Kurkistus WellnessLoungen WallTraining-tunneille

WallTraining

Viime aikoina blogissa on ollut esillä erilaiset pohdinnat henkilökohtaisista ajatuksista ja elämässäni vaikuttaneista tilanteista ja tänä aamuna mie halusin vaihteeksi päästää teidät kurkistamaan kuvien kautta, että mitä kuuluu treenien pariin. Kokosin kuvakoosteen rovaniemeläisen Hyvinvointistudio WellnessLoungen WallTraining-tunneilta. Tutustuin lajiin toissa syksynä ja viime vuonna kävin tunneilla satunnaisesti mutta nyt minulla on syttynyt voimakkaasti palo tähän treenimuotoon ja haluan käydä tunneilla säännöllisesti. Pääset lukemaan myös blogivieraiden Katjan ja Maaritin omia kokemuksia WallTrainingin parista.

wall5

Tämä monipuolinen koko kehoa ja mieltäkin kehittävä treenimuoto, on avannut uusia mahdollisuuksia esimerkiksi oman liikkuvuuden ja ennen kaikkea kehonhallinnan parissa. Mie olen aivan hurahtanut muun muassa uusimpiin vatsalihasliikkeisiin ja hoovereiden erilaisiin variaatioihin. Mietiskelin itsekseni, että kuinka mie kuvailisin omien fiilisten pohjalta tuntien tunnelmaa ja yleisesti ottaen tunnelma on mukavan rento ja ihmiset tuovat WellnessLoungen saliin mukanaan positiivisen ilmapiirin ja energian. Tästä paikasta on tullut itselleni todella tärkeä ja pari iltaa sitten yinjoogatunnin päätteeksi mie totesinkin kuinka hienoa on löytää Rovaniemen keskustasta paikka, jossa saa uppoutua ohjaukseen ja luottaa siihen sekä keskittyä täysillä siihen omaan treeniin tai vaikka joogan avulla rentoutumiseen. Jopa hektisten päivien päätteeksi mie olen oppinut ottamaan itselleni sen oman ajan ja paikan ja vaikka päivän aikana kierrokset olisivatkin kiihtyneet erilaisten tapahtumien myötä, ne kiireet eivät seuraa minua Loungelle. Mie haluan jättää ne pukkarin ja salin ulkopuolelle koska olen oppinut ottamaan hyvällä tapaa itsekkäästi  oman aikani treeneihin ja ainakin tiedän sen, että mikäli se kireys seuraisikin pidemmälle mukana niin se tippuu kyydistä jossain kohtaa tuntia. Lisäyksenä vielä tämän erityisen paikan tunnelmaan, jota yllä kuvailin: meidän päivät ja fiilikset eivät ole aina yhtä ruusuilla tanssimista ja salissa on monet kerrat myös purettu pahan maailman taakkaa treenaamiseen, paikalle saa tulla täysin omana itsenään ja sen hetkisten fiilisten kanssa..liike on lääke ja hikisen treenin myötä  ainakin itselläni olo rauhoittuu treenin myötä vaikka se ei pursuilisikaan onnistumisen tunteita ihan joka kerta. Jokainen päivä ja treeni on erilainen ja itselläni erilaiset treenikokemukset ovat opettaneet kuuntelemaan myös kehoa.

wall7

wall8

Hyvän mielen treenit

Erityisesti mie tykkään siitä kuinka keskivartalo saa voimaa treenien myötä ja yleisesti kropan liikkuvuuden kehittymisen myötä treenaaminen tuntuu paremmalta. Uudet ojentajapunnerrusliikkeet ovat myös aivan huippuja!! Näissä ojentajapunnerrusliikkeissä hyödynnetään esimerkiksi joogasta tuttua blokkia, mikä lisää harjoitukseen aivan uudella tavalla intensiiviteettiä. Mie nautin siitä tunteesta kun tunnen kropassani syvätkin lihakset ja liikkeiden tuomat vaikutukset, treenin aikana jokainen solu kropassa herää ja lihakset tuntuvat lämpimiltä sisältäpäin.

wall3

wall6

Erilaiset rangankierrot ja rankaa mobilisoivat liikkeet ovat olleet avainasemassa oman nykyisen kivuttoman elämän löytämisessä. Vuosikausia vaivanneet alaselän ja Si-nivelen kivut ovat jääneet joogan ja WallTrainingin myötä ja kipujen tilalle mie olen saanut voimaa erityisesti keskivartaloon ja yläselän alueelle. Usein mie mietin, sitä, että vielä jokunen vuosi takaperin mie elin päivittäin erilaisten kiputilojen kanssa ja sitä jatkui niin pitkään, että siitä kivusta tuli kiinteä osa elämää. Nykyisin mie havahdun herkästi siihen, jos alaselässäni tuntuu kiputiloja koska ne tuntuu niin vieraalta. Kivuttomampi elämä onkin ollut kohdallani yksi suurimmista motivaation lähteestä ja sen myötä kun mie huomasin, että pystyn ylipäätänsä liikkumisella ja tällä treenimuodolla parantamaan kehoni vointia, minusta tuntuu, että mie aloin myös jollaintapaa kunnioittamaan omaa kehoani enemmän sillä löysin itselleni sopivan tavan kasvattaa voimaa kehossani. Se on mahtavaa myös kuinka WallTrainingtunneilla tehtävät liikkeet ovat suoranaisesti vaikuttaneet myös esimerkiksi omaan joogaamiseen ja asanoiden sisäistämiseen, luonnollisesti esimerkiksi ylävartalon voiman kasvu auttaa esimerkiksi joogassa esimerkiksi paljon tehtävien Chaturanga punnerrusten kanssa mutta sen lisäksi treenit on kehittäneet omaa keholähtöistä ajattelua. Sellainen kokonaisvaltainen oman kehon havainnointi, hyväksyminen ja haastaminen sen väkisin puskemisen sijaan ovat auttaneet minua pääsemään paremmin sopuun oman kehoni kanssa. Pikkuhiljaa se egon ääni vaimenee ja oman kehon hyväksyminen voimistuu. Omalla kohdallani liikkuvuus ja sen kehittäminen on ollut pitkään mielen päällä ja mie saan tehdä paljon ajatustyötä sen parissa, että sallin itseni hyväksyä kehoni tämän hetkisen tilan liikkuvuuden suhteen sen sijaan, että kokisin enemmänkin turhautumisen tunteita. Usein mie koen, että minulla on kaksi täysin erillistä kehoa koska yläkropan ja alakropan liikkuvuuden kehittymisen välillä on niin suuri ero ja toisinaan omien ajatusten kanssa saa painia. Näistä ajatuksista tunnit vie kuitenkin keskittymisen sinne oman tekemisen pariin ja sen hetkiseen treeniin ja kroppa kiittää!

wall4

(Kuvat Seija Koskela WellnessLounge)

miewall

 Pääset tutustumaan WellnessLoungen viikkotuntikalenteriin täältä.

💙 Marru

Uskallatko pysähtyä pelkojesi äärelle?

Yksi askel eteen ja kaksi taakse

Mie olen lukenut Katri Syvärisen kirjoittamaa Löydä elämän taika – Sisäinen matka suorittamisesta iloon- kirjaa ja lukemani teksti on saanut ajatusten suuren pyörän liikkeelle. Tämä kirja ei olisi voinut osua kohdalleni parempaan ajankohtaan ja kiitos siitä Kati!! Jo ensimmäisten sivujen kohdalla koin tekstin suuria vaikutuksia itseeni ja omiin tunteisiini ja havahduin siihen, että teksti sisältöineen tuntuu niin valtavan tutulta..aivan kuin Katri olisi kirjassaan pukenut minunkin ajatuksia ja tuntemuksia sanoiksi.

kirja

Otsikko kertoo tämän päiväisen kirjoituksen aiheesta ja kirja toimii kirjoituksen inspiraationa.. Mie kerroin ensimmäisessä vuonna 2015 toukokuussa julkaisemassani Marru Marmelaadi-blogin jutussa aikoinaan omasta elämästäni ja muun muassa niistä parista ruuhkavuodesta jotka ajoivat minut niin henkisesti kuin fyysisestikkin loppuun eikä hyvinvoinnilla ollut silloin tilaa elämässäni. Silloisen työsuhteen päätyttyä tuli totaalinen stoppi vastaan ja eteeni nousi niin korkea tunteiden ja väsymyksen muuri etten enää voinut ohittaa sitä, en voinut kulkea vain tunteideni ohitse niitä sivuuttaen. Olin myös sulkenut silmäni tietoisuudelta sillä koitin vain jaksaa sen kilpajuoksun  kanssa eteenpäin rynnimistä aikataulut ja deadlinet takaraivossa naputtaen. Elämäni oli silloin täynnä opiskelua ja suoritin opinnot lyhyemmässä ajassa, mikä tarkoitti sitä, että mie suoritin opintoja sekä päivä- että aikuispuolella, tein yhtäaikaa oparia, syventävää harjoittelua, töitä ja suoritin kursseja sekä etänä että lähiopetuksessa ja tietenkin aikaa olisi pitänyt olla myös omalle perheelle ja ystäville.  Valmistuttuani jatkoin työskentelyä harjoittelupaikassani ja olin siitä silloin niin valtavan iloinen ja onnellinen. Vältin sen, mikä olisi ollut minun sisäiselle suorittajalle se pahin mahdollinen: eli valmistua työttömäksi mikäli en olisi paikkaa saanut. Olin suorittanut opintoja reilut parisen vuotta ihan armottomalla tahdilla ja keskittynyt siihen valmistumisen aikatauluun, jonka olin itselleni asettanut. Piti valmistua joulun sijaan jo aiemmin keväällä koska minulla oli kiire suorittaa ja osoittaa itselleni että mie pystyn siihen. Noh, pystyinhän mie ja töiden saaminen oli lottovoitto mutta mitä minulle jäi tästä kaikesta käsiini? Väsymys, vieras minä ja ripakopallinen asioita ja tunteita, joita en ollut kohdannut koska olin halunnut paeta sinne kiireeseen pakoon itseäni. Ei minulla ollut silloin tilaa omassa elämässäni. Omaa aikaa ei jäänyt enää muuta kuin yöuniin ja nekin kärsivät itseasettamieni ja ulkopuollelta tulleiden  jatkuvien suorituspaineiden alla. Paino nousi, elämäntavat,noh, ei niitä oikeastaan silloin ollut vaan mie elin tunnesyömisellä ja välttelin tiukasti ajatuksiani, joten keskityin työhön kaikin voimin.

Katri Syvärisen kirjaa lukiessani, ajatukseni ja tunteeni palasivat vuoteen 2014. Mie kysyin itseltäni, että tiedänkö vieläkään sitä miksi mie ylipäätänsä päädyin siihen rumbaan ja miksi mulle oli niin tärkeää, ei vaan miksi minulle oli tärkeintä valmistua tiukalla aikataululla ja ajaa itseni sellaiseen tilaan? Se on suorittaja sisälläni, joka minua puski sellaisiin tilanteisiin. Egoni huusi minulle pelon tunteita, mie pelkäsin pysähtyä sillä se olisi tarkoittanut käytännössä minulle sitä ”etten olisi ollut yhtään mitään”. Mie ikäänkuin pakotin sen oman fokuksen täysillä siihen, että ”mie pysyn liikkeessä ja teen jotain”..kunnes koitti se aika, jolloin minusta ei ollut tekemään yhtään mitään.

artikkelikuva2

Sirpaleista kokonaiseksi

Samana keväänä kun perustin oman blogini ja olin päässyt tälle hyvinvoinnin tielle, minun oli pitänyt ensin rikkoa itseni palasiksi ja lähteä rakentamaan uutta minää. Uskomukseni ja ajatusmaailmani olivat minun oman egon hallittavina ja mie olin väsyneenä antautunut sen ohjattavaksi. Mie kävin ja käyn kyllä edelleenkin, keskusteluita oman egoni ja sisäisen minän kanssa. Vuosi 2015 on jäänyt minulle muistoihin elämäni vuotena sillä mie sain kiinni uudenlaisesta ruokavaliosta, liikkumisesta ja sain uusia harrastuksia elämääni. Osa näistä harrastuksista ovat jääneet kiinteäksi osaksi nykyistä arkeani ja niistä on muodostunut elämäntapoja ja siitä olen kiitollinen itselleni. Niiden aiempien ruuhkavuosien aikaan mie en ollut itselleni hyvä, en arvostanut kehoani enkä sisäistä minää vaan mie ruoskin itseäni jatkamaan enkä kuunnellut kehoani esimerkiksi jaksamisen suhteen. Kuinka mie olenkin ollut niin armoton ja kiittämätön?

Ihmisen pitäisi olla itsensä paraskaveri ja jos mie kohtelisin muita ihmisiä samalla tavoin kuin kohtelin itseäni, mie jäisin aika varmasti yksin. Vanhat ajatusmallit ja elämäntavat olivat liimautuneet suorastaan liisterimäisen tiukasti kiinni minuun ja tuntuivat ihan solutasolla asti, joten minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pysähtyä sinne niiden asioiden ja tunteiden äärelle, jotka koin jopa pelottaviksi. Tiedättekö sellaiset hetket kun aika tuntuu aivan pysähtyvän? Oma kalenteri oli ollut niin pitkään täynnä ettei minun ollut tarvinnut pysähtyä ja olin saanut jatkaa pakomatkaa ja vuoden 2015 loppiaisena mie pysähdyin. Yhtäkkiä minulla olikin aikaa itselleni ja havahtuessani siihen väsyneen, harmaannäköiseen ja valjuun peilikuvaan – olin järkyttynyt. Ihan ensiksi mieleni täytti häpeä siitä mihin kuntoon olin saattanut itseni ja pelko tulevasta. Mie havahduin siihen, että jonkinmoinen muutos minun oli tehtävä elämässä, itseni vuoksi. Pääsin kuitenkin alkuvuoden ja kevään aikana hyvään vireeseen ja mie olen usein sanonutkin, että elämäni alkoi silloin uudelleen. Olin energisempi, iloisempi ja mie voin hyvin. Ehdin jo hieman upota siihen luottavaiseen fiilikseen, että mie olen oppinut ja sisäistänyt monia uusia asenteita ja tästä eteenpäin mie elän vakaasti sitä minulle hyvää elämää.

jooga

Sisäinen suorittaja

Viime vuosi osoitti kuitenkin minulle toisin ja erilaisten haasteiden myötä mie ahmin jälleen elämääni liian paljon asioita joita merkitsin kalenteriini ja pikku hiljaa sellaisesta mukavasta arkirytmistä päädyttiinkin siihen pisteeseen, että kalenteri täyttyi tiiviisti ja työpäivän jälkeen tehtävien asioiden lista kasvoi kasvamistaan ja vihdoin se oman elämäni kuuluisin suorittaja olikin jo nostanut päätään. Mie en halunnut sitä nähdä vaan ajattelin, että olen matkalla kohti unelmaelämää mutta sen sijaan sainkin iskuja vasten kasvoja ja putosin. Terveydentilan heikentyminen oli jo ensimmäinen merkki mutta mie sain vakuuteltua itselleni, että se johtui vain olosuhteista. Mikä sinällänsä pitää paikkansa mutta sisäisesti suurin pelko ohjasi minua kun jouduin jäämään töistä sairaslomalle sillä mie pelkäsin, että putoan kyydistä ja menetän oman elämäni hallinnan kun en enää pystynytkään ohjaamaan kehoani vaan minun piti koittaa hyväksyä se oma tilanne. Se oli todella raskasta. Tästä alkoikin sitten hyvin erilainen matka reilun puolentoista vuoden hyvinvoinnin jälkeen.

Mie tarvitsin monia monia iskuja vasten omia kasvojani ennen kuin kohtasin jälleen sen oman pelkoni. Pelkäsin etten ole mitään koska koin pudonneeni kyydistä ja menettäneeni oman elämäni hallinnan. Tästäkin asiasta olen käynyt itseni kanssa monia keskusteluita, sillä mie olen kuitenkin vahvasti ohjannut omaa ajatusmaailmaani sitä kohti ettei kaikkien elämän asioiden tarvitse olla sen kontrollin alla ja mie haluan uskoa ja luottaa myös elämään ja siihen mihin oma elämäni minua ohjaa. Kun se äkillinen ensimmäinen stoppi tuli viime vuoden elokuussa niin pelko nosti jälleen päätään, minua tukahduttikin ajatukset siitä, että mie elelen ilman asetettuja tarvoitteita tai deadlineja. Olin jo sen verran syvällä siinä suorituksen pyörässä, että minun oli vaikeaa pysähtyä. Samaan aikaan koitin palautella mieleeni ja sydämeeni kaikkia niitä ihania ajatusmalleja siitä kuinka itselleen saa ja pitääkin olla armollinen ja lempeä ja että se vähempikin riittää. Minun keho ei kestänyt eikä jaksanut sellaista enää ja sairastelun tuomien haasteiden myötä myös mieleni väsyi. Mie vertailin itseäni ympärillä oleviin enkä suostunut hyväksymään ihan kaikkia juttuja mitä sairastelut olivat tuoneet mukanaan. Tavoitteeni kohosivat tasaiseen ja sieltähän se pikku puskija olikin saanut jo riittävästi vahvistuksia ja väsyneen mieleni kanssa minulla ei ollut voimia enää laittaa vastaan vaikka tunsinkin rintani päällä jälleen sen vuosien takaa tutun kivistyksen tunteen. Pelkoni pääsivät ohjaamaan minua mutta ajattelen näin jälkeenpäin, että kaikki kirjoitukseni siitä hitaammasta elämästä, kontrollista irti päästämisestä ja lempeydestä itseään kohtaan olivat sisäisen minän avunhuutoja sen sumun keskellä. Suorittaja hiljensi ne ajatukset istumalla niiden päälle. Mie kirjoittelin aiheesta blogiinkin juttuja, kuinka olin päättänyt rauhoittaa omaa elämääni ja elellä sitä hitaampaa elämää ja sain katsoa peiliin esitäen itselleni kysymyksen, että miten meni noin niinkuin omasta puolesta?

ulkona

  Tekemisestä tuli aikataulujen ohjaamaa ja tavoitteiden sanelemaa suorittamista työpäivien jälkeen. Mie syötin itselleni ajatuksia, että ahkera työ palkitaan ja se sisäinen suorittaja puski minua kohti täydellisyyden tavoittelua. Mie olin asettanut silmilleni sellaiset pinkit lasit, joiden läpi katsoin omaa elämääni ja olin päättänyt että kunhan jouluun asti jaksan niin uusi vuosi tuo tullessaani minulle uuden alun ja puhtaan sivun ja sitten minulla onkin jälleen energiatasot kohdillaan ja yhtäkkiä kaikki se kiire lakkaa. Se oli sellainen illuusio, jonka olin itselleni syöttänyt niin monet kerrat, että mie sain itsenikin uskomaan siihen. Tällä tarkoitan sitä, että miten ihmeessä se kaikki kiire olisi lakannut kuin seinään vuoden vaihduttua kun se mielen suorittaja koitti vaan jatkaa juoksuaan? Tähän kaikkeen oma kehoni teki stopin heti alkuvuodesta. Mie sain jostakin kiinni kuitenkin kaikkien näiden vakavien sairasteluiden ja tiputuksessa käymisen keskellä. Hetken ajaksi mie sain hengitykseni kulkemaan vapaasti ja ikäänkuin vapautin käteni sellaisesta sinnikkäästi yrityksestä puristaa käteni nyrkkiin.

Mie annoin omille peloilleni luvan tulla esille ja halusin tervehtiä niitä. Olinko jo niin reunalla että seuraava askel eteenpäin olisi tiputtanut minut jonnekkin alas vai kuulinko sen oman ääneni jälleen kokiessani, että hetki pysähtyi..en osaa sanoa. Mie kävin pitkän keskustelun itseni kanssa siitä, että minkälaista elämää mie haluan elää ja mitä mie haluan säilyttää omassa elämässäni? Mitkä asiat on mulle oikeasti tärkeitä ja mihin haluan keskittyä? Sen asioiden ahmimisen sijaan mie heitin ajatukseni ympäri ja aloin miettimään, että mitkä ovat ne minun hyvinvoinnin minimit; asiat, jotka tarvitsen elämääni ja mitä ilman en koe pärjääväni mutta mitkä myös antavat minulle kaiken sen millä mie pärjään ja mikä riittää? Mitkä tuo mulle rakkautta, onnea ja onnistumisen tunteita? Onko minulla tilaa omassa elämässäni ja mikä elämää ja mieltä hallitsee? Pelkojensa äärellä ihminen tuntee itsensä haavoittuvaksi koska silloin itseään pitää katsoa avoimin silmin ja kohdata niitä kipupisteitä. Mie en tarvitse enää sitä sisäistä suorittajaa ja olen jo useamman kerran potkinut sen ulos elämästäni, tai näin olen ainakin ajatellut tehneeni. Tämä toteutuikin sen aikaa kun asiat olivat mallillaan ja elämä oli sellaista tasaista arkea. Minulle riitti pari haastavaa ärsykettä ja mie olin jo lähtenyt ottamaan niitä askeleita taaksepäin. Mie en halua olla itseeni pettynyt enkä halua hävetä sitä, että kävin pienen pyrähdyksen siellä alkupisteessä, mistä olen jo lähtenyt vaan tämä toimi minulla herättäjänä. Tunnen voimakkaita tunteita ja koen päässeeni nyt eri tavalla lähelle itseäni ja tunnen sydämessäni rauhaa. Kaikki viimeisen vuoden aikana kokemani vastoinkäymiset ja viime aikoinani kohtaamani pelot ovat kasvattaneet minusta erilaisen. En olisi uskonut vielä muutama viikko taaksepäin, että tulisin sanomaan näin mutta tunnen sydämessäni asti, että vaikeat ajat ovat luoneet minulle vahvemman siteen omaan elämääni ja mie olen tiedostanut ja myöntänyt itselleni ääneen sen, että vielä on opittavaa paljonkin. Opittavat asiat ovat juurikin niitä perusasioita kuten sanan EI käyttäminen ja ennen kaikkea sen ajatuksen hyväksyminen, että vähempikin riittää ja se on itseasiassa minulle parasta just nyt ja jokin uusi palanen on elämässä löytänyt sen oman paikkansa. Ehken mie olin valmis vasta nyt vapauttamaan sen omalle paikallensa.

❤ Marru

Yinjoogatunneista apua henkiseen ja fyysiseen kivunlievitykseen

Kokemuksia omalla joogamatolla

Mie pääsen jälleen yhden lempiaiheeni pariin ja kerron teille yinjoogan harjoitusten vaikutuksista kehossani ja mielessäni. Tämä joogamuoto on tullut elämääni jäädäkseen enkä voisi olla iloisempi niistä kokemuksista mitä olen harjoitusten aikana saanut kokea. Jokainen tunti ei ole täynnä elämää suurempia henkisiä kokemuksia, itselleni tärkeimpinä asioina nostan esille yinjoogasta saamani avun vuosikausia kestäneisiin henkisiin ja fyysisiin kiputiloihin  ja ylipäätänsä rentoutumiseen. Selkäkivuista ja huonosta unenlaadusta vuosikausia kärsineenä, mie olen löytänyt itselleni avun yinjoogasta eikä minun ole tarvinnut turvautua tulehduskipulääkkeisiin entiseen malliin. Henkisellä puolella mie olen saanut itseluottamusta syrjäyttämään ne monet epävarmuuden tunteet. Jatkuvan riittämättömyyden tilalle mie olen saanut sen tunteen, että minun ei aina tarvitse olla ”jotain enemmän ja jossain parempi”. Omat kokemukset kannustavat minua jatkamaan joogan parissa ja otan avoimin mielin ja sydämin vastaan uuden vuoden harjoitukset. Tällä hetkellä omassa elämässäni on valtavasti asioita meneillään ja hektisen arjen keskellä ainakin omalla kohdallani rentoutumisen merkitys oikein korostuu vastapainoksi kiireelle. 

dav

Oma kehoni ei ole niin sanotusti rakennettu ihan ideaaleimmista kappaleista, jos näin voi sanoa. Minulla on ollut lapsuudesta lähtien kiputiloja mm. alaselän ja lonkkien alueella ja ja nämä ongelmakohdat kehossani ovat tuoneet myös lisähaasteita erilaisten liikuntalajien harrastamiseen. Mie olen koko ikäni ollut kankea ja olen aikoinani antanut tämän vaikuttaa negatiivisella tavalla omaan liikkumiseeni ja ylipäätänsä eri lajeihin tutustumiseen. Jokaisella joogamuodolla on ihmisille eri asioita annettavana ja nykypäivänä parasta onkin se, että joogaharrastusten suosion kasvun myötä mie voisin väittää, että jokaiselle löytyy juuri se sopiva joogamuoto, eri asia on sitten se, että antaako joogalle mahdollisuuden tai kokeeko, että se on se oma juttu. Tähän mie haluan vielä lisätä sen, että monet kerrat mie olen käynyt monia keskusteluita ihmisten kanssa, jotka ovat kertoneet ensimmäisistä kokemuksistaan joogan parissa eikä ne ensimmäisten tuntien fiilikset ole välttämättä olleet pelkästään ruusuisia vaan harjoitukset ovat voineet ajaa aina sinne epämukavuusalueelle asti ennenkuin palaset ovat loksahdelleet paikoilleen. Mie itse olen hyvä esimerkki siitä, olen tainnut täällä kertoakkin aikoinaan omasta ensimmäisestä yinjoogatunnista kun menin tunnille innokkaana ja odottelin omalla matollani malttamattomana ja toinen silmä puoliksi auki asanan vaihtumista. Tämä huvittaa minua kun vertaan ensimmäisten tuntien tuntemuksia nykyiseen. Mie kävin ensimmäisten tuntien aikana siellä epämukavuusalueellakin kun en oikein tiennyt miltä minusta tuntui enkä luottanut itseeni saatika ohjaajaan. Mie en epävarmuudessani uskaltanut heittäytyä ohjattavaksi vaan koitin vanhojen opittujen tapojen mukaan säilyttää vielä omalla matolla maatessanikin sen kontrollin ja epävarmuus nakkeli jatkuvasti kysymyksiä mieleeni siitä, että osaanko tehdä asanat oikein ja omien aiempien kokemusten pohjalta pelkäsin jo valmiiksi, että tunnin päätyttyä minulle jää käsiini se riittämättömyyden tunne omasta fyysisestä kehostani. Nykyisin mie annan itseni ohjattavaksi WellnessLoungen yintunneilla ja tällä mie tarkoitan sitä, että mie luotan Seijaan ”sokeasti” eli suljen silmäni harjoitusten ajaksi tietäen, että minua autetaan ja ohjataan.

tammikuu2

 

 

tammikuu8

 

Yinjoogaharjoitusten kautta minussa rauhoittuu ne hektisyyden synnyttämät kierrokset, levottomuus ja rauhattomuus. Usein sitä päivän aikana pyörittelee mielessään jos jonkinlaisia ajatuksia ja usein me nykypäivän ihmiset eletään tiukasti rakennetun aikataulun mukaan ja koitetaan pysyä siinä vauhdissa mukana. Mie jään aika helposti pyörittelemään ajatuksia mielessäni ja niistä lopulta muodostuu sellainen kehä, josta on vaikeaa päästää irti ja sydämen syke tuntuu kiihtyvän. Mie tunnen tai voisiko sanoa, että kuulen nykyisin kehossani sen koska on aika ja tarve tehdä yinharjoituksia ja niiden kautta antaa tilaa parasympaattiselle hermostolle aktivoitua, jotta saisin sen myrskyn ajatuksissani ja kehossani rauhoittumaan. En muista yhtään harjoitusta, jonka jälkeen kehoni ei olisi ollut rentoutuneempi kuin ennen sitä. Yksi asia, joka toimii vahvasti omien harjoitusteni takana on se, että mie en pyri pysäyttämään ajatuksia harjoitusten ajaksi, en pyri ”olemaan miettimättä yhtään mitään” vaan sen sijaan mie olen oppinut Seijan tunneilta sallimaan ja hyväksymään ne omat ajatukseni ja annan niiden seilata omaa tahtiaan mielessä mutta mie en tartu niihin. Tämä vapauttaa minusta enemmän positiivista energiaa sen sijaan, että mie jankuttaisin itselleni hiljaa mielessäni ”älä ajattele mitään, älä ajattele mitään”.  Tämä on ollut aivan mahtava oppi ja nykyisin omat harjoitukseni perustuu hyvin pitkälti tähän ajatusmalliin. Usein päivän päätteeksi mie tunnen voimakkaan jännityksen ja kireyden erityisesti alaselän, niskan ja hartioiden alueella ja se lämmöntunne mikä virtaa läpi kehon jääden sinne harjoitusten aikana ja jälkeen, on ihana. Kierrokset kehossa pysähtyvät ja niiden tilalle mie saan rauhallisen, rennon ja jopa väsyneen olon. Viime aikoina olen päässyt vajoamaan loppurentoutuksessa jopa sinne valveen ja unen rajamaille ja siitä mie olen todella iloinen. Mie olen ollut aina huono nukkuja ja olen päästänyt esimerkiksi keskeneräiset asiat vaikuttamaan omaan uneeni siinä määrin että herään aamuöisin murehtimaan ja kaikkihan me tiedetään unen merkitys ja tärkeys hyvinvoinnissa. Tästä syystä mie tykkään tehdä yinharjoituksia iltaisin koska olen saanut apua omaan nukkumiseeni. Mie olen alaselällä ja vatsalla jännittäjä ja stressitilanteissa mie tunnen kuinka se kireys vaan syvenee ja lihakset pingottuu siitä kireydestä. Osaatte varmaan kuvitella tai teillä on omakohtaisia kokemuksia siitä kuinka mieletön se tunne on kun esimerkiksi pallea rentoutuu ja sen tuntee niin hengityksessä kuin fyysisesti elimistössäkin. Seija on kertonut, että kiinalaisen lääketieteen mukaan pallea kätkee kaikki itkemättömät itkut ja nauramattomat naurut, minun mielestä tämä on valtavan kauniisti sanottu! Ja kuinka oikeassa kiinlainen lääketiede tässä asiassa onkaan! Me tehdään usein sellainen harjoitus yintunnilla, jossa makaamme selällämme, laitamme joogablokin pallean päälle ja ristimme kevyesti kädet blokin päälle, jolloin annamme sen painautua pallean päälle kevyesti. Tässä harjoituksessa sie voit tuntea konkreettisesti sen kuinka pallea antaa palautetta voimakkaastikin mikäli sie olet vaikkapa stressaantunut, takana on muuten vaan kiireisiä päiviä, jolloin olet viilettänyt tukka putkella eteenpäin tai olet kokenut vaikkapa voimakkaita tunteita jonkin asian parissa. Tämä on yksi lempiharjoituksistani sillä tämän harjoituksen kautta mie pääsen kuulemaan omaa kehoani ja mieltäni. Se syke ja palaute minkä pallea antaa blokin kautta on voimakas kokemus, sellainen silmiä avaava ja on ollut hienoa saada kokea itse se, miltä tuntuu kun se paine hellittää ja saa verrata harjoituksen jälkeisiä tuntemuksia aikaisempaan oloon.

kuvitustatammikuu2

Näillä ajatuksilla ja levollisilla fiiliksillä mie lähden tähän sunnuntaipäivään ❤

Vuosi 2016

Tunteet pinnassa

Kulunut vuosi on ollut todella raskas, koetteleva ja haastava. Erityisesti syksy koetteli fyysistä terveyttä ja henkistä kanttia mutta tilanteet toivat elämääni uusia upeita ihmisiä mukanaan enkä ole koskaan kokenut olevani näin rakastettu. En tarkoita nyt rakkautta parisuhteessa vaan sitä voimakasta tunnetta ja sidettä, jonka koen ympärillä olevien ihmisten seurassa. Parisuhteessa olen rakastettu ja minulla on se oma puoliskoni vierellä. Kahden ihmisen keskinäisen kunnioituksen ja yhteen puhaltamisen merkitys on kuluvan vuoden aikana korostunut ja arkielämä haasteineen on koetellut myös kotona mutta näistä huolimatta mie koen saaneeni enemmän kuin mistä olen joutunut luopumaan ja erilaisista tilanteista selviäminen on vahvistanut meidän parisuhdetta entisestään. Se on uskomatonta, kuinka voimakkaasti mie olen saanut voimaa, energiaa ja uskoa läheisten kanssa jakamistani hetkistä. Te rakkaat tiedätte sen, olen elänyt viimeisen kuukauden todellakin tunteiden vallassa ja antanut fiilisten kulkea vapaasti sillä koen, että minun ei tarvitse pidätellä mitään. Se vapauden tunne on uskomaton enkä enää häpeile omia tunteiden purkauksiani ja sillä on ollut iso vaikutus minuun. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että mie olen käytännössä hyväksynyt itseäni sen sijaan, että ensimmäisenä pyrkisin muuttamaan omaa käytöstäni. Minusta on ihanaa olla mie!

mie

Loppuvuosi toi korviini todella suuria uutisia, jotka vapauttivat jotain minussa uudenlaista voimaa uskoa itseeni ja omiin valintoihini. Vuosikausia seurannut epäilys omien kokemusten ja tuntemusten pohjalta sai vahvistuksensa ja mie sain vapautukseni. Kiitos Heli muuten aiheeseen liittyvästä treeni- ja keskusteluhetkestä. Mie olen todella onnekas kun saan jakaa elämäni oman rakkaani ja parhaan ystävän, sekä ystävien ja perheen kanssa. Tänä vuonna ihmisten tuen ja uskon merkitys on korostunut ja esimerkiksi facen messengerissä kulutettu aika ja vaihdettujen viestien määrä ystävien kanssa rikkoo kevyesti ennätykset. Elämä on antanut minulle lahjaksi upeita, kauniita ja hyväsydämisiä ihmisiä, joiden olkapäähän mie olen saanut nojailla ja joiden kanssa olen saanut viettää hulvattomia hetkiä. Te olette se elämän suola!

Kevät toi tullessaan uuden työpaikan ja sen myötä olen löytänyt itsestäni uusia puolia ja päässyt tutustumaan mahtaviin naisiin, joiden kanssa omat fiilikset rentoutuu ja sen myötä oma tekeminen tuntuu luontevalta. Kesällä mie tutustuin kasviuutepohjaisiin Nu Skin- tuotteisiin ja ilokseni saan ilmoittaa, että mie olen nyt pätevöitynyt tuotteiden myyjä! Mie olen tästä tosi innoissani ja tuotteiden parissa työskentelyn myötä olen saanut aivan uudenlaisia tilaisuuksia ja päässyt myös haastamaan itseäni. Terveyteni tilanne on parantunut loppuvuotta kohden ja syksyn aikana löysin itsestäni sen joogaajan, jota olen jo odotellutkin. Joogan merkitys vahvistui ja ns. ”inhokki asanoista” kehittyi lemppareita ja liikkuvuuden kehittymisen myötä olen saanut aivan eri tavalla irti esimerkiksi WellnessLoungen wallltrainingtunneista.

walltraining2hyppy2ylosalashoover

apk

Mie haastoin vuoden aikana itseäni erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla Liikuntakeskus Kunnon Paikassa ja hymyssä suin muistelen vuoteen mahtuneita tunteja ja sitä tunteiden kirjoa, jonka niille osallistuessani koin! Monipuolinen liikunnan harrastaminen ja erilaisten lajien kokeileminen on rohkaissut minua ja opettanut sen, että oletus epämukavuusalueesta ei välttämättä aina pidä paikkaansa sillä kokeiltuani uusia lajeja, olen saanut todeta että ennakkoluuloni on ollut turhaa. Mie olen saanut kannustusta kannssatreenaajilta ja mikä parasta, olen tutustunut tunneilla ihmisiin, joiden kanssa yhteydenpidosta on tullut jokapäiväistä. Sydämeni pakahtuu kiitollisuudesta!

leuanveto ilonkauttakelkkaköydetDSC_1613-1

Keväällä fyysinen kuntoni oli huipussaan ja vuoden Arctic Challenge 2016  oli oman kesäni kohokohta. Kiitos Marjo seurasta, keväällä otetaan jälleen akoista mittaa Levillä uuden tapahtuman merkeissä. Tällaiset yllytyshullut ihmiset rohkaisevat minuakin kokeilemaaan omia rajojani.

IMG_20160723_113929 IMG_20160724_112234IMG-20160724-WA0007

Sydän auki

Mie otan avoimin mierlin ja sydämin vastaan tulevan vuoden ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta jätän kuluneelle vuodelle lämmöllä jäähyväiset.

Kohti uusia seikkailuja ❤

taapv

Matkalla mutta määränpäässä?

Eteisessä

Näin alla olevan kuvan teksteineen Instagrammissa ja tekstin luettuani tunsin tämän ajatuksen kotoisaksi. Sanat muodostivat lauseet, joiden merkitys sai valot syttymään tuolla mielen sopukoissa ja samalla hetkellä kun luettu teksti sai aikaan kotoisan tunteen, antoi se myös uuden ja inspiroivan näkökulman omaan ajatteluuni. Tämä oli jotain sellaista, mitä mie olin kaivannutkin sillä elän itse muutosvaiheessa ja olen sulkenut takanani ovia samalla uusien ovien avautuessa mutta mie olen viettänyt pitkiäkin aikoja ns. kahden oven välissä, siellä eteisessä.

somekuva

Many speak of opportunities — ”When one door closes, another one opens.” But rarely about the hallway. The transition. The in between where you are headed. The hallway doesn’t have to be a scary, dark, endless confusion – it can be a space of massive transformation, great memories, and peace.

Tämä nosti ajatuksiini muiston; mie olen käynyt keväästä asti Kärnän Katin ohjattavana Askel Työnohjauspalveluiden tiloissa Niskanperällä ja alkuvaiheessa teimme tähän liittyvän harjoituksen. Eteeni levitettiin kuvia erilaisista ovista, joista mie valitsin kaksi; ensimmäisessä kuvassa oli tumma ja massiivinen iso puinen ovi ja toisessa kuvassa oli kaksi turkoosia ovea. Lyhykäisyydessään kerrottuna mie elin silloin keväällä ajassa jolloin olin päässyt ”luopumisen matkalle”, sillä olin päästänyt irti joistakin vanhoista asioista ja ihmisistä mutta ovi oli vielä raollaan ja prosessoidessani näitä ajatuksia mie huomasin ettei oven kokonaan sulkeminen vielä onnistunut. Vaikka se ei ei ollut paljoa raollaan niin silloin oli kuitenkin olemassa asioita, jotka minun piti käsitellä ensin. Puinen iso ovi kätkee taakseen ne asiat, jotka mie halusin jättää sinne toiselle puolelle eivätkä ne enää nosta sieltä päätään ja koputtele vaan mie olen sulkenut sen nyt lopullisesti. Valitsin vaistomaisesti toisenkin kuvan ja siinä oli kaksi turkoosia ovea. Mie ihastuin tähän ohjaukseen Katin kysyessä, että missä mie itse olen, olenko sulkenut jo toisen oven takanani ja onko edessä oleva ovi vielä auki? Viihdynkö siinä tilassa missä olen, mitä asioita olen käsitellyt ja raahaanko esimerkiksi tiedostamatta vanhoja asioita perässäni? Harjoitus sai minut pohtimaan, että olenko tietoinen omasta elämästäni, kokemistani tunteista ja muodostuuko elämäni sellaisista asioista ja ihmisistä, jotka edustavat omaa arvomaailmaani? Mie olen elänyt ja elän parhaillaankin sellaista ”eteisvaihetta”, elämä muuttuu ja mie kasvan. Mie olen miettinyt paljon omia tavoitteitani ja asioita, joita haluan tulevaisuudelta mutta eläminen tässä tietyssä vaiheessa tuntuu just nyt hyvältä. Mie sain vahvistuksen siitä, että saan viettää tällä matkalla niin kauan aikaa kun minusta siltä tuntuu eikä minun ole pakko muodostaa mitään maalia itselleni sillä miehän elän jo tällä hetkellä siellä, sehän on tämä matka. Turkoosit ovet ovat jo raollaan ja avautuvat siihen eteeni kun on sen aika, kun olen tehnyt itseni kanssa riittävästi töitä ja saan mieleni auki..mie uskon että asiat alkavat hakeutua omille paikoilleen. Se on kuin itsetuntemus kasvaisi ja vahvistuisi ja aiempien loputtomien empimisten ja epävarmuuksien sijaan huomaakin itse kannustavansa itseään uusien asioiden pariin. Tämä muutos on vaatinut aikaa. Elämä sen kaikkine kokemuksineen, tilanteineen, valintoineen, päätöksineen ja ihmiseen on vaikuttanut minäkuvaan, siihen kuinka se muodostuu ja millaisena koemme itsemme juuri tällä hetkellä. Meihin vaikuttaa todella monet asiat ja käytöksen sekä ajatusten takana voi olla vuosikymmeniä sitten opitut tavat ja omaksutut asenteet..miksi me sitten yleensä olemme niin mahdottoman malttamattomia sen oman ”etenemisen” ja ”kehittymisen” suhteen? Me haetaan usein jotain konkreettisia mittareita tuloksia varten ja katse suuntaa sinne asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen, ajatuksissa on ne halutut lopputulokset ja mietiskellään mahdollisesti jo että ” mitä seuraavaksi, mitäs sitten kun tämä projekti saadaan päätökseen”? Tästä mie tunnistan itsenikin, olen ollut samanlainen enkä tarkoita etten uskoisi tavoitteellisuuteen, säännöllisyyteen tms mutta olen itse viimeaikoina kokenut saavani enemmän irti elämällä samaa tahtia ja rytmiä jokapäiväisen elämän kanssa ja tuomalla ajatuksia takaisin nykyhetkeen ja tilaan.

Mie haluan kailottaa ääneen tätä intoa, niitä pieniä pirskahduksia ja riemun kiljahduksia mitä olen saanut kokea sen jälkeen kun olen alkanut arvostamaan itseäni, sen jälkeen kun mie kävin symbolisesti sulkemassa sen ison puisen oven. Mie haluan heittäytyä näihin omiin tunteisiin ja oikein kieriä niissä sillä tuntuu aivan kuin miljoonat pienet lukot olisivat vapauttaneet minut kahleistaan. Nämä elämän loputtomilta tuntuvat mahdollisuudet, omat asenteet ja elämisen halu ohjaa pitkälle ja minun elämässä loistaa kaikki sateenkaaren värit. Mie olen antanut pikkuhiljaa niiden ajatuksille luotujen rajojen rikkoontua ja haluan heittäytyä avoimin sylin kohti tuntemattomaa..Huomaan itsessäni selkeän muutoksen siinä kuinka esimerkiksi kirjoitan ajatuksista ja jaan niitä tänne luettavaksi ja sen tuntuu hyvältä. Mulla on tämä oma pieni kirjanen, jonne saan ammentaa omaa kasvuani. Joillekin nämä ajatukset voivat olla vain sanojen helinää ja aiheuttaa ennemminkin vastareaktiona ärsytystä  mutta hei, nyt mennään niin vahvasti ja lujaa omalla tiellä että ei se mitään koska tästä riittää pohdittavaa itsekullekkin.

mie

Nyt nautiskelemaan vapaapäivästä,

xoxo Marru

 

 

 

Hyvän olon ilta WellnessLoungella

Eteerisiä öljyjä ja yin joogaa

Hei ihanat ja toivottavasti viikonloppu on ollut rakkaudentäyteinen ja jättänyt kauniita, valoa tuovia muistoja takataskuun. Meidän eilispäivä huipentui ravintola Rokan ihanaan illalliseen, tässä rovaniemeläisessä pienessä ja tunnelmallisessa ravintolassa voit aina luottaa palveluun ja makunystyrät herätteleviin annoksiin.

semifreddo

Torstaipäivä sai ihanan päätöksen kun osallistuimme äidin kanssa WellnessLoungella järjestettyyn Hyvän olon iltaan. Pääsimme kuuntelemaan Kaisa Takatalon eteeristen öljyjen tuote-esittelyä ja ilta päättyi ohjattuun aroma yin-tuntiin. Tämä oli ihana yhdistelmä ja virkistävä kokemus keskellä hektistä viikkoa. Mie olin tosi väsynyt työpäivän päätteeksi ja päällimmäisenä ajatuksissa oli kyllä sohvan valtaaminen viltin kanssa mutta jälleen kerran tällainen rentouttava ja aisteja herättelevä tilaisuus tuli vastaan oikeaan aikaan. Minusta tuntui erityisen hyvältä kun sain jakaa tämän kokemuksen Loungella  juuri sen porukan kesken. Tunnelma oli niin levollinen, lämmin ja toivotti puhtaasti tervetulleeksi..siksi itsellä tuntui niin luonnolliselta työntää niitä päivän aikana mielessä vilisseitä ajatuksia ja työpäivän päätteeksi pinnalle jääneitä kierroksia taka-alalle. Tämä tuntuu siitä syystä erityisen hyvältä koska mie olen malliesimerkki suorittajasta, joka oikein vielä tarraa voimakkaammin otteensa esimerkiksi keskeneräisiin ja työnalla oleviin asioihin  paineiden, kiireen ja stressin alla..ja nykyisin mie odotan sitä että pääsen ottamaan itselleni sen oman ajan ja ihan puhtaasti itsekkäistä syistä saan tehdä omia arkipäiväisiä valintoja. Ehken tässä nyt korostuu omalla kohdalla se identiteetin löytyminen ja omien arvojen ja ajatusten vahvistuminen. Mie uskallan hidastaa vauhtia ja kohdata itseni ja omat ajatukseni sillä elämä kantaa. Mie olen käsitellyt blogissa valtavasti omien valintojen merkitystä ja tärkeyttä, hetkessä keskittymistä ja olemista, kontrollista luopumista ja  ylipäätänsä hellittämistä ja se johtuu siitä, että oppiessani itse uusia toimintatapoja ja sisäistäessäni uudenlaisia asenteita – olen luopunut ja päässyt vapaaksi jostain sellaisesta turhasta ja energiaa vievästä, mitä en todellisuudessa kaipaa elämääni. Aiemmin koin epämukavia fiiliksiä jos asetin itseni etusijalle mutta nykyisin en enää tunne niin. Omat ajatukset ja tuntemukset vievät minua koko ajan syvemmälle siihen maailmaan, joka on minua varten ja mie ahmin itseeni niitä hetkiä, jotka kannattelee ja johtaa matkaa kohti seuraavaa päivää.

Hyvän olon ilta

Ensimmäisenä tuttuun saliin astuessamme, meidät otti vastaan jouluinen tuoksu, jota leijaili diffuuserin kautta ilmassa. Öljyn tuoksu oli miellyttävä ja pehmeä, se sopi todella hyvä Loungen tiloihin ja siksi olinkin mielissäni kuullessani että doTerran öljtjä voi tilata jatkossa paikanpäältä. Ihmisen hajuaisti on todella herkkä ja esimerkiksi jotkin tietyt tuoksut voivat palauttaa meidän ajassa taaksepäin muistojen pariin. Tällaiset eteeriset öljyt ovat omiaan vaikkapa joogaharjoitusten taustalle tai kotiin tuomaan uudenlaisia tuoksuja ja hyvinvointivaikutuksia. Mie olen törmännyt usein skeptiseen asenteeseen esimerkiksi eteerisiä öljyjä ja erilaisia tuoksuja kohtaan ja omalla kohdalla ajatukset perustuvat omakohtaisiin kokemuksiin. Osallistuin mm. viime keväänä ensimmäisen kerran aromaattiseen yin jooga worshoppiin WellnessLoungella, jossa lisäsimme perinteisiin harjoituksiin tuoksuja ja se oli todella kokonaisvaltainen kokemus! Pääsette lukemaan siitä lisää täältä.

oljyt

Eteeristen öljyjen valikoimaa

diffuuseri

doTerran Diffuuseri

innostunut

(Kuvat Seija Koskela / WellnessLounge)

Kaisa esitteli meille Hyvän olon illassa doTerran-eteerisiä öljyjä ja saimme kokeilla piparminttuöljyä siten että kämmenelle pudotettiin pari tippaa öljyä ja sipaisimme pikkurillin päällä öljyä kitalakeen ja itse levitin sitä myös niskaan ja hartioihin, jonka jälkeen hengitin vielä öljyntuoksua kämmenistä ja vau! Piparmintusta tuli yksi oma lempparini. Sitruuna oli toinen mikä jäi mieleen omalla kirpeällä ja makealla tuoksullaan, joka muistutti aivan karamellia! Mie ihastuin diffuuseriin niin kovasti, että taidan tänä jouluna pyytää joulupukilta kotiin sellaista. Nyt kun työskentelen pääsääntöisesti kotoa käsin, korostuu viihtyisyyden ja ympäristön merkitys ja tämä lisäisi viihtyvyyttä ja jotenkin olen tuntenut pidemmän aikaa että eri tuoksuilla on esimerkiksi rauhoittava vaikutus ja keskittyminen tehostuu. Ilta eteni leppoisaan tahtiin ja salin täytyy iloinen, avoin ja jollain tapaa odottava fiilis..ainakin allekirjoittaneen kohdalla ajatukset ja odotukset olivat illan joogaharjoituksessa. Mie tunsin olevani oikeassa paikassa ja oikeiden ihmisten kanssa. Sydämessä oli lämmin fiilis kun lähdimme äidin kanssa yhdessä luomaan kokemuksia ja ympärillä oli rakkaita ihmisiä, joita yhdisti yhteiset intressit ja tavoitteet. Tavoitteella mie tarkoitan sitä oman henkilökohtaisen ja luonnollisen olotilan saavuttamista, sitä mitä me tarvitsemme juuri sillä hetkellä, ilman ylimääräistä pakottamista ja puskemista. Itse sain illasta energiaa ja hyvää fiilistä; väsymys muuttui ennemminki vapautumiseksi, rentoutuneeksi olotilaksi, jossa kiire katosi ja Kaisan ohjaaman yin joogaharjoituksen jälkeen hengitys kulki vapaammin ja kevyemmin. Tuntui mukavalta kun parasympaattinen hermosto lähetti viestiä lihaksille, että nyt on lupa olla ja hengittää, luovuttaa jännityksestä ja antaa kropan painautua suorastaan nestemäisenä mattoon…niska ja hartiaseutujen kireys ja jännitys jäi sille tielleen ja minusta tuntui että hengitys ohjaili lihaksia vaivattomasti. Oli äärimmäisen kaunista olla siinä hetkessä ja huomata kuinka uloshengitysten mukana mieli ja keho ikäänkuin puhdistuu sillä uloshengityksen mukana saat antaa kaiken sen kuormittaneen ja vanhan kulkeutua pois ja sitä myöten sisäänhengitysten mukana saat täyttää itsesi puhtaalla ja voimistavalla energialla. Kyllä, hengityksessä on suuri voima! Mulla ja joogalla on yhteinen matka ja mie koen olevani äärimmäisen onnekas kun pääsen kokemaan tällaisia tuntemuksia ja opin itsestäni uutta. Minusta tuntuu että olen aivan kuin pieni lapsi kesäloma alkaessa, intoa ja uteliaisuutta täynnä!

Mie lähdin Hyvän olon illasta pari oivallusta ja yksi kaunis kokemus takataskussa. Kiitos Seija & WellnessLounge ja Kaisa ❤

 

 

 

 

 

 

 

Saat sen mistä luovut

Yllätyksellinen elämä

Sivusin edellisessä jutussa ajatuksiani siitä kuinka koettelemukset kasvattavat meitä ja voimme saada vaikeuksien kautta asioihin uusia näkökulmia. Löysin kirjojeni seasta Tommi Hellstenin Saat sen mistä luovut-kirjan. Sattumaako (?) Ajatukseni palasivat yhä uudelleen tämän aiheen pariin,joten juttuhan siitä syntyi. Kirjan takana kulkee ajatus siitä että ihmisen kaivatessa muutosta elämäänsä, hän haluaisi saada sen aikaan omilla ehdoillaan. Tie todelliseen muutokseen kulkee kuitenkin usein paradoksien kautta; elämää ei voi hallita ja todellisen turvan löytää vain suostuessaan turvattomuuteen ja uskaltautuessaan epämukavuusalueille.

kuksat

Mie sivusin edellisessä postauksessa ajatusta siihen että uskon asioiden tapahtuvan elämässä syystä ja usein lopulta saat sen mistä luovut. 

Muu tekeminen keskeytyi ja mie jäin selailemaan kirjaa. Ajatukset jäivät pyörimään erityisesti yhden kappaleen sanoman ympärillä. Otsikko ”Saat sen mistä olet valmis luopumaan”, sai huomioni ja kappaleen luettuani tunsin lämmön tunteen sydämessäni. Tästä kappaleestä mieleeni jäivät Hellstenin sanat siitä, kuinka me vahvistumme kun löydämme ja tiedostamme heikkoutemme ja voimme saavuttaa vapauden kohdattuamme omat kipupisteemme. Tiedättekö sellaisen valtavan lämmön, kiitollisuuden ja rakkauden tunteiden aallon, joka kulkee läpi kehon kun olemme itsellemme oikeiden asioiden äärellä ja silloin kun palaset loksahtelevat luonnollisille paikoilleen rakentaen meille aivan uudenlaisen elämän mahdollisuuksineen ja valintoineen? Me voimme suhtautua tämän muutosprosessin keskellä asioihin positiivisen uteliaasti ja luottaen, negatiivisesti ja kyynisesti tai pessimistisesti manaten ennakkoon epäonnistumisen puolesta tai jotain noiden väliltä. Minun kokemus oli upea ja kertakaikkisen voimakas hetki. Aivan kuin yksi lukko olisi avautunut sydämestäni ja sen vapauttaessa painolastin rinnan päältä, hengitykseni sai jostain uutta virtaa. Se oli sellaista sykettä ja mie löysin vahvan, luonnollisen oman rytmin ja kaikkien niiden voimakkaiden tunteiden täyttäessä sisimpäni, mie luovutin kontrollista ja kaikista huolista hetkeksi ja tunsin kuin huojennuksen kyyneleet alkoivat virrata pitkin poskiani. Siinä mie sitten istuin yksin lattialla, kirjojen ja laatikoiden keskellä ja annoin tunteiden virrata vapaasti. Sivusta seuraajalle se olisi varmaankin antanut minusta hullun kuvan sillä virranneet kyyneleet vapautti tunteet iloksi ja sen myötä itku muuttui nyyhkimisen kautta naurun purskahduksiksi ja mie olin todella onnellinen. Vaikka hieman kaheli ja hullukin, mutta onnellinen.

laavu

Elämä ja tapahtumat on kuluneen vuoden aikana osoittanut mulle, että tämä Hellstenin ajatus pitää paikkansa ja mie olen saanut kokea kahdesti sen, että luopumalla turhasta ja liiallisesta huolehtimisesta ja peloista, olen saanut itselleni elämään valtavasti lämpöä ja rakkautta ja sellaisia rakennuspalasia, joista haluan omaa elämääni lähteä muodostamaan. Stressaavista tilanteista on syntynyt lopulta uusia mahdollisuuksia ja  poisluovuttamieni asioiden myötä oloni on keventynyt. Olen avoimempi ja vahvempi. Kulunut vuosi on ollut itselleni sellaista mielen puhdistautumista ja nyt tuntuu, että olen todella saanut irroitettua otteeni sellaisista minua ennen hallinneista ajatuksista, jotka eivät minua palvele. Mie olen tämän elämäntapamuutoksen alussa myös ikäänkuin luopunut itsestäni, jotta nykyisen, uuden minän uuelleen rakentuminen on ollut mahdollista. Se on ollut erittäin jännittävää ja usein olen löytänyt itseni tilanteista, joissa epätietoisuus on vienyt minua epämukavuusalueelle mutta pikkuhiljaa kun opin rentoutumaan ja heittäytymään tähän seikkailuun, epämukavuusalueelta ei ollutkaan niin kiire pois. Se pakottava tarve pakoilla omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan väistyi ja sen tilalle tuli utelias tunne, sellainen joka kannusti minua eteenpäin avoimin mielin ja ennakkoluuloitta. Se haastaa minua avaamaan sydämeni ja luottamaan elämään, antamaan mahdollisuuden ja tilan elämälle, jotta se voisi näyttää minulle yllätyksellisyytensä. Kontrollin ja stressaamisen sijaan mie saankin hellittää, hengitellä ja ikäänkuin todistaa itselleni sen, että on ihan ok vaikka en vielä kanna huolta huomisesta ja sen mukanaan tuomista kysymysmerkeistä. Viime aikaiset tapahtumat elämässä ovat antaneet uudenlaisia kokemuksia ja minusta tuntuu että näiden kokemusten myötä mie olen sisäistänyt Hellstenin ajatusta luopumisen ideasta ja sisäistäminen on  luonut ympärille vapaudentunteen sillä enää minun ei tarvitse pelätä luopumista vaan pelonsekaisten tunteiden sijaan voinkin uteliaana pohdiskella että mitähän on tulossa tilalle. Ja yleensä se tilalle tullut on ollut minulle parempaa vaikka ennakkoasenteeni olisikin ollut kyyninen ja kyseenalaistava.

Tässä sunnuntai-illan suoraa ja sensuroimatonta ajatuksenvirtaa, kuten mulla on tapana. Toivottavasti tuleva viikko tuo teillekkin tullessaan niin onnistumisia kuin ilon hetkiäkin. Itselleni jäi tästä kirjoittamisesta todella hyvä fiilis ja koen olevani onnekas kun mulla on tämä oma blogi, jonne saan ajatuksiani jakaa. Tästä jatketaan toivorikkain ja kiitollisin fiiliksin kohti ensi viikkoa,

💎 Marru

Iidan kynästä: esittelyssä WellnessLoungen hathajooga tunnit

Moikka! Mun nimi on Iida. Olen vastavalmistunut joogaopettaja. Suoritin 200 tunnin RYT, eli Yoga Alliancen Registered Yoga Teacher -koulutuksen viime kesänä Kanadassa ja nyt opetan hathajoogaa WellnessLoungella Rovaniemellä.

MAISEMA.jpg

Päädyin joogaopettajaksi monen mutkan kautta. Noin kaksi vuotta sitten sairastuin vakavasti, jonka seurauksena yleiskuntoni romahti täydellisesti. En pystynyt juuri liikkumaan vuoteesta ja päivittäinen elämä meni pelkästään arjen tavallisista askareista selviytyessä. Olen aina ollut hyvin liikunnallinen ja aktiivinen tyyppi, joten minulle oli todella hankalaa suhtautua siihen, että yhtäkkiä pelkkä kaupassa käynti oli suuri saavutus. Kummallista, miten omaa terveyttä tulikaan sairastumiseen asti pidettyä niin itsestäänselvyytenä. Useinhan juuri silloin, kun jotain viedään itseltä pois, vasta ymmärtää sen arvon.

Ennen sairastumista olin harrastanut muutaman vuoden Astangajoogaa. Se kuitenkin tuntui liian raskaalta ja fyysiseltä kun olin vielä toipilas. Siirryin lempeämpään Hathajoogaan ja huomasin miten nopeasti se vauhditti parantumistani. Vakuutuin myös Hathan anatomisiin linjauksiin pohjautuvasta tyylistä, kun huomasin ainaisten polvi- ja rannekipujeni kadonneen täysin.

Vaikka oli tietysti monta eri tekijää, jotka vaikuttivat parantumiseeni, minusta tuntui että joogalla oli erityisen suuri merkitys toipumisessani. Joogassa keskittyminen hengittämiseen ja myös mielen huoltamiseen kehon lisäksi toi elämääni uudenlaisen tasapainon ja rauhan.

Syitä joogaamiseen on useita ja niin on myös siitä koituvia hyötyjä. Tärkeintä on, että jokainen löytää omansa. Itse koen saaneeni joogasta eläämäni positiivisuutta, elinvoimaisuutta, mielen ja kehon tasapainoa, liikkuvuutta, ryhdikkyyttä ja hyvän lihaskunnon. Olen oppinut pysähtymään, rentoutumaan ja nauttimaan elämästäni uudella tavalla, tutustunut itseeni paremmin ja oppinut hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen.

artikkelikuva.jpg

VRAKSASANA

”Säännölliset joogaharjoitukset auttavat kohtaamaan arjen kiireet tyynesti ja järkähtämättömästi

-B.K.S Iyengar-

Hathajooga on erittäin laaja käsite, koska se tarkoittaa kaikkea fyysistä joogaa. Siksi eri hathajoogatunnit saattavat sisällöltään vaihdella hyvinkin suuresti. Nykyään hathajoogasta puhuttaessa usein tarkoitetaankin lempeämpää fyysistä joogaa. Opettamani jooga on osittain dynaamista, koska edelleen tykkään myös joogan fyysisestä puolesta ja se on erittäin tärkeää liikkuvuuden ja lihaskunnon ylläpidon kannalta. Keskittyessä hengittämiseen, anatomisiin linjauksiin ja kehonhallintaan saa ihanasti ajatukset muualle arjen asioista.

3.jpg

NAVASANA

Tunneillani pääset myös haastamaan itseäsi! Raskaan tai vaikean näköisiä asanoita ei kuitenkaan kannata säikähtää, koska niistä on tarjolla aina myös kevyempiä ja helpompia versioita.

2.jpg

MARICHYASANA variaatio

4.jpg

Restoratiivistä joogaa – SUPPORTED CHILDS POSE

”Respect your uniqueness and drop comparison. Relax into your being.” -Osho-

5.jpg

SUPTA BADDHA KONASANA

Päätän tuntini restoratiiviseen joogaan, jossa tarkoituksena on energian kuluttamisen sijaan varastoida sitä. Monet ihmisistä pysyvät jatkuvan tekemisen tilassa, jossa aina joko mieli tai keho on valppaana ja restoratiivisessa joogassa tarkoitus on vapautua tästä tilasta ja päästä rentoutumaan ja palautumaan. Restoratiivisen joogan yksi hyödyistä on vähentää stressihormooneita ja saada ihmiset tietoisen rentoutumisen tilaan, jotta vältetään loppuun palamista.

HATHAJOOGA LYHYT KUVAUS

Hathajooga on osin dynaaminen ja osin restoratiivinen tunti, jossa aluksi keskitytään hathajoogan perusteisiin ja lopuksi annetaan kehon ja mielen kunnolla rentoutua ja palautua restoratiivisessa osuudessa. Tälle tunnille et tarvitse aiempaa kokemusta joogasta.

Tunti on kevyempi kuin FLOW, mutta intensiivisempi kuin YIN – eli jos etsit jotain niiden välimuotoa, tule kokeilemaan Hathajoogaa!

Nähdään tunneilla 💗 !

-Iida

Seuraava hathajoogatunti WellnessLoungella pe 3.2.2017 klo 17 – 18.

Voit varata paikan tunnille täältä.

 

Menneen viikonlopun joogatunnelmia

Arctic Wellness Day II

Viime viikonloppu oli osaltani rento ja joogapainotteinen. Lauantaiaamuna mie osallistuin Wellness Loungen ja Arctic light hotellin järjestämään Arctic Wellness Day II-hyvinvointitapahtumaan.

Lähdin lauantaiaamuna ennen kahdeksaa ajelemaan kohti Rovaniemen keskustaa ja Wellness Loungen tiloja. Mie vietin rauhallisen aamun kotona ja sama tunnelma siirtyi mukanani paikanpäälle. Odotin innoissani aamujoogaa ja ALH:n herkullista aamiaista.

wellnesslounge

Joogasalissa oli ihanan rauhallinen, harmoninen ja rentouttava tunnelma. Osallistujista välittyi hyvä energia ja huomasin uppoavani nopeasti Seijan ohjaamiin joogaharjoituksiin. Mie yllätin itseni positiivisesti aamujoogassa sillä sain nopeasti ajatusteni keskiöön rentoutumisen, läsnäolon, juuri sen hetken ja paikan.

Loppurentoutuksen aikaan saavutin todella hyvän olon. Mie olin asettanut itselleni aiemmin toiveeksi sen, että pystyisin rentoutumaan ja ottamaan tämän aamuhetken ihan vain itselleni, mie toivoinkin pystyväni saavuttamaan sellaisen kokonaisvaltaisen fiiliksen. Minusta tuntuu uskomattoman hyvältä kun pystyy antamaan mielelle, ajatuksille ja kropalle hetkellinen vapaus, lupa päästää irti kaikesta ja vain olla läsnä siinä hetkessä.

e

Joogan jälkeen kävelimme yhdessä AHL:n aamiaiselle ja mitä herkkuja sieltä jälleen löytyikään! Kiitos järjestäjille, tämä oli erittäin ihana aloitus lauantaille ja aamun fiilis kantoi läpi päivän.

ahl

ahl2

(Kuvat Juha Lehmonen)

aamiainen

aamiainen2 aamiainen3

Sunnuntain yinjooga-ja meditaatiohetki

Sunnuntai-iltapäivänä kävimme äitini kanssa Astanga Jooga Lappi ry:n järjestämässä joogatilaisuudessa. Olo oli iltapäivällä lähdön aikaan jokseenkin vetämätön mutta päivän paras päätös oli lähteä Varastotielle joogaamaan. Me saatiin äipän kanssa mukava hetki yhdessä yinjoogan ja meditaation parissa. Ohjaajat Hanna ja Solja ovat ihania, he osaavat askel askeleleelta ohjata sinua kohti syvempää rentoutusta, läsnäoloa ja lähemmäs itseäsi.

tunnelmaa

Mie olen käynyt syksyn ajan Varastotiellä Hannan ohjaamilla yinjoogatunneilla ja olen täällä blogissakin hehkutellut yinjoogaa ja sen rauhallisia asanoita. Mutta se vaan on niin miellyttävä joogamuoto, ei siitä pääse yli! Iltapäivä alkoi vapauttavalla lohikäärme tanssiosiolla, me tultiin äipän kanssa paikalle joogaosion alkaessa. Salissa oli rauhallinen ja seesteinen tunnelma, osallistujat makoilivat joogamatoillaan ja hiljaisuus täytti tilan. Mie olin jo siinä vaiheessa todella tyytyväinen siihen, että pääsin osallistumaan tähän hetkeen.

mie

Hannan ohjaamien yinjoogaharjoitusten jälkeen Solja ohjasi meille meditaatiohetken. Mie en ole meditoinut paljoa enkä ole vielä pystynytkään siihen kovin kauan aikaa, joten odotin mielenkiinnolla että millainen kokemus tästä syntyisi. Meditointikokemus ja loppurentoutus olivat yhdessä valaiseva ja antoisa kokonaisuus, mie sain todella voimakkaita tuntemuksia sen aikana. Yllätyinkin tuntemusten voimakkuudesta, mie koin silloin, että ikäänkuin onnistuin vain päästämään kaikesta ulkopuolella olevasta irti.

Mie onnistuin vapauttamaan itseni ajatusten mylläkästä ja koin, että pääsin lähemmäs itseäni. Koko kroppa oli niin rento, kevyt ja yhtenäinen. Sulauduin joogamattoon kiinni enkä mie tuntenut esimerkiksi selässä mitään voimakkaita tuntemuksia, mitä usein tunnen vaikka selinmakuulla.

tunnelmaa2

Olin tunnin päätyttyä yhtä hymyä ja kiire katosi. Mikään ei painanut mieltä, ei kiristänyt pinnaa tai häirinnyt ajatuksiani. Itseasiassa mieleni oli kirkas ja tyyni. Kiitos äippä seurasta, olet rakas!

Mie kävin muuten tänä aamuna kokeilemassa ensimmäistä kertaa Kunnon Paikassa Body Balancea Minnan ohjaamalla tunnilla. Nyt löytyi huippu yhdistelmä mm. joogaa ja pilatesta, suosittelen! Minun selkä on rajoittanut jonkin verran liikkumista viimeisen parin iikon aikana, esimerkiksi salitreenien sijaan mie olen käynyt ryhmäliikuntatunneilla, joogassa ja lenkeillä. Tästä johtuen päätimme päivittää saliohjelman selkää kuntouttavaksi, joten toivon mukaan pääsen taas piakkoin salinkin puolelle. Sillä välin aion käydä kokeilemassa paria itselleni uutta ryhmäliikuntatuntia Kunnon Paikassa ja onhan se mukavaa välillä haastaa itseään uusiin lajeihin. Tänään vielä polkemaan Riinan IISEE aero-tunnille, yksi mun lemppareistani!

Ei muuta kuin pidetään lippu korkealla!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa