*Blogiyhteistyössä Lumi Yoga Wheel: Vinkkejä rullailuun

Vaihteeksi kuulumisia harjoituksista LumiYogaWheel-joogapyörän kanssa. Ihastun joogapyörään sitä enemmän mitä enemmän sen kanssa teen harjoituksia ja vietän aikaani. Yksi oma lempparini on tietoisen hengityksen ja meditoimisen yhdistäminen lempeään rullaavaan liikkeeseen joogapyörän kanssa. Tämä yhdistelmä rauhoittaa, ja rentouttaa sillä pehmeä ja selkää myötäilevä liike tuntuu yksinkertaisesti hyvältä. Tämän lisäksi teen myös paikallani meditaatiota sillä uskon, että minulle on hyväksi myös sellainen totaalinen pysähdyshetki, jossa kropan liike lakkaa ja antaudun hengitykselleni. Välillä istun ja välillä makaan.

sepon kanssa.JPG

Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu hassulta kuinka joskus olen luullut että esimerkiksi joogassa pitää tehdä asanat jossain ennaltamääritetyssä ja tietyssä järjestyksessä ja mielikuvani meditaatioista oli varsin kärjistynyt: meditointi tapahtuu perinteisessä risti-istunnassa, jolloin minun pitää pystyä  ”tyhjentämään pääni”.  Onneksi mie lähdin aikoinaan ohjatuille tunneille ja nämä oletukset alkoivat vauhdilla rikkoontua luoden minulle tilaa ja mahdollisuuksia löytää mieluisia tapoja joogata ja hengittää. Luonnollisesti jooga-aiheisen kirjallisuuden lukeminen lisää tietouttani ja avaa omaa tietosuuttani esimerkiksi suhtautumisen ja käytöksen suhteen, niin oman kuin muidenkin. Pikkuhiljaa alkaa tosiaan tuntumaan siltä, että mieleni on samaan aikaan voimakas, herkkä ja vastaanottavaisessa tilassa. Kokeilen omassa arjessani esimerkiksi tietoisen hengityksen voimaa ja otan käytäntöön niitä vinkkejä, joita muillekkin jaan.

meditaatio.JPGKuinka innostavaa onkaan kun löytää itselleen tapoja ladata akkuja ja kokea tämä mieletön energian määrä! Siis tämä on huikeaa. Kuinka paljon minussa voikaan olla virtaa ja iloa! Minulla nämä lempeät rullailuhetket ovat tuokioita, jolloin olen mie lataudun. 

meditaatio06102018.jpgRentouttavan ja meditatiivisen liikkeen lisäksi yhdistän joogapyörän joogan asanoihin ja teen pyörän kanssa lihaskuntotreeniä. Voit laittaa joogapyörän selän ja seinän väliin ja rullailla kevyesti liikkeellä tai voit nojata pyörään kuten tässä yllä olevassa kuvassa. 

taivutus2
Kuvassa mukana staffipoika Seppo.

Suosikkejani on myös rauhallinen selän rullailu lattialla, liikkeeseen voi halutessaan pysähtyä ja tehdä hengitysharjoituksen. Mie tykkään skannailla omaa kehoani ja tuntemuksiani: mitä palautetta pyörä antaa selän alla, miltä yläkroppa ja niska tuntuu ynnä muuta. Minusta tuntuu hyvältä kun jalkapohjat tuntuu tukevasti mattoa vasten ja sama pätee yläkroppaan, tukemalla asentoa käsillä saan turvallisemman olon. Ja muistetaanhan olla erityisen varovaisia niska-hartiaseudun kanssa, hosumiseen ei ole syytä.

mermaid.jpg

tarina face.jpgPääset lukemaan pari aiempaa joogapyöräaiheista kirjoitustani:

 Yhteistyössä Lumi Yoga Wheel

Pää pyörällä – joogapyörä osana treeniä ja joogaa

wheelpose.jpg

wheelpose2.jpg

Saat koodilla Marru20 -20% tilatessasi LumiYogaWheelin ja perusohjelman, jolla pääset joogapyörän kanssa alkuun. 

Kantsii laittaa seurantaan Instagramissa LumiYogaWheel.

Rentouttavaa viikonloppua!

Marru

INSTAGRAMISSA @marrumarmelaadi

FACEBOOKISSA @marrunmatkassa

Joogaa ja hyvinvointia ~ Yhteistyössä PopUpYoga Oulu ja Rovaniemi

ROHKEUTTA SYKSYYN!

Kiitos teille saamastani palautteesta viime päivien aikana, on ollut antoisaa vaihtaa innostuneita ajatuksia teidän lukijoiden kanssa ja kiitos myös saamastani kannustuksesta uusien yhteistyökuvioiden parissa. Minua lämmittää kun tämä tällä hetkellä tapahtuva elämä näyttää teidänkin silmissänne sopivan minulle ja olette rohkaisseet minua ottamaan askeleita eteenpäin elämässäni. Voiko olla parempaa aloitusta aamulle kun saa lukea antaneensa kipinää toisille ihmisille hyvinvoinnin pariin tai rohkaissut kirjoittamaan rehellisiä ajatuksia itselleen? Tällainen vuorovaikutuksellinen kanssakäyminen herättelee yhä uudelleen ajatuksia tuttujen teemojen ympärillä saaden minut löytämään uusia kerroksia omasta identiteetistäni ja osoittaa kuinka tässä ei tule valmiiksi vaan mie löydän uusia näkökulmia samaan aikaan kun tämä koko psykofyysinen kokonaisuus kehittyy. Olen kulkemassa tässä kohti omaa tulevaisuuttani ja tunnen sen määrätietoisuutena, innostuksena, jännityksenä, pelkona, jännityksenä ja vielä kerran innostuksena.  Saamani kannustus vahvistaa entisestään minun omaa haluani alkaa toteuttamaan vielä suuremmin omannäköistäni elämää ja olenkin yllättänyt itseni tarttumalla uusiin haasteisiin, jotka vievät minut kauas mukavuusalueeltani. Olen tiedostanut senkin ja se on minulle ok.

Mie lähden tiedostaen haastamaan itseäni ja voi pojat kuinka hyvältä tämä tuntuukaan! Haluan opiskella, lukea, tutkia, harjoitella, pohdiskella, kirjoittaa ja toistaa tätä komboa. Minulla on nyt sellainen kirjahulluusvaihe menossa, ahmin kirjoja ja tälläkin hetkellä tässä on samaan aikaan parikin eri teeman teosta luettavana. Jokin omassa keskittymisessä on kehittynyt sillä olen huomannut, että viimeisen vuoden aikana minun on ollut vaikeaa keskittyä lukemiseen. Tästä syystä mie olenkin kuunnellut Bookbeatin avulla äänikirjoja koska tiedon omaksuminen kuulemisen kautta on tuntunut hyvältä. Nyt taas haluan lukea konkreettisia kirjoja ja tehdä merkintojä samalla. Kirjojen sivujen selailu on rentouttavaa, sain juuri uusia jooga-aiheisia kirjoja ja tuntuu vaikealta päättää mitä alkaisin lukemaan. Positiivinen ongelma!

IMG_20180922_110206_770

POPUP JOOGAA OULUSSA JA ROVANIEMELLÄ

Pohjoisempana Suomessa asustavat joogit ja ylipäätään kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostuneet ovat varmaan jo nähneetkin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa PopUpYogaOulun ja PopUpYogaRovaniemen mainoksia. PopUpYoga on tuonut Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueelle monipuolisesti muun muassa joogakursseja, retriittejä, sointukylpyjä sekä puistojoogaa. Mie olen ollut jo melkoisen vakkarina näissä PopUpin tapahtumissa ja olen kirjoittanut muun muassa kahden retriitin kokemuksia tänne blogiin. Pääset lukemaan täältä tunnelmia Nää oot ihana!-joogaretriitistä ja Pancha Klesha-retriitistä. Pancha Klesha-retriitin kirjoituksessa on mukana myös kanssajoogin Liisan ajatuksia viikonlopulta.

Nää oot ihana!-joogaretriitti, Oulu

joogaa
Nää oot ihana!-joogaretriitti, joogaosion ohjasi Maria Kauppi
nimikyltti
Joogan lisäksi teimme ohjattuja lifecoaching-harjoituksia.
joogaa2
Minna-Mari Jurvansuu ohjasi meille lifecoaching osuuden.

PopUpYogaOulun järjestämä Nää oot ihana!-retriitti oli minulle ensimmäinen mmmmmm, oikea retriitti. Tarkoitan tällä oikean retriitin määrittämisellä sitä, että sain viettää kaksi päivää todellakin upoten  avoimin mielin ohjattujen harjoitusten pariin ja olin läsnä. Päivät rakentuivat kivaksi kokonaisuudeksi,  aamut alkoivat harjoituksilla ja eri teemojen ympärillä vietettiin aikaa iltapäiviin saakka. Mie hullaannuin avoimesta, hyväksyvästä mutta tilaa antavasta tunnelmasta. Pieni ryhmä naisia kokoontui samaan tilaan kohtaamaan itsensä ja meille annettiin ohjatuissa jooga- ja hengitysharjoituksissa mahdollisuus vetäytyä omaan sisimpään. Pieni tila lisäsi intensiivisyyttä ja oikein kutsui minua avoimuuteen ja läsnäoloon. Retriitit ovat opettaneet minulle ittsestäni, opin tunnistamaan mielen liikkeitä ja opin uusia asioita kehostani. Itseasiassa mie en ole elämässäni tainnut olla näin kehotietoinen ja samaan aikaan olen saanut etäisyyttä sellaisiin kriittisiin ulkonäköseikkoihin ja viihdyn kehossani. En olisi ajatellut kuulevani oman äänen toteavan ”kiva kehoni ja muhkuroineenkin tykkään kulkea tämän kehon kanssa”.  Mie olen kirjoittanut keväällä kehosta ja kehoneutraalista suhtautumisesta ja olen koittanut pitää kiinni juurikin siitä ajatuksesta, ettei minun tarvitse ylipäätään olla joka päivä jotain mieltä kehostani. Ei tykätä eikä vihata.

Harjoitukset toivat myös toisenlaisia tuntemuksia ja koin, että oli todella opettavaa käydä läpi myös se niitä tunteita, jotka tuntuvat jopa ehken hieman epämukavilta. Voiko joogaretriitin yhteydessä kirjoittaa epämukavista asioista? Miten se joogakupla? Totta kai voi jos sinulla on jotain kerrottavaa sillä nämä eivät ole kuitenkaan pelkästään negatiivisia tunteita ja tilanteita vaan esimerkiksi minulle lisäävät  ymmärrystä siitä kuinka mie saan sallia kaikenlaiset tunteet ja se on myös minun päätettävissä tarraanko jokaiseen tiukasti kiinni kasvattaen samalla sitä levottomuutta tai ärsytystä sisälläni vai suhtaudunko tunteeseen etäisesti ja huitaisen lempeästi tunteen matkaamaan eteenpäin, hyväksyen näin sen tiedon, että tunne jäi siihen kulmaan taakse odottamaan kohtaamista. Olen ajatellut oikeastaan aina, että perinteisesti jooga lisää esimerkiksi hyvinvointia, hengitysharjoitukset auttavat keskittymään ja esimerkiksi rentouttamaan koko psykofyysistä kokonaisuutta, meditointi on avain mielenrauhaan ja yhdessä nämä piirtävät sillan kehon ja mielen välille. Elämä näkyy ja tuntuu kuitenkin ainakin itselläni myös joogassa, joten jokainen harjoitus ei takaa automaattisesti sellaista bliss-tilaa eikä siinä ole minun mielestä mitään väärää tai huonoa. On tehnyt hyvää pohdiskella omaa suhtautumista joogaan ja päivittää omaa ajatusmaailmaa sen suhteen. Minun jooga on minun näköistäni, siihen sisältyy minun tunteet jotka kulkee mukana ja joista osa tippuu matkan varrelle ja osa kasvaa minuun kiinni. En pyri enää jättämään niinkään niitä päivien tapahtumia salin tai maton ulkopuolelle kuten joskus tein. Aikoinaan tuntui tosiaan luonnolliselta harjoittaa mieltä ajattelemalla, että jätän salin oven ulkopuolelle esimerkkinä vaikka ne päivän ikävät tapahtumat ja saan näin itselleni toivomani breikin mutta minun joogamatka on edennyt sellaiseen pisteeseen, jossa minun on just nyt hyvä olla ja jossa mie saan olla kaikkien näiden tunteiden kanssa. Harjoitusten avulla saan tunteita pehmenemään, saan itselleni vastauksia ja ennen kaikkea rauhotun. Mie joogaan sen verran paljon, että nykyään tuntuisi jopa rasittavalta ajatus siitä, että pyrin jättämään jotain tilan ulkopuolelle. Mie olen niin tiivis paketti oman kropan ja mielen kanssa, että minun ei auta koittaa pyristellä jotain tunnetta tai ajatusta itsestäni pois vaan minun on yksinkertaisesti kohdattava ne edes ohimennen.

Paljon käytetty joogakupla yleensä kuvastaa itselleni asana- tai paranayamaharjoitusten tuomaa rauhaa, levollisuutta, rentoutta, mielen liikkeiden rauhoittumista tai vaikkapa uusien pehmeiden tuntemusten pinnalle ponnahtelua. Muun muassa näitä edellä mainittuja tuntemuksia jooga ja meditaatio elämäntapana ovatkin minulle antaneet mutta kaiken tämän pumpulimaisen ja hennon vaaleanpunaisen kuplan lisäksi koen myös turhautumista tai minulla on vaikkapa keskittymisvaikeuksia. Joinakin kertoina matolla ajatustenliike on vauhdikasta tai kroppa tuntuu jostain syystä epämukavalta. Takana on voinut olla huono päivä, huono viikko ja tapahtumat kulkeutuvat sinnikkäästi matolle mukanani, synnyttäen ylipäätänsä jotain sellaista mikä yleisesti määritellään negatiiviseksi tai epämukavaksi tunteeksi tai ajatukseksi. Minulle sopii se, että nimeän myös näitä ikäviä tunteita ja annan niiden kulkea matkassa tasavertaisina tunteina. Tekee hyvää tehdä systemaattisesti samanlaisia harjoituksia sekä positiivisten että negatiivisten tunteiden kanssa.

Pancha Klesha-retriitti, Oulu

kuvitus muistarit

patanjali ja kleshat
Mia Jokiniva Villa Mandalasta ohjasi meille harjoitukset ja johdatteli meitä joogafilosofiaan

kuvitus 1

kansikuva
Anna ja Liisa Pancha Klesha-retriitin workshopissa.

