiritsi toisinaan se, että työskentelen tärkeimpien kysymysten parissa mitä voi olla (kuten vaikkapa ”Mitä on tietoisuus?” ”Mitä voimme tietää ajattelevan substanssin luonteesta?” ”Mihin moraali perustuu?”), mutta elämässä selviää varsin hyvin suomatta koskaan ajatusta näille kysymyksille. Joogafilosofiassa tämä kuilu ylittyy.

Siinä missä länsimainen filosofia voi pahimmillaan olla pelkkää käsitteiden pyörittelyä ilman mitään vaikutusta siihen, millaisia valintoja teemme elämässä, joogafilosofiaa ei ole mielekästä pohtia peilaamatta sitä omaan elämäänsä. Joogafilosofia tarjoaa työkaluja, joiden avulla voi konkreettisesti vähentää kärsimystä elämässään. Tämä edellyttää rehellistä itsereflektiota, valmiutta kyseenalaistaa omia käsityksiään ja luopua itsekkäistä tarkoitusperistä. Tämä matka ei ole kivuton, siinä joutuu tämän tästä vastakkain oman pimeän puolensa kanssa, mutta se kannattaa. Se on tehnyt minulle esimerkiksi niinkin kipeän asian kuin avioeron helpommaksi kestää.

opetus.jpg

Meditaation ohella joogatekstien opiskelu muodostaa oman harjoitukseni ytimen. Saan laadukasta ohjausta joogafilosofian opintoihini Slow Yoga -koulutuksesta, jossa Janne Kontala vastaa filosofian opetuksesta. Joogateksteistä minua puhuttelee eniten bhaktijoogan ydinteksteihin kuuluva Bhagavad-Gita, jossa joogan käsite laajenee palvelemaan valintoja kiperissä tilanteissa. Opetan joogafilosofiaa myös itse työpajoissa ja Roots to Rise -joogaopettajakoulutuksessa.

Onko sinulla jokin lemppari joogakirja tai seuraatko esimerkiksi jotain blogia, jossa avataan esimerkiksi joogan filosofiaa tarkemmin?

Aurinkoista viikonloppua ☀️

Kasviuutepohjaiset ihonhoitotuotteet

NUSKIN ~ HELLÄVARAISTA IHON HUOLENPITOA

Kesä ja aurinkoiset säät saavat hymyn kasvoille ja houkuttelee myös kiinnittämään huomiota ihonhoitoon. Mie suosin kasviuutepohjaisia NuSkinin tuotteita niin kasvojen kuin vartalon ihonhoidossa. Tämä kirjoitus ei ole maksettu mainos vaan haluan jakaa hyviä kokemuksiani sillä minulla on aina ollut ihon kanssa ongelmia, teinivuosina elin aknen kanssa ja lisäksi minulla on ollut pienestä asti atooppinen iho. Mie kiinnostuin Nu Skin tuoteperheestä muun muassa kuullessani tuotteiden olevan kasviuutepohjaisia. Tänään haluan esitellä omien päivittäisessä käytössä olevien tuotteiden lisäksi uuden Insta Glow itseruskettavan voiteen, joka on saavuttanut suosion ihmisten keskuudessa sen helppokäyttöisyydellä ja luonnollisella lopputuloksella.

Käyttäessäni tämän sarjan meikki- ja ihonhoitotuotteita, olen todella huomannut kuinka suuri ero kasviuute- ja mineraaliöljypohjaisten tuotteiden välillä on. Olen kirjoittanut aiemminkin blogiin kyseisen tuotemerkin tuotteista ja pääset lukemaan täältä kirjoitukset Nu Skin-tuotteet Hyvinvointia ihollesi ja Tuote-esittelyssä: Nu Skin -tuotesarja.

Mikä on kasviuutepohjaisten ja mineraaliöljypohjaisten tuotteiden ero? Konkreettisimpana erona nostan esille pH-arvot sillä Nu Skinin tuotteissa ei ole käytetty mineraaliöljyä ja tuotteiden pH-arvot ovat mahdollisimman lähellä ihon luontaista pH-arvoa. Tässä näkyy hyvin merkittävät erot tuotteiden pH-arvoissa ja niiden näkymisessä.

ph arvot

Ensimmäinen jälki iholla on ihon oma pH-arvo, johon verrataan eri merkkien tuotteita ja vasemmalta oikealle edettäessä iholle on käytetty Nu Skin vartalonpuhdistusainetta, toisen merkin ihonpuhdistusainetta ja kolmannen merkin palasaippuaa.

Testi osoittaa merkittävän eron kun katsotaan tuotteiden jättämiä jälkiä ihoon, ne kuvastavat siis eri tuotteiden pH-arvoja.

Screenshot_20180711-095859

Juhlameikki kymmenessä minuutissa NuSkin tuotteilla.

ARKINEN IHONHOITO

Minulla on miltei päivittäisessä käytössä NuSkinin ripsiseerumi, mascara ja Nu Colour Advanced tinted moisturizer- voide, joka kosteuttaa ja sävyttää kevyesti ihoa ja viimeistelen arkimeikin sipaisemalla kevyesti Nu Colorin Bronzing Pearsin helmien sävyä kasvoille. Nämä helmet ovat todella riittoisia ja monikäyttöisiä, ehdoton lemppari! Ihon kosteutukseen mie suosin kosteuttavaa Creamy hydrating masque-naamiota, jonka jätän usein myös meikkipohjan alle sillä se sopii erinomaisen hyvin syväkosteuttamaan minun sekaihoani.

img_20161108_173314

masquejaliquid

Kestosuosikkejani ovat muun muassa Epoch- mutanaamio, sillä ihoni on voinut paremmin aloitettuani tämän elvyttävän mutanaamion käytön. Merikasveista peräisin olevia ainesosia sisältävä savinaamio imee itseensä ihon epäpuhtauksia ja sen sisältämät äärimmäisen hienojakoiset metahiukkaset todella puhdistavat ihon tehden ihosta miellyttävän kevyen tuntuisen. Viimeisen parin vuoden aikana minun ei ole tosiaan tarvinnut käyttää peittäviä meikkivoiteita vaan olen käyttänyt pelkästään Nu Skinin varillistä kosteusvoidetta. Advanced Tinder Moisturizer- voide  on antanut oman vaikutuksensa ihoni paranemiseen ja hyvinvointiin. Voide tuntuu kevyeltä eikä tunnu tukkivan ihohuokosia, levittyy helposti ja on todella laadukas sekä riittoisa.

moisturizer

Mie tykkään luonnollisesta tyylistä meikkauksessa ja Nu Skinin Eyelash treatment- ripsiseerumi sekä ripsiväri saavat kepeän lookin aikaan ja silmämeikki kestää kovemmankin hikoilun. Ripsiseerumi hoitaa, suojaa ja vahvistaa omia ripsiä ja tehostaa ripsivärin pysymistä. Nu Colour Curling Mascaran  jättää luonnollisen jäljen eikä minusta tunnu että silmissä on ylipäätänsä meikkiä.

