Aamuinen joogaharjoitus

Hyvää huomenta!

Tänä aamuna heräsin aikaisin ilman sen kummempaa syytä ja hipsin joogamatolle herättelemään kehoa ja mieltä. Tein hyvän mielen aamuharjoituksen, jossa liikuin asanasta toiseen antaen kehon ohjata etenemistä ja harjoituksen jälkeen olo on ollut mukavan iisi ja hyväntuulinen. Puhun tässä kehon ohjauksesta sen vuoksi, että tänä aamuna keho tosiaan tuntui ohjaavan liikettä mielen sijaan. Mielenkiintoinen näkökulma, arvelisin sen syntyneen siitä, että keskittyminen oli niin voimakkaasti ja puhtaasti siinä liikkeessä. Minulla kun saattaa välillä käydä niin, että keskittyminen on niin heikoilla, että havainnoin enemmänkin niitä ajatuksia mitkä mielessä vilisee. Toisina aamuina/päivinä tasapainoharjoitukset rauhoittavat kierrokset mielestä (välillä heti herättyäni mielessä on voimakasta turbulenssia mutta useimmiten sen pohjalla on innostus tulevaan päivään tai vaihtoehtoisesti negastressi) ja toisinaan lähestyn uutta päivää lempeän yinjoogan kautta. Tuntuu tosi hyvältä kun keho itse hakeutuu vapaasti asanoihin, tietysti mieli on siinä mukana ohjaamassa mutta tämä vapauden tunne on huikea!

Joogan parhaita puolia on muun muassa se, että asanoita on valtavasti eri variaatioineen ja monipuolisuus tuntuu oikein korostuvan oppimisen myötä. Kehon voiman ja liikkuvuuden kehittyessä mielikin vahvistuu ja ainakin omalla kohdallani syttyy lisää kun huomaan pystyväni uusiin asioihin kehoa kuunnellen. On ollut aikamoisen matkan takana oppia hyväksymään se, että keho ei välttämättä pysty samoihin asioihin joka päivä. Toisina päivinä tasapainoliikkeet on enemmänkin huojuvia ja vaappuvia versioita tai niistä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään ja toisina päivinä tuntuu, että juurikin niissä asanoissa keho tuntuu vahvalta, mieli tasapainoiselta ja asana on kuin tehty siihen hetkeen.

eteentaivutus

Olen lukuisia kertoja ärsyyntynyt itseeni kun en ole onnistunut syystä tai toisesta jossain liikkeessä, jonka olen ”päättänyt tehdä” juuri sinä päivänä. Lukuisten epäonnistuneiden toistojen (kyllä, mielestäni joogassa saa sanoa, että joku asana epäonnistui, sen sijaan, että ajattelisin sen olevan juuri sen päivän paras versio, jos liikkeestä ei ole tullut yksinkertaisesti mitään) jälkeen olen aiemmin ärsyyntynyt tilanteesta mutta nykyisin osaan suhtautua näihin tilanteisiin siten, että jatkan matkaani toisiin liikkeisiin antaen keskittymiseni niihin. Annan tunteiden nousta pintaan sellaisina kuin ne ovat, en koita hillitä tai hallita niitä vaan pikemminkin oppia tulemaan toimeen niiden kanssa ja opetella hyväksymään ne.  Olen miettinyt näiden joogavuosien aikana paljon sitä, että mikä on joogaa ja mikä ei, voinko tuntea näin joogatessani, saanko tuntea jotain tiettyä tunnetta, saanko ärsyyntyä itseeni jne kunnes esitin itselleni kysymyksen: miksi ei? Mie olen kokonaisuus ja voimakkaasti tunteella eläjä, jonka oloon vaikuttaa päivien tilanteet ja tapahtumat. Joogasta tulee hyvä olo kehoon ja se rauhoittaa tai innostaa mieltä mutta kuten elämässä yleensä, minun tunteet ohjaa voimakkaasti tekemistä.