PopUpYogaOulun järjestämä Pancha Klesha-retriitti oli aivan oma kokonaisuutensa ja herätteli kiinnostustani joogan filosofiaan. Käsittelimme viikonlopun aikana Villa Mandalan Mia Jokinivan kanssa kleshoja eli mielen esteitä, joiden kanssa jaamme arkisen elämän ja joihin törmäämme myös joogaharjoituksissa. Jooga on nimenomaan minulle sitä arkista elämää. Se on sen taika minulle, arkipäiväisyys. Teemat saivat minussa jotain heräämään ja viikonloppu toimi itselleni uuden prosessin käynnistäjänä. Tämä oli ihan mieletön juttu, jälkimaininki veikin syvemmille vesille ja oli ihan mahtavaa oli saada tällainen kokemus! Ainakin jälkeenpäin ajateltuna, sillä tapahtumishetkellä olo ei ollut pelkkää ruusunnuppua. Kyse ei ole siitä kuinka suuria tunteita me koetaan tai kuinka merkityksellisiä havaintoja me tehdään harjoituksissa…sillä kaikki tämä mielenliike kehollisine tuntemuksineen on sitä joogaa. Minulla ei ole yleensä ennalta-asetettuja tavoitteita tai pyrkimyksiä harjoituksiin vaan ennemminkin otan harjoitukset mahdollisuuksina ottaa vastaan sitä mitä se hetki tuo tullessaan. Toisinaan taas tuntuu hyvältä kun ohjatuilla tunneilla kannustetaan asettamaan jokin intentio harjoitukselle ja siitä alkaakin taas erilainen mielen leikki.

Jokainen harjoitus tai jokainen retriitti ei ole ensinnäkään samanlainen, ei herätä meissä tismalleen samanlaisia hyvän olon tunteita sillä harva meistä pystyy asettamaan itsensä automaattiseen hyvän mielen kuplaan. Siinäpä sitä onkin harjoittelua kerrakseen kun menemme joogaan hakemaan rentoutta ja rauhaa ja saammekin kokoa matolla maatessa ärsytystä..on luonnollista, että silloin havahtuu ajattelemaan ”ettei näin pitänyt käydä” tai ”tännehän tultiin unohtamaan surkean päivän kurjat tapahtumat mutta matolla ne ajatukset jylläsi yli.” Tämäkin on luonnollista. Miltä tuntuisikin tarjota mielelle vaihtoehto hyväksyä ne ikävät tuntemukset ja sopeutua siihen, että juuri sillä kerralla harjoitus nostikin sinun omasta alitajunnasta toisenlaisia tunteita pintaan mitä olit itse tilannut etukäteen. Meidän odotukset eivät aina kohtaa harjoitusten kanssa ja sekin on sitä joogan ydintä itselleni.

Tällä hetkellä osallistun PopUpYogaRovaniemen joogakurssille, joka kokoontuu kerran viikossa Rovaniemen keskustassa uudella Crossfit Rovaniemi-salilla. Mikäli sali on sinulle uusi tuttavuus, suosittelen lämpimästi tutustumaan paikkaan! Mie en ole crossfittiä kokeillut mutta olen kuullut lajin harrastajilta, että uudella salilla homma toimii kuin rasvattu, ohjattuja yhteisiä harjoituksia järjestetään arkipäiväisin, sijainti on keskustassa ja tila on todella siisti!  Tämä on mahtava juttu kun kaksi niin erilaista maailmaa kohtaavat samassa tilassa. Sinulta ei vaadita aiempaa kokemusta joogasta, tervetuloa mukaan kokeilemaan jotain uutta! Jos sinulla on kokemusta joogasta, olet tervetullut silloinkin, esimerkiksi mie olen oppinut uusia perusasioita kurssin aikana ja se jos jokin lisää kiinnostusta oppimiseen. Asanaharjoituksissa keskitytään ihanalla tavalla anatomiaan ja saadaan tilaisuuksia tutustua oman kehon toimintaan ja linjauksiin ja asanaharjoituksissa annetaan liikkeeseen eri vaihtoehtoja kehon yksilöllisyys huomioiden.

näytetunti
PopUpYogaRovaniemen näytetunnin yhteiskuva uudella Crossfit-salilla. PopUpYogaRovaniemen tunteja ohjaavat Seija Koskela ja Heli Karila.

2.jpg

3
Kuvat PopUpYogaRovaniemi

Sinulla on mahdollisuus osallistua PopUpYogan toimintaan säännöllisesti Oulussa ja Rovaniemellä. Retriittien toteutuspaikat vaihtelevat ja viimeisin PopUpin järjestämä Ruskajooga-retriitti järjestettiin Kilpisjärvellä. Laitahan seurantaan Facebookissa PopUpYogaOulu ja PopUpYogaRovaniemi tulevien tapahtumien varalta.

Ruskajooga-retriitti Kilpisjärvellä

4
PopUpYogan Maria Kauppi kuvattuna Kilpisjärven retriitillä.

5

6
Kuvat PopUpYogaOulu

IHMISET

Olen tutustunut PopUpin tapahtumissa ihaniin ihmisiin, joiden kanssa yhteydenpito on säilynyt kohtaamisten jälkeen. Tällaiset kohtaamiset tuovat väriä elämään ja saavat arvostamaan niitä hyviä tyyppejä, joita ei tule elämässä vastaan liikaa. Siinä on jotain erityistä kun ihmiset kokoontuvat itselleen tärkeiden asioiden äärelle. Ilmasssa on jännitystä, herkkyyttä, vastaanottamista ja irtipäästämistä. Toinen voi kokea voimakkaita tunnekuohuja siinä missä viereisellä matolla oleva uppoaa pehmeään rentouteen. Tämän naapurissa voi ajatuksissa pyöriä kauppalista tai unohtuneet tekemiset ja vieruskaverilla voi tuntua kroppa epämukavalta ja levottomalta pysähdyksissä. Toiselle jooga merkitsee kokonaisvaltaista mielihyvää, kolmas joogaa mielirauhan vuoksi ja neljännelle joogaharjoitus on enemmänkin kehollinen ja sillä haetaan lihaksiin rasitusta tai rentoutta. Jokaisen harjoitus on oma, sitä ei voi liikaa korostaa koska me vertaamme itseämme ja tekemistämme. PopUpin ohjaajat tuovat omalla olemuksellaan tilanteisiin kannustavaa energiaa ja tekevät näistä ohjatuista harjoituksista aivan erityisiä. Mikä energia näissä naisissa onkaan! Saat tulla sellaisena kun sillä hetkellä olet ja ohjaajat ovat siellä sinua varten tarjoamassa mahdollisuuksia oman äänen kuunteluun ja hiljaisuuteen laskeutumiseen, tarjoamassa sinulle omaa hengähdyshetkeä, hetkeä josta saat tehdä omannäköisesi. Saat kulkea niin syvälle henkisellä tiellä kuin itse haluat ja vastaavasti saat saat halutessasi keskittyä enemmänkin joogan fyysisiin vaikutuksiin ja keskittyä harjoituksissa tunnustelemaan kropan oloa. Opettajat antavat mahdollisuuden napata kiinni tuntia johdattelevista sanoista ja teemoista mutta mikäli ne eivät resonoi sinua niin voit jättää ne etäämmälle, sekin on sallittua. Eikö ole ihanaa kun joogassa on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia!

MENOVINKKI ROVANIEMI

JOOGAPÄIVÄ POP UPIN TYYLIIN  17.11.2018, ROVANIEMI

Aloitamme päivän joogaharjoituksella. Tehdään suht’ voimakas vinyasa flow- tyylinen joogaharjoitus. Harjoitus sisältää mm. joogapunnerruksia, keskivartalon voimaharjoitteita, seisoma-asanoita ja käsitasapainoilun alkeita. Samalla perehdytään kehon oikeaoppiseen linjaukseen, jotta opitaan turvallisuutta ja laadukkuutta asanoissa.

Vaikka jooga hellii kehoasi ja lisää mm. selän hyvinvointia, akuutit polvi-, olkapää-, ranne jne. vaivat kannattaa parannella kuntoon ennen osallistumista. Harjoitus ei sovi myöskään raskaana oleville.

Tauko! Teetä ja raakakakkua!

Tauon jälkeen sukellamme restoratiivisen joogan pariin. Restoratiivinen jooga vie sinut lepoon. Lempeät liikkeet aktivoivat lepohermoston ja hellivät kehoa ja mieltä. Kokonaisuuden kruunaa loppurentoutus!

Workshopin päätös – tilaa tunteille ja tunnelmille.

Voit ilmoittautua mukaan popupyogaoulu@gmail.com tai 0440188486/Maria.  Kurkkaa facen tapahtuma.

 

Aurinkoista viikkoa!

Fyysistä hyvinvointia mielen kannustamana ja henkistä hyvinvointia liikkeellä?

KEHO JA MIELI OVAT TIIVIS PAKETTI

Fyysiseen hyvinvointiin vaikuttaa oma mieli: asenteet, arvot, opitut tavat ja tavoitteet. Me luodaan mielessä elinympäristö omille sisäisille ja kehon tarpeille ja mieli on meille kuin peili, jonka kautta tunnemme kuinka voimme. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa monien seikkojen lisäksi se kuinka me saadaan liikuttaa meidän fyysistä kehoa ja usein treenin tai metsälenkin päätteeksi kuuluukin kommentti ”ai että onkin hyvä mieli kun tuli tehtyä/käytyä”.

Tunnemaailmassa on paljon tilanteita, joissa tunnemme konkreettisesti kuinka mielen liikkeet antavat lihaksistolle informaatiota sisältäviä sykäyksiä. Mielen kiristyessä tunnemme kuinka esimerkiksi kasvojen lihakset jännittyvät ja tunteiden vyöry voi saada sanallisen muodon jolloin päästämme tunteenpuuskan vapautumaan kiivaiden sanojen kautta. Sanojen nieleminen voi edellyttää ennaltaehkäisevänä toimena takahampaiden yhteen puremista, samaan aikaan kulmakarvojen välin rutistuessa ja niska-hartia seudun kohotessa jännittyneenä kohti korvia.

mökillä

Meidän päivittäiseen oloon vaikuttavat juurikin ne arkipäiväiset valinnat ja rutiinit sillä arjessahan me vietetään eniten aikaa. Arki muodostuu erilaisista rutiineista, jotka pitävät sisällään esimerkiksi päivittäisen työssäkäymisen, opiskelun, liikkumisen ja lasten kanssa puuhaamisen. Se  on juurikin se elämän paikka missä me tarvitsemme molempia: paineita ja odottamattomia yllätyksiä kestävää mieltä, joka sopeutuu ja taipuu jotta ei katkeaisi ja vastaavasti vahvaa, energistä kehoa, joka voi hyvin ja kestää niin  mielen paineet että fyysisen kuormituksen ja aktiivisuuden. Mehän haluamme elää aktiivista elämää. Silloin me ihmiset koemme olevamme hyviä tyyppejä ja tekevämme ”riittävästi”. 

KOKONAISUUS

Mie tykkään puhua kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kun mietin tätä omaa fyysistä ja henkistä pakettia. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on iso kokonaisuus sillä siinä sekä mieli että kroppa ovat tasavertaisia. Usein me esimerkiksi väsyneenä mietimme ”kuinka voin tuntea olevani näin väsynyt vaikka en ole edes tehnyt treeniä työpäivän jälkeen”. Arkipäiväiset haasteet työelämässä voivat tyhjentää meidän tankit siinä määrin, että päivän kestänyt aivojumppa on saanut kehon tuntumaan todella väsyneeltä. Me voidaan helposti tiedostamatta väheksyä sitä kuinka paljon ajatuksenkulku ja aivotyöskentely keskittymisineen vie energiaa ja usein kuulenkin todettavan, että ”mie kävin tänään vaan töissä”. Mitä tuo ”vaan”-sana tekee lauseessa? Aivotyöskentely ja toimistotyö vie veronsa ja se tuntuu kehossa fyysisenä kuormituksena. Tähän haluan sanoa, että mie olen usein saanut lisää virtaa kroppaan kun olen pitkän toimistopäivän jälkeen suunnannut joogaamaan, eli tässäkin on kyse yksilöllisyydestä ja siitä kokonaisuudesta just sillä hetkellä: liikkuminen voi lisätä energistä oloa tai sitten treeni voi tuntua yksinkertaisesti tahmaiselta ja pointtina onkin opetella kuuntelemaan millaista liikettä se oma paketti kaipaa.

Kaikenlainen fyysinen tekeminen vaatii mielen osallistumista ja läsnäoloa. Treenit vaativat meidän keskittymisen hengitykseen, lihasten liikkeisiin ja linjauksiin. Mieli on isossa osassa meidän fyysistä tekemistä ja osaltaan vaikuttaa meidän jaksamiseen. Kannustava ja iloinen mieli voi tsempata ja vastaavasti ärsyyntynyt ja surullinen mieli ohjailee meitä herkästi sohvannurkkaan kieriskelemään niiden tunteiden kanssa. Ikävät fiilikset voivat toisaalta myös auttaa meitä yllättävällä tavalla esimerkiksi treeneissä jos me saadaan käännettyä negatiivinen fiilis sisukkuudeksi. Oli tunnetila sitten positiivinen tai negatiivinen, on sillä joka tapauksessa vaikutuksia meidän fyysiseen oloon ja vireystilaan. Mieli ohjailee kehoa ja keho mieltä ja esimerkiksi uusissa liikkeissä onnistuminen vaatii ainakin itseltäni molempien osallistumista tekemiseen.

IMG_20180914_182131_889.jpg

Energinen keho kantaa meitä fyysisesti  eteenpäin ja ylläpitää energisyydellään mielen vahvuutta. Tasapainoinen, vahva mieli muistuttelee lempeästi kehoa inhimillisyydestä ja samaan aikaan mieli kannustaa tarttumaan uusiin haasteisiin ja kokeilemaan jopa äärirajoja. Mieletön paketti!

SYKSY JA UUDET HARRASTUKSET

Näin hyvinvointialalla työskentelevän fyssariystäväni Tuuliannin päivityksen, jossa hän oli tärkeiden asioiden äärellä kysyessään tunnistatko sie omat rajasi? Tunnistatko (tai haluatko myöntää) rajan hyvinvointia lisäävän liikkumisen ja voimavaroja kuormittavan liikkumisen välillä? Voitko jäädä kotiin ja perua menot jos kehosi viestii sinulle levontarpeesta? Tämä meidän viestienvaihto antoi kimmokkeen tälle tämän päiväiselle kirjoitukselle.

Mietin tätä asiaa nyt kun ollaan syksyn ja uusien lupausten antamisen ja tavoitteiden asettamisen kynnyksellä. Mie tykkään vuodenaikojen vaihtelusta ja minusta on inspiroivaa ajatella, että jokaisella vuodenajalla on meille jotain tuomisina. Meidän on helppoa lähteä rynnimään uusiin harrastuksiin ja uuden ajanjakson käynnistyessä mieli innostuu helpommin uusista asioista. Tässä on hyvät ja ne kääntöpuolet, aktiivisuus ja uusien kokemusten hakeminen on plussaa mutta toisella puolella on sitten se vauhtisokeus. Voimme havahtua tilanteessa, jossa mietimme, että ”jaksanko mennä työ-tai opiskelupäivän päätteeksi vielä illalla jumppaan..paikan olen kyllä varannut mutta väsyttää”. Onko harrastus sellainen palanen joka tuo hyvää mieltä ja energiaa vai onko se kaiken elämässä meneillään olevan ohella liikaa? Jos vastaus on kyllä, on syytä arvottaa itselleen niitä asioita joista kalenteri täyttyy ja pohtia, että mitä niistä haluaa säilyttää päivissään. Suosittelen nostamaan listan kärkeen omaa hyvinvointia tukevia tekemisen kohteita.

FB_IMG_1536304095130
Kuva Vilma Ohinmaa

Uusien harrastusten aloittaminen voi lisätä aktiivisuutta ja piristää mieltä sekä kehoa. Koitetaan kuitenkin muistaa ja ennen kaikkea sopeutua siihen ajatukseen, että keholla ja mielelläkin on ne omat rajansa eikä rajojen piirtäminen tee meistä heikkoja vaan päinvastoin.

Me tehdään itsellemme suurin palvelus elämässä kun kunnioitetaan itseämme ja pysähdytään kuuntelemaan myös fyysistä jaksamista. On helppoa turhautua jos ei jaksa nostaa saman verran tai enemmän painoja kuin edellisellä kerralla tai mikäli oma keho ei taivu mielen haluamaan asentoon mutta miksi me kimpaannutaan sille meidän keholle siitä?

Minulla on vaikuttanut turhautumisen tunteiden takana esimerkiksi itseni ja kehoni pystyvyyden=rajoittuneisuuden ja kykeneväisyyden= kykenemättömyyden vertaaminen muiden kehojen toimintaan, odotusten ja tavoitteiden asettaminen liian korkealle ja itsekriittisyys omaa tekemistäni kohtaan. Nämä tunteet ovat tiukassa ja todellakin opitun käytöksen tulosta joka on sitkeästi tarttunut mieleen mutta olen onnistunut saamaan noihin ajatuksiini etäisyyttä sen sijaan että ne ohjailisivat minua. Se tuntuu hyvältä koska koen, että minulla on enemmän tilaa ja vapautta nauttia omasta tekemisestä tai tekemättömyydestä ja mitä enemmän keskityn tietoisesti ajattelemaan näin, sitä vaivattomammalta se pikkuhiljaa alkaa tuntua. Ennen kaikkea tekeminen tuntuu mukavammalta kun lähtökohtaisesti on positiivisempi asenne. Olenhan kuitenkin vuosikymmeniä toiminut tiettyjen asenteiden ohjaamana ja olettanut näiden asenteiden olevan edelleen olevan ajankohtaisia elämässäni vaikka todellisuudessa on ollut asenteiden päivityksen aika. Tässäkin sivusin ajatusta ”miksi huomasin vasta nyt tämän” tai ”kestääpäs tässä kauan aikaa, että saan kiinni uusista tavoista ajatella” mutta sen jälkeen olen mantrannut itselleni, että muutos vaatii aikaa ja aikaa tekee tehtäväänsä ja kuljettaa minua kohti pyrkimääni muutosta.

received_10156055563281435
Kuva Vilma Ohinmaa

Tämä tietoinen mielen harjoittelu on tuonut toivottua kehitystä ajatusmaailmaan ja on avannut minulle tätä koko pakettia, jossa mieli ja kroppa toimivat synkassa ja viestivät toisilleen tärkeitä asioita. Minulla on vastuu ja velvollisuus kuunnella myös niitä eikä ajaa itseäni pelkästään omien halujeni ja tavoitteiden ohjaamana. Nyt kun olen keskittynyt ensimmäistä kertaa rajojen määrittämiseen sekä itseni suojaamiseen ja tutkinut syvemmin näiden merkitystä omassa elämässä, minua jokseenkin hämmästytti havainto siitä, että rajojen olemassaolohan on joidenkin elämässä aivan normaalia elämän eri osa-alueilla. Tämä havainto antoi mielessä sykäyksen sen tosiasian tiedostamiselle, että minunkin on aika tarkastella näitä osa-alueita rajoineen.

Mitä tämä paljon toistelemani rajojen määrittäminen käytännössä tarkoittaa?

Esimerkiksi oman ajan ja tilan määrittämistä, mitä teen,  milloin ja miksi. Ihmissuhteissa rajojen asettaminen merkitsee minulle muun muassa sitä, että keskityn kuuntelemaan  oloani ja toimin tarpeen mukaan mikäli koen, että minun ylitseni yritetään jyrätä tai luottamukseni petetään. En ole jatkuvassa puolustautumistilassa, mikäli koen että minua kohdellaan tavalla jota en ansaitse, minun ei tarvitse jäädä tilanteeseen jossa minulle aiheutetaan pahaa oloa. Kohdallani korostuu tällaiset minuutta ja ihmisen perus identiteettiä määrittävät seikat sillä mie olen vuosikausia elänyt miellyttämisen tarpeen vaikuttamana höystettynä epävarmuudella. Tämän asian ääneen myöntäminen on to-del-la vaikean ja pitkän matkan takana. Epävarmuuden ääneen sanominen ei niinkään aiheuttanut voimakkaita tunteita sillä olen tiedostanut sen ja saanut itseluottamusta kasvatettua mutta mie en millään halunnut myöntää, että olen minulla on miellyttämisen tarve, joka on syntynyt menneisyydessä. Mie olen kieltänytkin tämän piirteen itsessäni, niin voimakkaasti olen vältellyt sen tarpeen myöntämistä ja kohtaamista mutta sen sijaan, että jäisin häpeämään tätä, haluan vapauttaa itseäni tästä menneisyyden synnyttämästä tarpeesta. Onneksi sain kuitenkin käsiteltyä tätä ja olen päässyt aivojumppaamaan asian parissa sillä tässä onkin tekemistä. Suojaamisella tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että ihmissuhteissa ja kohtaamisissa toteutuu molemminpuolinen kunnioitus ja ihmisillä jotka ovat osa elämää, on hyvät aikeet.

Olen miettinyt tämän itseni suojaamisen myötä kuinka meitä kannustetaan välttämään mahdollisimman paljon kaikkea negatiivista ja siivoamaan ikävät asiat ihmisineen pois elämästä. Meille myös kerrotaan, että meidän olisi syytä vältellä ylipäätään vihan tunnetta sen ollessa negatiivinen ja kuormittava. Viha on voimakkaimpia tuntemuksia ja tähän voidaan liittää lisäksi ns. lievemmätkin tunteet, jotka listataan negatiivisiin kuten ärtymys, turhautuminen ynnä muut. Nämä ovat kuitenkin sellaisia aika perustunnetiloja siinä missä yleisesti positiivisiksikin listatut fiilikset kuten ilo, onnellisuus ja niin edelleen ja jotta me voidaan me tuntea noita edellä mainittuja kivoja tunteita, on meidän elettävä niiden ikäviempienkin tunteiden kanssa.

received_10156055562981435
Kuva Vilma Ohinmaa

Tällainen sillisalaatti luettavaksi sunnuntaihin.

Miten sie olet määrittänyt rajoja? Onko sulle helppoa jäädä kotiin jos yksinkertaisesti väsyttää mutta kalenteriin on merkattuna treenit?

 

(Kansikuva Vilma Ohinmaa)

 

 

Mikä saa minut liikkeelle?

OMA LAJI, OMA SALI

Kysymys, jonka parissa ihmiset viettävät varmasti joskus aikaa pohtiessaan esimerkiksi omaa motivaatiota liikkumisen ja hyvinvoinnin parissa. Omat motivaatiotekijät ovat muuttuneet tässä vuosien varrella ja mielestäni tämä muutos on ollut minulle sellaista luonnollista kehitystä: aluksi sain intoa kehon ulkoisista treenin ja ruokavalion tuottamista tuloksista ja energisen fiiliksen lisäätymisestä arjessa. Kokeilin ensimmäistä kertaa eri treenimuotoja ja viikot muodostuivatkin todella monipuolisesta liikkumisesta eikä minulla vielä silloin ollut löytynyt sellaisia ehdottomia lempilajeja. Tämä ei ollut huono asia, mie sinkoilin eri ryhmäliikuntatunneilla ja löysin itseni usein myös epämukavuusalueelta uusien lajien merkeissä ja halusinkin nimenomaan itselleni niitä uusia kokemuksia ja se on ollut todella hyvä päätös minulta! Määrätietoisesti itseni uusiin tilanteisiin vieminen ja uudenlaiset valinnat tuntuivat samaan aikaan jännittäviltä ja mielekkäiltä kun voimat ja kestävyys kasvoi ja koko kehomielen paketista alkoi kuoriutua aivan uusi  nainen.

Pääset lukemaan tästä ihka ensimmäisen blogikirjoitukseni: Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua.

Kuuden viikon muutos
Kuten mainitsin niin mie koen, että mie olen käynyt läpi sellaista jonka koen luonnolliseksi kehitykseksi, eli ensin into syttyi näkyvien ulkoisten muutosten kautta ja energiatasojen kohoaminen sykäytti liikkeelle henkisen puolen prosessit. Uusi minä alkoi kuoriutua näkyville ja oma identiteettini alkoi kasvamaan vahvemmaksi.

Tytöstä joka koki eläneensä elämän vietävänä vailla suuntaa vuosia, alkoikin pikkuhiljaa avautumaan nainen joka uskalsi avautua muutokselle, ottaa vastaan muutoksen tuomat tuntemukset ja asenteet. Nainen joka uskalsi alkaa viemään elämää haluamaansa suuntaan. Tunnen itseni paikoittain voittajaksi sillä minulla on päällimmäisenä tällä hetkellä sellainen olo, että elämä koostuu eri vaiheista ja niihin vaiheisiin kuuluu erilaisia tilanteita ja kokemuksia. Isoja ja pieniä vastoinkäymisiä tulee tasaisesti arjessa vastaan mutta ne eivät ole mullistavia asioita vaan sellaisia pieniä perusjuttuja, joista osa pääsee nahkan alle ja osa kuitataan mustalla huumorilla.

Olen kokenut hyvää oloa siitä, että olen haastanut itseäni pureskelemaan oman elämäni osa-alueita ja olen jopa pakottanut itseäni sitoutumaan tähän prosessiin. Mielen perällä vuosikausia hiljaisena elänyt  ”mie haluaisin muuttua” ajatus on kasvanut itseään hyväksyvämpään suuntaan.  Mie olen samaan aikaan kehittänyt itseäni ja asenteitani ja tietyissä kasvun asioissa kehitys on ollut niin suuri, että voidaan puhua jo muutoksesta. Näiden vuosien aikana, joista nyt mainitsin, me ollaan avokin kanssa kasvettu kauniisti yhteen luoden molemmille omat tilat ja säilyttäen sen tilan arjessa. Se tuntuu hyvältä ja on tärkeää. Tämä minun ajattelumalli, positiivinen mutta realistinen ja mutta jalat maassa-tyyppinen, on yksi minun selviytysmiskeinojani arjessa. Tämä antaa  ajatusteni pohjalle enemmän mahdollisuuksia ja tilaa rajoitteiden sijaan.

kuvitus3
WallTraining Center Rovaniemi

Mutta mikä saa minut liikkeelle? Mitkä tekijät saavat minut palaamaan kerta toisensa jälkeen liikkumisen pariin? Listasin alle muutaman itselleni merkittävimmän tekijän.

HALU HUOLEHTIA HYVINVOINNISTA

Mie haluan huolehtia itsestäni, antaa aikaa ajatuksille, erilaisille mielen harjoituksille ja meditaatiolle. Olen elänyt vuosikausia ajattelematta sen enempää onko esimerkiksi syömäni ruoka minulle hyväksi liikkumisesta puhumattakaan. Olen sopeutunut sen hetkiseen elämään enkä ole osannut kyseenalaistaa esimerkiksi elämäntapojani sillä olin yksinkertaisesti tottunut niihin. Se oli sen hetkisen elämän rutiinia enkä osannut silloin kyseenalaistaa elämäntapojani, se oli niinkin yksinkertaista. Mie totuin elämään esimerkiksi kroonisten kipujen kanssa, silloin en osannut ajatella muunlaista tapaa elää.  Söin kipuihin särkylääkkeitä mutta pidemmällä tähtäimellä niistä ei ollut apua vaan lopulta sain lääkkeeni liikkeestä. En ruoski itseäni noista menneistä vuosista sillä en halua katsella elämääni taaksepäin ja tuottaa itselleni negatiivisia tuntemuksia. Jotkut eletyt vuoden tosin tuottavat edelleen negatiivisia tunteita mutta nekään tuntemukset eivät enää hyökkää silmille vaan häipyvät pikkuhiljaa taustalle. Minulla ei ole tarvetta enää takertua niihin tunteisiin voimakkaasti vaan olen mielessäni ottanut tarkoituksella etäisyyttä niihin. Olen hyväksynyt sen, että en välttämättä saa niitä koskaan pois mielestäni sillä ne ovat muistoissa mutta minulle riittää etäisyyden saaminen. Tämän opettelu on tuntunut lottovoitolta itselleni. Mie olen joutunut kohtaamaan monien muiden tavoin menneisyyden tilanteita ja käsiteltyäni niitä en koe kantavani menneisyyden taakkaa mukanani vaan otan avosylin vastaan nykyisyyden ja tulevan.

kuvitus3

ITSENSÄ HYVÄKSYMISEN OPPIMINEN, RAKKAUDEN KAUTTA

Minun on ollut merkityksellistä tehdä seuraava havainto: mie treenaan ja joogaan koska haluan olla itselleni hyvä ja treenaan koska teen sen itseni vuoksi.  Toisilla tämä ajatus ohjaa arkiliikunnan ja hyvinvoinnin pariin ja toisissa tämä voi nostaa vastareaktion sillä ajatus voi kuulostaa ja tuntua hyväksymiseltä, jota itseensä tyytymättömän ihmisen mielen on haastavaa omaksua. Tässä onkin oiva mahdollisuus lähteä kokeilemaan omien asenteiden muuttamista, ohjaamista uuteen suuntaan. Haluan kuluttaa aikaa tällaisten itselleni hyvien elämäntapojen parissa. En sano, että jokin asenne olisi väärä jonkin toisen ollessa oikea mutta itse olen kokenyt tällaisen positiivisemman asenteen toiminnan ja valintojen pohjalla kannustavammaksi sen sijaan, että lähtisin ruoskimaan ja rankaisemaan itseäni koska olen vaikkapa herkutellut tai jättänyt jotain treenejä tekemättä. Terveydelliset vastoinkäymiset ovat opettaneet minulle kiitollisuutta kehoa ja sen toimivuutta kohtaan ja olen oppinut pitkkuhiljaa kääntämään ajatuksiani enemmän siihen toiminnallisuuteen ulkonäköön keskittyvän ajattelun sijaan.