seerumi ja ripsari

seerumi ja ripsari2

Nu Skinin AP-24 Whitening Fluoride Toothpaste -hammastahna on kirkastanut hymyäni ja tasoittanut luonnostaan kirjavaa hammasluuta. Mulla on tosiaan luonnostaan laikukkaat hampaat ja hampaiden kärjissä näkyy vaaleat osat, joita kutsun ”jäävuorten huipuiksi” sillä paikoittain hampaideni kärjet ovat huomattavasti valkoisemmat.  Hammastahna jättää miellyttävän jälkimaun samalla kun ehkäisee plakin muodostumista, eikä se sisällä vahingollisia peroksideja. AP-24 Whitening Fluoride Toothpaste poistaa myös tummentumia ja ehkäisee reikien muodostumista.

tuotevalikoima

INSTAGLOW

Kuluvana keväänä NuSkin lanseerasi uuden itseruskettavan voiteen ja Insta Glow onkin löytänyt paikkansa uusien ja vanhojen asiakkaiden keskuudessa. Miekin pääsin testaamaan tätä voidetta ja käyttökokemus oli niin hyvä, että tilasin purkin voidetta sen jälkeen itselleni. Tuote on helppokäyttöinen, ei sotke, kuivaa nopeasti ja levittyy tasaisesti. Täytyy myöntää, että olin hieman epäileväinen voiteen levittymisen suhteen mutta levitin itseruskettavan voiteen puhtaalle ja kosteutetulle iholle ja jäin odottamaan lopputulosta. Alla olevassa kuvassa näkyy yhden käsittelykerran lopputulos.

InShot_20180711_194329209.jpg

InShot_20180625_093120503

Oikeanpuoleinen kuva on otettu ennen käsittelyä ja vasemmanpuoleinen kuva käsittelyn jälkeen.

Siskoni pääsi testaamaan tuotetta myös ja hän ihastui ensikokeilulla Insta Glow-voiteeseen. Jaana: Minulla oli ennakkoluuloja tuotteen suhteen sillä oletuksena oli aiempien itseruskettavien käyttökokemusten perusteella käsien värjääntyminen ja seepraraidoitukset jaloissa. Voide levittyi tasaisesti, kuivui yllättävän nopeasti ja tahraamatta. Jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen ero oli nähtävissä ja itseruskettavan voiteen jättämä sävy oli luonnollinen. Voide tasoitti epätasaisesti ruskettuneita kohtia ja sai ihon hehkumaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

InShot_20180628_153257158.jpg

Oikeanpuoleinen kuva on otettu ennen käsittelyä ja vasemmanpuoleinen kuva käsittelyn jälkeen.

Pohjoisen tehomyyjät Janni Heinikki ja Anu Lampinen kertovat myös omia käyttökokemuksiaan NuSkinin tuotteista.

Janni Heinikki: Olen koko elämäni kärsiny pahastakin atopiasta ja kokeillu vaikka mitkä keinot sen hoitamiseen. Minulle sanottiin joskus, etten koskaan paranisi. Mie tutustuin Nu Skin-sarjaan 2015. Sain lahjaksi puhdistusemulsion ja kasvoveden. Yllätyin positiivisesti siitä, että tuotteet ei kirvelly tai kiristäny naamalla. Myöhemmin tilasin myös vartalon pesuaineet itelle ja ekan pesukerran jälkeen meinas itku päästä, ku minun ihottumainen, kuiva ja kutiseva iho ei kiristäny eikä kirvelly. Mie ymmärsin, että mieki voin saada terveen ihon, koska maailmassa on aineita, jotka tuntuu mun iholla hyvältä.
Mie rakastan meikata, ja nyt se vasta tuntuu mukavalta ja helpolta kun on saanu ihon kuntoon.

Korostan kuitenki, että pelkällä voiteiden ja pesuaineiden vaihdolla iho ei kokonaan parantunu, koska syy tulee sisältä. Ja minulla se on ollu laaja ruokaremppa. Eli se anto mulle sysäyksen kokonaisvaltaiseen kehon kuunteluun ja hyvinvointiin.

received_10156081780706693

Nu Skinissä minua kiehtoo yhtiön vastuullisuus ja kyky luoda uusia ja toimivia tuotteita herkempienkin käyttöön. Kuten tämä uus itseruskettava. Mie en oo niistä ennen välittäny ku aiemmin testaamani on olleet hankalia levittää ja lopputulos on muistuttanu ennemmin raitasta porkkanaa ku kaunista, ruskettunutta ihoa.

Mun tämän kesän luottotuotteet on siis Insta Glow, Taivuttava Mascara ja Powerlips-kestopunat!

Anu Lampinen: Olin tosi yllättynyt siitä miten helppo tuote on levittää iholle. Ei tarvinnut pelätä että jää rantuja tai laikkuja. Sitä voi laittaa ohuesti, jolloin saa pienen hehkun iholle tai sitten kerrostaa vahvemman rusketuksen. Väri kuluu tasaisesti, normirusketuksen tapaan pois. Aion käyttää tuotetta silloin tällöin myös talvella, koska haluan säilyttää ihon päivettyneen ulkonäön myös silloin.

Screenshot_20180711-114605__01.jpg

received_10160531480465246.jpeg

Insta Glow ja yksi käyttökerta.

Minulta saat lisätietoja NuSkin tuote-esittelyistä ja tuotteista, voit lähettää minulle viestiä Instagramin kautta (@marrumarmelaadi), Marrun matkassa – facebooksivun kautta tai spostitse marrumarmelaadi(@)gmail.com.

 

 

Kesäkuussa meditoidaan Yogoben kanssa

MAHDOLLISUUDET TYHJYYDEN KESKELLÄ

Vuosi sitten kesällä siirsin joogamattoni ja puhelimeni aurinkoon Rovaniemellä ja meditoin takapihallamme Yogobe-sivuston ohjauksessa. Muistan yhä tuntemukset, joita kävin läpi pysähtyessäni ja siekin pääset lukemaan ”Jooga ja meditaatio – kun löydät tyhjyyden keskeltä mahdollisuuksia” -tekstin täältä.

artikkelikuva meditaatio

#junemeditationchallenge

Yogobella on kesäkuun kestävä ilmainen meditaatiohaaste ja halusin jakaa tiedon teillekkin, sillä tässä lukijoille tarjoutuu mahdollisuus ottaa askel kohti uusia kokemuksia. Sinulla ei tarvitse olla aiempaa kokemusta meditaatiosta vaan pääset aloittamaan matkan yhdessä Yogoben ohjaajien kanssa ja mikä parasta, nettiohjaus mahdollistaa meditaation haluamassasi paikassa haluamaasi aikaan. Voit myös valita haluamasi kielen sivustolta ja etsiä hakuvalintojen mukaan vaihtoehtoja.

Voit hyödyntää koodin Marmelaadi rekisteröityessäsi Yogobe-sivustolle ja saat aktivoitua 30 päivän maksuttoman tutustumisjakson käyttöösi, joka avaa sinulle videokirjaston jooga-ja meditaatiotunneille.

