Kun eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä

”Häpeän. Hävettää.

Nämä sanat ja niiden merkitys ovat pyörineet mielessä jo tovin aikaa ja ajatukset ovat siirtyneet tänne blogin puolelle pikkuhiljaa.  Tähän kohtaan linkitän kirjoituksen saman aiheen ääreltä; ihanan aurinkoinen ja positiivinen Jenni kirjoittaa Vastaisku ankeudelle-blogia ja pääsette lukemaan hänen kirjoituksen aiheesta täältä. Lämmin lukusuositus Jennin kirjoitukselle!

Yksi oman blogin kirjoittamisen parhaita puolia on vapaus, joka minulla on – jos ajatus ei kulje tai mieli on vielä liian levoton muodostamaan kokonaisuuksia, voin jättää kirjoituksen hautomaan kaikessa rauhassa. Tekstistä välittyy lukijalle onko sydän ja ajatus tekstissä mukana ja omat ajatukseni syventyvätkin yleensä tiiviisti aiheen pariin, joten minusta on vapauttavaa vetäytyä hetkeksi ja antaa aikaa kirjoittamiselle. Saan rauhan ajatuksille kun kohtaan ne, prosessointi vie minut lähemmäs itseäni ja mutustelen sitä ajatusten ja tunteiden virtaa sillä on äärimmäisen rentouttavaa ja puhdistavaa antaa mielen uppoutua sellaiseen virtaan jonne olen uskaltautunut itseni päästää -ilman kontrollia.. ja samaan aikaan tämä on äärimmäisen kivuliasta koska olen pujotellut tiettyjä asioita niin kauan aikaa pakoon ja kun me vihdoin kohdataan, on aika vihdoon nostaa kissa pöydälle kokonaisena. Näissä tilanteissa ego saa kyytiä ja minäkuvakin voi saada säröjä tai rikkoontuu. Mie pyrin antamaan itselleni sen ajan kirjoittamiseen koska prosessina se puhdistaa mieltä ja keventää mahdollista painetta tai stressiä rinnanpäältä.

kuvituspieni

Mikä hävettää? Miksi?

Häpeän tunne on varmasti kaikille jossain määrin tuttu ja me ihmiset osaamme yleensä napata kiinni todella hyvin siitä, liiankin hyvin sillä usein omissa silmissämme tapahtunut asiat saa valtavat mittasuhteet kun toisen silmissä tapahtunut on jo unohtunut. Sinulle sattuu jokin kömmähdys ja sinua hävettää, myöhästyt tapaamisesta tai ihmisten kanssa jutellessa sotkeudut sanoihin ja suuntasi pulpahtaa ulos jotain aivan muuta kuin mitä sinulla oli tarkoitus kertoa ja puna nousee poskillesi. Häpeän tunne on luonnollinen asia ja mielestäni kuuluu inhimillisyyteen mutta perusteettomat häpeäntunteet kuormittavat meidän tunnetiloja. Mie olen kova häpeämään ja ensimmäinen päätelmäni on sen johtuvan itse muodostamistani mielikuvista ja asettamistamistani tavoitteista asioiden suhteen. Minua hävettää koska en onnistunut saavuttamaan omaa tavoitettani ja koen epäonnistuneen itseni ja muiden silmissä. Kumpi on pahempi, epäonnistua itsensä vai muiden edessä? Me mietitään paljon, liikaakin sitä mitä meistä ajatellaan, mitä meistä puhutaan ja mitä mieltä meistä ollaan.

Kirjoittelin jooga-aiheista kirjoitusta ja palasin ajatuksissani niille ensimmäisille tunneilleni, jossa heti asettauduin tilanteeseen, että minun tekemisiä katsotaan arvostellen (kukaan ei todellisuudessa katsonut niin) ja mie tuskailin sillä en taipunut samoilta näyttävin asentoihin viereisellä matolla olleen kanssa. Kuka tässä aiheutti vaikean olon itselleen? Mie itse sillä naapurijoogi vastasi katseeni vain hymyillen lämpimästi. Ja sitten minua hävetti oma epävarmuuteeni. Tällaisia tilanteita on oma arkeni täynnä, mie olen sellainen höseltäjä kun pääsen vauhtiin ja siinä tohinassa on yleensä vaarana niin ne muutamat muuttuvat tekijät kuin yllätyksetkin. Innostuessani olen välillä kuin sähköjänis enkä ehdi saada kiinni itsekkään omista ajatuksistani ja kaikki nämä yhdessä tarjoileekin minulle varsin mielenkiintoisia tilanteita ja sattumuksia. Mie koitan suhtautua yleisesti elämään ja tilanteisiin positiivisesti ja näissä #enitenhävettääkaikkiaina se on auttanut minua selviämään tilanteista pois. Positiivisuuden kautta olen saanut omia häpeäntunteita käsiteltyä ja kevennettyä sillä jokaisella kerralla ei ole todellakaan ollut syytä tuntea häpeää mistään.

Oman häpeän äärellä

Mie olen kirjoitellut paljon menneisyyden taakasta, asioiden kohtaamisesta pakoonjuoksemisen sijaan ja lempeydestä sekä armollisuudesta itseään kohtaan. Mie olen käsitellyt valtavasti asioita menneestäni viimeisen kahden vuoden aikana ja pirstaleiksi hajoamisen myötä olen vapautunutkin kahleista, joita olen raahannut mukanani mutta huomaan uusien asioiden nousevan pintaan. Tunnistan levottomuuden sydämessäni: on aika kohdata suurin painolastina kulkenut asia sillä olen valmis antamaan itselleni anteeksi ja haluan vapauttaa itseni häpeästä, jota olen sisälläni kantanut menneestäni. Tämä kirjoitus taitaakin mennä  blogissa henkilökohtaisten asioiden kärkeen, joita olen tuonut esille. 

bty

Olen prosessoinut ja työstänyt menneisyyttäni, elämääni, sitä kuka olen ollut ja kuinka olen elänyt. Elämäni ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista vaan mie olen tehnyt kovan työn päästäkseni tähän pisteeseen, jossa elän nyt 33-vuotiaana. Värikäs menneisyys, joka on osa minua, on kasvattanut minua ja vahvistanut minua. Uskon, että menneisyydelläni on merkitys sillä huomaan kuinka todella rakastan elämääni nykyisellään ja rakastan sitä ihmistä, joka minusta on muodostunut. Mie elin vuosikausia vailla suuntaa ja ajelehdin vain elämän mukana. Olen aina ollut helposti innostuvaa tyyppiä ja tämän luonteenpiirteen myötä olenkin saanut olla mukana mahtavissa tapahtumissa, yhdistystoiminnassa ja musiikkimaailmassa. Tämän päivänen aihe ja se oman häpeäni isäntä asuu elämässäni musiikkimaailman ajoilla. Olen ollut teinivuosista asti kiinnostunut kulttuurista ja musiikista ja aktiivisten yhdistystoiminnan vuosien jälkeen perustin musiikkialan yrityksen ja työskentelin artistien kanssa muutaman vuoden. Tähän aikaan mahtuu niin monenlaista tunnetta, muistoa, ajatuksia ja kysymyksiä että niistä on vuosikausien pakoilun jälkeen muodostunut sementtinen kivenjärkäle rintani päälle.

Olen kerännyt vuosia rohkeutta kohdata itsessäni nämä ajat, sillä mie olen sydämessäni tuntenut sen että kuljetan niitä aikoja taakkana nykyisyydessä mukana ja taakka kulkee nimellä häpeä. Mie häpeän omia silloisia elämäntapoja ja niitä valintoja joita tein. Mie häpeän omaa alkoholinkäyttöä, jonka sallin itselleni tekosyyllä ”koska musiikkiala ja viihde ala on juhlintaa”. Mie pakenin itseäni koska en todellakaan tuntenut kuka olin. Elin vuosikausia viinan huuruista keikkaelämää enkä ottanut itsestäni vastuuta. Minulla ei ollut elämä hallinnassa enkä tuntenut itseäni. Se oli sellaista ajelehtimista, juhlimista, työskentelemistä krapulassa (jolle vain naureskeltiin sen kuuluvan asiaan) ja eksyksissä olemista. Lukuisia kertoja omaa krapulaa perusteltiin kliseellä ”raskas työ vaatii raskaat huvit” ja omaa ahdistusta oli helppoa paeta sinne alkoholin taakse. Näin jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä mitä silloinen Marru on ajatellut ja toisaalta tunnistan sen tunteen, joka herää tuolla syvällä ja se on se pakeneminen. Juhliminen ei kuulu arkeen mutta silloin sitä elettiin siinä hetkessä, jotta ei olisi tarvinnut kantaa huolta seuraavasta päivästä (eihän se niin mene todellisuudessa koska ajatukset muistuttaa olemassaolostaan) ja sai sen kaivatun ja tarpeellisen mahdollisuuden turruttaa tunteet ja epävarmuuden humalan tunteeseen. Onnistumisia kippisteltiin ja epäonnistumisia paettiin tuopin taakse, jotta ei tarvitsisi kohdata ajatuksiaan sillä hetkellä. Keikkailtoihin kuului oluet ja jallushotit ja yleensä seuraavan aamun roudaukset sujui edellisen illan höyryissä. Ahdinko kasvoi niin suureksi, että alkoholi otti oman paikkansa silloisesta elämästäni ja siitä tuli pakopaikkani. En sillon halunnut ajatella ”juhlimisen” olleen väärin tai alkoholin käytön olleen liiallista mutta kuitenkin tunsin, ettei se elämä ollut minua varten eikä hyväksi minulle mutta en osannut lähteä siitä pois tai muuttaa käytöstäni sillä ongelmia oli aivan liikaa käsiteltäväksi asti. Elämänhallinnan ja oman identiteetin ollessa hukassa oman osansa saivat myös ihmissuhteet ja tämä on myös sellainen asia, joka minun on pitänyt kohdata jotta saan rauhan sydämeeni ja ihmisten anteeksiannot ovat olleet merkittävässä osassa prosessiani.

bty

Minun mielestä juhlimisessa ei ole mitään väärä ja tasapainoisessa elämässä on tilaa sillekkin mutta tämä ajanjakso elämässäni, josta nyt kerron, oli kaikkea muuta kuin tasapainoinen. Pikkuhiljaa masennus alkoi nakertaa sisälläni kunnes eräänä keväisenä aamuna kahdeksan vuotta sitten en noussut enää sängystäni ylös. Oma mieleni tuntui ei-toivotulta vieraalta ja se matalapaine, joka mieleni valtasi..lamaannutti minut täysin. Masennusta ja alavireisyyttä seurasi unettomuus. En osannut iloita kevään merkeistä, joita oli ilmassa ja aurinko ei houkutellut minua ulos kotoa vaan päinvastoin, lisääntynyt valonmäärä oli minulle viimeinen niitti. Ahdistus ja epätoivo imaisivat minut sisäänsä, matto vedettiin jalkojen alta ja pohjan kadotessa, mie upposin syvälle. Tunteet heittelivät ääripäästä toiseen ja samaan aikaan hetkittäin tuntui kuin olisin ollut kykenemätön tuntemaan yhtään mitään mutta päällimmäisenä tunteina olivat ahdistus, epätoivo, riittämättömyyden tunteet, väsymys ja pelko silloisesta nykyhetkestä sekä tulevasta.

Miksi tuon asian esille täällä blogissa julkisesti? Tämä kuuluu minun toipumisprosessiin ja haluan vihdoin päästää irti näistä vuosista ja niihin kuuluvista tapahtumista. Mie olen valmis päästämään irti tästä häpeäntunteesta, jota kannan sisälläni. Mie haluan halata ja kertoa tämän päivän Marrulle kuinka hienosti sie olet elämäsi saanut järjestykseen ja saat olla ylpeä itsestäsi. Menneisyys kuuluu elämääsi mutta sinun ei tarvitse kantaa sitä häpeäntunteena mukanasi vaan on jo aika kääntää sivua ja saat syleillä elämääsi koska osoitat nykyisin rakastavan itseäsi ja kunnioittavasi elämää. Olet muuttanut elämäsi suuntaa ja tehnyt rohkeita valintoja oman hyvinvointisi puolesta ja nyt olet katsonut tätäkin asiaa silmiin. Asian prosessointi ja kirjoittaminen auki vapauttaa sinut ja saat luopua niistä tunteista, joita olet kantanut mukanasi kaikki nämä vuodet. Olet kohdannut rohkeasti omat häpeäpilkkusi, kipupisteesi ja löytänyt takaisin itsesi luo. Olet löytänyt vihdoin kotiin koska olet kerros kerrokselta puhdistanut sydäntäsi ja vuodattanut epätoivon kyyneleitä tekemistä virheistä mutta sinun ei tarvitse jatkaa sen parissa loputtomiin vaan olet tehnyt tilaa itsessäsi uusille tunteille ja mahdollisuuksille.

dav

Elämä antaa meille uusia mahdollisuuksia mutta on omissa käsissä tarttuuko niihin vai jatkaako tuttuun tapaan. Mitä enemmän mie olen viettänyt aikaa prosessoiden näitä menneisyyden kivikasoja, sitä voimakkaammin olen alkanut tuntemaan sen oman polun jalkojen alla ja se rauhoittaa. Ei ole helppoa katsoa itseään silmiin ja viettää aikaa niiden asioiden parissa, joita on pakoillut vuosikausia mutta nyt minusta tuntuu, että mitä pidemmälle prosessi etenee, sitä paremmalta minusta alkaa tuntua. Nykypäivänä puhutaan paljon someimagosta ja siitä miten asioita tuodaan kaunistellen todellisuutta esille. Mie tykkään kirjoittaa herkistä ja kauniista asioista koska ne värittää elämää ja saa minut hyvälle tuulelle ja vastaavasti haluan hyödyntää vaikeiden asioiden käsittelyä tämän kirjoittamisen myötä. Olen miettinyt paljon viime aikoina omia kirjoituksiani ja juuri sitä kirjoittamisen vapautta..samalla tavalla mie haluan vapauttaa itseni sisällä kantamastani  häpeästä tuomalla ajatukset julki. Tuntuu hyvältä kun saa lisää tilaa itsessään rohkeudellaan ja asioiden käsittelyllä ja ne tunteet houkuttelee minua yhä enemmän sen sijaan, että ensimmäisenä antaisin pelkoni muiden mielipiteistä ohjata minua kirjoituksissani.

Elämänmakuista viikkoa 💗

USKALLA UNELMOIDA

 Mielikuvia ja muistoja

Eilisellä WellnessLoungen yin joogatunnilla minun ajatukset kävivät hipsuttelemassa muistoja pääsiäislomalta. Havahduin mielikuvien kautta siihen kun kaunis Pesiöjärvi ilmestyi mielikuviini; hanki kimmelsi kirkkaana auringonvalon maalatessa lumen kristallimaiseksi ja kotoisa maisema syleili minua muistoissani. Mie olen viime aikoina hakeutunut entistä enemmän luonnon pariin, kaipuu luonnon äärelle on voimistunut ja ajatus kaupungin vilinästä ja vilskeestä tuntuu vieraalta. Mie en vietä juurikaan yleisesti aikaa kaupungilla; käyn hoitamassa pakollisia asioita ja velvollisuuksia kuten kauppareissut ja niin edelleen mutta sellaiset ylimääräiset käynnit  ovat huomaamatta jääneet vähälle. Mie en nauti kaupoissa kiertelystä tai kaupungilla hengailusta, olen ennemminkin sitä tyyppiä, joka tilaa paketit lähimpään Postin noutopisteeseen ja välttää näin sen ytimeen lähtemisen. Pakopaikoista parhain on Ounasvaaraa ristiin rastiin kulkevat lenkkipolut. Mielikuvat ja niiden mukanaan pintaan nousseet lämpimät tunteet, rakkaus, kaipuu luonnon äärelle palauttavat mieleeni jo mökillä aloittamani kirjoituksen.

Pääsiäisloma vietettiin rennoissa tunnelmissa Kainuun kauniissa maisemissa. Mökkilomailu on ollut omassa elämässäni viime vuosina yksinkertaisin keino päästä luonnonrauhaan ja lataamaan akkuja. Erityisesti kevätauringon alle on mieluisaa lähteä, mukaan pakataan mukavia, rentoja vaatteita ja tavoitteena on kaksi asiaa: ulkoilu ja laavuntulille pääsy.

laavu

Tulilla mieli viimeistään rentoutuu ja ajatukset uppoutuvat sellaiseen yhtenäiseen flowtilaan helposti kun seurailee alati muuttuvan liekin liikettä ja kuuntelee nuotiosta kuuluvia rasahtelevia ja paukkuvia ääniä liekkien kasvaessa ja tulen lämmittäessä. Mökillä keholla on tilaa hengittää ja mielellä inspiroiva ympäristö solmujen ja hektisyyden aiheuttamien kireystilojen avaamiseen ja siellä on mahdollisuus lepäämiseen. Mie, joka en ole oikein koskaan osannut nautiskella päiväunista, nukuin mökillä päikkäreitä!

Töissä eletään muutosten aikaa ja omassa elämässäni kevät näyttäytyy kirkkaina väreinä, voimakkaina ja selkeinä kuuluvina ajatuksina ja..muutoksina. Tunsin, että kaipasin hieman aikalisää kotiympäristöstä. Välimatkan saaminen asioihin auttaa usein selkeyttämään kokonaiskuvaa ja olen saanut kokea tämän itsekin. Viimeisten parin viikon aikana olen saanut hurjasti voimaa ajatuksille ja yhteisille unelmille, niiden toteuttamiselle. Minua jännittää, olen innostunut ja ajatukset hakeutuvat unelmien äärelle sydämen johdattelemana ja saan jakaa tämän kaiken oman rakkaani kanssa. Enteilevätkö nämä vatsanpohjalla lentelevät aurinkoperhoset jotain meidän tulevasta, alkaako tästä uusi tulevaisuus? Mie sain valtavasti voimaa kun lomalla pohdiskelin unelmia ja niiden tavoittelua ja toteutumista.

Kirjoittelin reilu viikko sitten Instagram-tililleni joogaharjoituksen aikana syntyneitä fiiliksiä ja sivusin haasteita, joita meille nakeltiin suorastaan avokämmenellä kuluvan vuoden alussa. On uskomattoman upeaa tuntea se voimakas energianvirta, mikä itsessä on virrannut sen jälkeen kun olen saanut vastauksia siihen, miksi meitä koeteltiin niin kovasti terveyden ja jaksamisen saralla. Kuitenkin näiden uusien asenteiden parissa eläminen vaatii itselleen vielä minulta huomiota ja opettelua, jotta lempeys itseäni kohtaan saisi pysyvän majapaikan identiteetistäni ja tästä syystä minun onkin hyvä ns. vetäytyä välillä syrjään sen sijaan, että paistattelisin siellä elämän ytimessä tauotta.

eteentaivutuspieni

” I just wanna be able to breath and feel free with my life and do the things I’ve made to do.”

balancingpieni

”It feels crazy and good at the same time but the hectic lifestyle and just being busy all the time in life is just not for me and I don’t value it anymore.”

 Unelmille 💗

P.S. Joko olet käynyt osallistumassa This is the real sh’t-liikuntatapahtuman arvontaan?! Kahdella onnekkaalla on mahdollisuus voittaa ranneke elokuussa järjestettävään tapahtumaan Levillä!

Joogaa oman kodin rauhassa YOGOBEn tunneilla

Pieni breikki päivään

On olemassa kaksi asiaa, jotka tekevät minun aamuni ja ne ovat aamun joogaharjoitus ja smoothie. Mie olen tykästynyt joogaamaan kotona ja erityisesti aamuiset joogahetket ovat itselleni tärkeitä päivän aloittajia ja herättäjiä. Ajatus aamuvarhaisella heräämisestä voi tuntua tahmaiselta mutta herättelevät joogaharjoitukset antavat uutta energiaa ja lämpöä kehoon ja ajatukset saavat positiivisia kannustusta ja omalla kohdallani olen huomannut, että siitä on muodostunut asia, jota odotan aamuissani. Noh okei, eihän ne jokaisen aamun ajatukset tai asenne ole yhtä auvoisen aurinkoisia mutta niissäkin tapauksissa aamujoogan positiiviset vaikutukset ovat nähtävissä ja itseni koettavissa sillä mie saan ajatuksiani valoa omien harjoitusten välityksellä.

IMG_20170412_075151.png

YOGOBE

Tutustuin Yogobe-sivustoon muutama viikko sitten kun saimme paikallisella hyvinvointistudiolla WellnessLoungella järjestetystä ja Anna-Mari Pentikäisen ohjaamasta Find Your Wild: Yin and yang-workshopista ilmaiset kuukauden tutustumistarjoukset sivustolle. Pääset lukemaan jutun täältä. Oma joogaamiseni sai alkunsa aikoinaan toisen joogasivuston tuntien kautta sillä vielä pari vuotta sitten kynnys osallistua tunneille oli aika korkealla (mie olin aloittanut ryhmäliikuntatunleilla käymisen samoihin aikoihin kun kokeilin ensimmäisiä ohjattuja nettijoogatunteja kotona) ja toisaalta minua myös kiehtoi se mahdollisuus, että sain kurkistella omissa oloissani joogan maailmaan ja joka näyttäytyi minulle samaan aikaan ihanan innostavana ja kiehtovana, jännittävänä ja turhauttavana.

Huomasin alkumetreillä, että juuri tämä laji, josta sittemmin on kehittynyt itselleni elämäntapa, sai minussa aikaan jotain erilaista ja kohtasinkin yllättäviä tunteita ja ajatuksia omalla joogamatollani. Tunnistin kuinka epävarmaksi ihmiseksi itseni tunsin, tunsin myös kuinka olin paikoittain itselleni vieras. Ne hetket ikäänkuin alkoivat ravistella minun tajuntaani ja herättelemään ajatuksia ja omia toimintamallejani, joita olin pitkään pakoillut. Jooga näyttäytyi kuitenkin minulle sellaisena lämpöisenä voiman tunteena, joka yllätti epävarman ja itseni kyseenalaistavan sydämeni. Hengitys ohjaa omia harjoituksiani ja tämän perusasian löytyminen itselleni on ollut merkittävää monella tapaa. Mie nojaan hengitykseen ja sen voimaan joogaharjoituksissa ja ihan arkielämässäkin, esimerkiksi tilanteissa, joissa huomaan keskittymiseni leviävän pirstaleiksi ympärilleni tai tuntiessani kovaa jännitystä. Mie olen myös äkkipikainen reagoimaan asioihin ja usein hösötän menemään ilman päätä tai jalkoja ja fokuksen keskittäminen hengitykseen rauhoittaa mieltä ja saa myös lihasjännityksiä vapautumaan.

miejasydän

Se on uskomaton tunne kun saat uloshengityksen mukana päästää irti kaikesta ylimääräisestä ja saat ikäänkuin puhdistaa itsesi uudella energialla joka on täynnä mahdollisuuksia. Se tunne kun makaan omalla joogamatollani ja hengitys kulkee vapaasti, siinä ei ole alkua eikä loppua ja oma kehoni syvenee ikäänkuin nestemäisessä olomuodossa syvenevän hengityksen mukana voimakkaammin mattoa vasten. Mie saan kuiskata mielelleni että mene vain, jatka matkaa pelkäämättä suotta vaikka et tiedäkään vielä mitä harjoitus tuo tullessaan tai mitä annettavaa sillä on. Nämä loputtomilta tuntuvat mahdollisuudet värittävät elämää tuoden siihen syvempi sävyjä ja voimakkaita kontrasteja..se on myös se mikä on minulle joogan maailma ja syy siihen miksi esimerkiksi teen kotona omia joogaharjoituksiani.

IMG_20170412_075914

Yogobe-sivustolla on monipuolinen kattaus erilaisia joogatunteja, ohjattuja hengitysharjotuksiin ja paljon paljon muuta! Mie tykkään tehdä aamuisin lyhyehköjä, lempeitä ja juurikin herättelevä harjoituksia ja Yogoben valikoimista löytyy myös esimerkiksi 20min – 30min ohjattuja tunteja mitkä ovat olleet omiin aamuihin juurikin sopivia. Kaikenkaikkiaan tuntivalikoimassa on kestoltaan 5min – 90min tunteja. Tässä onkin hyvä kohta vielä palata siihen kun aamuisin ajatukset koittavat vetää sinua sinne peiton alle: harjoituksia löytyy aina 5min tuntiin asti! Voit hakea erilaisten hakuvaihtoehtojen kautta haluamasi tunnin ja voit valita myös haluamasi ohjauskielen, sinun ei tarvitse muuta kuin rekisteröityä sivustolle ja pääset omien tunnusten kautta rakentamaan itsellesi sopivaa kotijoogaviikkoa. Ja hei,  vinkkinä miehille, että täältä löytyy myös äijäjoogaa! How cool is this?! Yogobe mahdollistaa joogaamisen paikasta riippumatta ja mien odotankin jo, että pääsen pääsiäiseksi mökin rauhaan ja saan pitää omat joogaharjoituksiani mukana myös lomalla.

Miksi joogaa?

Pohdiskelin ystäväni kanssa joogan mukanaan tuomia hyvinvointivaikutuksia itselleni ja oli varsin mielenkiintoista pysähtyä pohtimaan tätä kysymystä. Aikoinaan halusin apua selkäkipuihin ja ongelmiin lonkkien sekä alaselän parissa ja liikkuvuuden sekä voiman kehittymisen myötä mie saannin elää kivuttomampaa elämää. Unenlaatu on parantunut ja harjoitukset ovat kehittäneet mieltäni. Olen saanut joogasta apuja muun muassa keskittymiseen, itseni hyväksymiseen ja rakastamiseen, sellaisista asioista luopumiseen, jotka eivät ole enää palvelleet minua ja olen saanut rohkeutta muuttaa tapojaan ja katsoa peiliin aina sinne kiputiloihin ja sydämen taakse asti. Jooga on tuonut minut lähemmäs kehoani, mieltäni ja naiseutta, tämä kaikki ohjaa ajatuksiani kehopositiivisempaan suuntaan. Sen sijaan, että keskittyisin hakemaan ulkoisesta kehostani ja olemuksestani virheitä ja epätäydellisyyksiä, mie suuntaan ajatukseni naiseuteen ja siihen että saan olla nainen. Minulle naisellisuus ja seksuaalisuus kulkevat käsi kädessä kehoni kanssa ja näin ollen kehoni on minulle se temppeli. Naisellisuus ei omalla kohdallani sulje pois kehoani vaan olen päässyt sitä lähemmäs ja tunnen olevani koko(Nainen). Kohdistan ajatuksiani ulkokuoren sijaan ihmisten todelliseen kauneuteen ja erityisesti siihen, että se kauneus asuu meissä kaikissa – kysymys kuuluukin, että päästämmekö me sitä pintaan? Annammeko me itsemme olla kauniita? Jos saat kohteliaisuuden niin otatko sen vatsaan hyvillä mielin vai käännätkö katseesi hämmentyneenä kohti kengänkärkiäsi ja käperryt suomalaiseen tapaan pieneksi nieleskellen kohteliaisuuden? Positiivinen energia kaunistaa ihmistä niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin. Kaunis sielu ja sydän tekee kauniin ihmisen ja omien oikeiden valintojen myötä energiat ja se hyvä flow välittyy ja säteilee ympärille. Kaunis mieli saa voimaa itsestään ja ympäriltään ja kasvaa vahvemmaksi, vartaloaankin saa vahvistettua mutta sisäinen mieli ei rapistu iän myötä toisin kuin tämä meidän ulkokuoremme, jota kehoksi kutsutaan.

IMG_20170328_184927

Iloa Just Sinun Päivääsi ❤

Helin kynästä: tarina matkasta joogan ja WallTrainingin parissa WellnessLoungella

Oikein ihanaa perjantaiaamua! Mie tykkään jakaa onnistumistarinoita ja positiivista asennetta blogissani ja olen innoissani päästessäni jakamaan myös muiden tavallisten pulliaisten ja elämäntapaintoilijoiden ajatuksia hyvinvoinnista.  Tänään Marru Marmelaadi-blogi tarjoilee teille luettavaksi Helin tarinan joogan ja WallTraininingin parissa. Fyysisen kunnon kohoamisen lisäksi ihmisen mieli kokee osansa tästä muutosprosessista ja omat ajatusmaailma voikin saada kannustavan sysäyksen  uusiin haasteisiin tarttumisen myötä ja itsensä voi yllättää omalla rohkeudellaan. Olen saanut tutustua Heliin WellnessLoungella ja on ollut ilo saada jakaa joogakokemuksia ja jopa omia kiputilojakin tämän positiivisen ja aurinkoisen naisen kanssa. Lukemisen iloa!

Helin tarina

Olen 50-vuotias liikunnallinen nainen. Perheeseeni kuuluvat aviomies, 18-vuotias tytär sekä Bichon Frisé, Vili. Elämä on kuljettanut minut synnyinkaupungistani Sodankylästä Tornion kautta Rovaniemelle. Rovaniemi on ollut kotikaupunkini jo kohta kolmekymmentä vuotta ja voin kai todeta olevani rovaniemeläinen ihan oikeasti monen kymmenen vuoden jälkeen.

Harrastuksiini kuuluvat tällä hetkellä WallTraining, Flow jooga, Yinjooga, LesMills BodyCombat, LesMillsBodyBalance ja erilaiset tanssilliset ryhmäliikuntatunnit. Edellä mainittuja lajeja harrastan Hyvinvointistudio WellnessLoungessa ja Liikuntakeskus Kunnon Paikassa. Liikun tietenkin myös koiran kanssa pariin kertaan päivässä.

liite1.jpg

liite14.jpg

Olen käynyt astangajoogan peruskurssin v. 2009 Astanga jooga Lappi ry:llä. Tarkoituksenani oli aloittaa säännöllinen joogaharjoittelu tuolloin. Kaikki ei mennyt kuitenkaan kuten olin ajatellut… Kävin yhdellä viikkotunnilla ja totesin, että ehkä se ei sittenkään ole mun juttu. Kaipasin lisää ohjausta ja sarjojen tekeminen tuntui todella haastavalta. Ehkä jos olisin jatkanut harjoituksia kauemmin, olisi tilanne muuttunut. Kuitenkin tunne siitä, että jooga ei ollut mun juttu oli niin vahva, että päätin unohtaa koko lajin ja keskityin ihan muuhun.

Tässäkö se sitten on?

Vuoden 2013 lopussa Liikuntakeskus Kunnon Paikassa oli näytetunti Into Yogasta. Se oli suomalaisten kehittämä ”voimajoogaan pohjaava, turvallinen mutta hien pintaan saava harjoittelumuoto, joka kehittää fysiikan puolella voimaa, liikkuvuutta, koordinaatiota ja tasapainoa”. Minua kiehtoi tuo ajatus turvallisesta voimajoogaan pohjautuvasta lajista. Ja kun siinä vielä oli musiikki mukana. Ei muuta kun tunnille!

Ensimmäisestä Into Yoga tunnista en oikein muista mitään erityistä. Se jäi kuitenkin mieleen, että sitä halusin jatkaa. Kuljin tunneilla v. 2014 viikoittain ja pikkuhiljaa olin koukussa lajiin; sen fyysisyys kiehtoi ja tekniikan opettelu oli myös isona motivaattorina.

Kesällä 2014 esitin työnantajalle, että jospa se tarjoaisi yhden joogatunnin viikossa työntekijöilleen. Otin yhteyttä Koskelan Seijaan. Hän mm. ohjasi Into Yogaa ja opiskeli tuolloin RYT200 joogaopettajaksi. Seijan ammattitaito vakuutti minut alusta lähtien ja luotin, että hän olisi meille juuri se oikea opettaja. Ja meidän onneksemme Seija suostui ja siitä pyörähtivät käyntiin työpaikan joogatunnit. Paikka ja tunnin kesto vaihtuivat kaupungilta vuokratusta tilasta WellnessLoungelle ja tunnista puoleentoista tuntiin. Minulle oli mukavinta huomata se, kuinka muutkin olivat innostuneet joogasta eikä minun esitys työpaikan joogatunnista ollut turhaa. Koenkin olevani jonkinlainen tsemppari ympärilläni oleville ihmisille nimenomaan liikuntaan liittyen. Huomaan monesti pyytäväni kavereita erilaisille tunneille ja tsemppaan liikkumaan. Facebookissa ja Instagramissa minun innostuksen huomaa myös. Joskus olen miettinyt, että pitäisikö vähän hillitä innostusta, mutta onneksi se ajatus on mennyt kohtuu nopeasti ohi 🙂

liite2

WellnessLoungen aula

liite8.jpg

Suunta eteenpäin

Into Yoga loppui v. 2014 lopussa, mutta minun innostukseni joogaa kohtaan sen kun kasvoi. Kehitystä tapahtui koko ajan pikku hiljaa ja yritin ammentaa Seijan tekniikkaopetuksesta kaiken hyödyn itselleni. Joogassa ei ole koskaan täysin valmis ja aina on opittavaa paljon. Minun joogapolullani on ollut kiviä ja tulee olemaan jatkossakin, mutta uskon että ne kivet on siirrettävissä syrjään, että tie olisi hieman helpompi. Juuri tuo kiehtoo joogassa valtavasti.

Minua ei joogassa hirveästi kiinnosta se henkinen puoli ja joogahistoria. Enemmän minua kiinnostaa fyysinen puoli ja sitä kautta se, että kuinka pystyn tekemään harjoituksen olemalla läsnä vain siinä hetkessä. Ja kuinka pystyä olemaan analysoimatta liikaa sitä mitä teen seuraavaksi, vaan keskityn siihen hetkeen ja siihen asanaan jota olen tekemässä.

liite3.jpg

Aurinkosoturi Villa Mandalan maisemissa

liite9

Kolmijalkainen koira

Joogan kautta minulle on avautunut aivan uusi maailma ja koen viiskymppisenä löytäneeni juuri sen minulle oikean lajin, jota voin harrastaa turvallisesti erittäin ammattitaitoisen opettajan johdolla WellnessLoungella. Vaikka joogapolkuni on tähän mennessä aika lyhyt, tunnen että se polku vie juuri oikeaan suuntaan ja sekin auttaa minua tulemaan varmemmaksi ja vahvemmaksi ihmiseksi sekä fyysisesti että henkisesti. Tunnit ovat hyvinkin fyysisiä ja siitä tykkään todella. Kroppaan on tullut voimaa lisää kahdessa vuodessa rutkasti ja varsinkin yläkroppaan, josta sitä on tuntunut puuttuvan aiemmin. Tai ei niitä voimia ennen ole ollut ollenkaan; siltä ainakin tuntuu nyt…

liite4

Soturi 2 WellnessLoungella

liite5.jpg

Tanssija 

Joogan lisänä mahtavan uusi harjoittelumuoto

WellnessLoungen avauduttua minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua myös uudenlaiselle tunnille: WallTraining. Ja jäin koukkuun heti… tai voisko sanoa, että jäin remmiin heti. Laji on ihan erilaista treeniä kuin aikaisemmin olen tehnyt. Toiminnallista harjoittelua, joka haastaa kaikki lihasryhmät, mutta erityisesti keskivartalon. Ja minun tapauksessani haastaa lisäksi mun rohkeuden…. Olen arka ja WallTraining-tunnin jotkut asennot tuntuvat minusta ihan oikeasti pelottavilta; erityisesti pää alaspäin jutut on mulle iso juttu. Mutta kahden vuoden aikana olen uskaltanut kokeilla montaa eri juttua ja olen todella ylpeä itsestäni. Tässäkin iässä voi näköjään vielä oppia uusia asioita ja rohkeutta löytyy jostakin niiden oppimiseen. Ja täytyy sanoa, että sisu ajaa oppimaan uusia asioita. Tuota sisua en puolenkymmentä vuotta sitten tiennyt edes omistavani, mutta näköjään sitä minussakin edes hitunen on. Muutosta parempaan on siis tapahtunut.

liite6

Kuva mun ekalta WallTraining-tunnilta maaliskuussa 2015… Kyllä jännitti

Se onkin ollut mahtavaa huomata, että joogan ja WallTraining-tuntien myötä olen löytämässä uuden itseni; rohkeamman ja sitä kautta täydemmän aikuisen viisikymppisen naisen, joka antaa piutpaut omalle iälleen ja aikoo elää vahvasti ja treenaten vielä monta vuotta. Nyt joku toteaa, että ei tuolla tavalla voi löytää itseään… Mutta minä voin… Joku muu löytää sen muuten, mutta minä uskon, että löydän itseni tätä kautta.

liite7.jpg

WallTraining todella haastaa ja saa tekemään monia juttuja, joita ei ikinä olisi aiemmin kuvitellutkaan osaavansa tai uskaltavansa. Tämä on jonkinlainen silta.

liite10.jpg

liite11.jpg

liite13.jpg

Kohti unelmaa

Keväällä 2016 huomasin Facebookista, että eräs joogaretriittikaveri kesän 2015 Villa Mandalan joogaretriitiltä oli aloittanut Villa Mandalassa RYT-200 joogaopettajakoulutukseen. Minulle tuli mieleen ajatus, että miksi en minäkin vielä joskus. Olin ehkä alitajuisesti miettinyt asiaa jo jonkin aikaa, koska asia selkiytyi minulle sillä hetkellä ihan täysin ja päätin hakeutua seuraavaan Villa Mandalan toukokuussa 2017 alkavaan joogaopettajakoulutukseen. Mietin asiaa monelta kantilta: pystynkö siihen, riittääkö taidot, haluanko opettaa joogaa vai tehdä ”vain” harjoituksia , haluanko kehittyä joogassa vielä enemmän, millä tavalla haluan kehittyä jne. Suurimpana kysymyksenä risteili ehkä se, että olenko tarpeeksi ”hyvä” koulutukseen; kelpaanko sinne…. Keskustelin asiasta WellnessLoungen Seijan kanssa ja Seija rohkaisi minua hakeutumaan.

villamandala.jpg

Hyvinvointikeskus Villa Mandalan päärakennus 

(Alkuperäinen kuva)

liite15.jpg

Wild Thing Villa Mandalan maisemissa

Minua ei vielä tälläkään hetkellä joogaopettajakoulutuksessa kutsu niinkään se opettajuus vaan lähinnä kehittyminen joogan parissa. Koulutuksen pääopettaja Mia Jokiniva totesi miettiessäni  asiaa: ”Uskon, että olet valmis kuvailemasi mukaan oppimaan lisää, ja aivan varmasti kokeilemaan koulutuksen myötä itse ohjaamistakin.” Näin voi käydäkin, mutta en nyt aseta mitään isoja odotuksia itselleni sen suhteen. Koulutukseen kuuluu opetusharjoittelu, joten sitäkin pääsen kokeilemaan ja voihan olla, että ajatukseni muuttuu koulutuksen myötä kuten Mia totesi. Jännä nähdä miten käy. Odotan koulutuksen alkamista innolla. Ja ehkä minua näkee vielä joskus opettamassa joogaa jossakin….

Kuten aiemmin totesin, joogapolkuni on edelleen melko alussa ja siinä on ollut (ja tulee olemaan) vielä paljon kiviä. Mutta onneksi polku on ollut myös palkitseva… Olen huomannut että harjoitus ei ehkä heti tee mestaria mutta ehkä sen kautta löydän paremmin itseni. Jännä nähdä, minkälainen ihminen minusta loppujen lopuksi kuoriutuu… Taikuri voi olla itsekin hämmästynyt. 🙂

Kuinka puhut itsellesi?

Motivaatiota muutoksista

Uusi viikko on mukavaa aloittaa viikonlopun fiilistelyllä sillä se oli täynnä yllätyksiä! Minullle tuli mahdollisuus käydä treenaamassa yksinäni kotisalillani WellnessLoungella ja sen jälkeen lauantaina avokkini ilmoitti varanneen meille koiraystävällisestä hotellista saunallisen huoneen nuoruuden kotikaupungistani Torniosta. Kävin WellnessLoungella ja tuntui hyvältä olla yksin ja antaa musiikin rytmittää tekemistä ja liikettä. Välillä intouduin jammailemaan itsekseni ympäri salia ja energia virtasi voimakkaana. Edellisestä walltreenistä on kulunut mutta seinä tuntui toivottavan tervetulleeksi ja liikkeet alkoivat palautua yksi toisensa jälkeen mieleen. Mie taisin olla typerä virne kasvoilla treenin ajan, ainakin kuvien perusteella ja päättelin, että se kaiketi kuvastaa oloani hyvin koska olin kaivannut seinälle. Jotkin liikkeet tuntuivat vahvemmilta ja olin tyytyväinen selkäni liikkuvuuteen, se kun mahdollistaa niin uusien liikkeiden opettelun jatkamista kuin liikkeiden syventämistäkin, jolloin liike saa sykäyksittäin uusia lihaksia heräämään.

Viime viikkojen aikana olen esimerkiksi joogaharjoitusten aikana saanut onnistumisen fiiliksiä päästessäni lähemmäs uusia asanoita, tuntiessani niiden juurruttavan minua voimakkaammin tai tuntiessani kehoni sulautuvan asanaan luonnollisesti hengityksen ohjaamana. Liikkuvuuden ja voiman kehittämisestä on muodostunut kokonaisuus, joka motivoi minua huolehtimaan itsestäni ja kannustaa minua keskittymään arkipäiväisiin valintoihin.

Mie kävin alkuvuodesta isoja asioita läpi ja prosessoin omaa käytöstäni itseäni kohtaan. Mie olen taipuvainen siihen, että osoitan helposti ymmärrystä muiden asioihin ja kannustan lempeyteen ja kohtuuteen itseään kohtaan mutta tässä tapauksessa suutarin lapsella ei ole kenkiä ja olen ollut (usein liiankin) vaativa ja tiukka itseäni kohtaan. Olen kehittynyt tässä viimeisen parin vuoden aikana mutta välillä huomaan pakittaneeni ja puhuvani itselleni vanhan puhetapani mukaisesti. Halusin tästä asenteesta tosissaan eroon sillä olin huomannut sen kuormittavan minua niin henkisesti ja tämä energiasieppo oli turha. Vaati ponnistuksen katsoa vaihteeksi peiliin ja kohdata niitä omia sudenkuoppia, jotka olin alitajuisesti lykännyt mielen perukoille. En osaa määrittää, että väsyinkö silloin omiin yrityksiini hallita ja ohjailla tietoisesti ajatuksiani vai mikä minut sai ottamaan tämän asian työn alle mutta vuosikausia minua puhutellut ääni alkoi saada uusia sävyjä. Aluksi olinkin pitkään hämilläni siitä kuinka hyvältä se tuntui ja samaan aikaan häpesinkin jo sitä kuinka olin vuosikausia itseäni kohdellut, käskenyt, komentanut ja välillä tökkinytkin. Ihmisen mieli jaksaa yllättää sillä sen sijaan, että olisin siinä hämmennyksen keskellä kokenut iloisia fiiliksiä ottamistani askeleista, mieleni vaeltelikin jo niiden ajatusten parissa, jotka lisäsivät vain epävarmuuden tunnetta siinä tilanteessa. Ajatuksissani keskiöön nousivat hetkeksi häpeän ja jopa turhautumisen tunteet kunnes havahduin tilanteeseen ja tein siihen stopin. Jäin mietiskelemään tätä tilannetta ja tulin siihen lopputulokseen, että peiliin katsominen ja sen osoittamien kipupisteiden kohtaaminen sai minussa aikaan nämä tunnetilat.

Tässä ei tule valmiiksi vaan saan mietiskellä päivien aikana omaa käytöstäni ja sitä miksi teen sitä mitä teen eli mitkä ovat motivaatiotekijäni ja kuinka voisin kannustaa itseäni kohti sitä suuntaa, jonne minua jokin vetää puoleeni. Se jokin taitaa olla yksinkertaisesti tämä hyvinvoinnista huolehtimisen myötä kasvanut hyvä fiilis ja halu olla itselleni hyvä arkipäiväisissä asioissa. Haluan huolehtia siitä, että saan riittävästi unta, saan syödä terveellisesti ja tasapainoisesti ja saan etsiä sen oman tasapainoni omaan elämääni. Näiden perusasioiden vaikutukset ulottuvat ympärilleni ja haluankin jakaa samaa hyvää fiilistä myös meidän parisuhteeseen ja yhteiseen elämään. Olen oppinut valtavasti avokiltani meidän yhteisten vuosien aikana ja näiden asioiden läpikäymisen myötä olen olen myös saanut tuntea sen rakkauden ja tuen voiman. Toinen ihminen voi myös toimia sinun peilinäsi ja sitä kautta auttaa sinua, jotta et tuntisi olevasi yksin asioiden kanssa. Usein me sokeudumme ja kuuroudumme omalle käytöksellemme, haluamme vain eteenpäin koska usein meillä on kiire tai itseasetettu aikataulu, jonka matkassa kuljemme. Hän on kannustanut minua lempeyteen itseäni kohtaan ja kyseenalaistanut rohkeasti toimintatapojani ja eritoten sitä tekemisen määrää. Erään jutustelumme lomassa hän kommentoi rakastaneensa minua jo kauan ennenkuin aloin itse rakastamaan itseäni..ja vaikka itselläni naurunpurskahdus siinä pääsikin – samaan aikaan tämä kommentti osui ja upposi. Sillä se on totta. Näiden seitsemän vuoden aikana mitä me ollaan yhteistä matkaa kuljetty ja jaettu elämä kaikkine asioineen ja tapahtumineen, minusta on kuoriutunut kerros kerrokselta enemmän se ihminen ja nainen, jota olen jossain tuolla alitajunnassa etsinytkin. Kesti saavuttaa 33-vuotiaan ikä kunnes löysin sen naisen ja mikä matka tämä onkaan ollut! En ole edes tiennyt, että mihin kaikkeen pystyn halutessani ja lähtökohtaisesti väheksyin osaamistani ja itseäni. Oman identiteetin löytyminen ja vahvistuminen on tuonut lisää varmuutta niin itseään kuin elämääkin kohtaan ja tätä haluan levittää ympärilleni koska olen siitä niin onnellinen.

Herkkiä hetkiä lukijoille itsetutkiskelun merkeissä, on ollut todella ihanaa vastaanottaa somessa yksityisviestejä ja jatkaa teidän kanssa keskusteluja ❤

Marru Marmelaadi myös Instagramissa.

Kuulumisia joogamatolta

Joogan sydämessä

Aurinkoa ja valoa just sinun torstaihin! Terveiset täältä joogamatolta, tämä vaan on niin mun paikkani. Viime aikoina blogi on täyttynyt treenin täyteisistä kirjoituksista kun joukkueemme valmistautui Levillä järjestettävään maaliskuiseen Arctic Challengeen ja nyt kun kisat on käyty, on aika uusille jutuille. Joogasta on tullut ihana rutiininomainen osa omaa päivääni ja niin vaikeaa kun se aamuvarhaisella herääminen onkin, se palkitsee! Tahmeasta heräämisestä pääsee matolle herättelemään lempeästi kehoa ja mieltä ja omalla kohdallani aamun ensimmäiset aurinkotervehdykset saavat energiat liikkeelle ja se tuntuu sellaisena lämpöisenä aaltona, joka sykäyksin antaa uutta energiaa saadessani jättää menneisiin hetkiin ne asiat, jotka sinne kuuluvat. Mie tunnen säkenöinnin joka kulkee koko kropan läpi ikäänkuin kuiskaten soluille, että huomenta on aika herätä. Alaspäin katsova koira on erityisesti sellainen voimallinen asana itselleni ja yksi ehdottomia lemppareitani. Tässä asanassa mie olen käynyt läpi suuria tunteita ja herännyt ikäänkuin itseni keskeltä ja se oli mieletön tunne! Alaspäin katsovassa koirassa ja kolmijalkaisessa koirassa mie saan todella hyvän tilan tunnun alaselkään ja koko takaketjuun ja aamuharjoitusten jälkeen on miellyttävämpää istua työskentelemään koneen ääreen kun alaselkä hengittää ja joustaa.

Nämä asanat kuuluvatkin jokaiseen harjoitukseeni sillä mie teen niitä asanoita, mitkä syystä tai toisesta tuntuvat hyvältä ja tarpeellisista juuri sillä kyseisellä hetkellä. Näiden asanoiden myötä myös liikkuvuuden on parantunut ja sen myötä selän tuntemukset ovat parantuneet huomattavasti. En enää muista edes, että milloin minulla olisi ollut niin kipeä selkä, etten olisi saanut esimerkiksi kenkiä jalkaan ja tämä kipuilu on ollut vuosia sitten minulla ihan normaalia. Aika hurjaa, että ihminen oppii tosiaan elämään kroonisen kivun kanssa ja kivusta tulee epätoivottu vieras, joka muuttaa kehoosi asumaan.

apk

Mie käyn WellnessLoungella Seija Koskelan ohjauksessa sekä flow- että yinjoogatunneilla. Loungen joogavalikoima on monipuolinen; flown ja yinjoogan lisäksi tuntivalikoimista löytyy myös Iidan ohjaamat Hatha,- ja Hatha Flow tunnit sekä Helin ohjaamat kundaliinijoogatunnit. Ylläolevista kuvista näkee oman liikkuvuuteni kehityksen vuodesta 2015 vuoteen 2016, tämä motivoi! Aloittaessani ohjatuilla tunneilla käymisen, koukistin polveni alaspäin katsovassa koirassa, jotta selän asento säilyisi ja nykyisin saan ojennettua polveni suoraksi ilman, että selän asento kärsii.

IMG_20170330_042241

Joogan monipuolisuus vie joogin mennessään sillä monista asanoista on olemassa useita variaatioita ja itseään pääsee haastamaan niin tasapainon, kestävyyden kuin voimankin parissa. Se perinteinen hieman kärjistettykin mielikuva joogeista istumassa lootusasennoissa ja hengittelemässä on saanut uusia näkökulmia omaksuttuani tämän elämäntavan ja toisille se on juuri se joogan ydin. Se on kaunista sillä jooga on ääretöntä vapautta ja parhaimmillaan olen saavuttanut asanassa miltei olemattoman olon enkä ole tuntenut hengityksessäni alkua tai loppua. Olen ollut yhtä sen hetken kanssa ja kehoni sulanut painottomana asanaan, tällöin olen tunnistanut usein harjoituksen aikana hymyn nousevan huulilleni.

dav

Find Your Wild: yin and yang joogaworkshop WellnessLoungella

Viime lauantaina WellnessLoungella mie, äippä ja liuta muita naisia pääsimme osallistumaan etelä-Suomesta vierailulle tulleen Anna-Mari Pentikäisen johdolla Find Your Wild: yin and yang joogaworkshoppiin. Menimme yhdessä äipän kanssa katsastamaan että mistä tässä ’naiset & jooga’-aiheisessa workshopissa oli kyse. Puolentoista tunnin mittainen matka flowjoogan harjoitusten parissa tehtiin rauhallisen ja keskittyneen tunnelman ympäröimänä. Me aloitimme joogamatkan omaan kehoon; siellä oli mahdollisuuksia avata oma sydän sen sisäiselle vahvuudelle ja avata itsensä rohkeudelle kuunnella omaa sydäntä. Usein me emme halua kuulla tai katsoa sitä totuutta silmiin ja se on ymmärrettävää vaikka tiedämme sen, että todellisuuden välttely ei voi jatkua loputtomiin. Joogaharjoitukset ovat antaneet vastauksia, tunteita ja mielikuvia ja mie haluan katsoa, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan harjoitusten parissa. Tähän mennessä en ole keksinyt vielä yhtään syytä miksi en kuljettaisi tätä elämäntavaksi muodostunutta kokonaisuutta mukananani. Mie rakastan joogassa uteliaisuutta ja uusia tuntemuksia, joita harjoitukset antaa ja tunnistan uteliaisuuteni ja rohkeuteni kasvavan omien harjoitusteni myötä.

Aloitimme maadoittavalla harjoituksella selinmakuulta, josta harjoitus eteni kohti oman hengityksen tahdissa etenevää flowjoogaa ja passiivista ja rentouttavaa yin joogaa. Harjoitusten päätteeksi hengähdettiin maadoittavissa asennoissa loppurentoutuksen eli savasanan merkeissä. Anna-Mari toi mukanaan itselleni uusia liikkeitä ja oli mukavaa joogata porukalla lämminhenkisessä salissa. Liikkeistä toiseen edettiin mukavassa flowssa ja hyvin nopeasti ensimmäisten dynaamiseen liikkeiden aikana tunsin kuinka lämpö virtasi kehooni.  Alaspäin katsova koira tuntui jälleen hyvältä ja tunsin kuinka jalkoihin virtasi energiaa, jalkani olivat hereillä. Puolisentoista tuntia vierähti nopeasti ja toi ihanasti uutta energiaa ainakin omaan päivääni. Tässä osallistujaporukassa oli todella miellyttävää olla mukana koska osallistujat luovat tunnelman tilaan yhdessä ohjaajan kanssa ja tunnelma oli hyvä, helposti lähestyttävä ja keskittynyt, välillä kuului pieniä naurahduksia tai ähinää kun tultiin kopsahdellen matolle. Tällä kertaa omat ajatukseni kiertelivät oman jaksamiseni ympärillä mutta se ei tehnyt harjoituksesta huonoa tai epäonnistunutta vaan erilaisen. Tunsin kuinka kehoni voimistui asanoissa mutta samaan aikaan tunsin väsymyksen ja nuutuneisuuden, minkä flunssa jätti vielä muistoksi mutta hyppäsin siihen hetkeen ja tein harjoitukseeni sen hetkisen voinnin mukaan. Tämän asian suhteen jatkuu opettelu, sitä kun innostuu niin herkästi mutta havahtuminen ja syventyminen ”yksi harjoitus kerrallaan ja jokainen harjoitus on erilainen”- ajatteluun, on antanut ja opettanut minulle paljon omasta keskittymisestäni ja omien harjoitusteni luonteesta. Se näissä Loungella järjestetyissä workshopeissa on erityinen plussa kun paikka on tuttu ja saa uusia kokemuksia omalla kotisalillaan – lisää tällaisia joogaworkshoppeja kiitos ❤

IMG_20170325_143127

Housut MyPrema

 Kiitos rakkaalle äipälle yhteisestä kokemuksesta, näistä erilaisista joogaan liittyvistä tapahtumista ja yinjoogatunneista on tullut meidän yhteinen juttu. Se tuntuu hyvältä sillä keskustelut virtaavat ja kertomusten lomasta luonteista erottuu niin samankaltaisia kuin erilaisiakin piirteitä. Kuulumisten myötä mie toivotan teille oikein ihanaa ja energistä torstaipäivää ja vinkkinä vielä:

P.S. Tänään klo 19 WellnessLoungella Seijan ohjaama Flow-tunti ja huomenna perjantaina 31.3.2017 klo 17 Iidan ohjaama Hathajooga, nähdään joogamatolla!

No nyt! Arctic Challenge Winter Edition 2017 tarjoili unohtumattomia kokemuksia

Meidän joukkue 💖

Viime lauantaina se vihdoin koitti! Oli aika Team Arctic Superfoodsin joukkueen naisten ottaa mittaa itsestään Levin tunturissa Arctic Challenge Winter Edition 2017-haasteottelussa ja vau mikä kokemus! Levi tarjoili meille tunteikkaan itsensä voittamiskokemuksen lumisateisessa, kylmässä ja tuulisessa tunturissa – Challenge oli juuri sitä mitä mie odotinkin ja enemmän. Reitti tunturissa haastoi kestävyyskunnon, mielen sisukkuuden ja samalla antoi mahdollisuuden omalle joukkueelle tukea jäseniään läpi reitin. Lauantaiaamuna meidän saapuessa kisapaikalle osallistujat olivat malttamattomia ja kannustivat tosiaan innostuksen ja jännityksen sekaisissa tunnelmissa. Silloin vahvistui se tunne huippuunsa, että Let’s go, nyt mennään koska valmiimmaksi me ei tulla!

Me ajeltiin Leville perjantaina ja saatiin joukkue saman katon alle lauantaiaamuna. Kuluvalla viikolla oli ollut kauniita, aurinkoisia päiviä ja mielessä kävi, että on syytä varautua aurinkolaseihin matkaan lähdettäessä mutta niille ei ollut kisan aikana tarvetta. Lähdön koittaessa lumisade oli jo päällä mutta matkan edetessä osallistujat saivat kokea omassa nahassaan voimakkaan ja purevan tuulen ja sen mukana piiskaavan lumisateen. Noin kuuden kilometrin mittainen reitti lähti nousemaan eturinteitä pitkin Panoramahotellille, jonne saimme kivuta rappusia pitkin (ja niitä muuten riitti), josta matka jatkui ylhäälle ja palasimme metsien, hankien ja esteiden kautta takaisin alas lähtöpisteeseen. Reitti kulki Panoramalle kuljettavien rappusten jälkeen umpihangessa ja matkan edetessä saimme kokea erilaisia haasteita, joista suoriutuminen joukkueena nosti onnistumisen fiiliksiä ja korosti oman joukkueen voimaa. Me muun muassa kiivettiin erilaisten puu- ja jääseinien yli ja ryömittiin ahtaissa paikoissa, kannettiin lunta ja vedettiin kelkkaa, ja tässä vasta osa rasteista. Näiden lisäksi olosuhteet toivat oman tuntuvan osansa reitillä kulkemiseen, hanki upotti ja tasapaino petti sen myötä. Sen huomioimme reitillä, että matka taittui kisapöllin kanssa sujuvimmin kun piti pienen vauhdin koko ajan yllä. Aluksi yritin pitää pölliä mahdollisimman puhtaana lumesta mutta noh, parin ensimmäisen hankeen pöllähdyksen jälkeen nakkasin tämän ajatuksen hankeen ja jatkoin matkaa tavoitteena edetä reitillä joukkueen kanssa. Meidän joukkueella oli yhteensä kolme pölliä kannettavana ja niitä kannettiin porukalla ja taisipa osallistujilla matkan aikana tunturissa muistua mieleen tapahtuman äidin, Laura Peipon sanat viha-rakkaus-suhteen syntymisestä pölliin. Kisapölli on osa Challengea ja kuuluu sinne, se kannetaan omin käsin parin tai joukkueen mukana eikä sitä jätetä välille ja reitillä näkyikin jos jonkinmoista kantoviritelmää pöllin varalle. Et voi ennakkoon tietää oman pöllisi kokoa ja se tuo lisäjännitystä ja näissä tunnelmissa me suuntasimme ilmoittautumaan ja hakemaan omat kisapöllimme, jolloin ajatus reitille lähdöstä vielä konkretisoitui. Nyt meiltä ei  puuttunut enää mitään. Virallinen kisavideo on katsottavissa täällä.

Pölli #13

Team ArcticSuperfoods lähdössä reitille

Joukkuehenki

Yksi asia korostui ylitse muiden taivaltaessamme läpi tuulen ja lumisateen pitkin tunturin metsiä ja se oli joukkuehenki. Matkaan lähdettiin yhdessä ja maaliin tultiin porukalla. Itselläni tuli sellainen loppumetrien virtapiikki ennen maalia ja me juostiin Iran kanssa rintarinnan maaliin, se fiilis oli niin kokonaisvaltainen etten mie voinut muuta kuin antaa jalkojeni jatkaa matkaa. Mietin millaisesta reitistä me oltiin porukalla selvitty ja sain siitä itselleni buustin, se tunne oli ihan mahtava! Kropan valtasi voimakas fiilis, joka pulppusi sisältäpäin. Kohtasin omiakin pelkoja reitillä sillä minua jännitti kuinka oma kuntoni käy matkan aikana ja riittääkö erityisesti kestävyyskuntoni sairasteluiden ja pätkittäisen treenaamisen vuoksi mutta tästä selvittiin. Olin yllättynyt omasta jaksamisestani ja siitä kuinka esimerkiksi keuhkot jaksoivat myräkän ja nousujen läpi, olinhan sairastanut flunssan yskineen  juuri ennen Challengea. Joukkueen kesken käytiin keskustelua reitille pukeutumisesta ja ylipäätänsäkkin valmistautumisesta ja se oli mukava sekä merkittävä osa tätä kokemusta.  Pukeutumisvalinta meni nappiin eikä matkan aikana olisi ollut tarvetta kuin vaihtohanskoille (…jotka jäivät mökille). Reitin varrella kohdattiin suuriakin tunteita osallistujien matkatessa sinnikkäästi rastilta seuraavalle ja omalla kohdallani tunteikkain hetki oli viimeisen nousun varrella kun oli aika ylittää bankut. Me marssittiin siskon kanssa peräkkäin ylöspäin ja mie tartuin siskoani kädestä kiinni siinä vaiheessa kun nousu koetteli eniten ja jatkoimme hänen kanssaan käsikädessä matkaa ylöspäin. Sovittiin että askel askeleelta jatketaan matkaa ja niinhän me tehtiin, aina maaliin saakka. Olen sinusta siskoni ylpeä!

Kuvat ArcticMedia

Lähtötunnelmissa

Ylöspäin matka

#kaveriaeijätetä

Haasteen viimeinen nousu vei bankkuja pitkin ylös rinnettä.

Ja riemulla maaliin!

Maaliin pääseminen nostatti adrenaliinin taivaisiin ja mie olin todella tyytyväinen meihin! Me tehtiin tämä yhdessä ja se teki kokemuksesta moninkertaisesti rikkaampaa. Pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin ja upeisiin naisiin, sain treenata näiden naisten kanssa ja meillä oli joukkueena yhteinen tavoite, joka me saavutettiin lauantaina. Challengeen osallistumisesta päätettiin jo viime syksynä, joten se on ollut tiedossa hyvän aikaa ja toimi hyvin välitavoitteena ja omien treenien motivaation taustalla. Sama pätee tulevan kesän haasteotteluun; kevät treenaillaan heinäkuussa käytävä Arctic Challenge mielessä. (Ilmoittautuminen on käynnissä!) Into lenkkipolulle ei ole laskenut ja lenkkeilyn ylläpitäminen ei onneksi ole haaste koiraperheessä, joten tervetuloa aurinkoiset kevätpäivät! Erilaiset mäkitreenit ovat hyvää harjoitusta ja valmistautumista kesän Challengea varten, unohtamatta tietenkään pölliä.

Kuvat All About Lapland

Klo 12 lähtö

Mitä jäi käteen talviseen Arctic Challengeen osallistumisesta? Mahtavia kokemuksia, itsensä voittamista, pelkojen kohtaamisia, itsensä ylityksiä, uusia ystäviä ja ennen kaikkea halu jatkaa haasteiden selättämistä Levin tunturissa, joten nähdään ensi heinäkuussa siellä! Challenge on mahtava kokemus niin itselle kuin joukkueellekkin ja jokin tässä koukuttaa sillä juttelin muutaman osallistujan kanssa kisan päätteeksi ja he kauhistelivat reittiä ja sen haasteita mutta samaan hengenvetoon totesivat, että kesällä on päästävä takaisin Leville. Tämä on koettava itse!

Kiitos yhteistyöstä Jari Kurtti & Arctic Superfoods sekä Seija Koskela & WellnessLounge!!

Terveisin, Marru 

P.S. Löydät kuvia myös Instagramista

Milloin on irtipäästämisen aika?

Hei uusi viikko ja tiistaiaamu! Viikonloppu vierähti nopeasti ja flunssa on koittanut sinnikkäästi saada otteen mutta täällä on kaivettu esille kaikki parhaimmiksi todetut keinot sen taltuttamiseen. Koska treenit vaihtuivat lepohetkiin, oli oivallinen aika hieman herätellä omia ajatuksia ja antaa niille mahdollisuus sen jälkeen virrata omalla painollaan ja muodostaa ajatusten virran lopputulemia. Ajattelin sen hetken mahdollisuutena seurata vierestä mitä ajatuksissa kulkee ja mitkä ajatusten fiilikset olivat ja tämä tilanne oli uusi, kiinnostava ja hämmentäväkin sillä löysin itseni erilaisesta asetelmasta koska en ruokkinut ja ohjannut ajatuksiani yrittäen hallita niitä vaan suhtauduin niihin ennemminkin uteliaisuudella ja toivotin vapaat ajatukset tervetulleeksi ennakkoluulottomasti.

Tunnustelin mieltäni ja oloni oli rauhallinen, hengitys kulki vapaasti ja olo oli levollinen. Mietiskelin, että tämä olotila tuntui niin luonnolliselta ja mukavalta, että liikutuin. Mieleni ei etsinyt oikeastaan mihinkään vastauksia eikä ajatuksissa syttyneet miljoonat ”mitä, miksi, milloin”- kysymykset eikä se perinteinen lista tekemättömistä asioista ja keskeneräisistä suunnitelmista. Vau! Mie hämmennyin omista tuntemuksistani, olinko se todella mie siinä tilanteessa?  

mie

Olen lukenut Hidasta elämää- sivustolla kirjoittavien kirjailijoiden tekstejä ja erityisesti Katri Syvärisen Löydä elämän taika- Sisäinen matka suorittamisesta iloon- kirja on tehnyt minuun vaikutuksen. Mie suosittelen tätä kaikille suorittajille ja jatkuvassa kiireessä juoksijoille ja ylipäätänsä Sinulle, joka haluat tukea epävarmoille ajatuksille irtipäästämisestä ja uusien asioiden oppimiselle. Lukiessani Katrin kirjaa, palasin uudelleen ja uudelleen kappaleeseen, jossa käsitellään irtipäästämistä. Ajankohtainen asia omassa elämässäni monellakin tapaa. Milloin on sen aika? Syvärinen on viitannut kirjassaan  Penney Peircen Intutitio- Sisäisen tiedon ohjauksessa kirjaan ja luettuani Peircen listan esimerkeistä, jotka kertovat että on aika päästää irti…ajatukseni pysähtyivät hetkeksi. Aivan kuin tämä kirjailija olisi kuvaillut minun tuntemuksiani vuosien mittaan.  Se hetki pysähtyi ja tunsin kuinka sain voimaa tästä kappaleesta. Elämän yllätyksellisyys ja ihmisen kasvu, virheet, kokemukset, oppiminen ja pysähtyminen mahdollistaa tällaiset hetket ja tilanteet. Vaikeiden asioiden kautta oppiminen vahvistaa ja voi myös yllättää meidät positiivisesti. Saamme myös tuntea ne aaltojen pohjat kun elämä nakkelee eteemme kohtuuttomilta tuntuvia haasteita, ne tilanteet voivat myös osoittaa meille meidän vahvuuksia, joita me itse väheksymme. Mie uskon, että asiat tapahtuvat tarkoituksesta ja se usko on kasvattanut minun luottamusta elämään ja itseeni ja sama usko on myös aiheuttanut tuhansia epävarmoja kysymyksiä ja epäuskoa.

Elämän kaappien, kalentereiden ja muistilistojen siivoaminen kaikenlaisista kuormittavista tekijöistä on mahdollistanut sen, että mie saan kokea näitä rauhallisia olotiloja. Luopuminen ja irtipäästäminen on vapauttanut minussa äärimmäisen voimakkaalta tuntuvaa energiaa, valoa ja sellaista sisäistä hehkua, jonka tunnen itsessäni ja ympärilläni. Aikani toisteltuani itselleni asioista luopumisen olevan OK, olen saanut mieleni hyväksymään ja sallimaan sen. Mieleni on lähtenyt ohjautumaan sinne suuntaan, jonne alitajuntani on minua hiljaisin sykäyksin koittanut ohjatakkin mutta en ole ollut aiemmin valmis kuulemaan ja kuuntelemaan sitä ääntä. En ollut valmis luopumaan asioista vaan sisäinen suorittajani ja oman elämäni juoksija halusivat tarrata entistä voimakkaammin kiinni niihin turvallisilta tuntuneisiin asioihin, jotka saivat minut tuntemaan oloni kireäksi, stressaantuneeksi ja hämmentyneeksi vaikka samaan aikaan koitin vakuutella itselleni kuinka siistiä kaikki tekemiseni oli. Koin itseni epävarmaksi, en voinut luottaa itseeni koska ääni sisälläni olisi halunnut saada minut pysähtymään ja sitä se yrittikin. Aamuisin herättyäni ajatukseni lähtivät juoksuun aiheuttaen kohinan, jonka vuoksi en saanut ajatuksista kiinni joten mieleni tarttui ensimmäisenä työnään itse laatimaani päivän työlistaan ja jatkoi täyttä häkää juoksemista. Mieli täyttyi epävarmuudesta ja ahdistuksesta, se oli sellainen aamujen sekamelska ja jota on kestänyt kauan.

loydaelamantaika

Mie olen kirjoituksissani kuvaillut usein sitä jatkuvan kiireen tunnetta omassa elämässäni ja  se tuttu mutta ei niin mukava tunne herättelee minua sillä mie en viihdy sen kanssa. Mie huomasin toistuvasti siirtäväni tekemisen aloittamista ja ja vitkuttelin koska asioihin tarttuminen tuntui ikävältä sillä tekemisestä puuttui se ilo. Hauskuuden kadottua tekemisen sävy muuttui suorittamiseksi, jolloin mie yritin saada asioita tapahtumaan ja ohjautumaan  omasta mielestäni oikeaan suuntaan, pakottamalla. Eihän se niin toimi ja väsytin itseni eivätkä asiat edenneet toivottuun suuntaan koska toimintani perustui ”minun pitää” ja ”minun täytyy” ajatteluun. Asiat ja niiden kulku tuntuivat päinvastoin hankalammalta ymmärtää ja hahmottaa. Näin jälkeenpäin olen miettinyt että miksi minun piti ajaa itseni niin ääripäähän mutta en ole jatkanut sen kysymyksen äärellä vaan vastaukset ovat löytyneet omasta hyvinvoinnistani tehtyäni muutoksia elämässäni ja ajankäytössäni. Mie tarvitsin ne puuttuvat palaset, jotka kokemuksista on tähän mennessä kertyneet ja ne tulivat eteeni vasta sen jälkeen kun mie olin hellittämisen sijaan vaan lisännyt vauhtia ja yritin saada itseäni yrittämään vielä kovemmin ja paremmin, vakuutellen itselleni hyvän olon löytyvän tekemisen kautta. Ei se sieltä löytynyt.

sitaatti

Tämä ajatusmalli on ohjannut minua valtavan pitkään ja olen myös yrittänyt opetella pois sieltä suorittajan ”aina voi tehdä paremmin ja enemmän”-kuplasta. Itseasiassa se piirre itsessäni on ollut  tämän muutosmatkan ensimmäisiä prosessin alla olleita asioita. Tämän ajatuksen, asenteen ja suhtautumisen työstämisen kautta mie olen saanut sisäisen minän muutoksen liikkeelle.

Koin voimakkaasti tarpeen tarkastella omaa minääni, sitä kenen kanssa asun ja elän kehossani. Olen vuosikausia pitänyt itseäni liikkeellä ja vaatinut itseltäni paljon. Liikaakin koska valmiin lopputuloksen jälkeen suustani on kuulunut tyytyväisyyden toteamisen sijaan, että ”seuraavalla kerralla voisin tehdä näin ja näin” ja ”tämän voisi tehdä vielä paremmin” jne. Mie olen sitonut oman käyttäytymiseni kautta energiaa stressaamiseen, suorittamiseen ja tarpeellisten sekä tarpeettomien  tavoitteiden saavuttamiseen mutta mitä olen saavuttanut? Älkää ymmärtää väärin, olen tyytyväinen omiin saavutuksiin nykyisin mutta en siihen millä keinoilla olen tavoitteiden perässä juossut tai tapaan, jolla olen ollut itseni esimies. Pitkän aikaa olen elänyt syklissä vain kerätäkseni voimia jälleen uuteen pari vuotta kestävään spurttiin, jonka loppumetreillä tie katoaa jalkojeni alta voimien loppuessa. Siellä ojassa pohjalla ollessani olen antanut itseni levätä juuri sen aikaa, jotta olen päässyt jälleen aloittamaan uuden kilpajuoksun. Tätä samaa kuviota olen todistanut uudelleen ja uudelleen elämässäni. Olen pysähtynyt pakon edessä ja silloinkin tuntenut huonoa omaatuntoa. Olen pysähtynyt, jotta olen saanut voimia jatkaa samaa. Olen kerännyt asioita elämääni, jotta olen voinut suorittaa ja toisten kysyessä kuulumisia, olen saanut luetella loputtomalta tuntunutta tekemiseen listaa vaikka olen aluksi todennut että elämässäni ei ole kauheasti meneillään… Kaikki nämä asiat ja ajatukset ovat vieneet minulta energiaa enkä ole saanut kuitenkaan sitä takaisin koska tekemisenkohteet ovat olleet niitä joita olen luullut haluavani tehdä mutta todellisuudessa kokonaisuus on ollut liikaa tai joita olen kokenut tekeväni velvollisuudentunteista. En halua kontrolloida kalenterin kanssa jokaista päivääni, haluan myös pysähtyä itseni kanssa.

Katri kirjoittaa hyvin irtipäästämisestä muka-tasolla, jolloin asioista päästetään vain näennäisesti irti, jotta asiat saavutetaan ja omalla kohdallani se on toteutunut lukuisia kertoja kun olen levännyt vain sen verran, että olen pystynyt jatkamaan rallia uudelleen. Ehken näissä tapauksissa vanhat opitut tavat ovat olleet juurtuneena niin syvälle selkäytimeen enkä ole ollut vielä siinä pisteessä, jossa olen todella voinut päästää irti. Tällä hetkellä koen voimakkaasti asioista irtipäästämisen mahdolliseksi sillä se vapauttaa energiaani eikä pelota minua. Olen saanut luottamusta vahvistettua ja olen onnellinen näistä tuntemuksista elämää kohtaan. Asiat tapahtuvat silloin ja siten kun niiden on tarkoitettu tapahtuvan.

Ihanaa tiistaipäivää!

Egolleni

Olemme kulkeneet yhdessä pitkän matkan  ja vasta viime aikoina lähennytty ja tutustuttu toistemme tapaan toimia. Tämä on avannut silmiäni ja halusin kirjoittaa sinulle jäähyväiskirjeen. Pitkän aikaa olen kokenut ettei oma elämäni ole ollut omissa käsissäni vaikka olen suorittanut ja puristanut rystyset valkoisina käsiäni nyrkkiin luullen ohjaavani asioita ja niiden kulkua haluamaani suuntaan. Koitin hallita asioita ja tilanteita, joihin minulla ei ole valtaa. Olen tuntenut jonkin ohjaavan minua ja kuullut puhuvan minulle sillä tutuksi ja turvalliseksi muodostuneella hiljaisella mutta määrätietoisella ja voimakkaalla äänellä, toistellen minulle kehoituksia pysytellä omalla tutulla ja turvallisella mukavuusalueella. Olet käyttänyt paljon hiljaista ääntäsi puolustaen, selitellen ja perustellen mielessäni heränneitä kyseenalaistavia ajatuksia ja vahvistaen itse luotuja pelkoja. Olet vastustanut muutosta koska se edustaa sinulle asioiden, tilanteiden ja tunteiden hallitsemattomuutta, keskeneräisyyden sietämistä ja pelkoa tuntemattomasta tulevasta.

miemustavalkonen

Sinä ego, olet mieleni luoma, olet illuusio. Olet voimakas näkymätön ajatus ja minä olen todellinen, olen ihminen ja yksilö. Sinä olet idea, ajatus, muodoton ja rajaton mielikuva. Olen ylläpitänyt illuusiota eli sinua ja olen antanut sinulle liikaa valtaa. Haluan vapauden seikkailla, kokea, tuntea ja nähdä. Haluan hengittää, havahtua ja hämmentyä. Haluan tiedostaa sen, että saan sietää epätietoisuutta, päästää itseni uppoutumaan keskeneräisyyteen ja haluan heittäytyä kohti tuntematonta muutosta. Haluan vapauttaa itseni omien mielikuvieni luomista kahleista ja rajoitteista. Sinä ego, olet tuonut paljon epävarmuutta, pelkoa ja rajoja elämääni. Haluan kokea ja tuntea elämän elämän rajattomuuden ja sen tuomat mahdollisuudet ilman jatkuvaa epävarmuutta ja kaiken kyseenalaistavia ”entä jos”- ajatuksia sinulta. Haluan hyväksyä itseni ja elää sellaista elämää, joka resonoi sydämen sopukoissa saakka. Haluan elää arkipäiväistä elämää, todellisuutta kaikkine sen tapahtumineen ja tilanteineen. Haluan rakastaa estoitta, antaa ja vastaanottaa rakkautta, haluan uppoutua omaan hattaraunelmien kuplaani silloin kun siltä tuntuu ja haluan ottaa vastaan myös ne kohtuuttomilta tuntuvat tilanteet. En valitse elää ristiriitojen vallassa ja jatkaa vastailuja loputtomilta tuntuviin ”mitä jos” kysymyksiin.

Egoni; rajojen ja pelkojen sijaan valitsen tietoisesti uuden oppimisen tien kohti rauhaa, suvaitsevaisuutta ja lempeyttä itseäni kohtaan. Olen väsynyt kokemaan rittämättömyyden tunteita ja juoksemaan epävarmuuden juoksuhaudassa. Ja tiedätkö mitä? Jätettyäni matkasta oman sisäisen juoksijani tammikuun alussa, olen saanut ääntäsi vaimennettua. Tämän jälkeen tunsin aluksi oloni alastomaksi, leijuin painottomana ilmavirran vietävänä ja maa katosi jalkojeni alta. Ajatuksissa kävi hetken aikaa paniikinomainen APUA tunne…olinhan tehnyt jotain äärimmäisen rohkeaa ja suurta. Olet sinnikäs ja vaanit tilaisuuksia, joissa saisit äänesi kuuluviin mutta mie olen tiedostanut sen nyt. Íhan ensimmäiseksi turhauduin kun tajusin sinnikkyytesi mutta sitten lähinnä huvituin omasta reaktiostani sillä olemmehan me kulkeneet kaikki nämä vuodet käsi kädessä ja sinun näyttämääsi suuntaan. Elämä ja ihmiset siinä elävät jatkuvan muutoksen keskellä ja itse olen löytänyt siihen pisteeseen, jossa uuden rakentuminen voi alkaa. Olen särkynyt, avautunut, kehittynyt, kasvanut, kutistunut ja  herännyt – uuden minän rakentuminen on alkanut. Haluan rikkoa omia rajojani ja kasvaa vahvana ja rohkeana yksilönä kohti naiseutta. Taika piilee siinä että juoksemisen jälkeen rauhoitan vauhtia, suorittamisen jälkeen luotan elämään ja luovutan kontrollista. Annan tilaa elämälle ja itselleni.

mie2mustavalkonen

Kirjoitan tämän kirjeen sinulle siksi koska muutosprosessi tulee ajamaan sinut nurkkaan saaden sinut hätääntymään ja puolustautumaan. Haluan sanoa sinulle, että ei ole syytä pelkoon sillä tämä muutosprosessi on minun paikkani. Elämä on osoittanut minulle kerta kerran jälkeen sen olevan suuri seikkailu ja kokemukset ovat osoittaneet myös sen, että epämukavuusalueelta voi löytyä uusi mukavuusalue. Nämä tilanteet ovat juurikin opettaneet minua luottamaan siihen, että elämä kantaa 💗

Mikä ego on?

Ladies! Let’s go! -Team Arctic Superfoodsin treenitunnelmia WellnessLoungelta

Hengitellen hetkessä

Sitä mie olen tehnyt. Hengitellyt hetkessä ja kokenut ilon pirskahduksia kun olen tuntenut hitaamman elämän mukanaan tuomia hyvän olon tunteita. Tämä tuntuu tosi hyvältä ja mie koen, että nyt ollaan oikealla tiellä oman identiteetin ja elämän rakentumisessa. Aurinkoinen viikonloppu helli meitä ja vähennettyäni kiireitä, oli aikaa nauttia niin säästä, auringosta, läheisten ihmisten seurasta ja rakkaudesta. Kevät tuo toivoa ajatuksiin ja aivan kuin auringon lämpö yltäisi sydämen pieniin sopukoihin asti. Nämä on niitä pieniä pieniä arjen asioita, joita me usein pidetään itsestäänselvyytenä, mie ainakin tunnustan sen ja kiire jättää jalkoihinsa ympäristöstä ja ympäriltä asioita, jotka voivat voimauttaa meitä ja tuoda sitä positiivista energiaa elämään. Satalasissa juokseminen ja sen oman ”to do”-listan jatkuvan suorittamisesta luopuminen on mahdollistanut sen että mie olen siirtynyt elämäni sivustaseuraajan roolista ihmiseksi, joka haluaa ohjata elämäänsä lähemmäs omia arvojaan. Tämä on edellyttänyt tutustumista itseensä uudelleen ja kipupisteiden kohtaamista. Omat ajatukseni ovat luoneet minulle esteitä ja muureja ja mie olen kokenut paljon häpeän ja riittämättömyyden tunteita kohdatessaan kipupisteitäni. Koitan kuitenkin tehdä kipupisteidenkin kohtaamisesta jollain tapaa kaunista ja lähestyn  omia ajatuksiani kunnioituksella, samalla tavoin kuin lähestyn läheisteni ajatuksia ja keskusteluita. Tällaisten ajatusten keskellä mie koen voimakkaita ja kotoisia tuntemuksia..mielen hyvinvointi ja valmentaminen ovat alkaneet vetää minua puoleensa yhä voimakkaammin mutta jättäessäbi alkuvuodesta sen ”juoksijan” sairaalaan, tein päätöksen että annan itselleni luvan olla tarttumatta kaikkiin vastaantulevista ideoihin ja tämä oli todella iso päätös ja oppi itselleni, josta haluankin kiittää itseäni. Ollaanko me kiitollisia itsellemme vai vaaditaanko me aina vaan parempaa ja erilaista?

img_20170226_162618

Kotikaupunki yllättää vieläkin kauneudellaan

💗

kaisa.jpg

Team Arctic Superfoods

Mie voisin kirjottaa tästä aiheesta paljon mutta jatkan tämän ajatusten virran parissa toisessa kirjoituksessa ja hyppään tämän päivän aiheen pariin eli treeneihin. Kuten blogia seuranneet tietävät, me osallistutaan Levillä Arctic Challenge Winter Edition 2017-haasteotteluun 18.3.2017 ja ollaan oman Arctic Superfoods-joukkueen kanssa valmistauduttu koitoksen porukalla. Viime viikonloppuna me kokoonnuttiin eri kokoonpanolla WellnessLoungelle kun saimme etelästä yhden joukkueemme jäsenen paikkakunnalle. Aikataulut ja välimatkat tuovat omat  haasteensa treeniaikataulujen yhteen sovittamiseen, joten treeniporukka on vaihdellut sen mukaan ja tämä on sopinut meille. Lauantaina meidän joukkueesta oli paikalla minun lisäksi Jaana, Marjo ja Sari ja meillä oli treenivahvistuksina Viivi ja Suski. Kiitos naiset!

IMG_20170228_083147.png

 Nämä naiset 💖

Kurkista Youtube-linkkien takaa joukkueen treenitunnelmiin:

Kierros 1

Kierros 2

Kierros 3

WallTraining ja WORKOUT-tyyppinen treeni WellnessLoungella on tuonut meidän joukkueelle iloisia ja ja hervottomia hetkiä ja mahdollistanut myös parille joukkueen jäsenelle ensikosketuksen erikoisseinällä tehtäviin treeneihin. Porukalla treenaaminen tuo hyvän fiiliksen ja kavereiden kannustus lisää sykettä ja intensiteettiä omaan treenisuoritukseen. Tämmösissä tilanteissa päästään jakamaan onnistumisen ilot ja purkamaan turhautumisen luomat kireydet ja itselleni ainakin on todella tärkeää että niitä omia fiiliksiä saa purkaa treenin aikana koska silloin on mahdollisuus karistella ne syövyttävät ja nakertavat tuntemukset pois, en halua kantaa turhaa painolastia selässäni. Ajatukset ja tuntemukset eivät siis itsessään ole turhia vaan mie koen, että tilanteiden käsittelemättömyys antaa tilaa epävarmoille ja energiaa vieville asioille alitajunnassa. P.S. Kesän Arctic Challengeen on jo ilmoittauduttu ja pilke silmäkulmassa jatketaan treenien parissa keväästä kesään!

Marru Marmelaadi myös Instagramissa.