Tekemiseni taustalla vaikuttaa se asenne, että haluan tehdä asioita koska haluan edistää kehon hyvinvointia ja mielen energisyyttä. Mie haluan kannustaa kokeilemaan miltä uusien asenteiden omaksuminen voisi tuntua, haluan kannustaa antamaan edes sen mahdollisuuden uusille tuntemuksille. Itselleni toimii lähestyminen kaikenlaiseen tekemiseen positiivisemman tai neutraalimman asenteen kautta ja kielteistä ennakkoasennetta mie koitan vältellä. Tämä ei tarkoita sitä, että katselisin vaaleanpunaisten lasien läpi elämää ja kokisin, että asiat ovat yhtä suurta ruusunnuppua mutta valitsen mieluummin neutraalimman tai positiivisemman lähestymisen kielteisen sijaan.  Mie koitan keskittyä kehon tuntemuksiin enemmän kuin esimerkiksi lihasten kasvuun ja koitan ohjata ajatuksia enemmän mieleni sisälle kuin kehoni ulkonäköön.

kuvitus4muok

Seuraavaksi menen hetkeksi hieman otsikon ohi mutta ajatukset saivat tässä vauhtia, joten…Elämäntapojen muutos ja uusien asioiden tai ajatusmallin oppiminen vaatii SINULTA muutoksia, ei varsinainen uutinen mutta totta.  Mieli ja opitut tavat ovat sinnikkäitä tapauksia mutta sitoutumalla uusien asenteiden ja tapojen omaksuminen on täysin mahdollista. Mikäli on valmiiksi kielteinen tai varautunut ennakkoasenne prosessia kohtaan, uskaltaisin sanoa ettei se ainakaan auta muutoksessa. Ei se meidän mieli välttämättä halua sitä muutosta kun arjessa vastustaa ja väsyttääkin. Mieli voi kiukutella muutosta vastaan ja harvoilla uusien tapojen omaksuminen menee kuin liukuhihnalla vaan muutos vaatii aikaa, sitoutumista, sopeutumista ja ymmärrystä itseään ja omaa inhimillisyyttä kohtaan. Voin melkeinpä luvata, että tulet kohtaamaan vastoinkäymisiä ja odottamattomia yllätyksiä matkallasi, jotka voivat saada sinut tipahtamaan polvilleen mutta sen jälkeen nouset ylös ja jatkat siitä mihin olet jäänyt. Meissä ihmisissä asuu sinnikkyyttä, joskus sitä vain täytyy kaivaa sieltä esille hieman kauemman aikaa mutta kyllä se sieltä löytyy kun pääsee itselleen mieluisan tekemisen pariin. Muutos on mahdollista kun itse HALUAA muuttua.

Näen kyllä oman peilikuvani päivittäin mutta olen tietoisesti ottanut hieman etäisyyttä sellaisesta voimaakkasta kehon ulkonäön ajattelusta. Tiedän, että kehossani on sellaisia alueita joista en niin pidä mutta mie keskityn siihen tekemiseen enemmän koska se tuntuu minusta tärkeältä. Olen totta puhuen jopa hieman väsynyt tähän loputtomalta tuntuvaan itsensä ja kehonsa vertailuun ja kriittisyyteen sillä mie olen surffaillut paljon omien ajatusteni kanssa kehoni ja ulkonäköni ympärillä. Tästä syystä olen tehnyt tietoisen päätöksen siitä ja olen alkanut muuttamaan tapaa jolla katson itseäni. Kuten tiedätte niin niitä hyviä ja huonoja päiviä tulee ja ne kuuluu itseasiassa tähän kokonaisuuteen sillä kriittiset hetket testaavat ja kasvattavat erityisen paljon meidän mieltämme. Ulkonäkö on ihmisille tärkeä asia, toisille enemmän ja toisille vähemmän ja mie tykkään siitä kun nykyään on muodissa itsensä hyväksyminen ja lempeys itseään kohtaan mutta kaikkien mieleen tämä ei ole. Muistan itsekin kuinka minun oli vaikeaa katsoa kehoani kun silmäni yhtäkkiä havahtuivat muutama vuosi sitten sen hetkiseen peilikuvaan sillä näin mitä elämäntavat olivat saaneet minussa aikaan. Painoni heitteli aika paljonkin kuuden vuoden aikana vaikka en varsinaisesti ylipainoinen kaiketi ollutkaan ja olenkin kertonut siitä, että minut sai ihan alkujaan liikkeelle jatkuvat kiputilat ja yleinen väsymys, vetämättömyys. Peilistä katsoi harmaa ja väsynyt nuori ihminen ja sillä hetkellä kun ymmärsin ja todella tunsin sen oloni kokonaisuudessaan, tilanne tuntui oikein vyöryvän minua päin ja tunteet alkoivat kierrellä pitkin kehoa. Ensimmäisenä tällaisissa tilanteissa nousee ilmoille herkästi itseinhon ja häpeän tunteet ja ne ovatkin täysin sallittuja tunteita. Negatiivisuus kuitenkin houkuttelee lisää negatiivisuutta ympärille ja nämä tunteet ovat varsin henkilökohtaisia koska ne ovat sinun tunteitasi joita sie kannat mukana siinä kehossa, joka saa sinussa aikaan lisää niitä negatiivisia tunteita.  Me ei päästä niitä pakoon koska meidän elinympäristö on meidän keho ja peilikuva on henkilökohtainen asia.

KUVITUS1
Alaspäin katsova koira wallilla. WallTraining Center, Rovaniemi.

OHJAUS JA YHTEISÖ

Minulle on tärkeää, että tekemiseni on sellaista mikä saa minut innostumaan. Tekemisessä pitää olla se punainen lanka ja siinä pitää olla se jokin mikä niin sanotusti sytyttää. Mikä saa minut syttymään? Tekemisen mielekkyys ja monipuolisuus. Mie tykkään tehdä esimerkiksi kehonpainoharjoittelua ja pidän erityisesti WallTraining Centerin tunneista sillä siellä mie pääsen liikuttamaan kehoani tavoilla, jotka minulle sopii ja saan oppia omasta kehostani ja sen toiminnasta uusia asioita. Saan hyödyntää wallia, vyötä ja muitakin apuvälineitä mutta kehoni on se päätyökalu mielen tukiessa liikettä. Tämä piirre voi koukuttaa lajissa kun lajissa. Minua innostaa se kun minun pitää esimerkiksi suunnata oma keskittyminen kehooni, sen linjauksiin, lihasten aktivointiin ja liikkeeseen. Saan kiksejä kehon toimivuudesta ja vastaavasti mieltäni kehittää ne tilanteet kun koen kehoni toimivuuden ja liikeradat jollain tapaa rajoittavaksi. Yhteisö on yksi tekijä, mikä saa minut liikkeelle, kannustavat ja iloiset kanssatreenaajat piristävät hassuilla jutuillaan ja treenitunnin yhteydessä saadaan mahdollisuus vaihtaa kuulumisia. Mikäs sen mukavampaa kun lähteä sinne omalle kotisalille hymyssä suin kun tietää, että määränpäässä odottaa kiva tekeminen ja ihmiset!

Ammattitaitoinen ohjaus ja luottamus ohjaajan ja ohjattavan välillä ovat olleet itselleni tärkeitä seikkoja aina.  Minulla on sellaisia huomiota vaativia erityispiirteitä kehossani ja näistä asioista tuntuu miellyttävämmältä keskustella kun tietää, että luottamus kulkee keskustelun matkassa ja tiedän, että kertomani asiat jäävät meidän kahden väliseksi. Henkilökohtaiset asiat voidaan keskustella kahden kesken eikä omia asioita tarvitse huudella koko salin kuullen. On paljon sellaisia asioita joita me ei haluta kaikkien tietävän ja asioita, jotka eivät edes kuulu muille mutta jotka voi olla ohjaajan tärkeää tietää ennen tuntia. Muistathan sen, että ohjaaja on aina meitä kävijöitä varten paikalla joten ei ole syytä jättää kertomatta jos esimerkiksi on ollut kiputiloja kehossa koska ”ei viitsinyt sanoa ääneen tai ei viitsinyt kertoa ohjaajalle”. Tällaisten seikkojen esille tuominen on yksilön vastuulla. Tunneilla joilla itse käyn (paikasta riippumatta) rohkaistaan kommunikoimaan ja tuomaan esille omia kehontuntemuksia ja esimerkiksi korostetaan sitä, että asentoihin ei ole syytä jäädä mikäli asento aiheuttaa kipua tai puutumista.

kansikuva

Ammattitaitoinen ohjaus opettaa minulle paljon asioita omasta kehostani ja minua kiinnostaa miksi keho toimii kuten se toimii. Olen erityisen iloinen löydettyäni walltraining-tunnit sillä olen saanut oppia käytännössä kuinka moniin asioihin liike auttaa ja kuinka me voidaankaan tehdä meidän hyvää meidän omalle ololle ihan pienen pienilläkin liikkeillä. Koen, että minulla on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia tekemisen suhteen ja olen saanut kokea sitä kuinka erilaiset jumi-tai lukkotilat kehossa ovat helpottaneet lempeän liikkeen myötä. Sairaana ei tietenkään ole asiaa tunneille mutta jos minulla on tuntunut vaikka selässä jumia niin minun ei ole tarvinnut jäädä wallilta pois vaan olen kertonut ennen tunnin alkua olostani ja olen saanut ohjeita omaan harjoitukseeni. Tällaisessa tilanteessa helposti ajattelee, etten voi osallistua tunnille koska en pysty treenaamaan mutta olen saanutkin tehdä omaa kehoani kuunnellen seinällä eri liikkeitä kuin muut ja tunnin päätteeksi olo on ollut parempi. Tämä on ollut sellaista opettelua itselle, opettelua sen suhteen kuinka paljon  liike meille voikaan antaa ja kuinka paljon erilaista liikettä onkaan olemassa.  Käytännössä olen oppinut huoltamaan kehoani ja omaksumaan sellaisia ajatuksia, että voin erilaisilla valinnoilla vaikuttaa pitkin päivää siihen kuinka mie voin.

Mikä saa sinut liikkeelle?

 

Annan kynästä: miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

ANNAN TARINA

Tänään minulla on ilo tarjoilla teille luettavaksi vierailevan kirjoittajan, oululaisen Anna Ruostepuron tarina joogan parissa. Tapasimme Annan kanssa ensimmäisen kerran toukokuussa Oulussa järjestetyssä Nää oot ihana- joogaretriitissä ja meidän kemiat kohtasi heti. Anna on inspiroiva esimerkki elämänmakuisella ja positiivisella asenteellaan, mukavia lukuhetkiä.

Kun matto rullataan auki, perhe tietää, ettei äitiä saa häiritä.

Eli miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

anna1

Olen ostanut ensimmäisen joogakirjani ”joogaa laihduttajille” jo noin 13 vuotta sitten, esikoiseni syntymän jälkeen. Tuolloin naisihanne oli hoikka, ja minä suhteellisen isokokoisena naisena halusin ulkonäkösyistä kokeilla joogaa. En myöskään ollut vielä löytänyt kuntosaliharjoittelua tai oikeastaan mitään muutakaan liikuntalajia. Kirja on minulla edelleen hyllyssä, vaikka jooga ei tuolloin elämääni jäänytkään. Meni vuosia, joiden aikana sain kaksi lasta lisää ja rakastuin kuntosaliharjoitteluun. Tein kaiken perushomman, eli söin kanaa, riisiä, maitorahkaa ja keinomakeutettua mehukeittoa. Treenasin neljästi viikossa salilla ja kaikki edistyminen punnittiin peilillä ja vaakalukemien kautta. Paino putosi, lihas näkyi mutta sisältä olin onneton. Jokin puuttui, laji ei ollut minulle oikea, sielullisesti. Koin suuria ahdistuksia sisälläni, poseerasin peilin edessä ja olin mielestäni ”liian vähän” koko ajan. Tuolloin en voinut harjoittaa mitään liikuntaa salin ulkopuolella, koska se olisi pilannut treenikierron ja harjoittelun. Muistan, kuinka kävimme sunnuntaisin ulkoliikuntapuistossa, perheen kesken, enkä oikein osannut tehdä siellä mitään koska ”se ei ollut oikeaa treeniä.”

Joogaa lähdin kokeilemaan uudestaan Maria Kaupin innoittamana Pop Up Yoga Oulun kautta. Olin vaihtanut työpaikkaa, ja Maria, PUYO:n perustaja, oli yksi kuntosalimme työntekijöistä. Hän veti sunnuntaisin joogakursseja, ja ilmoittauduin mukaan kurssille. Vielä tuolloinkaan jooga ei jotenkin sopinut kuvioihin. Hengitys oli hankalaa, päässä pyöri arjen aherrus, alkavan viikon duunit, lasten kumisaappaat ja maitopurkit. Aika kului. Töissä oli stressaavaa, paino nousi, sokeri maistui ja treenit eivät enää kiinnostaneet. Harrastin salia vain siksi että oli pakko, koska söin koko ajan.  Parisuhde ja perhe-elämä olivat sitä kuuluisaa ”ruuhkaa” ja etsin kovasti itselleni jotakin, mikä toisi sielunrauhan. Itketti ja ahdisti kaikki. Koin epäonnistumista omasta itsestäni. Mikä kamala tunne! Marialla alkoi uusi sunnuntaikurssi, ja ilmoittauduin siihen. Jotakin napsahti, heti. Kaikki tuntui oikealta, minulta.

anna2.jpg

Tässä vaiheessa kirjoittamiseen tulee tauko. Yritän miettiä, mikä oli se jokin maaginen klikki, joka herätti sisälläni rauhan. Sitä on vaikea selittää sanoin. Marialla on tapana sanoa aina joogatunnin päätteeksi, että ”se mitä teit, oli tarpeeksi.” Ehkä tuo tavallisen arkinen lause kuvastaa parhaiten sitä sielunrauhaa, jonka joogasta saan.

USKON, ETTÄ JOKAISELLE ON SE OMA LAJI

Toisille se on kova kuntosaliharjoittelu, juoksu, Zumba. Minulle se jostain syystä olikin jooga. Kokeilin sitä,  asiaa syvällisemmin ajattelematta, itselleni oikeaan aikaan, ja niin jooga löysi minut. Koen, että joogatessani olen hyvä, sellaisena kuin olen. Minä riitän, minä olen tarpeeksi. Monissa muissa lajeissa, jos joogaa voi elämän kokonaisvaltaisena filosofiana lajiksi sanoa ja muihin verrata, koin ja koen epätäydellisyyden epäonnistumisena. Joogassa tuo tunne on positiivinen. Että olen menossa jotakin kohti, eikä epätäydellisyys ole huono asia vaan hyvä. Olen matkalla, eikä se, etten pystykään tekemään jotakin asanaa  tai asentoa, tee minusta epäonnistujaa vaan matkantekijän. Joogan mukana esimerkiksi hetkessä eläminen on saanut uuden merkityksen. Olen menossa jotakin kohti ja taakse on jäänyt asioita, juuri tässä on hyvä. Osaan olla paremmin läsnä tässä hetkessä ja arvostaa sitä, enkä koko ajan haikaile mennyttä tai odota tulevaa. Kun jokin harjoituksessani ei onnistu, se ei herätä huonoutta tai häpeän tunnetta. Se on juuri oikea siihen hetkeen. Verraten vaikka kuntosaliin, minulle se, ettei maasta nousekaan satanen, vaikka viime viikolla nousi, on epäonnistuminen. Jooga on tuonut mukanaan lempeyttä ja ymmärrystä omaa kehoa kohtaan. Ymmärryksen, että samoin kuin mieli, myös keho on erilainen eri päivinä. Se ei ole takapakkia vaan keholleni juuri sillä hetkellä oikea tapa ja kokemus.