Tämän linkin takaa löydät vaihtuvat meditaatioharjoitukset.

meditaatio2.jpg

Mie suosittelen kokeilemaan meditaatioita ja antamaan sille mahdollisuuden vaikka pitäisitkin itseäsi ihmisenä ”jolle meditaatio ei sovi”. Miekin olin vuosikausia se ihminen, jolle meditaatio ei sopinut koska olin enemmänkin tekijätyyppiä…niin. Sitä suuremmalla syyllä minun on ollut tärkeää myös opetella rauhoittumaan pysähtymällä. Paikallaan tehtävän perinteisen mediaation lisäksi mie löydän muunkinlaisesta tekemisestä meditaatiivisia vaikutuksia ja esimerkiksi lenkkeily on minulle keino rentouttaa mieltä. Olen kirjoittanut  Joogan ja juoksemisen meditatiivisuus –kirjoituksen aiheesta, pääset lukemaan sen täältä. 

PIILOON OMIEN MIELIKUVIEN TAAKSE

Mielikuvat ja ennakkoluulot meditaatiosta olivat liimautuneet selkärankaan ja pystyin myös tietyllä tapaa turvautumaan niihin, jotta vältin pysähtymisen. En myöskään nähnyt itseäni istumassa lootusasennossa hyräilemässä matroja suitsukkeiden tuoksun leijaillessa ilmassa vaan minun paikkani oli touhuamassa ja tekemässä jotain. Tämä mielikuva kantaakin pitkälle nuoruuteen, jatkuva liikkeessä pysyminen. Niin sitä ihminen kasvaa ja kehittyy elämässään sillä nykyhetkellä viihdyn istumassa polvi-istunnassa tai lootusasennossa järven rannalla antaen aistien avautua ja annan itseni ottaa vastaan kaiken sen mitä minulla itselläni, sillä hetkellä ja ympäristöllä on minulle tarjottavaa.

Miksi meditoin? Meditoiminen rentouttaa, rauhoittaa, hämmentää, haastaa ja kehittää. Rakastan sitä tunnetta kun saan keskittyä omaan hengitykseeni ja saan antaa hengityksen opettaa minulle jotain mielestäni tai kehostani. Hengitys luo yhteyden ajatusten ja kehon välille, se on silta, linkki joka rakentuu minun sisään-ja uloshengityksen synkroniassa ja hengitys vapauttaa menneen kuormaa antaen tilaa tulevalle. Mie tykkään skannata kehoa päästä varpaisin ja havannoida tuntuuko kehossa kireyttä tai jumia, syntyykö jossain tietyssä kohdassa kehoa tuntemuksia ja jos syntyy niin minkälaisia ja nopean katsauksen jälkeen keskitän huomion jälleen hengitykseen. En yritä saada itseäni sellaiseen suojattuun ja suljettuun kuplaan tai niin sanotusti siistiä mieltäni vaan haluan edetä juuri sellaisena kuin olen sillä hetkellä.

meditaatio3

Minulla oli tosiaan omat mielikuvani ja ennakkoluuloni, joiden turvin jatkoin sitä monien projektien keskellä juoksemista vuosikausia enkä väitä, että meditoimisen aloittaminen välttämättä olisi helppoa. Toiset voivat olla tehtyjä paikallaan oloa varten jo ensi kosketuksesta lähtien mutta sitten on minunkaltaisiani. On kertoja jolloin tilanteet ovat menneet kutakuinkin tähän tyyliin: ”Miepä laitan maton valmiiksi, musiikkia taustalle soimaan ja sitten menen istumaan pehmustetulle matolle ja aloitan meditaation….Oho, pitääpä laittaakkin puhelin lataukseen, noh, kurkistanpa nopeasti  somesta uusimmat päivitykset kun luuri on kädessä..no niin, nyt mie laitan tämän puhelimen pois ja menen matolle.. mutta siinä kohtaa maton onkin vallannut parhaimmillaan kolme koiraa joten siinä menee hetki tassuterapian parissa. Lopulta matolle astuessani mieleen muistuu, että kaverille pitää muistaa kertoa yksi (loppujen lopuksi aikalailla merkityksetön asia),  kalenteriin pitää lisätä yksi muistutus, kauppalista alkaa muodostumaan ajatuksissa ja mielessä herää kysymys muistinko sammuttaa kahvinkeittimen..joten ei, rauhottuminen ja se kuuluisan zen-tilan saavuttaminen ei tosiaan käy automaattisesti.

Mie olen säntäillyt elämässäni liian pitkään ja antanut ”sitkumutku”- ajattelun ohjata minua ja tästä syystä olenkin keskittänyt ajatuksiani NYTKU asenteeseen. Otan meditaation aluksi tarvitsemani ajan itselleni ja lähden hengityksen kautta rauhoittamaan mieltä ja ohjaamaan sitä uteliaasti ja usein ilman mitään sen kummepia tavoitteita asettamatta kohti päivän harjoitusta. Meditaation kautta olen oppinut prosessoimaan asioita tavalla, joka kannustaa minua tarkastelemaan niiden monia puolia ja olen löytänyt myös vastauksia pohdintoihin. Silmäni ovat niin sanotusti avautuneet näkemään asioita, jotka ovat olleet näkökentässäni pidemmän aikaa mutta en ole malttanut pysähtyä näkemään niitä ja mieli on hyväksynyt sellaisia asioita, joiden kohtaamista olen tietoisesti vältellyt.

meditaatio4.jpg

ANNA HENGITUKSEN OHJATA

Joillekkin jooga on elämäntapa ja toisille se on liikkumiskeino siinä missä vaikkapa salitreenikin. Toisille meditaatio on rauhoittumishetki ja toiset kokevat sen itselleen vieraaksi. Minulle meditaatio on osa oman identiteetin löytämistä ja itsetuntemuksen vahvistamista. Minua motivoi se, että olen oppinut rauhoittumaan ja olen löytänyt muustakin tekemisestä meditatiivista fiilistä perinteisesen meditaation lisäksi. Olen kirjoittanutkin siitä kuinka esimerkiksi juoksemisella on minulle samankaltaisia meditatiivisia vaikutuksia kuin perinteisemmällä paikallaan tehtävällä harjoituksella. Rauhoittuminen ei ole ollut minulle aina helppoa tai itsestäänselvyys sillä tekemisen määrä on ollut se mittari, jonka mukaan olen omaa persoonaani ja minuutta rakentanut mutta kuten usein kannustan: viettäkää aikaa epämukavuusalueella ja haastakaa itseänne. En väitä, että meditaatio sopisi jokaiselle tai olisi jokaisen ”juttu” mutta voit yllättyä antamalla mahdollisuuksia. Ennen kaikkea löytää itsellesi uuden tavan ottaa omaa aikaa kiireen keskelle ja keinon lisätä rentoutta ja mielihyvää arkeen.

METTA-MEDITAATIO

Toisen ja kuluvan viikon teemana Yogoben meditaatiohaasteessa on myötätunto ja teimme eilen siskoni kanssa omilla tahoillamme Yogoben kirjastosta löytyvän Kaisa Kärkkäisen ohjaaman 30 minuutin mittaisen Lempeyttä päivääsi- hathajoogaharjoituksen, joka keskittyi myötätuntoisen ajattelun harjoitteluun. Kerromme tänään mitä ajatuksia ja tuntemuksia harjoitus meissä herätti. Olemme kirjoittaneet myös yhteisestä joogaretriittikokemuksesta kun osallistuimme ihanaan Oulussa järjestettyyn Nää oot ihana!- joogaretriittiin, lisää joogaviikonlopusta täällä.

artikkelikuva_naaootihana

Marru: Mie olen ollut viimeiset pari viikkoa mukana myös Joogahymyn joogakuvahaasteessa ja toissapäivänä  meille annettiin ”tehtäväksi” vapaavalintainen meditaatioharjoitus. Mie menin mattoni ja puhelimeni kanssa mökin rantaan ja tein Yogoben kirjastossa tarjolla olevan Kärkkäisen Kaisan lempeän harjoituksen järvenrannalla. Padma Mudran inspiroiman puolituntisen aikana Kaisa johdatteli meitä kohti myötätuntoteemaa, myötätuntoista ajattelua itseämme ja muita ihmisiä sekä ympäristöämme kohtaan. Asanat toivat kehoon lämpöä, erityisesti kyljet ja jalat saivat kaipaamani liikettä ja asanaharjoituksen jälkeen hän johdatteli meidän ajatuksiamme myötätuntoiseen meditaatioon. Koin lisäksi taaksetaivutukset ja rintarangan avaukset todella voimallisina liikkeinä, keho upposi kuitenkin ihanan kevyesti taivutuksiin kuin hakeutuen niihin omalla painollaan ja pysähtyminen tuntui luonnolliselta. Tässä harjoituksessa huomasin myös liikkuvuuden lisääntymisen tuomia muutoksia olossani ja luonnollisesti liikkeen etenemisessä. Tuntui todella hyvältä kun keho kutsui minua jatkamaan matkaa lempeästi ja sain uudenlaisen fiiliksen asanoihin.

Ajatukset ottivat erityisesti koppia myötätuntoisesta suhtautumisesta ihmisiä kohtaan jotka ovat loukanneet ja väheksyneet minua tai puhuneet minusta pahaa (selän takana) tarkoituksena saada levitettyä eteenpäin negatiivista ajattelua minua ja tekemisiäni kohtaan. Kasvotusten käytävät keskustelut ikävissäkin merkeissä ovat parempi käytöstapa kuin raukkamainen nimimerkkien taakse piilottelu. Suorapuheisuus osoittaa kunnioitusta toista kohtaan.

Kuinka kokea myötätuntoa ihmistä kohtaan, joka on loukannut sinua ja tarvitseeko minun tuntea siten sellaista ihmistä kohtaan? Mie olen sitä mieltä, että vihan ja kaikenlaisen negatiivisen kuorman kantaminen taakkana vie ainoastaan meidän voimia ja vetää magneetin lailla lisää negatiivisuutta elämään. Mie en ole tästä syystä pitkähihainen ihminen koska vihalla ei ole minulle juurikaan annettavaa. Minun mielestä viha ei ole turhan tunne vaan tunteet ovat koettavissa syystä ja esimerkiksi riitelykin kaikessa ikävyydessään voi myös puhdistaa ilmapiiriä ja selkeyttää asioita. Vihanpitoa en koe omakseni puhtaasti itsekkäistä syistä. Olen huomannut, että kehittyneen itsetuntemuksen myötä minun on helpompaa suhtautua asioihin rauhallisesti ja miettiä, että mistä mahdollinen tilanne tai toisen ihmisen käytös johtuu. Joskus syy olen mie ja joskus syy löytyy  vaikkapa kommentoijan elämäntilanteesta. Näiden ajatusten läpikäyminen vapauttaa mieltä entisestään ja tämä avoimuus, jonka koen, on samaan aikaan innostava ja vähän pelottavakin tunne sillä avoimuus tekee ihmisestä tietyllä tapaa alastoman, suojattoman.

 

Metta-mediaatioharjoituksen, jota kutsutaan myös rakastavan ystävällisyyden ja myötätunnon harjoitukseksi sanotaan vahvistavan ystävällistä asennetta ja hoitavan  suhdetta itseemme ja toisiin. Harjoituksessa kannustetaan meitä kasvattamaan hyvää tahtoa itsessämme ja opetellaan rakastamaan itseään, lähimmäisiä ja ihmistä, jonka kanssa on ollut ongelmia tai vaikeuksia. Myötätuntoharjoituksen myötä toivotaan terveyttä, turvaa ja onnellisuutta itsellemme ja ympäristöllemme. Minulle on jäänyt mieleen lausahdus ” Ilman myötätuntoa ei synny inhimillistä hyvinvointia tai syviä ihmissuhteita.”

MITÄ MYÖTÄTUNTO ON?

Kaisan ohjaama Metta-meditaatio sai minut miettimään myötätuntoa syvemmin, mitä  myötätunto minulle on? Käytännön esimerkki: olette varmaan joskus olleet tilanteessa, jossa kaverin nauru tarttuu teihin saaden teidätkin nauramaan tai läheisen ihmisen itku saa teillekkin pahanmielen aikaiseksi, jolloin sanotte tilanteessa, ”voi älä itke kun sitten mullakin alkaa itkettämään”? Myötätunto on esimerkiksi kykyä myötäelää toisen elävän olennon tilanteita, asettua toisen asemaan ja jakaa kokemukset toisen kanssa. Omat  kokemukseni ovat vahvistaneet ajatteluani siitä, että myötunto rakentaa yksilön itsetuntoa sisältäpäin ja vapauttaa meitä kielteisistä ajatuksista. Itsevarmempana ja elämään luottavaisena olen tyytyväisempi itseeni ja tekemisiini eikä minusta tunnu niin herkästi siltä, että toisen hyötyminen olisi minulta pois tai iloitsisin toisen epäonnistumisista.

Tutkimuksissa on todettu myötätuntoisen ajattelun muun muassa vähentävän stressiä ja voivan jopa pidentää elinikää ja tutkijoiden mukaan myötätunto on taito, joka on opeteltavissa ja vahvistettavissa. Tämä kuulostaa loogiselta sillä niinkuin monessa muussakin oppimisprosessissa toistot kehittävät mieltä ja ohjaavat parhaimmillaan kohti toivottua kehitystä ja lopputulosta. Myötätunnon harjoittamisessa tuskin tulee helposti sitä rajaa vastaan, jolloin voimme todeta olevamme ”valmiita” sillä meidän oman elämän tapahtumat ja kokemukset vaikuttavat suhtautumisemme ja käytöksemme takana ja tästä syystä ajattelenkin itse, että myötätunto ei ole jokaisen vahvuus tai piirre, joka näkyy selkeästi luonteessa. Jos itsellä on vastustanut elämässä ja tapahtumat tuntuvat epäreiluilta, voi olla haastavaa nähdä oman navan ulkopuolelle.