Muistan esimerkiksi vuosia sitten pähkäilleeni itsekseni tilanteessa, jossa meitä ohjattiin jättämään joogamaton ulkopuolelle mahdolliset negatiiviset tunteet ja päivän ikävät tapahtumat, että miten ihmeessä pystyn jättämään ne tunteet pois? Ei tässä ohjauksessa ole sinällänsä mitään vikaa sillä jollakin se voi toimiakkin mutta itselleni sopii se, että saan tulla matolleni kokonaisuutena, omien tunteiden kanssa, saan harjoituksen aikana pudoteltua kireyttä ja ärtymystä pois ja saan tilalle paremman mielen tai ainakin fyysisen rasituksen endorfiineineen. Huolimatta siitä, että negatiiviset tunteet tulisivat matkassani matolleni, en keskity niihin vaan tekemisen kautta fokus on hengityksessä, linjauksissa ja liikkeessä ja melkeinpä aina ne negatiiviset tuntemukset jäävät taka-alalle harjoituksen aikana ja sen päätteeksi ne ovat lieventyneet ja mahdollisesti muuttuneet neutraalimmaksi tai positiivisemmaksi.

apk.jpg

Toinen tilanne oli myös vuosia sitten kun mietiskelin, että miten ihmeessä ihmiset osaavat loppurentoutuksessa eli savasanassa ”tyhjentää mielensä” tai osaavat pysäyttää ajatukset sen ajaksi kunnes minulle ohjattiin sellainen tapa, jonka omaksuin heti. Minun mieli on usein kuin Nalle Puhin tiikeri, hyppii ja pomppii innostuksissaan asiasta ja tunteestakin toiseen joten tämä mielen pysäyttäminen ei yksinkertaisesti ole minun juttuni vaan sen sijaan mie saan sallia kaikki mun tuntemukset ja antaa ajatustenkin liikkua vapaana tarttumatta niihin. Tämän sisäistäminen on vahvistanut minun omaa matkaani joogaan parissa ja loppurentoutuksesta on tullut odotettu osa harjoitusta sen sijaan, että kuluttaisin aikaani miettien ”miksi en opi pysäyttämään ajatusten virtaa ja mielen liikettä.

Olen pitkään tehnyt Yogoben ohjattuja harjoituksia ja viime aikoina on tuntunut siltä, että kehityn oman joogaamisen parissa enkä tarkoita nyt pelkästään uusien asanoiden oppimista vaan sitä henkistä puolta. Asanat tulevat tutummiksi ja itseluottamus lisääntyy matolla. Epävarmojen ajatusten kuten ”voinko tehdä näin”, ”teenköhän tämän oikein”, ”voinkohan tehdä tämän asanan seuraavaksi” tilalle on tullut rennompaa liikkumista ja leikittelyäkin. Tällaisten asioiden havainnoiminen on mielekästä ja tämän aamuiset ajatukset tunteineen muistuttivat minua siitä, että on hyvää pysähtyä mietiskelemään harjoitusten vaikutuksia.

namaste.jpg

Toivottavasti tämä päivä kohtelee sua hyvin

🔸🙏🔸🧡🔸✌️🔸

5 Comments

  1. Ihana laji…. mistään muusta treenistä ei niin hyvä olo tule. Toimii hyvin lihashuollollisena treeninä mutta alussa tarvitsee kyllä opastusta jotta pääsee lajiin kiinni ❤ Raskas mutta kehoa ja mieltä rentouttava. Koukuttaa.

    Liked by 1 henkilö

  2. Totta! Joogalla voi tehä ihan kunnon treenin tai harjoituksen voi tehä palauttavana. Oon niin mielissäni ku juoksu ja jooga tuntuu nyt niin hyvältä kombolta ja sai treeniohjelmaan sisällytettyä molemmat lajit. Antosia joogahetkiä 😇

    Tykkää

  3. Sä kirjotat aiheesta paljon ja hehkutat joogan harrastamista mutta monet osaavat joogata paremmin ku sä eivätkä silti jakele kuvia netissä.

    Tykkää

    1. Tintu, tämä vastauksena kommenttiisi. Ihmisillä on pakonomainen tarve verrata edistystä. Joskus se tapahtuu vertaamalla itseään muihin ihmisiin, toisinaan se tapahtuu vertaamalla itseään johonkin jollainen itse koki olevansa ennen. Joogassa vertaaminen on kuitenkin turhaa. Ainoa merkityksellinen asia joogassa niin kehollisen kuin henkisenkin kehityksen suhteen on läsnäoleva hetki, ei mennyt eikä tuleva.

