WALL IS BACK! WallTraining Center on avannut ovensa Rovaniemellä

WALLTRAINING CENTER, ROVANIEMI

Kuten osa on jo varmaan someuutisoinnissa nähnytkin, walltraining ja airjoogatunnit ovat palanneet Rovaniemelle! WallTraining Center (ent. WellnessLounge Oy) löytyy Rovaniemeltä Easy Fitin (Lampelankatu 23)  tiloista ja sali on auki to-su päivät. Tuntivalikoimista löytyy tällä hetkellä Walltraining, WallYoga, AirTraining ja Airyoga ja yinjooga-tunnit (klikkaamalla tunnin päältä pääset suoraan WallTraining Centerin varauskalenteriin). Varauskalenterista löydät tarkemmat tuntikuvaukset ja WallTraining ja AirTraining- tunnit ovat hikisempiä treenejä ja vastapainoksi löytyy WallYoga, Airyoga ja Yin-jooga. Kerron seuraavassa kirjoituksessa enemmän muista tunneista, nyt fiilistelen seinätreeniä.

Mie pääsin eilen ensimmäistä kertaa pitkän tauon jälkeen seinälle WallTrainingin merkeissä ja täytyy sanoa, että kropassa on tuntunut tänään rasitusta vaikka mie en edes oikeastaan tehnyt varsinaista treeniä vaan kokeilin asentoja ja hain tuntumaa seinään. Tuntui niin hyvältä kun pääsi roikkumaan valjaista ylösalaisiin ja sai selkään sen kauan kaivatun pituuden ja tilantunteen. Mie oikein tunsin sen kuinka keho kuiskaili syventämään liikkeitä ja lämmittely sai miellyttävän pehmeyden tunteen leviämään pitkin kroppaa. Kyllä siinä akka liikuttui näiden tuntemusten keskellä ja tunne vahvistui entisestään kun näki myös toisten riemun seinälle paluun myötä. Eilisen tunnin päätteeksi juttelimme osallistujien kesken siitä, kuinka yhteen palaaminen harrastajien kanssa oli kuin tunti terapiaa, mieli ja keho syttyivät ja tuntui kuin olisi palannut kotiin.

received_266476593989663.jpeg

WALLTRAINING

WallTraining ei kuitenkaan ole kaikille ennestään tuttu, joten kerron hieman lajin taustaa. WallTraining on WellnessLounge Oy:n Seija Koskelan kehittelemä treenimuoto, joka tehdään kirjaimellisesti seinällä.  WallTrainingissä yhdistyy monipuolisesti palasia pilateksesta kehonhuoltoon ja aina fysioterapiasta yin-joogaan asti. Käytännössä tämä treeni tehdään lajia varten kehitetyllä erityisseinällä ja treenin sisältö liikkeineen mukautuu seinään kuuluvien välineiden kuten vyön avulla. Olen kirjoittanut blogiin useita juttuja tästä lajista ja linkitän tähän ensimmäisiä aiheesta kirjoittamiani juttuja parin vuoden takaa:  WallTraining -treeni kirjaimellisesti pitkin seiniä ja Haba tiukaksi ja peppu timmiksi; eilisen WallTraining treenin tunnelmia!

Sinulla ei tarvitse olla ennakkokäsitystä tai kokemusta walltrainingistä tullessasi tunnille: meillä on avoin ilmapiiri, Seija auttaa alkuun liikkeiden parissa ja tunneilla kävijätkin ovat avuliasta porukkaa. Jokaisella meistä on myös kokemusta niistä ekoista kerroista wallilla kun ei välttämättä oikein vielä tiedä mitä pitää tehdä ja miltä pitäisi tuntua ja meille on sanottu että se ei haittaa! Sitä varten meillä on Seija ja huolellisen sekä turvallisen liikkumisen lisäksi tunneilla on keskiössä voimakkaasti hauskanpito ja sellainen terve hulluttelu. Ilon kautta energiaa keholle ja mielelle. Ensikertalaisilla (tai meillä pidempään käyneillä) ei ole siis mitään hävettävää eikä itseään tarvitse vertailla toisiin..sitä tässä opetellaan (silmänisku). WallTraining on todella monipuolista ja harjoitukset mukautuvat yksilön kehon mukaan sillä ajatuksella, että kaikki samat liikkeet tismalleen samalla tyylillä tehtynä ei sovi jokaiselle. WallTraining Centerillä keskitytään yksilölliseen ohjaukseen ja opetellaan siinä kaiken tekemisen yhteydessä kuuntelemaan omaa kehoa. Vielä tänäkin päivänä yllätän ajoittain itseni puskemasta kehoa  huonolla tavalla ja nykyisin nappaan kiinni niistä ajatuksista ja kehon tuntemuksista samantien ja olen opetellut pakittamaan.

kuvitus4muok.jpg

Olen opetellut hyväksymään mitä kehoni minulle viestii sen sijaan, että koittaisin muokata kehon kertoman viestin sellaiseksi mitä toivoisin / haluaisin kehoni minulle kertovan. Sen sijaan, että haluaisin kehoni sillä hetkellä ”pystyvän vielä parempaan tai johonkin vielä enemmän”, olen pikkuhiljaa uskaltautunut kuuntelemaan hetkittäin kehoni viestejä ilman noita odotuksia, ilman suuria tavoitteita, ilman mieleni luomia rajoituksia. Se on ollut yksi suuri oppini Seijalta ja tässä kuuntelussa on ollut iso ero. 

ILON KAUTTA

Minusta on niin ihanaa kun tunneilla on ollut niin avoin, rento ja kannustava tunnelma, ei ole tosiaan väliä kuinka pitkään olet käynyt tai tuletko ensimmäistä kertaa sillä jokainen toivotetaan tervetulleeksi mukaan. Käymme läpi tunnin alussa päivän kulkua ja mahdollisia tuntemuksia tai kohtia kehossa, jotka tarvitsevat mahdollisesti juuri sinä päivänä erityishuomiota ja teemme treenin kehoa kuunnellen. Jokainen on saa keskittyä omaan suoritukseen ja saa kuitenkin samaan aikaan tsemppiä ympärillä olevilta. Usein olen kokenut tämän positiivisen ryhmän paineen kannustimena sillä ennen tunnille menoa olo on voinut olla vähintääkin vetelä ja mielessäni olen siirtynyt jo suoraan loppurentoutusliikkeisiin mutta tunnilla onkin tarttunut se yleinen tekemisen meininki ja lopputuloksena on ollut hyvä treeni. On ollut myös niitä kertoja kun se oma koneisto ei ole yksinkertaisesti syttynyt millään raskaampaan treeniin ja ne kerrat ovat opettaneet minulle lempeyttä ja hyväksymistä kehomieltä kohtaan. Vanha Marru olisi keskittänyt huomion turhautumiseen mutta nykyinen mie suhtautuu tilanteeseen sopeutuvammin ja silloin olen tehnyt siihen hetkeen sopivia liikkeitä, kevyempiä ja palauttavampia liikesarjoja. Liike on lääke ja olo on ollutjokatapauksessa parempi kuin ennen tunnille menoa kun on saanut mukavan lämmön leviämään kehoon ja kireystilojen hellitettyä liikkeen myötä.

kuvitus5.jpg

kuvitus2.jpg

Tänään  pääsimme yhdistämään joogapyörän WallTrainingiin, kuvassa mie ja Jonna.

Ryhmäkoon ollessa pieni on mahdollista saada yksilöllistä ohjausta mikä jo valtavasti treeniin lisää syvyyttä. Seijan valtava anatomian tietotaidon määrä auttaa myös meitä ymmärtämään miksi kehomme toimii tietyllä tapaa ja hän opastaa meitä tunnistamaan juurikin niitä fyysisiä tuntemuksia. Tunnilla ei tarvitse yksin hiljaa mielessä miettiä, että pitäisiköhän tämän liikkeen tuntua tältä vai ei, puhumattakaan siitä, että kehoa ylipäätään lähdettäisiin runnomaan tai pakottamaan johonkin tiettyyn asentoon. Liikevariaatioita on tarjolla ja kokeilemalla eri variaatioita löytyy yleensä se itselle sopivin vaihtoehto.

InShot_20180831_081820127.jpg

InShot_20180831_080443193.jpg

(Kuvat Seija Koskela)

AVOIMET OVET 1.- 2.9.2018

Rovaniemen Easy Fitillä on tulevana viikonloppuna avoimet ovet ja samalla sinulla on mahdollisuus käydä tutustumassa ilmaiseksi WallTraining Centerin uusiin tiloihin ja lajiin lauantaina 1.9.2018 ja sunnuntaina 2.9.2018 klo 11-15. 

Onko laji sinulle ennestään tuttu? Jos ajatus tunnille menosta yksin ujostuttaa niin minut voi pyytää seuraksi! Tervetuloa mukaan Rovaniemen korkealentoisimpaan jengiin!

Annan kynästä: miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

ANNAN TARINA

Tänään minulla on ilo tarjoilla teille luettavaksi vierailevan kirjoittajan, oululaisen Anna Ruostepuron tarina joogan parissa. Tapasimme Annan kanssa ensimmäisen kerran toukokuussa Oulussa järjestetyssä Nää oot ihana- joogaretriitissä ja meidän kemiat kohtasi heti. Anna on inspiroiva esimerkki elämänmakuisella ja positiivisella asenteellaan, mukavia lukuhetkiä.

Kun matto rullataan auki, perhe tietää, ettei äitiä saa häiritä.

Eli miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

anna1

Olen ostanut ensimmäisen joogakirjani ”joogaa laihduttajille” jo noin 13 vuotta sitten, esikoiseni syntymän jälkeen. Tuolloin naisihanne oli hoikka, ja minä suhteellisen isokokoisena naisena halusin ulkonäkösyistä kokeilla joogaa. En myöskään ollut vielä löytänyt kuntosaliharjoittelua tai oikeastaan mitään muutakaan liikuntalajia. Kirja on minulla edelleen hyllyssä, vaikka jooga ei tuolloin elämääni jäänytkään. Meni vuosia, joiden aikana sain kaksi lasta lisää ja rakastuin kuntosaliharjoitteluun. Tein kaiken perushomman, eli söin kanaa, riisiä, maitorahkaa ja keinomakeutettua mehukeittoa. Treenasin neljästi viikossa salilla ja kaikki edistyminen punnittiin peilillä ja vaakalukemien kautta. Paino putosi, lihas näkyi mutta sisältä olin onneton. Jokin puuttui, laji ei ollut minulle oikea, sielullisesti. Koin suuria ahdistuksia sisälläni, poseerasin peilin edessä ja olin mielestäni ”liian vähän” koko ajan. Tuolloin en voinut harjoittaa mitään liikuntaa salin ulkopuolella, koska se olisi pilannut treenikierron ja harjoittelun. Muistan, kuinka kävimme sunnuntaisin ulkoliikuntapuistossa, perheen kesken, enkä oikein osannut tehdä siellä mitään koska ”se ei ollut oikeaa treeniä.”

Joogaa lähdin kokeilemaan uudestaan Maria Kaupin innoittamana Pop Up Yoga Oulun kautta. Olin vaihtanut työpaikkaa, ja Maria, PUYO:n perustaja, oli yksi kuntosalimme työntekijöistä. Hän veti sunnuntaisin joogakursseja, ja ilmoittauduin mukaan kurssille. Vielä tuolloinkaan jooga ei jotenkin sopinut kuvioihin. Hengitys oli hankalaa, päässä pyöri arjen aherrus, alkavan viikon duunit, lasten kumisaappaat ja maitopurkit. Aika kului. Töissä oli stressaavaa, paino nousi, sokeri maistui ja treenit eivät enää kiinnostaneet. Harrastin salia vain siksi että oli pakko, koska söin koko ajan.  Parisuhde ja perhe-elämä olivat sitä kuuluisaa ”ruuhkaa” ja etsin kovasti itselleni jotakin, mikä toisi sielunrauhan. Itketti ja ahdisti kaikki. Koin epäonnistumista omasta itsestäni. Mikä kamala tunne! Marialla alkoi uusi sunnuntaikurssi, ja ilmoittauduin siihen. Jotakin napsahti, heti. Kaikki tuntui oikealta, minulta.

anna2.jpg

Tässä vaiheessa kirjoittamiseen tulee tauko. Yritän miettiä, mikä oli se jokin maaginen klikki, joka herätti sisälläni rauhan. Sitä on vaikea selittää sanoin. Marialla on tapana sanoa aina joogatunnin päätteeksi, että ”se mitä teit, oli tarpeeksi.” Ehkä tuo tavallisen arkinen lause kuvastaa parhaiten sitä sielunrauhaa, jonka joogasta saan.

USKON, ETTÄ JOKAISELLE ON SE OMA LAJI

Toisille se on kova kuntosaliharjoittelu, juoksu, Zumba. Minulle se jostain syystä olikin jooga. Kokeilin sitä,  asiaa syvällisemmin ajattelematta, itselleni oikeaan aikaan, ja niin jooga löysi minut. Koen, että joogatessani olen hyvä, sellaisena kuin olen. Minä riitän, minä olen tarpeeksi. Monissa muissa lajeissa, jos joogaa voi elämän kokonaisvaltaisena filosofiana lajiksi sanoa ja muihin verrata, koin ja koen epätäydellisyyden epäonnistumisena. Joogassa tuo tunne on positiivinen. Että olen menossa jotakin kohti, eikä epätäydellisyys ole huono asia vaan hyvä. Olen matkalla, eikä se, etten pystykään tekemään jotakin asanaa  tai asentoa, tee minusta epäonnistujaa vaan matkantekijän. Joogan mukana esimerkiksi hetkessä eläminen on saanut uuden merkityksen. Olen menossa jotakin kohti ja taakse on jäänyt asioita, juuri tässä on hyvä. Osaan olla paremmin läsnä tässä hetkessä ja arvostaa sitä, enkä koko ajan haikaile mennyttä tai odota tulevaa. Kun jokin harjoituksessani ei onnistu, se ei herätä huonoutta tai häpeän tunnetta. Se on juuri oikea siihen hetkeen. Verraten vaikka kuntosaliin, minulle se, ettei maasta nousekaan satanen, vaikka viime viikolla nousi, on epäonnistuminen. Jooga on tuonut mukanaan lempeyttä ja ymmärrystä omaa kehoa kohtaan. Ymmärryksen, että samoin kuin mieli, myös keho on erilainen eri päivinä. Se ei ole takapakkia vaan keholleni juuri sillä hetkellä oikea tapa ja kokemus.

En koe joogaharjoitusta suoritteena. Pidän kyllä sykemittarin päällä, mutta seuraan sykkeitäni. On kiehtovaa huomata harjoituksen jälkeen, kuinka rentoutusharjoitus ja ns. meditaatio syöksee minut harvasykkeiseen hetkeen, jossa en ole unessa, mutta omassa maailmassani. Joogatessanikin on sellaisia hetkiä, kun se ei suju. Kotona omat harjoitukset ovat haastavia, koska meillä on lapsia ja lemmikkieläimiä. On mahdotonta joogata hiljaisuudessa, mantrojen hymistessä taustalla. Pidän useimmiten kuulokkeet päässäni juuri tästä syystä. Ne eivät ole mitenkään ideaalit, mutta auttavat minua pääsemään harjoituksen sisään missä tahansa. Myös perhe tietää, että kun matto rullataan auki, äitiä ei häiritä.  Pääsääntöisesti käyn ohjatussa joogassa kerran viikossa, johtuen elämäntilanteestani. En kuitenkaan ahdistu tästä, vaan hyväksyn sen.

Verraten aiempaan, päähäni oli iskostunut neljä treeniä viiden päivän sisään, viikonloppu vapaata. Vaikka aamulla ennen puolison töitä olisi väsyttänyt, huono yö takana tai mitä tahansa, salille menin aina. Samat treenit, samoina päivinä. Aina. Kesän alussa pääsin 2-3 kertaa viikossa ohjattuun joogaan, mutta huomasin että aikataulutuksen vuoksi se ei aina tuonut toivottua vaikutusta. Koska en pidä aikatauluista, sunnuntaijooga on minulle selkeästi parempi ratkaisu kuin arki-illan tunnit.  Siellä taakse jää viikko, ja uusi alkaa. Se on täydellinen tunti minulle.Kotona joogaan pääsääntöisesti aamuisin, iltaisin huomaan olevani liian väsynyt. Kehon kuuntelu on juttu, joka on ollut ihana oppia. Lujasti lempeä, sanoi Maaret Kallio. Se on juuri näin. Aina ei huvita, mutta kun rullaa maton auki ja lupaa itselleen, että makaa vaikka kuolleen miehen asennossa, jos ei muuta, vie harjoite aina mennessään.

anna3.jpg

Kaikilla on varmasti suosikkiohjaajansa, niin minullakin. Yksi heistä on Merja Turunen, joka haastaa teknisesti ja hänen tunneillaan arvostan eniten nimenomaan tekniikan tarkkuutta. Merjan tunneilla olen oppinut myös ylivoimaisesti eniten joogasta kehon asentojen ja asettelun ulkopuolella. Olen saanut häneltä kirjasuosituksia, vinkkejä ja inspiraatiota. Toinen, jonka haluan nostaa tähän, on Maria. Hänen tuntinsa ovat lempeitä, ymmärtäväisiä ja pehmeitä.  Kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa vetäjää, molemmat täydellisiä. Olen käynyt myös liikuntakeskuksien joogatunneilla, mutta huomaan kaipaavani siellä syvempiä sävyjä harjoitukseen. Liikuntakeskusten joogat ovat usein liian ryhmäliikuntasävytteisiä, enkä koe saavani niistä sitä, mitä kaipaan. Ne ovat varmasti hyvä tapa päästä sisälle joogaan, mutta suosittelen asiaan selkeästi perehtynyttä ohjaajaa, joita liikuntakeskuksissakin toki on. Kannattaa ottaa selvää ohjaajan taustasta, se näkyy kyllä ohjauksen tasossa.

PANCHA KLESHA-RETRIITTI

Vietin myös pari viikkoa sitten upean viikonlopun Villa Mandalan joogaretriitissä Mia Jokinivan ohjauksessa ja siis VAU! olin ensimmäisen päivän jälkeen niin kipeä lihaksistani, ettei tottakaan. Mikä taito, mikä osaaminen, hänellä onkaan. Olin myös täysin keskeneräinen hänen tunnilleen, mikä toisaalta hieman häiritsi oppimista. Opin sekä tekniikaa että tietoa. Rakastuin lajiin vain enemmän tuon viikonlopun jälkeen, ja janoni vain kasvoi. Jooga on opettanut minulle hyväksyntää ja armollisuutta itseäni ja muita kohtaan. Huomaan entisen negatiivisuuteni hälvenevän, ja pyrkiväni, tiedostamattani, lempeyteen. Se on oppimisprosessi myös itselleni, mutta en stressaa, en suorita. Olen matkalla itseeni, ja juuri hyvä tässä hetkessä.  Minun ei ole kiire minnekään.

kansikuva

Anna ja Liisa Larmo workshopissa

Jooga on tuonut mukanaan, nyt tätä kirjoittaessani ymmärrän, myös ravintopuolen muutoksia. Olen pitkään pyrkinyt syömisessäni erilaisiin juttuihin, mutta punaisen lihan katoaminen lähes absoluuttisesti ruokavaliostani, on yllättänyt. En tiedä missä vaiheessa se väheni, mutta yhtäkkiä huomasin, että se vain jäi pois. En tiedä kertoiko kehoni minulle tiedostamattani viestejä, joita alitajuntani osasi lukea vai miksi, mutta punainen liha ja lintu ovat vähentyneet radikaalisti. En kuitenkaan ole absoluutti tämänkään asian kanssa, koska liialliset rajoitteet ja kiellot ahdistavat minua. Jos ne jäävät kokonaan pois, ne jäävät. Sitten se on tarkoitettu niin. Joogassakin on ns. inhokkeja. Olen aina ollut etureisidominantti, ja siksi esimerkiksi kaikki soturit ovat minulle todella raskaita ja haastavia. Ne vaativat paljon työskentelyä ja työstämistä, myös henkisesti.

Tämän lisäksi pelkkä oleminen on minulle ollut myöskin aina haaste. On kuitenkin ilo ollut huomata, että alku- sekä loppurentoutukset, jotka tehdään populaarisilla tunneilla aina maaten, ovat hetkiä, joita oikein odotan. Nykykulttuurissa, missä silmät ja korvat joutuvat jatkuvasti välkkyvän median keskelle, on ihanaa sulkea silmät, kuunnella ohjaajan lempeää ääntä ja valitsemaansa taustamusiikkia, antaa ajatusten vain lipua ohi ja vain olla siinä. Joskus loppurentoutuksesta tulee niin autuaallisen ihana olo, että tekee mieli itkeä. Rakastan tunnetta, etten suorita. Olen, hengitän, teen, mutta en suorita.  Elämä on niin täynnä suorittamista ja paahtamista, että joogassa saan pysähtyä ja antaa kehon ja mielen viedä mennessään.

Joogassa en koskaan epäonnistu. Se on rikkinäiselle sielulle todellista terapiaa. Nykymaailma vaatii niin paljon. On ihanaa, kun jooga ei vaadi minulta mitään. Se vain antaa, joka päivä.

anna.jpg

Anna ja Mia Jokiniva Pancha Klesha-retriitin workshopissa. Kohtasimme harjoituksissa kuolemanpelko kleshan Abhinivesan ylösalaisissa asanoissa.