LEMPEYTTÄ PÄIVÄÄSI

Jaana: Tein Yogoben kesämeditaatiohaasteeseen kuuluvan Lempeyttä päivääsi – hathajoogaharjoitteen ja meditaation.

Otin koko harjoituskokonaisuuden meditaativisena harjoitteena sillä alusta asti harjoituksen keskiössä oli sydänkeskus. Jo alussa tehty sydämen avaus selällään toi voimakasta nostetta ja avasi sydänkeskusta lempeästi mutta voimallisesti. Tämän päivän kiireisessä elämässä niin lempeys kuin myötätunto sekä itseään että toisia kohtaan voi herkästi jäädä kaiken muun jalkoihin. Tämän vuoksi niin maadoittuneisuus kuin chakrojen tasapainottaminen ovat tärkeitä työkaluja omassa arjessa ja hyvinvoinnissa.

jaana.jpg

Tämä harjoitus sattui uuden kuun jälkeiseen päivään jolloin kävin vielä läpi voimakasta puhdistusta ja voimakkaita energioita. Parikha Asanassa tehdyt sydämen avaukset olivat itselle todella voimallisia. Tunsin miten sydän aukesi ja tarjosin samalla myötätuntoa taivasta kohti lotuskukan muodossa. Varsinkin jälkimmäinen sydämen avaus taaksetaivutuksineen ryöpsäytti puhdistavat kyyneleet poskille.

Varsinaisen Ystävällisyys-meditaation aikana oli mielenkiintoista huomata miten energiat vaihtelivat riippuen siitä minkälaisessa tunnetilassa ajatteli ihmistä jolle toivoi terveyttä, rakkautta ja onnellisuutta. Tämä meditaatio sai myös huomaamaan että vielä sieltä menneestä löytyy ihmisiä jotka nostaa vihan tunteita esiin vaikka kaikkia edellä mainittuja asioita heille toivoikin. Se että kantaa edes pientä määrää vihan, katkeruuden tai pettymyksen energiaa sisällään syö vain itseä sisältä. Sen vuoksi kiitänkin tätä meditaatiota tästä oppiläksystä sillä nyt minulla on mahdollisuus tuoda kaikki ne negatiiviset energiat valoon ja päästää irti rakkaudella.

Mikä meditoimisessa kiehtoo tai epäilyttää? Millainen on sinun lempimeditaatiosi? Me kuullaan mielellään teidän omia kokemuksia.

Namaste ❤ Marru & Jaana

Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli

TIISTAIN MOTIVAATIOPÖHINÄ

Tänään on ollut rauhallinen tiistaiaamu, koirat tuhisevat mökin eri huoneissa ja itselläkään ei ollut mikään kiire nousta. Heräämisen jälkeen kevyet, hitaat venyttelyt sängyssä kun keho tuntuu yön jälkeen hieman kankealta ja pysähtyneeltä ja sängystä ylösnousemisen jälkeen kiireetön siirtyminen kahvinkeittimelle. Tässä vaiheessa energian liike alkaa pikkuhiljaa heräilemään ja tuntuu lämpimämmältä ja pehmeämmältä. Nämä tuntemukset lämmittävät mieltä, sillä pikakelaus muistoissa taaksepäin vain muutaman vuoden päähän muistuttaa kiputilojen kanssa elämisestä. Alaselän liikkuvuus oli todella rajoittunutta ja voimakkaat kiputilat sekä lihasjumit piinasivat arjessa. Sain aamuisin kammeta itseni sängystä ylös ja sain taistella sukat sekä kengät jalkaan. Näistä ajoista on kuljettu pitkä matka kohti kehonkunnioitusta ja kehontuntemusten kuuntelua.

Kehon herättely varovaisin, pienin liikkein on ihana tapa houkutella tätä kehomielen pakettia tähän päivään. Mie olen aamuihmisiä, herään usein aikaisin ilman kellon herätystä, se on opittu tapa ja osa aamurutiinejani. Mie keitän kahvit hiljaisessa talossa, saan seurailla täällä mökillä kun luonto ja eläimet heräilevät päivään ja tämä on se hetki jolloin mie itse lataudun.

InShot_20180528_081018525

YOGOBE

Mie aloitin viime keväänä säännöllisten ohjattujen meditaatioharjoitusten tekemisen Yogoben sivuston kautta ja tämän myötä myös joogasta ja meditoimisesta on tullut miltei päivittäistä. Yhden asian säännöllistäminen elämässä auttaa siinä, että saa sen tyytyväisyyden tunteen itselle kun huomaa sitoutuneensa asiaan. Säännöllinen harjoittelu ja joogaaminen kehittää ja kehitys motivoi jatkamaan. Uusien asioiden oppiminen vetää mukanaan syvemmälle oppimisprosessiin ja säännöllisyys tukee tätä oppimisprosessin etenemistä. Säännöllisestä tekemisestä tulee hyvä olo kun keho tottuu siihen, että saa huomiota ja lihasjumit sekäs mahdolliset henkiset kipuilut saavat osansa huomiosta endorfiinien matkatessa pitkin kehoa ja hengityksen rytmittäessä kokonaisuutta.

Mieli ja keho eivät kuitenkaan vaadi paljoa herättelyyn tai virkistäytymiseen. Jos mieltä kiristää tai olo on tunkkainen ja vetämätön niin yleensä siihen on saatavissa apua liikkumisesta tai vaikkapa hengitysharjoituksista. Jo vartti sen tekemisen parissa saada aikaan jo uuden heräämisen päivään, hidastaa niitä jyllääviä ”to do”-listan herättämiä kierroksia tai lieventää ärsytystä. Olen itse huomannut aiemmin (vuosia sitten) alitajuisesti vähätelleeni esimerkiksi viidentoista minuutin mittaisia kotitreenejä. Itseasiassa se on ollut egon luoma tekosyy välttelylle koska minua on laiskottanut eikä ole huvittanut patistaa itseäni liikkeelle vaan kotona on alkanut esimerkiksi siivoaminen ja ikuisuusprojektien aloittaminen tai lopppuunsaattaminen yhtäkkiä kiinnostamaan enemmän. Kuulostaako tutulta?

Omalla kohdallani pätee todella usein se, että mitä väsyneemmäksi ja vetelämmäksi itseni tunnen, sitä suuremmalla syyllä minun pitäisi käppäillä joogamatolleni tai lähteä lenkkipolulle. Toki lepopäiviäkin tarvitaan ja onkin syytä opetella tunnistamaan myös sellainen väsymys, johon auttaa eniten uni ja lepo. Lepopäivinä tykkään tehdä restoratiivisia joogaharjoituksia sillä on ihanaa kun saa päästää irti jännistystiloista ja liikkeet lämmittävät kehon saaden miellyttävän pehmeän olon tunteen leviämään kehon joka kolkkaan ja tai käyn rauhallisella kävelyllä nauttien luonnon pienistä suurosta ihmeistä.

Keho ja mieli rentoutuvat parhaimmillaan käsi kädessä. Tunnen usein eroja mielen rentoutumisen ja kehon rentoutumisen välillä ja ajoittain esimerkiksi sopivan loppurentoutusasanan löytymiseen menee enemmän aikaa ja hengityksellä kestää pidempään rauhoittua jonka myötä mielen liike jatkaa värähtelyään. Kehomieli ei toimi robotin lailla automaattisesti vaan reagoi erilaisiin aistiärsykkeisiin, joiden ympäröimänä me elämme arkipäiväistä elämää.

Screenshot_20180528-082853__01

SÄÄNNÖLLISYYS TEKEMISEN TUKENA

Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli. Itselläni se tarkoittaa tänään joogaharjoitusta ja kävelylenkkiä mutta sellaisina päivinä jolloin on tiivimmät aikataulu, pyrin ottamaan 15-20 minuuttia omaa aikaa. Ota edes se lyhytkin hetki itsellesi ja tee jotain sellaista mikä saa sinut hymyilemään ja mistä sinulle tulee olo hyvä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Älä jää pyörimään niiden ajatusten ympärille, jotka ruokkivat omia tekosyitäsi tai vertaa tekemistäsi muiden tekemisiin. Ajatukset kuten ”helppoahan se on tuon treenata kun sillä on…”, ”hyvähän se on hänen sanoa ja hehkuttaa, koska hänellä ei ole..” ”mie aloitan huomenna…” nostavat lopulta kiukun ja turhautumisen verhoa päällimmäiseksi tunnetilaksi ja nämä kuormittavat vain entisestään kurjaa oloa kun alla painaa jo valmiiksi pettymys itseensä koska ”en taaskaan…”

Muihin vertaaminen ja tekosyiden varjoon piiloutuminen ei kehitä vaan tekosyiden varjoon piiloutuminen väsyttää ja turhauttaa. Pikkuhiljaa menettää uskon itseensä koska ”aina…” ”eikä koskaan…” asenne ahmaisee mielen otteeseensa ja jo tutuksi piirtynyt pyörä jatkaa pyörimistään. 

InShot_20180527_094447569

Mikäli aloittamisvaikeus vaivaa niin me voidaan kokeilla saada kiinni ajatuksesta, että ei se määrä vaan se laatu, ei se tekemisen kesto vaan se, että ylipäätään teit jotain, edes jotain pientä oman hyvinvointisi eteen.

Aluksi kynnys tekemisen äärelle on ylitettävä, sen muurin yli on kiikuttava ja on keskityttävä päämäärätietoisesti asiaan päivä kerrallaan. Teoriasta käytäntöön ja tuumasta toimeen. Mie kehoitan yleisesti ihmisiä lempeyteen itseään kohtaan mutta näissä tilanteissa me tarvitaan myös jämäkkyyttä, selkärankaa, päämäärätietoisuutta ja ennen kaikkea sitä omaa halua. Mikähän siinä on, että usein sitä tietää mikä on itselleen hyväksi niin teoriassa kuin käytännössä mutta jostain syystä itseään on vaikeaa saada liikkeelle ja juurikin aloittaminen tuntuu to-del-la hankalalta?

EPÄVARMUUKSIEN KOHTAAMISIA

Uusien rutiinien opetteleminen ja asioiden arvottaminen vie meitä pois mukavuusalueelta ja se saa meidät tuntemaan itsemme paikoittain epävarmoiksi. Itselläni on kokemusta siitä, että epävarmuus saa aikaan erilaisia tunnetiloja joita mie olen alitajunnassa pakoillut ja joita en ole halunnut kohdata. Tämä on ollut myös yksi suurimpia syitä siinä miksi olen perustellut itselleni ettei ”meditoiminen sovi minulle”. On ollut niin valtavasti tunnetiloja, tilanteita, ajatuksia ja kohdattavana, minua pelotti kaikki se ja helpointa oli vain ensimmäisenä napata kiinni siitä ajatuksesta ja oletuksesta, että kuulun niihin ihmisiin, joille meditoiminen ei sovi ja joiden ”juttu” se ei ole. Taisin myös tuudittautua siihen ajatukseen, että olen käynyt riittävästi läpi menneisyyden tapahtumia, jotta pystyn elämään nykyisyyttä kaikki aistit avoinna mutta se oli tosiaan mielen luomaa turvaa. En kannata menneisyyden ja tapahtumien loputonta vatvomista mutta mielestäni on oleellista käsitellä oma menneisyys, jotta saa ymmärrystä itselleen miksi toimii nyt kuten toimii. Asioiden käsittelyn myötä itsetuntemus on kasvanut ja vahvistanut minuutta ja on syntynyt tunne, joka viestii, että omia tunteita, ajatuksia ja kaikkea sitä ihmeellistä mitä mieli kokee ja elää, ei tarvitse pelätä.  Pikkuhiljaa olen oppinut tunnistamaan omat tunnetilani ja oppinut kuuntelemaan tunnetilat aiheuttavat syyt ja nimeämään ne. On ollut oma matkansa opetella pysähtymään tunteiden äärelle ja opetella kohtaamaan ne.

Voi kauhistus kun on ollutkin värikkäitä kohtaamisia, tunnetilat on vaihdelleet vaaleanpunaisesta hattarasta mustaakin mustempiin tunteisiin. Näiden tilanteiden jälkeen on ollut usein todella uupunut olo sillä niin voimakkaita omien epävarmuuksien kohtaamiset ovat voineet olla. Olo on ollut samaan aikaan uupunut sekä puhdistunut ja  usein näitä tunnetiloja on hetken aikaa seurannut itsehäpeän tunne mutta olen oppinut tämän oman kasvuprosessini myötä rakastamaan jälleen itseäni ja oppinut päästämään irti siitä tunteesta.

InShot_20180528_082632494

Tässä on ollut isossa osassa joogan ja meditaation parissa viettämäni aika ja kulkemani matka. Mie olen tuntenut kuinka joogan henkisyys on alkanut kiehtomaan minua enemmän ja enemmän ja se on tuonut hyviä vaikutuksia elämään.

Jooga ja meditaatio ovat minulle työkalut kohti parempaa itsetuntemusta, itseni rakastamista ja kunnioittamista. Näkymätön työkalu, jonka kautta voin kasvattaa itseni hyväksymistä, nähdä itseni hyväksymässä valossa ja kokea ajoittain myös riittävyyden tunteita. Mie valitsen nykyään itsehäpeän tilalle mieluummin rakkauden ja kunnioituksen itseäni kohtaan. Haluan tarkastella elämää avoimin mielin ja kuljettaa tähän mennessä oppimiani hyväksymisen sekä sopeutumisen taitoja mukanani.

Blogiyhteistyö Yogobe-sivuston kanssa on tuonut uusia ulottuvuuksia elämään sillä se on avannut minulle uusia mahdollisuuksia niin joogan kuin meditoimisen parissa kotona. Olen pystynyt tekemään kotona ja mökillä  monipuolisemmin joogaharjoituksia ja erityisesti silloin kun tekemiseni oli todella rajoitettua, minulle korostui näiden tärkeys ja merkitys omassa arjessani. Lisäksi iso plussa siitä kun työaamuina oli mahdollisuus tehdä nopeahko aamuharjoitus ennenkuin istahti alas työskentelemään koneella. Aamuisin on mukavaa tehdä ohjattu harjoitus, jossa saa kulkea sen ohjauksen mukana niin sanotusti sen enempiä miettimättä.

Kirjoitin vuosi sitten ajatuksiani Yogobe-sivuston ohjatuista meditaatioista ja joogatunneista matkani alkuvaiheessa, pääset lukemaan kirjoituksen täältä.

Lämpimänä muistutuksena; käytä koodia Marmelaadi rekisteröitymisen yhteydessä ja saat kuukauden mittaisen ilmaisen tutustumisjakson Yogobe-sivustolle.

 

 

 

 

#kehoneutraali

Ajatuksia kehonkuvasta

Näin Instagramissa valmentaja Kukka Laakson päivityksen, jossa hän kommentoi Endorfiinikoukussa-blogia kirjoittavan Elina Hovisen Voiko kukaan olla 100% kehopositiivinen? -tekstiin liittyen, aiheena ulkonäkö ja kehopositiivisuus/negatiivisuus. Kukka ja Elina käsittelivät mielestäni hyvässä hengessä ja suorapuheisesti ulkonäköön liittyviä asioita ja ylipäätään suhtautumista omaan kehoon ja tänään mie kerron omia ja ystävän kanssa pohdittuja ajatuksia aiheesta. Täältä vahva lukusuositus Kukan ja Elinan blogiin, pidän heidän molempien suorasukaisesta tyylistä.

Ulkonäkö ja kehonkuva aiheet saavat yleisesti paljon keskustelua aikaiseksi ja jakavat mielipiteitä. Minun vastaus Elinan blogin otsikkoon on, että mie en ole 100% kehopositiivinen vaikka pyrinkin siihen, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Ja itseasiassa se on jollain tapaa huojentavaa ettei minun tarvitse olla 100% jotain. Muutoinkin pidän elämässä enemmän asenteissa välimalleista kuin kärjistyksistä. Minun on myös pitänyt kokemusten kautta opetella, että joskus sen 120% sijaan 70% on juurikin riittävä. Välillä peilistä katsoo jotenkin väärän näköinen ihminen ja mutta mie en tartu niihin ajatuksiin pitkäksi aikaa. Ne on ihan pikkujuttuja, jotka ärsyttävät ja useimmiten saan annettua niiden ajatusten vaan tulla ja mennä.

Ohjaavin ajatukseni aiheessa komppaa Kukka Laaksoa: tarvitseeko meidän ylipäätään suhtautua jotenkin koko ajan johonkin asiaan ja tässä tapauksessa omaan kehoomme? On vaatinut töitä oman mielen parissa, että olen saanut sisäistettyä sen kantavan ajatuksen, että en ole kehoni kanssa yhtään hassumpi tapaus ja sisäistänyt sen, että saan hyväksyä itseni ja jopa olla tyytyväinen itseeni. Ja vastaavasti voin olla vain eikä minun ylipäätään tarvitse olla koko aikaa jotain mieltä jostakin, liittyi se sitten omaan kehooni tai yleisesti elämään. Sekin on nimittäin tuttua, että olen nostanut sen mukaan rimaa mitä korkeammalle olen päässyt enkä noissa tilanteissa ole osannut antaa itseni olla tyytyväinen. Epävarmuus, oman itseni sekä osaamiseni kyseenalaistaminen ovat olleet jo nuoruudessa omaksuttuja asenteita, joka ovat kulkeneet matkassa aina aikuisiälle asti.

1

#kehoneutraali kuulostaa hyvältä, sen rinnalla, että kannustetaan rakastamaan tai ainakin hyväksymään se oma kroppa.

#kehoneutraali #kehopositiivinen #kehokriittinen

Pohdimme yhdessä ystäväni Millan kanssa aihetta, meillä on hyviä keskusteluita, joissa asioita ja tilanteita väritellään huumorilla, itseironialla ja huonoilla vitseillä. Aloitetaan siitä, että opitut asenteet itseään kohtaan voivat kulkea vuosikymmenten takaa mukana, joten eihän niitä tuosta noin vaan päättämällä muuteta koska ne ovat siellä selkärangassa. Me emme usko taikatemppuihin eikä kehokriittisestä asenteesta pääse yhdellä askeleella suoraan neutraaliin saatika positiiviseen asenteeseen mutta kuten elämässä yleensäkin, ihminen omaksuu uutta ja oppii. Helppoa se ei ole sillä tässäkin on kyse laajasta aiheesta mutta uusien asioiden ja asenteiden omaksuminen on kuitenkin mahdollista.

Tiivistettynä: hyvinä päivinä tykätään siitä mitä nähdään peilistä = #kehopositiivinen ja huonoina päivinä ollaan tyytymättömiä kehoon = #kehokriittinen/negatiivinen. Näiden kahden ääripään suhtautumisen välimaastoon sijoittuu näkökulma ja tunnetila = kehoneutraali. Voisiko neutraalimpi suhtautuminen antaa niinä päivinä jolloin peilikuva todella irvistää, totaalisen epäonnistumisen tunteiden tilalle jotain? Voisiko omia ajatuksia ohjata ihan muualle tai oppisimmeko me vaan olemaan tarttumatta niihin?  Toiset suhtautuvat neutraalisti tai ainakin neutraalimmin kehoonsa, siinä missä toisilla suhtautuminen on kehokeskeistä. Ulkonäkökeskeisyys kuitenkin vallitsee vahvasti tänä päivänä ja tätä neutraalimpaa asennetta voisi miettiä mahdollisuutena hellittää hieman. Kuinka sie käyttäydyt sellaisina hetkinä kun peilikuva ei miellytä ja mitä teet käytännössä?

Molemmat mietiskelimme omien kokemustemme perusteella, että turhautuminen ja pettymys peilikuvaa kohtaan, eli kriittinen tai negatiivinen ajattelu voi olla kuitenkin myös sinällänsä positiivinen kimmoke tai kimmoke ylipäätään sille, että ajatukset heräävät tarkastelemaan omaa hyvinvointiaan. Kimmokkeena sille, että itsensä saa liikkumaan tai kiinnostus vaikkapa ruokavaliota kohtaan herää. Tällöin sieltä kriittisyydestä voidaan alkaa ottamaan askeleita kohti hetkittäin neutraalimpaa tai positiivisempaa ajattelua. Oma ”heräämiseni” tapahtui näin kolmisen vuotta sitten. Peilikuvasta tai valokuvasta havahtuminen voi olla hyvä jos motivaation saa käännettyä niin, että haluaa oikeasti parantaa omaa oloaan ja alkaa tehdä pieniä muutoksia joilla sitä parempaa oloa lähtee hakemaan. Ehkä siinäkin tarvitsee jo jonkinlaista hmm… kehoneutraaliutta? Jotta sen tilanteen hyväksyy siinä alussa, ”no, nyt olen tällainen ja en halua enää olla joten miten tätä saisi muutettua”.

Tarkennuksena tähän vaikkakin ehkä hieman tämän punaisen langan eli kehoneutraali ajatuksen sivuhaaroille mennäänkin niin ulkoiset tekijät eivät usein olekaan se ainoa syy ylipäätään motivaation herättämiseen vaan esimerkiksi terveydelliset syyt, ihan vain se oma vetämätön ja harmaa fiilis voi viedä eteenpäin ja sen oman mielekkään urheilulajin löytäminen kannustaa. Liikunnan tuoma fiilis voi saada motivaation syttymään. (Tämän syvemmälle en mene tänään aiheena motivaatio, sen herättely yms. sillä voisi kirjoittaa ihan oman tekstinsä, jossa voisi pohtia millä keinoin sitä saisi heräteltyä ja ylläpidettyä kun on jo kokeillut salit, jumpat, joogat ja juoksulenkit mutta intoa riittää pariksi viikoksi ja sen jälkeen palataan lähtöruutuun.)

Mulla käy usein siten, että koen esimerkiksi joogan parissa tai juoksulenkeillä onnistumisen iloa jonka jälkeen peilistä tervehtii taas omaa silmää miellyttävämpi tapaus ja vastapainoksi käyn välillä kylpemässä siellä turhautumisen tunnetiloissa. Millan kanssa nousi esille se, että ei tarvita kuin yksi muistuttava tekijä siitä mihin kaikkeen kroppa ei pysty ja fiilikset laskee sinne pohjamutaan. Eli vaikka omaan kehonsa ulkonäköön suhtautuisikin neutraalimmin niin oman kehon toiminnallisuus voi nostaa tyytymättömiä tunteita pintaan ja kriittisyyskertoimet kasvaa. Mielialat ja näkemys omasta sen hetkisestä kropasta kulkevat jokseenkin käsi kädessä eli ei #kehoneutraalisuus mikään yksioikoinen reitti onneen ja sisäiseen rauhaan ole.

4

Itse olen kuljettanut omalla matkallani uusien asenteiden oppimisessa Optimal Performance Centeriä pyörittävien Kaisa ja Joni Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetti-valmennuksen oppeja ja olen ammentanut siitä valtavasti itselleni ajatusmalleja, joiden omaksuminen on tuntunut samaan aikaan luonnolliselta ja itsetutkistelu on vahvistunut. Olen oppinut määrittämään esimerkiksi oman hyvinvoinnin minimin tekijät ja omaksunut sen ajatuksen, että välillä on todellakin riittävästi kun valitsen sen pikkuisen paremman vaihtoehdon sen sijaan, että vaikkapa tuskailisin syömisen  tuntuvan liian vaikealta kaikkine ”ton-ton”-rajoituksineen.

Yhdessä somessa vastaantulleessa valmennuksessa luvattiin aikoinaan, että esimerkiksi 8 viikon aikana omakuva muuttuu negatiivisesta positiiviseksi. Tämä jäi mieleen sillä onhan tämä aika suuri lupaus. Siinä on hyvät puolet, että tsempataan ja herätellään ajatuksia positiiviseen asenteeseen ja kannustetaan hyväksymään oma keho kaikkine virheinensä jotka omat silmät näkevät. Ja sekin on kaunis ajatus kun kehotetaan, virheiden sijaan keskittymään siihen omaan kauneuteen. Se on kuitenkin helpommin kirjoitettu kuin tehty sillä usein juurikin se omakuva on kriittisimmän tarkastelun kohde.

Kehopositiivisuus on hienoa asia sillä ei ole itsestäänselvyys, että arvostaa itseään ja kehoaan. Tunnen harvoja ihmisiä, jotka ovat viikon jokainen päivä omaan ulkonäköönsä tyytyväisiä ja sitä Elinankin kirjoitus muun muassa pohtii: onko kukaan olla 100% kehoposiitivinen joka päivä? Tunnen ihmisiä, jotka määrittävät itsensä voimakkaasti ulkonäön ja kropan kautta ja ihmisiä, joilla suhtautuminen omaan kehoon on todellakin neutraalimpi ja molemmat tyypit pitävät huolta ulkonäöstään ja henkisestä sekä fyysisestä hyvinvoinnista. Tyytyväisyys ja rakkaus omaa kehoa kohtaan ei kumoa ihmisen henkistä puolta ja kiinnostusta henkiseen kasvuun. Yleisesti puhutaan siitä, että fokus syventyy myös sinne henkiselle puolelle, henkiseen hyvinvointiin ja siihen miltä meistä tuntuu, sen lisäksi kun miltä me näytämme ja se on hyvä asia.

Uskallan väittää, että meillä jokaisella on kuitenkin jonkinlainen mielipide omasta ulkonäöstä ja kropasta huolimatta siitä kuinka voimakkaasti tai neutraalisti suhtautuu. Kun itseään tarkastellaan kriittisin silmin ja nähdään enemmän virheitä ja korjattavaa kehossa, on omasta kehostaan tai ulkonäöstään hankalaa tykätä ja enemmänkin kuulee kommentointia siitä kuinka omaan kehoon ollaan tyytymättömiä. Tähän kohtaan haluan sanoa, että olen iloinen heidän puolestaan jotka ovat täysin sinut oman kehonsa kanssa ja se on hienoa kun sitä ilosanomaa jaetaan eteenpäin mutta miten ne loput, joilla fiilikset vaihtelee?

8.jpg

  Hyvinvoiva keho voi tarkoittaa hyvinvoivaa mieltä jossa kuitenkin on myös tilaa kipuilulle. Komppaan Kukkaa siinä, että minunkin mielestä on ihan hyvä viettää sellaisia kehoneutraaleja päiviä. Erityisesti naisilla vaikuttaa esimerkiksi hormonitoiminta siihen kuinka paljon vatsa pömpöttää ja kuten tiedossa on, keho voi näyttää todellakin eriltä niin päivän mittaan kuin kuukautiskierron aikana. Minusta on vapauttavaa antaa kehollekkin vapaata välillä, keho saa olla oma itsensä ja mie saan olla vain. Jokaisessa hetkessä ei tarvitse olla jotain erityistä, jokaisesta hetkestä ei tarvitse erikseen hakea taikaa. Itse saan lisää intoa ja motivaatiota ihmisten kehityksestä mutta havahduin tämän myötä miettimään, että ainakin itselleni sopii se kun olen pehmentänyt omaa näkemystä koko tätä ulkonäkökuplaa kohtaan ja saanut vapauttakin sen myötä, että ylipäätään välillä asiat ja ajatukset vain tulevat ja menevät.

Millaisia ajatuksia #kehoneutraali sinussa herättää?

 ☀️ Marru