Kiitos itselleni

VARJOJA JA VALOA

Aurinkoiset terveiset näppäimistön täältä puolelta! Blogi on ollut niin sanotulla luovalla tauolla useamman kuukauden, vetäydyin joulukuun alussa joululoman viettoon hiljaisuuteen ja tämä loma hieman venähti. Kerroinkin syksyllä täällä blogissa ranneleikkauksesta, joka tehtiin elokuun lopulla ja yllätyksistä, jonka tehty leikkaus paljasti. Toipumisesta tuli leikkauksessa selvinneiden yllätysten vuoksi pidempi prosessi ja esimerkiksi kirjoittaminen oli todella hankalaa, joten käytin aikaani kirjoittamisen sijaan paljolti omien henkilökohtaisten ajatusten ja asioiden käsittelemiseen. Minulle syntyi syksyn aikana mieleeni lukko, joka haastoi kirjoittamisen niin henkisesti kuin fyysisestikkin ja pohdiskelin paljon, että mistä haluan kirjoittaa, mitä kerrottavaa minulla on ja millä tavoin haluan blogiani käyttää. Olin henkisesti jonkin aikaa sellaisessa paikassa, etten tiennyt mitä olisin halunnut kertoa enkä tiennyt mitä kirjoittaa. Tauko otti paikkansa itse vaikka koitinkin vain päättäväisesti kirjoitella päivityksiä ja lopulta hyväksyin tilanteen ja annoin sekä mielelle, että näppäimistölle rauhan.

Näin jälkeenpäin ajateltuna mietin huvittuneena omaa sinnikkyyttäni sillä halusin pitää niin kovasti kiinni tietyistä rutiineistani ”kädettömyydestä” huolimatta, että mie jopa pyysin siskoani  kirjoittamaan blogipäivityksen puhtaaksi. Sinällänsä tässä avun pyytämisessä ei ole mitään vikaa mutta jälleen löysin itseni tilanteesta, jossa minun oli hankalaa myöntää faktat ja hyväksyä se vallitseva (väliaikainen) tilanne, joka siis oli käytännössä se, että ajatukseni olivat umpisolmulla enkä saanut kirjoittamisesta sitä vapauden tunnetta tai muitakaan positiivisia fiiliksiä, jotka normaalisti olen kokenut kirjoittamisen yhteydessä. Kirjoittaminen taisi mennä suorittamisen puolelle, sillä kamppailin niin aiheiden kuin ajatusteni kanssa.

mie.jpg

  Viime vuosi osoitti jälleen, että elämä tapahtumineen heittelee haasteita vastaan ja tänään on hyvä hetki kirjoitella näistä menneistä kokemuksista teille koska olen saanut käsiteltyä monia ajatusprosesseja ja koen jälleen, että minulla on jotain jaettavaa lukijoiden kesken.

Isot muutokset terveydessä ja arjessa vaativat sopeutumista ja minulla suurin juttu oli terveyden vaikutukset liikkumiseen. Sanonta ”liike on lääke” pätee omalla kohdallani ja lukuisat kerrat olen saanutkin ajatukset rullaamaan esimerkiksi treenien tai joogan innoittamana. Löytäessäni itseni sellaisesta tilanteesta, jossa tekemisen mahdollisuus oli erittäinkin rajattua totuttuun verrattuna tunsin oloni epämukavaksi ja levottomaksi. Onko tuttua se, että mieli turhautuu ja kiukustuu ja sen sijaan, että ajatukset saisi pidettyä niissä osa-alueissa, jotka tukisivat omaa hyvinvointia, keskittyykin selailemaan esimerkiksi Instagrammia ja kavereiden kuvia vaikkapa joogatunneilta ja ylipäätään tilanteista ”joista itse jää paitsi” ja sitten alkaa ärsyttämään vain enemmän? ”Muut voi tehdä sitä ja tätä ja mie en voi….” Esimerkiksi jos olet flunssassa, etkä pääse ryhmäliikuntatunnille ja saat viestiä kaverilta kuinka hikinen ja hyvän fiiliksen treeni oli ollut niin sen lisäksi, että olet kaverin puolesta iloinen, sinua itseä ärsyttää kun et päässyt mukaan.

Mie vietin räytymispäiviä kunnes mieli sai jälleen positiivisen ja innostavan kimmokkeen ja nostin itseni sieltä supisuomalaisen itsesäälin varjoista…tosin itsellenihän vakuuttelin pitkään, että eieiei, mie en sääli itseäni. Pikkuhiljaa huomasin kuitenkin vetämättömyyden vaikutukset eri osa-alueilla kuten nukkumisessa, ruokavaliossa, syömisen säännöllisyydessä ja mielen virkeydessä. Tämä kaikki nolotti minua ja mie oikein vielä syyllistin itseäni ajatuksilla kuten ”no niin, nyt mie olen aivan epäonnistunut” ja ”kuinka voin kirjoittaa hyvinvoinnista kun itse kamppailen perusasioiden kuten esimerkiksi säännöllisen syömisrytmin kanssa”.  Löysin itseasiassa marraskuun lopulta viimeisimmän blogiluonnoksen otsikolla ”Voiko hyvinvointibloggaaja voida huonosti?” ja tämä otsikko kiteyttää hyvin ajatuksia viime vuoden loppupuolelta.

SOPEUTUMISVAIKEUKSIA

Tämä ajattelu, itsensä syyllistäminen ja häpeily veivät todellisuudessa minua kauemmas omista rutiineistani ja mitä kauemmas ajauduin, sitä vähemmän minua lopulta kiinnitin  todellisuudessa huomiota omaan hyvinvointiini..ikäänkuin totuin siihen epämukavaan oloon ja koitin hiljentää oman levottomuuteni, takaraivolla kyllä toistuivat tietyt ajatukset liittyen omiin valintoihini mutta ne eivät vahvistuneet sillä arjesta puuttui rytmi, säännöllisyys ja se endorfiini mitä liikkumisesta saa.  Tuohon aikaan suurin tekijä oli oma asenteeni, se, että mie kamppailin asenteeni kanssa ja oli vaikeaa suunnata ajatuksia siihen mitä pystyy tekemään, sen sijaan, että surkuttelee niiden asioiden perään, joita ei voinut tehdä ja tämän myöntäminen itselleen meinasi tosiaan olla haastavaa. Reissaaminen toi värejä arkeen mutta säikähdin sitä kuinka voimakkaasti sen hetkinen vallitseva tilanne mieleeni vaikutti. Koitin pitää kiinni säännöllisestä syömisrytmistä mutta se oli vaikeaa sillä esimerkiksi ruokahalu ei herännyt samalla tavalla kuin aktiivisen treenaamisen myötä ja hetken aikaa elin oravanpyörässä, jossa kamppailin perusasioiden äärellä. Toki ruokahaluun vaikuttaa myös muun muassa mielialat liikkumisen lisäksi.

Joku voi tässä kohtaa miettiä, että onpas dramaattista vaikka kyseessä oli vain hetkellinen ”kädettömyys”, eikä esimerkiksi mikään sairaus, joka seuraisi minua lopun elämääni mutta viime vuonna tietyt osa-alueet elämässä jäivät vähemmälle huomiolle kuukausiksi, osa olosuhteiden vuoksi ja osa sen oman vetämättömyyden vuoksi. Ne rutiinit, joita kuluvan vuoden aikana olen vaalinut, lipsuivat ulottumattomiin, suutarin lapsella ei ollut kenkiä. On olemassa ihmistyyppejä, jotka kestävät muuttuvat tilanteet sen suurempia tunnekuohuja kokematta ja heitä, jotka toistavat, ettei saa antaa periksi tai luovuttaa vaan kaikki on kestettävä ja tämä oli minun tyylini. Olen todella iloinen siitä, että kertomani tapahtumat ovat takanapäin ja olen oppinut todella paljon itsestäni. Välillä mennään siellä aallonharjalla ja välillä käydään ottamassa vauhtia varjoista, rakastetaan elämää ja koetaan tunteet rehellisesti. Viime aikoina on ollut jopa sellainen olo, että tuntuu todella hyvältä kun on käynyt läpi haasteita ja kokee itse kasvavansa ja kehittyvänsä ja se pilke näkyy siellä silmäkulmassa.

jooga1.jpg

KIITOLLISUUS

Osallistuin viime viikonloppuna ystäväni kanssa Oulussa Rentovillan järjestämään Joogaparatiisi meren rannalla- tapahtumaan ja pohdiskelimme siellä yhdessä aihetta kiitollisuus; mitä se meille merkitsee, mistä olemme kiitollisia ja minkälaisia keinoja meillä on apuna, jotta voisimme löytää niitä kiitollisuuden hetkiä elämästä myös silloin kun tuntuu, elämässä oikeastaan vain vastustaa ja negatiiviset asiat ajatuksineen valtaa mielen ja kehon. Saimme keskustelun lomassa tehtäväksemme kirjoittaa kiitoskirjeet haluamallemme henkilölle ja mie yllätin itseni siinä hetkessä kirjoittamalla kiitoskirjeen itselleni. Tuntuu hyvältä kun on käsitellut muutosten mukanaan tuomia ajatuksia, asenteita ja tunteita. Minusta tuntuu todellakin siltä, että olen saanut vaikeudet käännettyä voitonpuolelle ja halusin antaa itselleni tsemppiläpsyn. Lähdin pikkuhiljaa lisäämään liikkumista ja joogailua ja siinä vaiheessa kun sain kirurgilta luvan alkaa kuormittamaan kättä, aloin saamaan pikkuhiljaa jälleen kiinni rutiineista. Olen mietiskellyt paljon sitä, kuinka säännöllinen ruokailu ja treenirytmi kulkevat käsi kädessä ja niiden kanssa kokonaisuuteen liittyy mukaan myös riittävä unentarve ja nämähän ovat todellakin ”ihan vaan niitä perusasioita”. Ja usein vaikeimpia asioita. Sain todellakin tsempata itseäni asia kerrallaan ja maltilla, esimerkiksi säännöllinen aamiainen palasi mukaan kuvioihin ja säännöllisen syömisen kautta sain lisää energiaa jonka myötä muutkin asiat alkoivat tuntua taas luontevalta: ruokahalu palasi pikkuhiljaa ja energian kasvun myötä liikkuminen alkoi tuntua mielekkäältä.

Kiitin itseäni rehellisyydestä itseäni kohtaan ja siitä, että olen ottanut aikaa itselleni. Uskomatonta, kuinka vahvaksi ihminen vaikeuksien keskellä kasvaakaan! Ja se tunne kun huomaat ottaneesi konkreettisia askeleita takaisin oman hyvinvointisi pariin. Ehken se, mitä viime vuosi minulle muistutti on, että muutoksiin sopeutuminen on haastavaa vaikka koitatkin suhtautua tilanteisiin avoimin mielin, erityisesti silloin kun kaikki tähdet ja planeetat eivät ole niillä maagisilla paikoillaan ja elämä tuntuu epäreilulta. Olen myös tyytyväinen siihen, että annoin itseni todella kietoutua niiden kaikkien kokemieni tunteiden ympärille enkä koittanut hiljentää esimerkiksi ikäviltä tuntuvia tunteita tai ajatuksia. Kaikkien niiden tunteiden kohtaaminen ja käsittely tuntui ajoittain todella raadolliselta mutta ai että! Aivan kuin sydämeni päältä olisi puhdistunut paksu ja raskas kerros tunteita, joita olen piilotellut. Mietin eräänä aamuna joogaharjoituksen lomassa, että se puhdistus tuntui niin voimakkaalta, että aivan kuin sydämeni olisi alkanut hengittämään puhdistuttuaan kaikista niistä tuntemuksista, jotka synnyttivät kireyttä, paineita, epämukavuutta ja levottomuutta.

jooga2.jpg

Kroppa ei ole fyysisesti yhtä timmissä kunnossa kuin vuosi sitten mutta samaan aikaan mieli on henkisesti timmimpi kuin koskaan aiemmin. Luonnollisesti sitä vertailee kehoaan ja kuntoaan siihen, missä pisteessä sitä on parhaimmillaan ollut mutta moni asia oli silloin toisin. Nainen oli silloin eri pisteessä kuin nyt. Toki suuri vaikutus esimerkiksi treenien määrään on ollut se, että olemme majailleet täällä mökillä pidemmän aikaa, eikä ole samanlaisia mahdollisuuksia treenata esimerkiksi salilla mutta olen iloinen, että joogaharjoitukseni ja villasukkatreenit ovat arkipäivissä mukana, mie opin uusia asioita ja lenkkipolut vetävät puoleensa. Tuntuu tosi hyvältä kun selkä voi hyvin eikä esimerkiksi kipeydy pidemmistäkään juoksulenkeistä ja yllätin itseni tuossa muutama viikko sitten juoksemalla oman henkilökohtaisen ennätyspitkän matkan. Ja itseasiassa olen onnellinen kehossani. Arvomaailma on kokenut muutosta ja tämä suunta mihin mie olen matkalla, tuntuu jännittävältä, innostavalta ja hyvältä!

Onko sinulla jotain lempparivinkkejä, jotka kannustavat sinua hyvinvointisi ylläpitämiseen ja vaalimiseen arjessa?

 

Marru