JOOGAN HARJOITTAMINEN ON TUONUT INNOSTUSTA OPPIA UUTTA

Joogassa on myös ne kauniit ja upeat ihmiset, jotka ovat asennoissa, joista miettii että miten tuommoseenkin voi päästä. Mutta, kuvamuokattujen bodilehtien jälkeen on ihana huomata huokaisevansa ”vau, miten upea”, entisen ”plääh, miksi mä en oo ton näkönen”- manauksen sijaan. Vaikka tässä käytän karskia puhetta, puhun nimenomaan itsestäni ja omista tunteistani. Jokaiselle meistä on oma laji, jossa kokee samoja autuaaksi tekeviä tunteita kuin minä joogasta. On monia, joille se laji on aivan joku muu. Ja se on ihanaa. Pääasia on, että meistä jokainen löytää itselleen oikean lajin; lajin, joka kouraisee niin syvältä sielusta, että sen vain tietää.

Jooga on luikerrellut myös valmennuksiini ikään kuin vaivihkaa ja asiakkaissani on uusia ”uskovaisia” lajille. Stressinhallinta, ja oman kehon hallinta, ovat parantuneet samoin kuin minullakin. Oman kehon tuntemus lisää kehopositiivisuuden kokemusta ja auttaa asiakasta, vaikka ruokailutapojen muutokset ja liikunnan lisääminen olisivat tuottaneet vaikeuksia. En ole joogan myötä unohtanut täysin painonnostoa ja muita kuntosalin hämärässä tehtäviä asioita. Niilläkin on paikkansa. Jooga näkyy kuitenkin salitreenissäkin. En suorita. Kuljen pitkälti fiilispohjalta, mikä ei tietenkään kunnon harjoittelussa nykyään ole in. Minä saan kuitenkin myös erilaisesta, tästä nykyisestä treenitavastani, paremman fiiliksen. En varmasti kulje progressiivisesti eteenpäin salimaailmassa tällä hetkellä, mutta minun ei tarvistekaan. Minulle itselleni riittää, että treenaan lihaskuntotreeniä pari kolme kertaa viikossa ja juuri siten, kuin sinä päivänä tuntuu. Enkä soimaa itseäni lähes koskaan.

anna4.jpg

Joogan harjoittaminen on myös tuonut mukaan innostusta oppia uutta. Lukea, tutkia ja tuoda käytäntöön. Hyllyni täyttyvät kirjoista ja julkaisuista, ranteeni kauniista koruista, vaatekaappini haaremihousuista ja entisen mustan sijasta värikkäämmillä trikoilla. Kotini kauniilla seinävaatteilla. Jooga, niin käsittämätöntä kuin se onkin, ei ole vain suoritus keholle. Se voi olla myös pelkästään sitä, mutta kun joogakärpänen puraisee, on ihana tutkia joogan filosofiaa syvältä. Se on päättymätön tie, polku, jolla kuljen.  Joogan ansiosta värit ovat kirkkaammat, rakkaus syvempää, sanat merkityksellisempiä ja koti enemmän koti. Musiikki resonoi väreillen. Kehoni on enemmän minun, mieleni enemmän tyyni. Ravinto maukkaampaa ja auringonpaiste lämpimämpi. Uskon vahvasti olevani parempi ihminen. Se ei tarkoita pyrkimystä paremmuuteen. Se tarkoittaa sitä, että olisin ehkä miellyttävämpi myös muille, kun olen sitä itselleni.

Hörhö, voisi joku sanoa. Ehkä. Mutta enemmän minä kuin koskaan aiemmin.

 

 

 

 

Pancha Klesha-retriitti

 UUSIEN KOKEMUSTEN ÄÄRELLÄ

Osallistuin toissa viikonloppuna Oulussa järjestettyyn Pancha Klesha-retriittiin. Retriitin ohjasi Villa Mandalan Mia Jokiniva, järjestäjänä toimi Pop Up Yoga Oulu ja paikkana Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Teknopalatsi. Innoissani oletin ennen retriittiä, että tulen varmaan jakamaan tasaisesti tunnelmia someen viikonloppuna mutta toisin kävi..yllätin itseni vetäytymällä hiljaisuuteen ja olen mutustellut vähän joogafilosofian maailmaa peilaten viikonlopun antia omaan elämääni. Retriitistä kotiuduttuani kirjoittelin muille retriittiin osallistuneille kuinka ajatukseni tuntui edelleen takkuavan aiheen parissa, en yksinkertaisesti saanut ajatuksistani muodostettua lauseita. Havainnoin kuitenkin ettei tämä ollut negatiivinen asia vaan osa minun omaa prosessiani. Mie maltoin antaa ajatuksille aikaa ja tilaa ja se tuntuu hyvältä. Joogan filosofisen maailman kautta on alkanut avautumaan aivan uudenlainen tila itselle sillä siellä on niin paljon uutta asiaa ja kauniita tarinoita. Tämä oli samaan aikaan virkistävä ja herättelevä sekä hieman hämmentäväkin kokonaisuus sillä uuden tiedon omaksuminen vie aikaa. Yksi tärkeimmistä viikonlopun aikana tehdyistä oman mielen havainnoista on, että joogan filosofiaan voi syventyä kerros kerrokselta, tutustua teemoihin ja napata sieltä työkaluja omiin harjoituksiin. Haluan muistuttaa itseäni siitä, että tietoa on valtavasti ja suurin osa tiedosta on itselleni uutta mutta minun ei tarvitse tuskastua tai turhautua kaiken tämän uuden oppimisen keskellä sillä jooga merkitsee minulle elämäntapaa..eli minulla on kyllä aikaa uusien asioiden omaksumiseen. Eikä kaikkea tosiaan tarvitse osata heti tai tietää ennakkoon (tässä taidan  nyt puhua omalle sisäiselle suorittajalleni, jonka teräviä kulmia olen koittanut pyöristää viime vuosien aikana).

patanjali ja kleshat.jpg

kuvitus muistarit.jpg

kuvitus muistarit2.jpg

Käsittelimme viikonlopun aikana kleshoja, joita kutsutaan myös mielen myrkyiksi ja harjoituksen esteiksi. Päällimmäiseksi mieleeni jäi, että kleshat ovat tarkoitettu tarkasteltaviksi ja pidän siitä ajattelusta, että ne ovat työkaluja mielen puhdistautumiseen ja vapautumiseen myrkyistä. Kleshat ovat osa yksilöä ja elämää: asanaharjoituksia, meditaatiota, hengitysharjoituksia ja arkea. Kleshojen kohtaaminen puhdistaa ja auttaa palaamaan tietynlaiseen tyhjyyteen mielen puhdistautumisen kanssa, tilaan jossa olen saanut etäisyyttä omiin kiputiloihini ja ajatuksiin, jotka estävät tai rajaavat minua kannustamisen sijaan.

KLESHAT

 Avidya (tietämättömyys)
 Asmita (itseys, egotietoisuus)
 Raga (takertuminen, haluaminen)
 Dvesa (torjuminen, inho)
 Abhinivesa (elämänjano, kuolemanpelko)

Teimme viikonlopun aikana harjoituksia, joissa saimme henkilökohtaisen mahdollisuuden tutustua lähemmin näihin mielen myrkkyihin ja osa harjoituksista olivat todella antoisia! Kleshat nappasivat minut matkaansa sinne omaan maailmaansa sillä aika nopeasti tunnistin kleshojen puheen itsessäni. Mietin siinä Miaa kuunnellessani kuinka hän nimesi selkeitä tuntemuksia ja ajatuksia joita mie itse elän ja hengitän omassa kehossani ja mielessäni juuri nyt. Siinä istuessani ja kuunnellessani tuntui kuin olisin tullut kotiin ja samaan aikaan kuulemani asiat herättelivät myös egoni ääntä haastamaan minua ja saivat kleshoihini liikettä. Kleshojen omaksuminen tuntui luonnolliselta sillä minusta tuntui kuin olisin saanut katsoa vastauskirjaan; muistatte varmaan ala-asteelta kuinka luokassa oli se yksi kirja, jossa oli vaikkapa matikan tehtävien oikeat vastaukset? Juuri siltä minusta tuntui.

Viikonloppu herätteli minussaa monenlaisia tuntemuksia ja kieltämättä yllätyin siitä kuinka voimakkaasti tämä aihe imaisi minut mukaani. Sain odottamattomia vastauksia kysymyksiin, joita en ollut vielä tietoisesti valmis esittämään ääneen itselleni mutta käydessämme läpi kleshojen esiintymistä ihan normiarjessa, mielessäni yhdistyi nopeasti syy ja seuraus. Se oli tasaisesti peiliin katsomista ja olen iloinen ollessani niin rohkea, että uskalsin sinne katsoa. Retriitissä vietettyihin päiviin mahtui monenlaisia tuntemuksia: ahaa-elämyksiä, oivalluksia ja myös epämukavuutta herättäviä ajatuksia: mieli sai kaikesta kuulemastaan impulssin ja oman mielen (tiedostamattomien) myrkkyihin havahtuminen sai kehossa aika voimakkaitakin reaktioita aikaan. Oltiinhan siellä isojen teemojen äärellä käsiteltäessä esimerkiksi Ragaa, joka merkitsee takertumista ja Abhinivesaa, joka tarkoittaa kuolemanpelkoa sekä elämänjanoa. Nämä kaksi edellä mainittua Kleshaa Raga ja Abhinivesa olivat omissa harjoituksissani voimakkaasti esillä ja siitä syystä olenkin tässä kirjoituksessa kertonut niistä eniten.

kuvitus 1.jpg

Workshopissa kohdattiin kuolemanpelkoa Abhinivesaa muun muassa ylösalaisissa asanoissa ja tasapainoharjoituksissa ja tämä osoitti kuinka kleshat todella kulkevat esimerkiksi asanaharjoituksissa mukana. Ihastuin aiheeseen sen vuoksi kun ymmärsin kuinka kokemani tunteet kertovat minulle enemmän jos vain maltan (ja uskallan) pysähtyä niiden äärelle. 

Teimme hengitysharjoituksia, joissa keskityimme kleshoista Ragaan, takertumiseen ja haluamiseen, ja sain erikoisen kokemuksen harjoituksen myötä. Keskityin uloshengityksen aikana päästämään irti siitä ajatuksesta, joka mielessäni piirtyi herättelemään minussa Ragaa ja minusta tuntui, että uloshengitykseni vaan jatkui ja jatkui. Uloshengitys tuntui loputtoman pitkältä ja se symbolisoi sillä hetkellä irtipäästämistä vaikean asian tiimoilla. Irtipäästämistä tilanteesta, jolla ei ole ollut minulle hyvää annettavaa. Irtipäästämistä tietynlaisesta takertumisesta tilanteeseen, joka ei muutu mutta jonka muutosta olen halunnut kovasti. Liikutuin tästä kokemuksesta ja taisinpa tirauttaa hiljaa mielessäni kyyneleenkin, niin hyvältä se tuntui..myös siinä kaikessa kamaluudessaan sillä juuri tällä kyseisellä asialla on ollut minun elämässäni todella suuri merkitys.

seinällä.jpg

seinällä2

Meillä oli mieletön porukka ja tunnelma oli sellainen hyväksyvä ja levollinen. Minusta oli ihanaa kuunnella muiden tulkintoja Kleshoista ja ajatuksia, jota teema meissä kaikissa herätteli. Sain retriitistä uusia kavereita ja juttu on jatkunut vielä retriitin jälkeekin. Tämä on yksi joogan parhaita puolia kun se yhdistää ihmisiä eri puolilta Suomea ja maailmaa. Meillä jokaisella on omat Kleshat ja kuinka hienoa onkaan kun niitä omia mielen myrkkyjä tunnistaa ja osaa nimetä. Viikonloppu antoi käytännön työkaluja oman mielen harjoituksiin ja olen kiitollinen kun sain jakaa harjoituksia niin lämminhenkisessä ja suvaitsevassa ilmapiirissä. Retriitti on herättänyt osallistujissa monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia ja olen iloinen kun kanssajoogini Liisa halusi myös jakaa omia ajatuksiaan Pancha Klesha-retriitistä.

Liisa:

Rakastan joogaa erityisesti siksi, että jooga kattaa koko elämänkaaren. Mian Klesha workshop oli tästä hyvä esimerkki; WS oli upeaa, valoisaa, hengästyttävää ja avartavaa mielen ja kehon iloista vuoristorataa. Hämmästyttävää miten ajankohtaisia Patanjalin kirjoitukset edelleen ovat. Jokaisesta Kleshasta löysin omat kipupisteeni, mutta kun asiat tunnistaa, niitä voi muuttaa.

kansikuva.jpg

Anna ja Liisa 

Itselleni tärkeimmät oivallukset Kleshoista olivat;

• Tietämättömyyden tuoma tuska, tuska siitä, että emme ymmärrä, todellista minäämme, ja emme tiedä miten voimme saada sielumme loistamaan. Hyvin helposti päivittäiset kiireet ajavat meidät kauemmaksi omasta itsestämme. Meditaatioharjoitusten jälkeen olikin upeaa huomata, miten se jokin siellä syvällä sisällä olisi alkanut taas loistaa kirkkaammin.
• Kuolema. Oli huikean vapauttavaa yhdistää kuolemanpelko osaksi joogaharjoitusta. Herättävää, miten paljon juuri kuolemanpelko rajoittaa itseään henkisesti. Miten upeaa voikaan olla, kun ei tee asioita pelon vaan rakkauden kautta.

Take away itselleni oli: Toteuta siis mitä sielusi janoaa ja saa sen loistamaan, nautitaan elämästä, Klesha työkalut ja joogan 8 haaraa lähellä sydäntä ja osana päivittäistä harjoitusta. Näiden lisäksi, pakarat kuntoon!

Näissä ajatuksissa käynnistyi uusi syksyinen viikko ja tänään mie pääsen sukeltamaan joogan maailmaan YogaFunc-tunnin merkeissä. Millaisia ajatuksia Kleshat sinussa herättivät? Tiedän, että tulen käsittelemään Kleshojen parissa työskentelyä lisää sillä tämä herättää niin paljon liikettä mielessä. Myös seuraava blogijuttu käsittelee mm. joogaa, kleshoja kun saan oululaisen Annan kertomaan vierailijanurkkauksessa oman tarinansa.

Pää pyörällä – joogapyörä osana treeniä ja joogaa

Kerroin jokin aika sitten aloittamastani yhteistyöstä Lumi Yoga Wheelin kanssa, pääset lukemaan edellisen tästä Yhteistyössä Lumi Yoga Wheel-kirjoituksen. Tänään näytän muutamia omia lemppariliikkeitäni.

Joogapyörä on oiva treenikaveri kaikessa monipuolisuudessaan. Kehonpainolla tehtävät ylä-ja keskikropan treenit kehittävät myös tasapainoa pyörän päällä ja tuo oman kivan epästabiilin lisänsä tekemiseen. Kehonpainolla tehtävien voima-ja kestävyysharjoitusten lisäksi voit hoitaa kehoasi pyörän avulla. Restoratiiviset rullailut ovat oma suosikkini sillä saan kivan tuntuman kehon takaosaan hieromalla selkää pyörän liikkeen matkassa. Taaksetaivutukset ja rintarangan avaukset ovat avautuneet minulle aivan uudella tavalla joogapyörän myötä, kehon liikkuvuus lisää hyvänolon tunnetta kokonaisuudessaan ja miltei krooniset alaselän kipuilut ovat jääneet pois.

taaksetaivutus polvet koukussa bolsteri.jpg

taaksetaivutus polvet koukussa.JPG

taaksetaivutus polvet koukussa kädet maassa.jpg

Voit kokeilla sekä selkä pyörää vasten että vatsallaan pyörän päällä oloa, voit pitää jalat koukussa jolloin jalkapohjat tukevat pyörän päällä olemista painautuessaan mattoa vasten tai suoristaa polvet, jolloin saat erilaisen tuntuman rullailuun ja pääset haastamaan tasapainoa eri tavalla. Saat lisähaastetta tasapainoon nostamalla toisen jalan ilmaan tai ojentamalla molemmat jalkaterät ylospäin siten, että ainoastaan varpaat koskettavat mattoa.  Kädet voivat liikkua vapaasti mukana tai ne voi pitää tuettuna mattoa vasten. Voit myös laittaa niskan alle tarvittaessa pehmustetta ja koroketta.

wheel variaatio.JPG

ojennus oranssi.JPG

ojennus oranssi2.JPG

Mie olen ottanut aikoinaan pyörän mukaan liikkeeseen ja tutkaillut tuleeko vastaan hyvältä tuntuvia liikkeitä ja esimerkiksi joogatessa kokeilen miltä tuntuu yhdistää asana pyörän liikkeeseen tai haastaa tasapainoa pysähtymällä johonkin tiettyyn asentoon. Nykyisin pyörän kanssa tehtävät toiminnalliset treenit sujuu kivasti kun on Lumi Yoga Wheelin oma ohjelma käytössä.

Suosittelen olemaan pyörän kanssa avoimin mielin ja tutustelemaan kaikessa rauhassa pyörään. Itse tykkään käyttää joogastakin tuttuja apuvälineitä kuten blokkeja joogapyörän kanssa. Tukemalla pyörän blokeilla tai jollain muulla mikä ajaa saman asian, pääsee kivasti alkuun ja kokeilemaan miltä pyörän kanssa liikkuminen tuntuu. Jos tasapainoilu on luonnostaan se sun juttu niin sitten voit siirtyä suoraan edistyneempiin liikkeisiin ja minun mielestäni vain mielikuvitus on rajana pyörän käytössä. Esimerkiksi itse kokeilin kesällä joogapyörää järvessä. Matala rantavesi teki liikkumisesta paljon raskaampaa ja tämä kokeilu herätteli kiinnostusta uusiin kokeiluihin..mutta niitä Saimaan norppa–tyyppisiä harjoituksia en kuvannut, heheh.

silta jalkaterat ylhaalla 2.JPG

silta yks jalka.JPG

Lumi Yoga Wheel on ottanut valikoimiinsa joogasukat, jotka saan testattavaksi ja kerron teille lisää tästä piakkoin. Olen omissa harjoituksissani käyttänyt pariin otteeseen Toesoxin sukkia, jotka ovat walltrainingista itselleni tutut ja sukkien kanssa tuntuu hyvältä hakea pitoa joogapyörän päällä seistessä.

Nyt sullekkin tarjoutuu upea tilaisuus tilata oma joogapyörä sekä treeniohjelma, joka auttaa sinut alkuun pyörän kanssa. Koodilla Marru20 saat @lumiyogawheel joogapyörä+ohjelmapaketin hinnasta -20%. Tällä hetkellä on myynnissä Lumi Yoga Wheel + ohjelmapaketti sekä pelkkä ohjelmapaketti (ohjelmapaketti sis. perusohjelman: selkä&hartiat sekä keskivartalo.)

Lumi Yoga Wheel

TIMANGI FIILIS

Tämä viikko on ollut melkoisen mielenkiintoinen sillä olen elänyt täällä mökillä omassa kuplassani. Alkuviikosta omien ajatusten kirjoittaminen tuntui mahdottomuudelta, joten annoin ajatusten olla joogaretriitin jäljiltä. Minulla oli tosiaan sellainen ennakko-oletus, että tulen jakamaan viikonlopulta tasaiseen kuulumisia mutta retriitin tunnelma harjoituksineen imaisi minut sisäänsä, joten menin siinä fiiliksen mukana. En ole vielä kirjoittanut aiheesta tännekkään ja on tuntunutkin hyvältä pitää fiiliksiä hetki ihan vain itsellään ennenkuin päästää muita sinne mielen syövereihin. Retriitti yllätti sillä kuinka henkilökohtainen kokemus se olikaan kokonaisuudessaan. Tähän väliin mainitsen, että saan tulevaan Pop Up Yoga Oulun järjestämään Pancha Klesha-retriittiä käsittelevään kirjoitukseen mukaan pari kanssajoogia jakamaan omia fiiliksiään. Kuinka siistiä! Tapasin viikonlopun aikana upeita naisia, joiden kanssa kemiat tuntuivat kohtaavan ihanalla tavalla ja retriitissä kohtasin myös vanhan koulukaverin kotikaupungistani, jonka kanssa olemme olleet samalla ala-asteella. Minulle tuli hyvä mieli kun näiden ihmisten kanssa oli niin lämmin ja kotoisa tunnelma ja näiden vuosien jälkeen juurikin jooga on jälleen se yhdistävä tekijä joka tuo ihmisiä minun elämääni.

Vielä tänäkin aamuna minusta tuntui siltä, että minun pitää hetkisen aikaa vielä mutustella kaikkea mitä mielessä liikkuu ennenkuin saan mitään järkevää kirjoitettua. Viesteilin jälleen kaverin kanssa ja sain jotenkin viesteilystä apua tähän tilanteeseen sillä löysinkin itseni tämän kirjoituksen parista. Jonkinlainen tulppa taisi avautua tuolla mielen perukoilla sillä nyt tähän kirjoitukseen syntyy tekstiä vaivatta. Aika mieletön fiilis kun huomaa kirjoittaneensa sellaisessa ”mielen tilassa”, että kirjoitettuaan saa lukea itse uudelleen mitä on kirjoittanut. Ihanaa intoa!

mermaid2

Minun tyyliini mukaisesti tähän loppuun syntyi tämmönen hieman diippi lopetus. Kiitos teille kaikille kivoista viesteistä, joita olen viimeisen parin viikon aikana saanut joogapyörään ja joogaan liittyen. Tuntuu tosi kivalta jutella teidän kanssa ja jakaa kokemuksia elämästä kokonaisuudessaan. Mulla on ollut sydämessä kevyt fiilis sen vuoksi kun on tuntunut voimakkaasti siltä, ettei elämässäni ole ollut turbulenssia aiheuttavia ihmisiä. Ja olen onnistunut itsekkin välttämään turbulenssin synnyttämistä elämääni.. mie olen syyllistynyt  usein siihen. Nämä viimeisimmät hetket elämässä ovat olleet riittävän pitkä aika osoittamaan minulle sen kuinka suuri vaikutus ihmisillä elämässäni onkaan. Kevätsiivous (joka jatkui kesään) on tehnyt hieman tehtäväänsä.

Mulla on nyt tosi hyvä fiilis tästä tulevasta syksystä ja huudan sen ääneen silläkin uhalla, että saan korvilleni ja elämä yllättää vähemmän positiivisesti kuten parilla edellisellä syksyllä on ollut tapana. Mie olen jo tarttunut itse tätä tulevaa syksyä korvista kiinni ja tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä nauraa, iloita, itkeä, purkaa kiputiloja ja kasvaa. Jopa kipuilu on tuntunut hyvältä jollain tapaa. Kyllä vain. Tässä hymähtelin itsekseni kun olen saanut paljon kuulla tästä omasta positiivisuudestani kommenttia, (toiset jakaa nää fiilikset mun kanssa ja toisia minun positiivisuus ärsyttää) että tässäpä mie taisin taas jotain #yksisarvistaikaa tai #keijjupölyä löytää käsiini kun olen löytänyt itsestäni sellaisen puolen, jossa henkinen kipuilu muuntuu joksikin kauniimmaksi asiaksi. Tästä pidän itsessäni ja elämässä.

 Juuri nyt näiden ajatusten on päästävä ulos sillä asioiden käsittely ja irtipäästäminen vapauttaa tilaa jollekki uudelle. Tila voi täyttyä omalla kasvulla tai se tila voi myös jäädä tyhjiöksi, jonka ei tarvitse täyttyä millään erityisellä..on tämä jooga mieletön laji ja elämäntapa itselle sillä juurikin jooga minussa on opettanut minua kohti sellaista tilaa, jossa voin vain olla ja hengittää. Ja hikoilla uuden joogapyörän kanssa!

 

 

 

Tunnetilojen kohtaamisesta (tunnelukko)

MINUSTA TUNTUU..

Tänään olen täällä blogissa tunteiden ja tunnelukkojen pyörteissä. Minua kiinnostaa valtavasti tunteet, tunteiden vaikutus kehoon ja mieleen, syyt/tekijät tunteiden takana sekä kaikista haastavin: omien tunteiden kohtaaminen (ja se missä olen ollut ekspertti) pakoonjuoksu. Mie olen kuluvan vuoden aikana selkeästi havainnut kehitystä omien tunnetilojeni kohtaamisessa ja tänään on avoimet tunteet pinnassa – se tuntuu hyvältä. Olen yrittänyt kehittää omien tunnetilojeni kohtaamista useamman vuoden ja muistan kuinka vuonna 2015 tämä iso prosessi sai alkunsa. Olen kirjoittanut valtavat määrät omista epävarmuuksistani, peloistani ja avannut täälläkin omia häpeäntunteita aiheuttaneita tilanteita sillä ajatuksella, että en ole yksin näiden ajatusten, tuntemusten ja kokemusten kanssa. Enkä ole ollutkaan sillä kaikki ne viestit ja juttelut mitä olen saanut teidän kanssa käydä, ovat osoittaneet kuinka paljon ympärilläkin on meneillään ja kuinka paljon ihmiset ovatkaan kokeneet samankaltaisia tilanteita.

kuvitus2

Olen täällä kertonutkin käyneeni vuosia työnohjauksessa Kärnän Katin Askel työnohjauspalvelut – yrityksessä ja meidän tapaamiset ovat olleet minulle henkilökohtaisesti todella tärkeä, merkittävä ja iso työväline ja tuki elämässäni. Olen saanut apua muun muassa  juurikin tunnetilojen tunnistamisessa ja kohtaamisessa sekä minäkuvan muodostumisessa ja uudelleenrakentumisessa. Tämä on ollut kaikkinensa todella voimakas kokemus sillä olen kohdannut lähimenneisyydestäni asioita ja muistoja, jotka ovat blokanneet ja rajoittaneet minua (osa tiedostettua ja osa tiedostamatonta). Olen tämän pitkän prosessin aikana tutustunut itseeni pala palalta  uudelleen sillä minusta on paljastunut todella vakuuttava tekosyiden ja selitysten taakse piiloutuva pikkutyttö, joka kerta kerran jälkeen on turvautunut paniikkiratkaisuna pikajuoksuun jotta pääsisi juoksemaan asioita ja muistoja pakoon. Noh, eihän se sillä tavalla toimi, se me tiedetään..ja hei, annan sinnikkyydestä itselleni pisteet sillä jaksoinhan mie yrittää tätä vuosikausia (tähän sopisi silmiä pyörittävä emoji.) Pakenemisen sijaan olenkin kohdannut näitä muistoja ja saanut epämiellyttäviä tuntemuksia purettua pois kehomielestäni. Kehomieli kuvaa hyvin mielestäni kokonaisuutta sillä traumaattiset tapahtumat voivat jäädä myös fyysisiksi lukoiksi kehoon sen lisäksi, että tunnemme lukkoja samaan aikaan mielessämme.

Kaikkinensa tämä oman mielen, omien tunteiden ja muistojen kohtaaminen vuosien varrella on ollut värikästä ja todella voimakasta prosessointia. Minusta tuntuu kuin sydämeni päältä olisi irronnut tulppa, joka on pitänyt erilaisia mielen kiputiloja ja ikäviä muistoja kerättynä yhteen säiliöön. Sieltä on löytynyt mm. loukattu ja petetty pikkutyttö, hylätyksi tulemisen tunteita, epäluottamusta ja epävarmuutta. Värikästä murrosikäisen kapinoivan teinin kasvukipuiluja kohti aikuisuutta ja naiseutta ja oman seksuaalisuuden tutkimista ja määrittämistä. Sen tulpan irrottua olen saanut huuhdeltua kehosta ja mielestä pois niitä kuormittavia muistoja ja muistojen synnyttämiä tunnetiloja ja sen tulpan irrottua olen ymmärtänyt, että minulla on tunnelukkoja kohdattavana ja käsiteltävänä. Olen myös ymmärtänyt tärkeän seikan: mie tarvitsen omaa tilaa ja aikaa kaikelle tälle käsittelylle ja minun on otettava sitä aikaa arjessa tälle. Olen huomannut lisäksi sen, että minun pitää hieman ns. suojella itseäni ihmisiltä, ottaa etäisyyttä jos huomaan, että joku ihminen toimii väärin minua kohtaan.

kuvitus1.jpg

TUNNELUKKO(SI)

Olen tutustunut Kimmo Takasen kirjaan Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta ja tästä on ollut minulle suuri apu. Sen verran Takasen taustaa, että hän on yksi skeematerapian edelläkävijöistä Suomessa, ylläpitää suosittua nettisivustoa www.skeematerapia.fi, ja toimii terapeuttina sekä kouluttajana. Mikä tunnelukko on? Takanen kuvaa tunnelukkoa kirjassaan näin:

Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Kun tunnelukko nykypäivänä aktivoituu, meissä virittyy lapsuutemme tunteita, ja lukitumme tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti. Tunteemme eivät ole varsinainen ongelma, vaan se, miten ne pakottavat meidät toimimaan lapsuuden keinoin. Tunnelukot saavat meidät lapsenkaltaisesti välttelemään, antautumaan ja hyökkäämään kohtaamissamme tilanteissa. Nämä keinot ovat aikuisiällä haitallisia ja toimivat itseämme vastaan.

Jokaisella on tunnelukkoja. Ne saavat meidät uhrautumaan läheisissä ihmissuhteissamme, koska haluamme välttää syyllisyyttä, alistumaan vaativien ihmisen kanssa, koska pelkäämme ikäviä seuraamuksia tai mukautumaan ryhmätilanteissa, jottemme jäisi ulkopuoliseksi. Ne saavat meidät vaatimaan itseltämme kohtuuttomasti hyviä suorituksia tai välttelemään haasteisiin tarttumista epäonnistumisten pelossa. Ne saavat meidät ponnistelemaan aina uusien tavoitteiden kanssa niin ettemme koskaan saavuta mielenrauhaa. Tunnelukkojemme vuoksi koemme syyllisyyttä virheistämme ja murehdimme menneitä. Niiden vuoksi koemme itsemme epäonnistuneiksi, huonoiksi, tyhmiksi, itsekkäiksi ja tunnemme häpeää ja arvottomuutta, vaikka siihen ei ole tarvetta.

Tunnelukkomme saavat meidät suhtautumaan elämään pessimistisesti, ne tuovat elämäämme huolia ja pelkoja, jotka eivät pohjaudu todelliseen vaaraan. Ne tekevät meidät mustasukkaisiksi, omistushaluisiksi tai epäluuloisiksi ihmissuhteissamme. Tunnelukot saavat meidät kontrolloimaan itseämme ja ympäristöämme, jottei mitään pahaa pääsisi tapahtumaan. Ne saavat meidät kätkemään todelliset tunteemme ja välttelemään ongelmista puhumista niin kotona puolison kuin töissä esimiehen kanssa. Niiden vuoksi väheksymme itseämme ja omia saavutuksiamme ja vertaamme itseämme jatkuvasti toisiin. Tunnelukot saavat meidät kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti, jolloin suhtaudumme heihin vaativasti ja kriittisesti, syyllistämme, manipuloimme tai väheksymme heitä. Tunnelukkojemme vuoksi ajaudumme riippuvuuksiin ja kärsimme haitallisten elämäntapojen seurauksista.

Tämä kaikki tapahtuu erityisesti silloin, kun emme tiedosta tunteitamme ja yritämme vain selvitä niistä. Emme vapaudu tunnelukoistamme taistelemalla tunteita vastaan tai niitä pakenemalla, vaan tietoisesti tunteemme kohtaamalla. Tämä kirja auttaa sinua matkalla kohtaamaan tunteesi ja menneisyytesi ja löytämään todellisen itsesi. Voimme vapautua tunnelukoistamme vain kun opimme tiedostamaan niitä ja niihin liittyviä tunteita.

 (Lähde )

kuvitus3

MUISTOISSA SÄILYVÄT TUNTEET

Mie olen huomannut kuinka olen kantanut ikäviä muistoja taakkana mukanani vaikka olen itselleni jo vakuutellut, että ”miehän olen aikaa sitten päästänyt irti niistä kyseisistä muistoista” tai antanut anteeksi ihmiselle, joka on jättänyt pysyvät arvet minuun. Olen vakuutellut itselleni, etten kanna kaunaa ihmisiä kohtaan jotka ovat pettänyt luottamukseni lapsuudessani ja nuoruudessani kerta toisensa jälkeen sillä olen halunnut olla se tyyppi, ”jonka nahan alle ei kukaan pääse, ainakaan pysyvästi.”  Jossain vaiheessa olen tainnut ikäänkuin koittaa ohjelmoida itseäni sellaiseen tilaan, jonka pyrkimyksenä on ollut ettei kukaan tai mikään voi minua satuttaa..eikähän se näin toiminut ainakaan itselleni. Minulla nousi vahvana mieleen mielikuva, jossa nuori lettipäinen tyttö juoksentelee aurinkoisena kesäpäivänä pitkin pellonlaitaa oikein kepein askelin – olen elänyt sellaista kevyttä kuvitelmaa silloin kun olen ajatellut saavuttaneeni moisen zenmäisen tilan, jossa kukaan tai mikään ei todellisuudessa tuntuisi miltään.

Olen esimerkiksi huomannut, että aikuisiälläkin minulla on ollut kiire antaa anteeksi toiselle sen sijaan, että olisin pysähtynyt käymään läpi tilanteiden synnyttämiä tunnetiloja itsessäni..olen siis laittanut noissa tilanteissa jonkun toisen itseni edelle vaikka minua kohtaan olisikin toimittu väärin. Koin melkoisen tunnekuohun ymmärtäessäni tämän sillä miehän sanon muille, että älkää antako muiden kävellä ylitsenne mutta itse olen oikein tarjoutunut siihen sillä olen jättänyt itseni huomiotta ja keskittynyt muuhun enemmän.

kuvitus4.jpg

Olen oppinut, että mieli ja sydän vaativat aikaa, lempeyttä, ymmärrystä ja anteeksiantoa käsitelläkseen näitä asioita eikä epämiellyttäviä muistoja ole voinut vain sulkea laatikkoon ja istua niiden päälle. Minulla on joskus ollut kiire (yllätys yllätys) näissäkin tilanteissa: tunteiden ja muistojen kohtaamisessa ja käsittelyssä. Olen halunnut saada tilanteet nopeasti päätökseen, jotta olen ”saanut jatkaa matkaa”. Nyt kun mietin tätä käytöstäni, minua huokailuttaa. Se pikajuoksija (toiselta nimeltään minun ego) on ollut todella voimakkaasti ohjailemassa tätä tunteiden käsittelyä ja antamassa tahtia, jotta kipittely jatkuu eikä tunteiden todellisia kohtaamisia ehdi syntyä.

Alkuun minusta tuntui tämän ”tulpan” irrottua, että hukun niiden kaikkien tuntemusten alle mutta ei niin käynyt kuitenkaan. Olen halunnut itse tätä, kohdata nykyisen itseni ja minun pitää kohdata esim. lapsuuteni sekä nuoruuteni vuodet vielä näin aikuisiällä. En muista tarkkaa aikaa mutta aikoinaan sanoin Katille kuinka minulle tuli aivan fyysisesti paha olo kun aloin miettimään tiettyjä nuoruuden ajanjaksoja enkä ollut silloin mitenkäänpäin valmis kohtaamaan sitä kaikkea. Aika on tehnyt tehtävänsä ja kuluneena kesänä sanoin Katille, että nyt on sen aika, on niin sanotusti aika kurkistaa sinne mikä pelottaa. Minun pitää tehdä se, jotta pääsen eteenpäin..samaan aikaan kun olen utelias, olen jännittynyt mutta ajatus tuntuu kuitenkin luontevalta. Ja näitä samoja tuntemuksia olen kokenut tänä aamuna kirjoittaessani tätä pätkää elämästäni, tuntuu samaan aikaan jännittävältä ja luontevalta avata juuri nyt omia henkilökohtaisia ajatuksia tämän aiheen parissa. Ihmisen elämä on mieletöntä, kaikki nämä tunteet mitä me saadaan kokea ja kokemukset, jotka tuo meistä jotain uutta esille..arkinen elämä tarjoilee loputtomia kasvun mahdollisuuksia kasvaa omaksi itsekseen ja kehittyä.

Aurinkoista sunnuntaipäivää!