En koe joogaharjoitusta suoritteena. Pidän kyllä sykemittarin päällä, mutta seuraan sykkeitäni. On kiehtovaa huomata harjoituksen jälkeen, kuinka rentoutusharjoitus ja ns. meditaatio syöksee minut harvasykkeiseen hetkeen, jossa en ole unessa, mutta omassa maailmassani. Joogatessanikin on sellaisia hetkiä, kun se ei suju. Kotona omat harjoitukset ovat haastavia, koska meillä on lapsia ja lemmikkieläimiä. On mahdotonta joogata hiljaisuudessa, mantrojen hymistessä taustalla. Pidän useimmiten kuulokkeet päässäni juuri tästä syystä. Ne eivät ole mitenkään ideaalit, mutta auttavat minua pääsemään harjoituksen sisään missä tahansa. Myös perhe tietää, että kun matto rullataan auki, äitiä ei häiritä.  Pääsääntöisesti käyn ohjatussa joogassa kerran viikossa, johtuen elämäntilanteestani. En kuitenkaan ahdistu tästä, vaan hyväksyn sen.

Verraten aiempaan, päähäni oli iskostunut neljä treeniä viiden päivän sisään, viikonloppu vapaata. Vaikka aamulla ennen puolison töitä olisi väsyttänyt, huono yö takana tai mitä tahansa, salille menin aina. Samat treenit, samoina päivinä. Aina. Kesän alussa pääsin 2-3 kertaa viikossa ohjattuun joogaan, mutta huomasin että aikataulutuksen vuoksi se ei aina tuonut toivottua vaikutusta. Koska en pidä aikatauluista, sunnuntaijooga on minulle selkeästi parempi ratkaisu kuin arki-illan tunnit.  Siellä taakse jää viikko, ja uusi alkaa. Se on täydellinen tunti minulle.Kotona joogaan pääsääntöisesti aamuisin, iltaisin huomaan olevani liian väsynyt. Kehon kuuntelu on juttu, joka on ollut ihana oppia. Lujasti lempeä, sanoi Maaret Kallio. Se on juuri näin. Aina ei huvita, mutta kun rullaa maton auki ja lupaa itselleen, että makaa vaikka kuolleen miehen asennossa, jos ei muuta, vie harjoite aina mennessään.

anna3.jpg

Kaikilla on varmasti suosikkiohjaajansa, niin minullakin. Yksi heistä on Merja Turunen, joka haastaa teknisesti ja hänen tunneillaan arvostan eniten nimenomaan tekniikan tarkkuutta. Merjan tunneilla olen oppinut myös ylivoimaisesti eniten joogasta kehon asentojen ja asettelun ulkopuolella. Olen saanut häneltä kirjasuosituksia, vinkkejä ja inspiraatiota. Toinen, jonka haluan nostaa tähän, on Maria. Hänen tuntinsa ovat lempeitä, ymmärtäväisiä ja pehmeitä.  Kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa vetäjää, molemmat täydellisiä. Olen käynyt myös liikuntakeskuksien joogatunneilla, mutta huomaan kaipaavani siellä syvempiä sävyjä harjoitukseen. Liikuntakeskusten joogat ovat usein liian ryhmäliikuntasävytteisiä, enkä koe saavani niistä sitä, mitä kaipaan. Ne ovat varmasti hyvä tapa päästä sisälle joogaan, mutta suosittelen asiaan selkeästi perehtynyttä ohjaajaa, joita liikuntakeskuksissakin toki on. Kannattaa ottaa selvää ohjaajan taustasta, se näkyy kyllä ohjauksen tasossa.

PANCHA KLESHA-RETRIITTI

Vietin myös pari viikkoa sitten upean viikonlopun Villa Mandalan joogaretriitissä Mia Jokinivan ohjauksessa ja siis VAU! olin ensimmäisen päivän jälkeen niin kipeä lihaksistani, ettei tottakaan. Mikä taito, mikä osaaminen, hänellä onkaan. Olin myös täysin keskeneräinen hänen tunnilleen, mikä toisaalta hieman häiritsi oppimista. Opin sekä tekniikaa että tietoa. Rakastuin lajiin vain enemmän tuon viikonlopun jälkeen, ja janoni vain kasvoi. Jooga on opettanut minulle hyväksyntää ja armollisuutta itseäni ja muita kohtaan. Huomaan entisen negatiivisuuteni hälvenevän, ja pyrkiväni, tiedostamattani, lempeyteen. Se on oppimisprosessi myös itselleni, mutta en stressaa, en suorita. Olen matkalla itseeni, ja juuri hyvä tässä hetkessä.  Minun ei ole kiire minnekään.

kansikuva

Anna ja Liisa Larmo workshopissa

Jooga on tuonut mukanaan, nyt tätä kirjoittaessani ymmärrän, myös ravintopuolen muutoksia. Olen pitkään pyrkinyt syömisessäni erilaisiin juttuihin, mutta punaisen lihan katoaminen lähes absoluuttisesti ruokavaliostani, on yllättänyt. En tiedä missä vaiheessa se väheni, mutta yhtäkkiä huomasin, että se vain jäi pois. En tiedä kertoiko kehoni minulle tiedostamattani viestejä, joita alitajuntani osasi lukea vai miksi, mutta punainen liha ja lintu ovat vähentyneet radikaalisti. En kuitenkaan ole absoluutti tämänkään asian kanssa, koska liialliset rajoitteet ja kiellot ahdistavat minua. Jos ne jäävät kokonaan pois, ne jäävät. Sitten se on tarkoitettu niin. Joogassakin on ns. inhokkeja. Olen aina ollut etureisidominantti, ja siksi esimerkiksi kaikki soturit ovat minulle todella raskaita ja haastavia. Ne vaativat paljon työskentelyä ja työstämistä, myös henkisesti.

Tämän lisäksi pelkkä oleminen on minulle ollut myöskin aina haaste. On kuitenkin ilo ollut huomata, että alku- sekä loppurentoutukset, jotka tehdään populaarisilla tunneilla aina maaten, ovat hetkiä, joita oikein odotan. Nykykulttuurissa, missä silmät ja korvat joutuvat jatkuvasti välkkyvän median keskelle, on ihanaa sulkea silmät, kuunnella ohjaajan lempeää ääntä ja valitsemaansa taustamusiikkia, antaa ajatusten vain lipua ohi ja vain olla siinä. Joskus loppurentoutuksesta tulee niin autuaallisen ihana olo, että tekee mieli itkeä. Rakastan tunnetta, etten suorita. Olen, hengitän, teen, mutta en suorita.  Elämä on niin täynnä suorittamista ja paahtamista, että joogassa saan pysähtyä ja antaa kehon ja mielen viedä mennessään.

Joogassa en koskaan epäonnistu. Se on rikkinäiselle sielulle todellista terapiaa. Nykymaailma vaatii niin paljon. On ihanaa, kun jooga ei vaadi minulta mitään. Se vain antaa, joka päivä.

anna.jpg

Anna ja Mia Jokiniva Pancha Klesha-retriitin workshopissa. Kohtasimme harjoituksissa kuolemanpelko kleshan Abhinivesan ylösalaisissa asanoissa.

JOOGAN HARJOITTAMINEN ON TUONUT INNOSTUSTA OPPIA UUTTA

Joogassa on myös ne kauniit ja upeat ihmiset, jotka ovat asennoissa, joista miettii että miten tuommoseenkin voi päästä. Mutta, kuvamuokattujen bodilehtien jälkeen on ihana huomata huokaisevansa ”vau, miten upea”, entisen ”plääh, miksi mä en oo ton näkönen”- manauksen sijaan. Vaikka tässä käytän karskia puhetta, puhun nimenomaan itsestäni ja omista tunteistani. Jokaiselle meistä on oma laji, jossa kokee samoja autuaaksi tekeviä tunteita kuin minä joogasta. On monia, joille se laji on aivan joku muu. Ja se on ihanaa. Pääasia on, että meistä jokainen löytää itselleen oikean lajin; lajin, joka kouraisee niin syvältä sielusta, että sen vain tietää.

Jooga on luikerrellut myös valmennuksiini ikään kuin vaivihkaa ja asiakkaissani on uusia ”uskovaisia” lajille. Stressinhallinta, ja oman kehon hallinta, ovat parantuneet samoin kuin minullakin. Oman kehon tuntemus lisää kehopositiivisuuden kokemusta ja auttaa asiakasta, vaikka ruokailutapojen muutokset ja liikunnan lisääminen olisivat tuottaneet vaikeuksia. En ole joogan myötä unohtanut täysin painonnostoa ja muita kuntosalin hämärässä tehtäviä asioita. Niilläkin on paikkansa. Jooga näkyy kuitenkin salitreenissäkin. En suorita. Kuljen pitkälti fiilispohjalta, mikä ei tietenkään kunnon harjoittelussa nykyään ole in. Minä saan kuitenkin myös erilaisesta, tästä nykyisestä treenitavastani, paremman fiiliksen. En varmasti kulje progressiivisesti eteenpäin salimaailmassa tällä hetkellä, mutta minun ei tarvistekaan. Minulle itselleni riittää, että treenaan lihaskuntotreeniä pari kolme kertaa viikossa ja juuri siten, kuin sinä päivänä tuntuu. Enkä soimaa itseäni lähes koskaan.

anna4.jpg

Joogan harjoittaminen on myös tuonut mukaan innostusta oppia uutta. Lukea, tutkia ja tuoda käytäntöön. Hyllyni täyttyvät kirjoista ja julkaisuista, ranteeni kauniista koruista, vaatekaappini haaremihousuista ja entisen mustan sijasta värikkäämmillä trikoilla. Kotini kauniilla seinävaatteilla. Jooga, niin käsittämätöntä kuin se onkin, ei ole vain suoritus keholle. Se voi olla myös pelkästään sitä, mutta kun joogakärpänen puraisee, on ihana tutkia joogan filosofiaa syvältä. Se on päättymätön tie, polku, jolla kuljen.  Joogan ansiosta värit ovat kirkkaammat, rakkaus syvempää, sanat merkityksellisempiä ja koti enemmän koti. Musiikki resonoi väreillen. Kehoni on enemmän minun, mieleni enemmän tyyni. Ravinto maukkaampaa ja auringonpaiste lämpimämpi. Uskon vahvasti olevani parempi ihminen. Se ei tarkoita pyrkimystä paremmuuteen. Se tarkoittaa sitä, että olisin ehkä miellyttävämpi myös muille, kun olen sitä itselleni.

Hörhö, voisi joku sanoa. Ehkä. Mutta enemmän minä kuin koskaan aiemmin.

 

 

 

 

Pancha Klesha-retriitti

 UUSIEN KOKEMUSTEN ÄÄRELLÄ

Osallistuin toissa viikonloppuna Oulussa järjestettyyn Pancha Klesha-retriittiin. Retriitin ohjasi Villa Mandalan Mia Jokiniva, järjestäjänä toimi Pop Up Yoga Oulu ja paikkana Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Teknopalatsi. Innoissani oletin ennen retriittiä, että tulen varmaan jakamaan tasaisesti tunnelmia someen viikonloppuna mutta toisin kävi..yllätin itseni vetäytymällä hiljaisuuteen ja olen mutustellut vähän joogafilosofian maailmaa peilaten viikonlopun antia omaan elämääni. Retriitistä kotiuduttuani kirjoittelin muille retriittiin osallistuneille kuinka ajatukseni tuntui edelleen takkuavan aiheen parissa, en yksinkertaisesti saanut ajatuksistani muodostettua lauseita. Havainnoin kuitenkin ettei tämä ollut negatiivinen asia vaan osa minun omaa prosessiani. Mie maltoin antaa ajatuksille aikaa ja tilaa ja se tuntuu hyvältä. Joogan filosofisen maailman kautta on alkanut avautumaan aivan uudenlainen tila itselle sillä siellä on niin paljon uutta asiaa ja kauniita tarinoita. Tämä oli samaan aikaan virkistävä ja herättelevä sekä hieman hämmentäväkin kokonaisuus sillä uuden tiedon omaksuminen vie aikaa. Yksi tärkeimmistä viikonlopun aikana tehdyistä oman mielen havainnoista on, että joogan filosofiaan voi syventyä kerros kerrokselta, tutustua teemoihin ja napata sieltä työkaluja omiin harjoituksiin. Haluan muistuttaa itseäni siitä, että tietoa on valtavasti ja suurin osa tiedosta on itselleni uutta mutta minun ei tarvitse tuskastua tai turhautua kaiken tämän uuden oppimisen keskellä sillä jooga merkitsee minulle elämäntapaa..eli minulla on kyllä aikaa uusien asioiden omaksumiseen. Eikä kaikkea tosiaan tarvitse osata heti tai tietää ennakkoon (tässä taidan  nyt puhua omalle sisäiselle suorittajalleni, jonka teräviä kulmia olen koittanut pyöristää viime vuosien aikana).

patanjali ja kleshat.jpg

kuvitus muistarit.jpg

kuvitus muistarit2.jpg

Käsittelimme viikonlopun aikana kleshoja, joita kutsutaan myös mielen myrkyiksi ja harjoituksen esteiksi. Päällimmäiseksi mieleeni jäi, että kleshat ovat tarkoitettu tarkasteltaviksi ja pidän siitä ajattelusta, että ne ovat työkaluja mielen puhdistautumiseen ja vapautumiseen myrkyistä. Kleshat ovat osa yksilöä ja elämää: asanaharjoituksia, meditaatiota, hengitysharjoituksia ja arkea. Kleshojen kohtaaminen puhdistaa ja auttaa palaamaan tietynlaiseen tyhjyyteen mielen puhdistautumisen kanssa, tilaan jossa olen saanut etäisyyttä omiin kiputiloihini ja ajatuksiin, jotka estävät tai rajaavat minua kannustamisen sijaan.

KLESHAT

 Avidya (tietämättömyys)
 Asmita (itseys, egotietoisuus)
 Raga (takertuminen, haluaminen)
 Dvesa (torjuminen, inho)
 Abhinivesa (elämänjano, kuolemanpelko)

Teimme viikonlopun aikana harjoituksia, joissa saimme henkilökohtaisen mahdollisuuden tutustua lähemmin näihin mielen myrkkyihin ja osa harjoituksista olivat todella antoisia! Kleshat nappasivat minut matkaansa sinne omaan maailmaansa sillä aika nopeasti tunnistin kleshojen puheen itsessäni. Mietin siinä Miaa kuunnellessani kuinka hän nimesi selkeitä tuntemuksia ja ajatuksia joita mie itse elän ja hengitän omassa kehossani ja mielessäni juuri nyt. Siinä istuessani ja kuunnellessani tuntui kuin olisin tullut kotiin ja samaan aikaan kuulemani asiat herättelivät myös egoni ääntä haastamaan minua ja saivat kleshoihini liikettä. Kleshojen omaksuminen tuntui luonnolliselta sillä minusta tuntui kuin olisin saanut katsoa vastauskirjaan; muistatte varmaan ala-asteelta kuinka luokassa oli se yksi kirja, jossa oli vaikkapa matikan tehtävien oikeat vastaukset? Juuri siltä minusta tuntui.

Viikonloppu herätteli minussaa monenlaisia tuntemuksia ja kieltämättä yllätyin siitä kuinka voimakkaasti tämä aihe imaisi minut mukaani. Sain odottamattomia vastauksia kysymyksiin, joita en ollut vielä tietoisesti valmis esittämään ääneen itselleni mutta käydessämme läpi kleshojen esiintymistä ihan normiarjessa, mielessäni yhdistyi nopeasti syy ja seuraus. Se oli tasaisesti peiliin katsomista ja olen iloinen ollessani niin rohkea, että uskalsin sinne katsoa. Retriitissä vietettyihin päiviin mahtui monenlaisia tuntemuksia: ahaa-elämyksiä, oivalluksia ja myös epämukavuutta herättäviä ajatuksia: mieli sai kaikesta kuulemastaan impulssin ja oman mielen (tiedostamattomien) myrkkyihin havahtuminen sai kehossa aika voimakkaitakin reaktioita aikaan. Oltiinhan siellä isojen teemojen äärellä käsiteltäessä esimerkiksi Ragaa, joka merkitsee takertumista ja Abhinivesaa, joka tarkoittaa kuolemanpelkoa sekä elämänjanoa. Nämä kaksi edellä mainittua Kleshaa Raga ja Abhinivesa olivat omissa harjoituksissani voimakkaasti esillä ja siitä syystä olenkin tässä kirjoituksessa kertonut niistä eniten.

kuvitus 1.jpg

Workshopissa kohdattiin kuolemanpelkoa Abhinivesaa muun muassa ylösalaisissa asanoissa ja tasapainoharjoituksissa ja tämä osoitti kuinka kleshat todella kulkevat esimerkiksi asanaharjoituksissa mukana. Ihastuin aiheeseen sen vuoksi kun ymmärsin kuinka kokemani tunteet kertovat minulle enemmän jos vain maltan (ja uskallan) pysähtyä niiden äärelle. 

Teimme hengitysharjoituksia, joissa keskityimme kleshoista Ragaan, takertumiseen ja haluamiseen, ja sain erikoisen kokemuksen harjoituksen myötä. Keskityin uloshengityksen aikana päästämään irti siitä ajatuksesta, joka mielessäni piirtyi herättelemään minussa Ragaa ja minusta tuntui, että uloshengitykseni vaan jatkui ja jatkui. Uloshengitys tuntui loputtoman pitkältä ja se symbolisoi sillä hetkellä irtipäästämistä vaikean asian tiimoilla. Irtipäästämistä tilanteesta, jolla ei ole ollut minulle hyvää annettavaa. Irtipäästämistä tietynlaisesta takertumisesta tilanteeseen, joka ei muutu mutta jonka muutosta olen halunnut kovasti. Liikutuin tästä kokemuksesta ja taisinpa tirauttaa hiljaa mielessäni kyyneleenkin, niin hyvältä se tuntui..myös siinä kaikessa kamaluudessaan sillä juuri tällä kyseisellä asialla on ollut minun elämässäni todella suuri merkitys.

seinällä.jpg

seinällä2

Meillä oli mieletön porukka ja tunnelma oli sellainen hyväksyvä ja levollinen. Minusta oli ihanaa kuunnella muiden tulkintoja Kleshoista ja ajatuksia, jota teema meissä kaikissa herätteli. Sain retriitistä uusia kavereita ja juttu on jatkunut vielä retriitin jälkeekin. Tämä on yksi joogan parhaita puolia kun se yhdistää ihmisiä eri puolilta Suomea ja maailmaa. Meillä jokaisella on omat Kleshat ja kuinka hienoa onkaan kun niitä omia mielen myrkkyjä tunnistaa ja osaa nimetä. Viikonloppu antoi käytännön työkaluja oman mielen harjoituksiin ja olen kiitollinen kun sain jakaa harjoituksia niin lämminhenkisessä ja suvaitsevassa ilmapiirissä. Retriitti on herättänyt osallistujissa monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia ja olen iloinen kun kanssajoogini Liisa halusi myös jakaa omia ajatuksiaan Pancha Klesha-retriitistä.

Liisa:

Rakastan joogaa erityisesti siksi, että jooga kattaa koko elämänkaaren. Mian Klesha workshop oli tästä hyvä esimerkki; WS oli upeaa, valoisaa, hengästyttävää ja avartavaa mielen ja kehon iloista vuoristorataa. Hämmästyttävää miten ajankohtaisia Patanjalin kirjoitukset edelleen ovat. Jokaisesta Kleshasta löysin omat kipupisteeni, mutta kun asiat tunnistaa, niitä voi muuttaa.

kansikuva.jpg

Anna ja Liisa 

Itselleni tärkeimmät oivallukset Kleshoista olivat;

• Tietämättömyyden tuoma tuska, tuska siitä, että emme ymmärrä, todellista minäämme, ja emme tiedä miten voimme saada sielumme loistamaan. Hyvin helposti päivittäiset kiireet ajavat meidät kauemmaksi omasta itsestämme. Meditaatioharjoitusten jälkeen olikin upeaa huomata, miten se jokin siellä syvällä sisällä olisi alkanut taas loistaa kirkkaammin.
• Kuolema. Oli huikean vapauttavaa yhdistää kuolemanpelko osaksi joogaharjoitusta. Herättävää, miten paljon juuri kuolemanpelko rajoittaa itseään henkisesti. Miten upeaa voikaan olla, kun ei tee asioita pelon vaan rakkauden kautta.

Take away itselleni oli: Toteuta siis mitä sielusi janoaa ja saa sen loistamaan, nautitaan elämästä, Klesha työkalut ja joogan 8 haaraa lähellä sydäntä ja osana päivittäistä harjoitusta. Näiden lisäksi, pakarat kuntoon!

Näissä ajatuksissa käynnistyi uusi syksyinen viikko ja tänään mie pääsen sukeltamaan joogan maailmaan YogaFunc-tunnin merkeissä. Millaisia ajatuksia Kleshat sinussa herättivät? Tiedän, että tulen käsittelemään Kleshojen parissa työskentelyä lisää sillä tämä herättää niin paljon liikettä mielessä. Myös seuraava blogijuttu käsittelee mm. joogaa, kleshoja kun saan oululaisen Annan kertomaan vierailijanurkkauksessa oman tarinansa.

Pää pyörällä – joogapyörä osana treeniä ja joogaa

Kerroin jokin aika sitten aloittamastani yhteistyöstä Lumi Yoga Wheelin kanssa, pääset lukemaan edellisen tästä Yhteistyössä Lumi Yoga Wheel-kirjoituksen. Tänään näytän muutamia omia lemppariliikkeitäni.

Joogapyörä on oiva treenikaveri kaikessa monipuolisuudessaan. Kehonpainolla tehtävät ylä-ja keskikropan treenit kehittävät myös tasapainoa pyörän päällä ja tuo oman kivan epästabiilin lisänsä tekemiseen. Kehonpainolla tehtävien voima-ja kestävyysharjoitusten lisäksi voit hoitaa kehoasi pyörän avulla. Restoratiiviset rullailut ovat oma suosikkini sillä saan kivan tuntuman kehon takaosaan hieromalla selkää pyörän liikkeen matkassa. Taaksetaivutukset ja rintarangan avaukset ovat avautuneet minulle aivan uudella tavalla joogapyörän myötä, kehon liikkuvuus lisää hyvänolon tunnetta kokonaisuudessaan ja miltei krooniset alaselän kipuilut ovat jääneet pois.

taaksetaivutus polvet koukussa bolsteri.jpg

taaksetaivutus polvet koukussa.JPG

taaksetaivutus polvet koukussa kädet maassa.jpg

Voit kokeilla sekä selkä pyörää vasten että vatsallaan pyörän päällä oloa, voit pitää jalat koukussa jolloin jalkapohjat tukevat pyörän päällä olemista painautuessaan mattoa vasten tai suoristaa polvet, jolloin saat erilaisen tuntuman rullailuun ja pääset haastamaan tasapainoa eri tavalla. Saat lisähaastetta tasapainoon nostamalla toisen jalan ilmaan tai ojentamalla molemmat jalkaterät ylospäin siten, että ainoastaan varpaat koskettavat mattoa.  Kädet voivat liikkua vapaasti mukana tai ne voi pitää tuettuna mattoa vasten. Voit myös laittaa niskan alle tarvittaessa pehmustetta ja koroketta.

wheel variaatio.JPG

ojennus oranssi.JPG

ojennus oranssi2.JPG

Mie olen ottanut aikoinaan pyörän mukaan liikkeeseen ja tutkaillut tuleeko vastaan hyvältä tuntuvia liikkeitä ja esimerkiksi joogatessa kokeilen miltä tuntuu yhdistää asana pyörän liikkeeseen tai haastaa tasapainoa pysähtymällä johonkin tiettyyn asentoon. Nykyisin pyörän kanssa tehtävät toiminnalliset treenit sujuu kivasti kun on Lumi Yoga Wheelin oma ohjelma käytössä.

Suosittelen olemaan pyörän kanssa avoimin mielin ja tutustelemaan kaikessa rauhassa pyörään. Itse tykkään käyttää joogastakin tuttuja apuvälineitä kuten blokkeja joogapyörän kanssa. Tukemalla pyörän blokeilla tai jollain muulla mikä ajaa saman asian, pääsee kivasti alkuun ja kokeilemaan miltä pyörän kanssa liikkuminen tuntuu. Jos tasapainoilu on luonnostaan se sun juttu niin sitten voit siirtyä suoraan edistyneempiin liikkeisiin ja minun mielestäni vain mielikuvitus on rajana pyörän käytössä. Esimerkiksi itse kokeilin kesällä joogapyörää järvessä. Matala rantavesi teki liikkumisesta paljon raskaampaa ja tämä kokeilu herätteli kiinnostusta uusiin kokeiluihin..mutta niitä Saimaan norppa–tyyppisiä harjoituksia en kuvannut, heheh.

silta jalkaterat ylhaalla 2.JPG

silta yks jalka.JPG

Lumi Yoga Wheel on ottanut valikoimiinsa joogasukat, jotka saan testattavaksi ja kerron teille lisää tästä piakkoin. Olen omissa harjoituksissani käyttänyt pariin otteeseen Toesoxin sukkia, jotka ovat walltrainingista itselleni tutut ja sukkien kanssa tuntuu hyvältä hakea pitoa joogapyörän päällä seistessä.

Nyt sullekkin tarjoutuu upea tilaisuus tilata oma joogapyörä sekä treeniohjelma, joka auttaa sinut alkuun pyörän kanssa. Koodilla Marru20 saat @lumiyogawheel joogapyörä+ohjelmapaketin hinnasta -20%. Tällä hetkellä on myynnissä Lumi Yoga Wheel + ohjelmapaketti sekä pelkkä ohjelmapaketti (ohjelmapaketti sis. perusohjelman: selkä&hartiat sekä keskivartalo.)

Lumi Yoga Wheel

TIMANGI FIILIS

Tämä viikko on ollut melkoisen mielenkiintoinen sillä olen elänyt täällä mökillä omassa kuplassani. Alkuviikosta omien ajatusten kirjoittaminen tuntui mahdottomuudelta, joten annoin ajatusten olla joogaretriitin jäljiltä. Minulla oli tosiaan sellainen ennakko-oletus, että tulen jakamaan viikonlopulta tasaiseen kuulumisia mutta retriitin tunnelma harjoituksineen imaisi minut sisäänsä, joten menin siinä fiiliksen mukana. En ole vielä kirjoittanut aiheesta tännekkään ja on tuntunutkin hyvältä pitää fiiliksiä hetki ihan vain itsellään ennenkuin päästää muita sinne mielen syövereihin. Retriitti yllätti sillä kuinka henkilökohtainen kokemus se olikaan kokonaisuudessaan. Tähän väliin mainitsen, että saan tulevaan Pop Up Yoga Oulun järjestämään Pancha Klesha-retriittiä käsittelevään kirjoitukseen mukaan pari kanssajoogia jakamaan omia fiiliksiään. Kuinka siistiä! Tapasin viikonlopun aikana upeita naisia, joiden kanssa kemiat tuntuivat kohtaavan ihanalla tavalla ja retriitissä kohtasin myös vanhan koulukaverin kotikaupungistani, jonka kanssa olemme olleet samalla ala-asteella. Minulle tuli hyvä mieli kun näiden ihmisten kanssa oli niin lämmin ja kotoisa tunnelma ja näiden vuosien jälkeen juurikin jooga on jälleen se yhdistävä tekijä joka tuo ihmisiä minun elämääni.

Vielä tänäkin aamuna minusta tuntui siltä, että minun pitää hetkisen aikaa vielä mutustella kaikkea mitä mielessä liikkuu ennenkuin saan mitään järkevää kirjoitettua. Viesteilin jälleen kaverin kanssa ja sain jotenkin viesteilystä apua tähän tilanteeseen sillä löysinkin itseni tämän kirjoituksen parista. Jonkinlainen tulppa taisi avautua tuolla mielen perukoilla sillä nyt tähän kirjoitukseen syntyy tekstiä vaivatta. Aika mieletön fiilis kun huomaa kirjoittaneensa sellaisessa ”mielen tilassa”, että kirjoitettuaan saa lukea itse uudelleen mitä on kirjoittanut. Ihanaa intoa!

mermaid2

Minun tyyliini mukaisesti tähän loppuun syntyi tämmönen hieman diippi lopetus. Kiitos teille kaikille kivoista viesteistä, joita olen viimeisen parin viikon aikana saanut joogapyörään ja joogaan liittyen. Tuntuu tosi kivalta jutella teidän kanssa ja jakaa kokemuksia elämästä kokonaisuudessaan. Mulla on ollut sydämessä kevyt fiilis sen vuoksi kun on tuntunut voimakkaasti siltä, ettei elämässäni ole ollut turbulenssia aiheuttavia ihmisiä. Ja olen onnistunut itsekkin välttämään turbulenssin synnyttämistä elämääni.. mie olen syyllistynyt  usein siihen. Nämä viimeisimmät hetket elämässä ovat olleet riittävän pitkä aika osoittamaan minulle sen kuinka suuri vaikutus ihmisillä elämässäni onkaan. Kevätsiivous (joka jatkui kesään) on tehnyt hieman tehtäväänsä.

Mulla on nyt tosi hyvä fiilis tästä tulevasta syksystä ja huudan sen ääneen silläkin uhalla, että saan korvilleni ja elämä yllättää vähemmän positiivisesti kuten parilla edellisellä syksyllä on ollut tapana. Mie olen jo tarttunut itse tätä tulevaa syksyä korvista kiinni ja tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä nauraa, iloita, itkeä, purkaa kiputiloja ja kasvaa. Jopa kipuilu on tuntunut hyvältä jollain tapaa. Kyllä vain. Tässä hymähtelin itsekseni kun olen saanut paljon kuulla tästä omasta positiivisuudestani kommenttia, (toiset jakaa nää fiilikset mun kanssa ja toisia minun positiivisuus ärsyttää) että tässäpä mie taisin taas jotain #yksisarvistaikaa tai #keijjupölyä löytää käsiini kun olen löytänyt itsestäni sellaisen puolen, jossa henkinen kipuilu muuntuu joksikin kauniimmaksi asiaksi. Tästä pidän itsessäni ja elämässä.

 Juuri nyt näiden ajatusten on päästävä ulos sillä asioiden käsittely ja irtipäästäminen vapauttaa tilaa jollekki uudelle. Tila voi täyttyä omalla kasvulla tai se tila voi myös jäädä tyhjiöksi, jonka ei tarvitse täyttyä millään erityisellä..on tämä jooga mieletön laji ja elämäntapa itselle sillä juurikin jooga minussa on opettanut minua kohti sellaista tilaa, jossa voin vain olla ja hengittää. Ja hikoilla uuden joogapyörän kanssa!

 

 

 

Yhteistyössä Lumi Yoga Wheel

JOOGAPYÖRÄN LUMOISSA

Olen todella iloinen ja innoissani Lumi Yoga Wheel:in kanssa alkaneesta yhteistyöstä. Tutustuin toissakesänä joogapyörään ja olen tehnyt vaihtelevasti sillä harjoituksia. Viimeisen puolenvuoden aikana se on ollut erityisen paljon mukana joogaharjoituksissani ja olen saanut lisää varmuutta sekä rohkeutta sen kanssa liikkumiseen. Kehon liikkuvuuden lisääntyminen ja esimerksi tasapainon kehittyminen ovat mainioita motivaation kasvattajia ja kannustavat minua eteenpäin.  Aluksi olin epävarma joogapyörän kanssa sen uutuuden ja outouden vuoksi mutta sittemmin meistä on tullut oikein toimiva kaksikko ja minusta tuntuu hyvältä koska olen löytänyt sen oman juttuni joogapyörästä.

core1.jpg

core2

MIKÄ IHMEEN JOOGAPYÖRÄ?

Lumi Yoga Wheel, LYW, on ensimmäinen Pohjoismaiden joogapyörä ja monipuoliseen, kokonaisvaltaiseen kehonhuoltoon suunniteltu väline. Lumi Toga Wheelin takaa löytyy kolme energistä naista: Hanna ohjaa pääasiassa Suomessa mm. joogapyöräohjaajakoulutuksia sekä erilaisia workshoppeja yhdessä Emmin kanssa mutta häneen voi törmätä myös Costa del Solilla järjestettävissä workshopeissa. Josefina ohjaa tunteja sekä koulutuksia pääasiassa Fuengirolan ja Malagan alueella.

On erityisen hienoa olla mukana jakamassa joogapyörän tarjoilemia mahdollisuuksia liikkeen ja treenin muodossa sillä omakohtainen kokemukseni on, että joogapyörän avulla voidaan kehittää muun muassa liikkuvuutta, keskivartalon voimaa sekä tasapainoa. Lumi Yoga Wheelille on koottu omat treeniohjelmat, joissa havainnollistetaan liikkeet kuvien ja sanallisten ohjeiden muodossa, joten sinun ei tarvitse pähkäillä yksin mitä tehdä ja miten.

LYW:n ja apuvälineiden kanssa liikkeitä voi muokata omaa tasoa vastaaviksi liikesarjoiksi ja esimerkiksi mie suosin joogablokkien hyödyntämistä omissa harjoituksissani sillä tasapainoni ei ole vielä niin kehittynyt, että pystyisin haastaviin liikkeisiin pelkästään joogapyörän turvin. Useat liikkeet ovat jääneet puolitiehen juuri sen haastavuuden vuoksi joten yksi päivä siinä pähkäillessäni kuinka ihmeessä pystyn treenaamaan liikkeitä, joihin en edes pääse (itkunauruhymiö), laitoin blokit pyörän molemmin puolin ja sain näin pyörän tuettua paikoilleen. Tällä tavoin modifioituna pystyn opettelemaan liikkeitä sekä vartalonhallintaa ja harjoituksessa säilyy silti haasteellisuus.

tabletop.jpg

tabletop3.jpg

Keskivartalon ja yläkropan herättelyä ja erityisen paljon haastetta tähän liikkeeseen tuo joogapyörän epävakaus. 

KENELLE?

Mie suosittelen lämpimästi kokeilemaan joogapyörää ja tutustumaan erilaisiin pyörällä tehtäviin liikkeisiin. Edellytyksenä ei ole esimerkiksi joogatausta eikä sinun tarvitse olla notkea sillä kuten kerroinkin, liikevariaatioita löytyy eri tasoisille ja tehdessähän voima sekä liikkuvuus kehittyy. Mie olen jakanut Instagramissa erilaisia videoita harjoituksistani ja pyrkinyt tuomaan esille joogapyörän käytön monipuolisia mahdollisuuksia. Viime viikkoina taaksetaivutukset ja rintarangalle tilan tunteen antaminen ovat tuntuneet erityisen hyvältä ja olenkin hurahtanut niihin löytäessäni uudenlaisia liikevariaatioita. Päivitykseni ovatkin keskittyneet hyvin pitkälti taaksetaivutuksiin ja rintarankaa avaaviin asentoihin ja liikesarjoihin mutta koitan monipuolistaa treeniäni ja haastan itseäni Lumi Yoga Wheelin treeniohjelmiin.

eteentaivutus.jpg

Liikkeet tehdään aina omaa kehoa kuunnellen ja joogapyörä antaakin suoraa palautetta liikkeistä. Voit tehdä joogapyörän kanssa dynaamisen ja toiminnallisen treenin tai vaikkapa restoratiivisen eli palauttavan ja kehoahuoltavan harjoituksen.

taaksetaivutus.jpg

Joogapyörän suosio kasvaa ja Suomessakin pääsee jo jopa ohjatuille joogapyörätunneille. Taitaapa tässä allekirjoittaneenkin haaveissa olla tulevaisuudessa omien joogapyörätuntien ohjaaminen, niin mukavaa tämä on!

taaksetaivutus2.jpg

 

Lisää tietoa Lumi Yoga Wheelin tunneista, workshopeista ja joogapyöräohjaajakoulutuksesta löydät täältä.

 

Kreetan kynästä: Oma polkuni joogan syvimpään olemukseen

HELTEINEN HEINÄKUU

Terveisiä Kainuun kauniista maisemista! Suomen maa näytti parastaan kun kävimme lomareissulla etelässä mutta helteet ajoivat meidät takaisin mökille ja järven rannalle. Olen tutustunut somen kautta kuluneena keväänä ja kuluvana kesänä uusiin ihmisiin ja erityisesti jooga on ollut sellainen yhdistävä tekijä. Minusta on todella mukavaa vaihtaa ajatuksia, jakaa kokemuksia, onnistumisia ja ylipäätään olla tekemissä samanhenkisten ihmisten kanssa. Enkä tarkoita, että muiden ihmisten pitäisi jakaa tismalleen sama arvomaailma tai käyttäytyä samalla tavalla kuin mie. Viime aikoina olen viettänyt aikaani ja pitänyt yhteyttä pääasiassa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on kotoisa fiilis ja hyvä olla ja huomaan kuinka suuri vaikutus tällä on elämään. Se, että olen ymmärtänyt ettei minun tarvitse olla kaikkien hyväksymä tai tykätty, on vapauttanut itsessäni jotain hyvää. En tarkoita sitä, että tietoisesti etsisin erilaisia ihmisiä, joita voisin sitten kartella tai että olisin kohdannut viime aikoina paljon vastustusta, dissausta tms. mutta asian tiedostaminen on tehnyt hyvää erityisesti sen jälkeen kun olen alkanut kokea uudenlaista mielenrauhaa.

Olen saanut todella kiinni siitä tunteesta, että omat jalkani seisovat vakaasti maata vasten ja mie pysyn pystyssä. Ulkopuolelta kantautuva maailman hälinä ei saavuta minua entiseen tapaan vaan tunnen olevani vahvemmin maadoittunut. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mulla on tasaisempi olo kaikinpuolin. Iloinen, onnellinen, tasapainoinen ja samaan aikaan hullutteva ~ uskallan tehdä rohkeita päätöksiä ja olo on luottavaisempi.  Olen löytänyt sellaisten ihmisten luo, joille en ole liikaa tai liian vähän. Sellaisten ihanien ihmisten luo, jotka ns. jaksavat kuunnella minua kun olen puheliaalla päällä ja jotka viihtyvät seurassani silloin kun olen hiljainen tai silloin kun sinkoilen pitkin paikkoja ja jutuistani ei tuppaa edes saamaan selvää. Näiden vanhojen ja uusien ihmissuhteiden myötä elämässäni on nykyisin ihanan rohkeaa naisenergiaa, joka kannattelee minua.

InShot_20180719_141231443.jpg

KREETAN KYNÄSTÄ

Tänään Kreeta Ranki kertoo omaa tarinaansa blogin vierasnurkkauksessa. Mie olen jo jonkin aikaa seurannut Kreetan elämää Instagramin puolella ja olen super iloinen kun sain tämän kauniin persoonan jakamaan ajatuksiaan joogasta, äitiysjoogasta ja joogan filosofiasta.

ENSIASKELEET JOOGAN PARISSA

Ensikosketukseni joogaan sain 13-vuotiaana. Löysin silloin kirjahyllystä Kareen Zebroffin kirjan Jokamiehen joogaa. Voimistelusta innostuneena kuvat asanoista kiehtoivat. Sen lisäksi vaikutuksen teki asanoiden vaikutuksista lukeminen. Tein kirjan ohjeilla asanoita aina silloin tällöin. Joogakursseja siihen aikaan oli aika vähän tarjolla, ainakaan sellaisia, minne teini-ikäinen olisi luontevasti suunnannut.

jokamiehen joogaa.jpg

Aloitettuani opiskelun Turun yliopistossa pääsin lopulta ensimmäiselle ohjatulle joogakurssille, josta mieleen jäi joogatuntien jälkeinen seesteinen olo. Kymmenen kerran kurssilla tehtiin sivanandajoogaa. Kurssilla tehtiin aina sama sarja, jolloin asanat tulivat tutummiksi. Tunneilla oli asanoiden lisäksi pranayamaa, meditaatiota, rentoutumista ja harjoituksia esimerkiksi silmille. Olen kiitollinen siitä, että juuri tämä kurssi oli ensikosketukseni ohjattuun joogaan. Kurssi tarjosi monipuolisen kuvan siitä mitä kaikkea jooga voikaan pitää sisällään.

Sivanandan jälkeen yliopistoliikunnan järjestämät verkkaiset hathajoogakurssit tuntuivat tylsiltä. Eräänä päivänä ystäväni pyysi minut astangajoogan alkeiskurssille. Astangassa pääsi taas tekemään kunnolla! Luotin siihen, että kun teen riittävän uutterasti harjoitusta, pääsen jossain vaiheessa nauttimaan harjoituksen hedelmistä. Mutta mieleni oli levoton ja viikonloput kuluivat kaupungin yössä villiä opiskelijaelämää viettäen. Parin vuoden jälkeen into joogaan lopahti ja vaihdoin harjoitukseni kamppailulajeihin, joista karate ja sitä tasapainottava taiji olivat pääasiallinen harjoitukseni siihen saakka että aloin odottaa lasta.

apk.jpg

ÄITIYSJOOGASTA UUTTA NÄKÖKULMAA

Raskausaikana olin aika huonossa kunnossa fyysisesti. Voimat eivät riittäneet kävelylenkkejä raskaampaan liikuntaan. Kävin joogayhdistyksen äitiysjoogassa. Olin tottunut voimakkaaseen harjoitukseen, joten siellä ei mielestäni tehty juuri mitään. Silti en pystynyt tekemään puoliakaan. Selinmakuulla en pystynyt olemaan koska ylös kipuaminen sieltä oli useiden minuuttien kivulias projekti, eivätkä ranteeni kestäneet konttausasennossa olemista.

Toista lasta odottaessani äitiysjooga tuntui jo erilaiselta. Kun kotona oli kolmatta vuotta huonosti nukkuva taapero, viikoittainen joogahetki oli tervetullut tauko arkeen, vaikken siellä sen enempää pystynyt tekemään kuin ensimmäisen lapsen kohdalla. Joogan merkitys omista lähtökohdista tehtävänä tasapainottavana harjoituksena alkoi korostua. Nukahdin savasanaan varmaankin joka kerta ja palasin tunnilta kotiin virkistyneenä. Jatkoin toisen lapseni syntymän jälkeen joogatunneilla käymistä. Äitiysjoogassa saavutettu ymmärrys joogasta kehoa huoltavana harjoituksena kantoi edelleen. Kun aloin kaivata voimakkaampaa harjoitusta, löysin Aurajoogan lämpöjoogatunnit. Aurajoogassa alkoi sopivasti myös joogaopettajakoulutus, johon osallistuin, koska halusin oppia ymmärtämään joogaa syvemmin.

taivutus.jpg

KOHTI TERAPEUTTISTA LÄHESTYMISTAPAA

Vuoden 2014 alusta lähtien olen ohjannut joogatunteja viikoittain. Opetusurani alussa oma harjoitukseni meinasi taas lähteä suorittavaan suuntaan. Siihen tuli mullistava muutos, kun osallistuin J. Brownin vinyasatunnille. Olin odottanut, että tunti olisi voimakasta vinyasaa jossa pääsisin näyttämään, mitä osaan, mutta sen sijaan tunnin painopiste olikin omien tuntemusten kuulostelussa. Tunti näytti minulle selkeästi taipumukseni puskea reippaasti yli sen rajan, jossa asiat vielä tuntuvat hyviltä. Seuraavana keväänä osallistuin J. Brownin terapeuttisen joogan opettajakoulutukseen. Tämän lisäksi olen jatkokouluttautunut yinjoogan ohjaajaksi Clare Gates-Sjöblomin luotsaamassa Chi Therapeutics -koulutuksessa.

Terapeuttinen lähestymistapa tuntuu edelleen läheiseltä. Minua kiinnostaa joogan mukauttaminen eri tilanteisiin. Jooga on helppoa silloin kun keho toimii täydellisesti – kuten itselläni joogaurani alkumetreillä – mutta läheskään aina näin ei ole. Saadakseni lisää työkaluja tähän tarkoitukseen, aloitin vuonna 2017 joogaterapiaopinnot Svastha Yoga & Ayurveda -ohjelmassa.

yin.jpg

JOOGAFILOSOFIA

Tällä hetkellä opetan joogaa päätoimisesti. Tätä ennen toimin filosofian tutkijana Turun yliopistossa. Taustani johdosta olen erityisen kiinnostunut joogan filosofiasta. Filosofiaa opiskellessani minua häiritsi toisinaan se, että työskentelen tärkeimpien kysymysten parissa mitä voi olla (kuten vaikkapa ”Mitä on tietoisuus?” ”Mitä voimme tietää ajattelevan substanssin luonteesta?” ”Mihin moraali perustuu?”), mutta elämässä selviää varsin hyvin suomatta koskaan ajatusta näille kysymyksille. Joogafilosofiassa tämä kuilu ylittyy.

Siinä missä länsimainen filosofia voi pahimmillaan olla pelkkää käsitteiden pyörittelyä ilman mitään vaikutusta siihen, millaisia valintoja teemme elämässä, joogafilosofiaa ei ole mielekästä pohtia peilaamatta sitä omaan elämäänsä. Joogafilosofia tarjoaa työkaluja, joiden avulla voi konkreettisesti vähentää kärsimystä elämässään. Tämä edellyttää rehellistä itsereflektiota, valmiutta kyseenalaistaa omia käsityksiään ja luopua itsekkäistä tarkoitusperistä. Tämä matka ei ole kivuton, siinä joutuu tämän tästä vastakkain oman pimeän puolensa kanssa, mutta se kannattaa. Se on tehnyt minulle esimerkiksi niinkin kipeän asian kuin avioeron helpommaksi kestää.

opetus.jpg

Meditaation ohella joogatekstien opiskelu muodostaa oman harjoitukseni ytimen. Saan laadukasta ohjausta joogafilosofian opintoihini Slow Yoga -koulutuksesta, jossa Janne Kontala vastaa filosofian opetuksesta. Joogateksteistä minua puhuttelee eniten bhaktijoogan ydinteksteihin kuuluva Bhagavad-Gita, jossa joogan käsite laajenee palvelemaan valintoja kiperissä tilanteissa. Opetan joogafilosofiaa myös itse työpajoissa ja Roots to Rise -joogaopettajakoulutuksessa.

Onko sinulla jokin lemppari joogakirja tai seuraatko esimerkiksi jotain blogia, jossa avataan esimerkiksi joogan filosofiaa tarkemmin?

Aurinkoista viikonloppua ☀️

Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli

TIISTAIN MOTIVAATIOPÖHINÄ

Tänään on ollut rauhallinen tiistaiaamu, koirat tuhisevat mökin eri huoneissa ja itselläkään ei ollut mikään kiire nousta. Heräämisen jälkeen kevyet, hitaat venyttelyt sängyssä kun keho tuntuu yön jälkeen hieman kankealta ja pysähtyneeltä ja sängystä ylösnousemisen jälkeen kiireetön siirtyminen kahvinkeittimelle. Tässä vaiheessa energian liike alkaa pikkuhiljaa heräilemään ja tuntuu lämpimämmältä ja pehmeämmältä. Nämä tuntemukset lämmittävät mieltä, sillä pikakelaus muistoissa taaksepäin vain muutaman vuoden päähän muistuttaa kiputilojen kanssa elämisestä. Alaselän liikkuvuus oli todella rajoittunutta ja voimakkaat kiputilat sekä lihasjumit piinasivat arjessa. Sain aamuisin kammeta itseni sängystä ylös ja sain taistella sukat sekä kengät jalkaan. Näistä ajoista on kuljettu pitkä matka kohti kehonkunnioitusta ja kehontuntemusten kuuntelua.

Kehon herättely varovaisin, pienin liikkein on ihana tapa houkutella tätä kehomielen pakettia tähän päivään. Mie olen aamuihmisiä, herään usein aikaisin ilman kellon herätystä, se on opittu tapa ja osa aamurutiinejani. Mie keitän kahvit hiljaisessa talossa, saan seurailla täällä mökillä kun luonto ja eläimet heräilevät päivään ja tämä on se hetki jolloin mie itse lataudun.

InShot_20180528_081018525

YOGOBE

Mie aloitin viime keväänä säännöllisten ohjattujen meditaatioharjoitusten tekemisen Yogoben sivuston kautta ja tämän myötä myös joogasta ja meditoimisesta on tullut miltei päivittäistä. Yhden asian säännöllistäminen elämässä auttaa siinä, että saa sen tyytyväisyyden tunteen itselle kun huomaa sitoutuneensa asiaan. Säännöllinen harjoittelu ja joogaaminen kehittää ja kehitys motivoi jatkamaan. Uusien asioiden oppiminen vetää mukanaan syvemmälle oppimisprosessiin ja säännöllisyys tukee tätä oppimisprosessin etenemistä. Säännöllisestä tekemisestä tulee hyvä olo kun keho tottuu siihen, että saa huomiota ja lihasjumit sekäs mahdolliset henkiset kipuilut saavat osansa huomiosta endorfiinien matkatessa pitkin kehoa ja hengityksen rytmittäessä kokonaisuutta.

Mieli ja keho eivät kuitenkaan vaadi paljoa herättelyyn tai virkistäytymiseen. Jos mieltä kiristää tai olo on tunkkainen ja vetämätön niin yleensä siihen on saatavissa apua liikkumisesta tai vaikkapa hengitysharjoituksista. Jo vartti sen tekemisen parissa saada aikaan jo uuden heräämisen päivään, hidastaa niitä jyllääviä ”to do”-listan herättämiä kierroksia tai lieventää ärsytystä. Olen itse huomannut aiemmin (vuosia sitten) alitajuisesti vähätelleeni esimerkiksi viidentoista minuutin mittaisia kotitreenejä. Itseasiassa se on ollut egon luoma tekosyy välttelylle koska minua on laiskottanut eikä ole huvittanut patistaa itseäni liikkeelle vaan kotona on alkanut esimerkiksi siivoaminen ja ikuisuusprojektien aloittaminen tai lopppuunsaattaminen yhtäkkiä kiinnostamaan enemmän. Kuulostaako tutulta?

Omalla kohdallani pätee todella usein se, että mitä väsyneemmäksi ja vetelämmäksi itseni tunnen, sitä suuremmalla syyllä minun pitäisi käppäillä joogamatolleni tai lähteä lenkkipolulle. Toki lepopäiviäkin tarvitaan ja onkin syytä opetella tunnistamaan myös sellainen väsymys, johon auttaa eniten uni ja lepo. Lepopäivinä tykkään tehdä restoratiivisia joogaharjoituksia sillä on ihanaa kun saa päästää irti jännistystiloista ja liikkeet lämmittävät kehon saaden miellyttävän pehmeän olon tunteen leviämään kehon joka kolkkaan ja tai käyn rauhallisella kävelyllä nauttien luonnon pienistä suurosta ihmeistä.

Keho ja mieli rentoutuvat parhaimmillaan käsi kädessä. Tunnen usein eroja mielen rentoutumisen ja kehon rentoutumisen välillä ja ajoittain esimerkiksi sopivan loppurentoutusasanan löytymiseen menee enemmän aikaa ja hengityksellä kestää pidempään rauhoittua jonka myötä mielen liike jatkaa värähtelyään. Kehomieli ei toimi robotin lailla automaattisesti vaan reagoi erilaisiin aistiärsykkeisiin, joiden ympäröimänä me elämme arkipäiväistä elämää.

Screenshot_20180528-082853__01

SÄÄNNÖLLISYYS TEKEMISEN TUKENA

Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli. Itselläni se tarkoittaa tänään joogaharjoitusta ja kävelylenkkiä mutta sellaisina päivinä jolloin on tiivimmät aikataulu, pyrin ottamaan 15-20 minuuttia omaa aikaa. Ota edes se lyhytkin hetki itsellesi ja tee jotain sellaista mikä saa sinut hymyilemään ja mistä sinulle tulee olo hyvä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Älä jää pyörimään niiden ajatusten ympärille, jotka ruokkivat omia tekosyitäsi tai vertaa tekemistäsi muiden tekemisiin. Ajatukset kuten ”helppoahan se on tuon treenata kun sillä on…”, ”hyvähän se on hänen sanoa ja hehkuttaa, koska hänellä ei ole..” ”mie aloitan huomenna…” nostavat lopulta kiukun ja turhautumisen verhoa päällimmäiseksi tunnetilaksi ja nämä kuormittavat vain entisestään kurjaa oloa kun alla painaa jo valmiiksi pettymys itseensä koska ”en taaskaan…”

Muihin vertaaminen ja tekosyiden varjoon piiloutuminen ei kehitä vaan tekosyiden varjoon piiloutuminen väsyttää ja turhauttaa. Pikkuhiljaa menettää uskon itseensä koska ”aina…” ”eikä koskaan…” asenne ahmaisee mielen otteeseensa ja jo tutuksi piirtynyt pyörä jatkaa pyörimistään. 

InShot_20180527_094447569

Mikäli aloittamisvaikeus vaivaa niin me voidaan kokeilla saada kiinni ajatuksesta, että ei se määrä vaan se laatu, ei se tekemisen kesto vaan se, että ylipäätään teit jotain, edes jotain pientä oman hyvinvointisi eteen.

Aluksi kynnys tekemisen äärelle on ylitettävä, sen muurin yli on kiikuttava ja on keskityttävä päämäärätietoisesti asiaan päivä kerrallaan. Teoriasta käytäntöön ja tuumasta toimeen. Mie kehoitan yleisesti ihmisiä lempeyteen itseään kohtaan mutta näissä tilanteissa me tarvitaan myös jämäkkyyttä, selkärankaa, päämäärätietoisuutta ja ennen kaikkea sitä omaa halua. Mikähän siinä on, että usein sitä tietää mikä on itselleen hyväksi niin teoriassa kuin käytännössä mutta jostain syystä itseään on vaikeaa saada liikkeelle ja juurikin aloittaminen tuntuu to-del-la hankalalta?

EPÄVARMUUKSIEN KOHTAAMISIA

Uusien rutiinien opetteleminen ja asioiden arvottaminen vie meitä pois mukavuusalueelta ja se saa meidät tuntemaan itsemme paikoittain epävarmoiksi. Itselläni on kokemusta siitä, että epävarmuus saa aikaan erilaisia tunnetiloja joita mie olen alitajunnassa pakoillut ja joita en ole halunnut kohdata. Tämä on ollut myös yksi suurimpia syitä siinä miksi olen perustellut itselleni ettei ”meditoiminen sovi minulle”. On ollut niin valtavasti tunnetiloja, tilanteita, ajatuksia ja kohdattavana, minua pelotti kaikki se ja helpointa oli vain ensimmäisenä napata kiinni siitä ajatuksesta ja oletuksesta, että kuulun niihin ihmisiin, joille meditoiminen ei sovi ja joiden ”juttu” se ei ole. Taisin myös tuudittautua siihen ajatukseen, että olen käynyt riittävästi läpi menneisyyden tapahtumia, jotta pystyn elämään nykyisyyttä kaikki aistit avoinna mutta se oli tosiaan mielen luomaa turvaa. En kannata menneisyyden ja tapahtumien loputonta vatvomista mutta mielestäni on oleellista käsitellä oma menneisyys, jotta saa ymmärrystä itselleen miksi toimii nyt kuten toimii. Asioiden käsittelyn myötä itsetuntemus on kasvanut ja vahvistanut minuutta ja on syntynyt tunne, joka viestii, että omia tunteita, ajatuksia ja kaikkea sitä ihmeellistä mitä mieli kokee ja elää, ei tarvitse pelätä.  Pikkuhiljaa olen oppinut tunnistamaan omat tunnetilani ja oppinut kuuntelemaan tunnetilat aiheuttavat syyt ja nimeämään ne. On ollut oma matkansa opetella pysähtymään tunteiden äärelle ja opetella kohtaamaan ne.

Voi kauhistus kun on ollutkin värikkäitä kohtaamisia, tunnetilat on vaihdelleet vaaleanpunaisesta hattarasta mustaakin mustempiin tunteisiin. Näiden tilanteiden jälkeen on ollut usein todella uupunut olo sillä niin voimakkaita omien epävarmuuksien kohtaamiset ovat voineet olla. Olo on ollut samaan aikaan uupunut sekä puhdistunut ja  usein näitä tunnetiloja on hetken aikaa seurannut itsehäpeän tunne mutta olen oppinut tämän oman kasvuprosessini myötä rakastamaan jälleen itseäni ja oppinut päästämään irti siitä tunteesta.

InShot_20180528_082632494

Tässä on ollut isossa osassa joogan ja meditaation parissa viettämäni aika ja kulkemani matka. Mie olen tuntenut kuinka joogan henkisyys on alkanut kiehtomaan minua enemmän ja enemmän ja se on tuonut hyviä vaikutuksia elämään.

Jooga ja meditaatio ovat minulle työkalut kohti parempaa itsetuntemusta, itseni rakastamista ja kunnioittamista. Näkymätön työkalu, jonka kautta voin kasvattaa itseni hyväksymistä, nähdä itseni hyväksymässä valossa ja kokea ajoittain myös riittävyyden tunteita. Mie valitsen nykyään itsehäpeän tilalle mieluummin rakkauden ja kunnioituksen itseäni kohtaan. Haluan tarkastella elämää avoimin mielin ja kuljettaa tähän mennessä oppimiani hyväksymisen sekä sopeutumisen taitoja mukanani.

Blogiyhteistyö Yogobe-sivuston kanssa on tuonut uusia ulottuvuuksia elämään sillä se on avannut minulle uusia mahdollisuuksia niin joogan kuin meditoimisen parissa kotona. Olen pystynyt tekemään kotona ja mökillä  monipuolisemmin joogaharjoituksia ja erityisesti silloin kun tekemiseni oli todella rajoitettua, minulle korostui näiden tärkeys ja merkitys omassa arjessani. Lisäksi iso plussa siitä kun työaamuina oli mahdollisuus tehdä nopeahko aamuharjoitus ennenkuin istahti alas työskentelemään koneella. Aamuisin on mukavaa tehdä ohjattu harjoitus, jossa saa kulkea sen ohjauksen mukana niin sanotusti sen enempiä miettimättä.

Kirjoitin vuosi sitten ajatuksiani Yogobe-sivuston ohjatuista meditaatioista ja joogatunneista matkani alkuvaiheessa, pääset lukemaan kirjoituksen täältä.

Lämpimänä muistutuksena; käytä koodia Marmelaadi rekisteröitymisen yhteydessä ja saat kuukauden mittaisen ilmaisen tutustumisjakson Yogobe-sivustolle.