      Joogassa ei ole mittareilta, joilla menestystä tai edistymistä joogassa voitaisiin mitata. Joogaprosessi kokonaisuudessaan on merkityksellinen, ei päämäärä tai yksittäinen asana. Hakeudumme joogaan eri syistä. Harjoitus ja joogapolkumme on aina henkilökohtainen. Tulemme jokainen joogaharjoituksemme pariin erilaisine luonteenpiirteineen, erilaisine kehoineen, erilaisista taustoista ja erilaisine elämänhistorioineen. Ei niitä voi verrata keskenään. Näin ollen emme voi määrittää tai sanoa jonkun yksittäisen ihmisen olevan parempi joogaoppilaana, kuin jonkun toisen. Emmekä voi koskaan tietää, mitä joku muu ihminen tarvitsee joogasta. Vertailu johtaa siis aina harhaan, ja vie pois olennaisesta, joogasta.

      Merkityksellistä on hyväksyvä myötätunto suhteessa itseemme, muihin ihmisiin sekä ympäröivään maailmaan ja sen tapahtumiin. Jokainen meistä kärsii, eri syistä. Kaikki lähtee siitä, että opimme ensin myötätuntoa sen karkeimmalta tasolta: joogamatolla suhteessa kehoomme. Siitä voimme ulottaa sen itsestämme ulkopuoliseen maailmaan. Silloin se on aitoa.

      Hyväksyvä myötätunto ei tarkoita sitä, että on kenenkään kynnysmattona. Joogan tarkoituksena on myös vahvistaa tervettä itsetuntoa siten, että opimme määrittelemään omat rajamme: mitä otamme vastaan ja mitä emme. Avosydämisyys ei tarkoita sitä, että meidän tulisi hyväksyä meihin kohdistuvat vääryydet. Voimme kuitenkin ymmärtää sen, että väärinteot juontuvat aina kärsimyksestä, ja tuo kärsimys halutaan meihin purkaa. Voimme siis antaa anteeksi. Joskus anteeksi pitää antaa, vaikkei anteeksipyyntöä kuulekaan.

      Myötätunto on siis itsensä ja muiden kärsimyksen ymmärtämistä, joka sisältää terveen itsetunnon. Myötätuntoinen elämänasenne on kuin säästäisi rahaa pankkiin: muut aistivat sen. Se levittää ympärilleen hyvää!

      Tykkää

    2. Hei Tintu. Kommenttisi on herättänyt paljon tunteita ja keskustelua, hyviä ajatuksia. Kyllä, jooga on mulle erittäin rakas harrastus ja ennenkaikkea elämäntapa. Olen niin iloinen kun olen löytänyt joogan elämääni. Mitä tuohon paremmuuteen tulee niin komppaan täysin Sarin kommenttia, jonka hän kirjoitti vastineeksi sinulle. Joogassa ei ole kyse paremmuudesta vaan jokaisella on se oma polkunsa, jota saa kulkea. Jooga on minulle vapautta olla mie. Jokainen tekee tyylillään ja mulla ajatuksena on jakaa kuvia oman joogaamisen ja kehityksen parista, sillä itse inspiroidun muiden tekemisistä ja näin joku voi saada inspiraation seuraamalla minun matkaani ja näin olen itseasiassa kuullut käyneenkin. Minun on vaikeaa ottaa tosissaan nimimerkkien takaa huudeltuja kommentteja ja tässäkin vaikuttaa olevan vain tavoitteena lievittää huonoja fiiliksiä ympärille. Jooga on opettanut mulle rakkautta ja kunnioitusta, lempeyttä ja ymmärrystä itseäni kohtaan. Tämä elämäntapa on vahvistanut minua ja antanut mulle myös suojaa ihmisiä vastaan. Tuntuu hyvältä kun esimerkiksi tällaisen kommentin jälkeen omat ajatukset saa aika nopeasti takaisin oman tekemisen pariin, sen pariin, josta tulee hyvä fiilis. Toki me kaikki haluttais olla tietyllä tapaa hyväksyttyjä ja tykättyjä mutta se ei valitettavasti ole niin. Mie en halua hakea kaikilta hyväksyntää sillä silloin kadottaisin itseni sinne muiden odotusten, näkemysten ja vaatimusten alle ja tästä syystä aion jatkaa tätä omaa hommaa. Muiden tekemiset ei ole minulta pois ja haluan antaa itseni vapaasti hehkuttaa niitä asioita, jotka saavat minut innostumaan ja tekemisiä, joiden parissa tuntuu hyvältä. Näillä fiiliksillä uuteen päivään, #namaste.

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: