Maaritin kynästä: omat treenikokemukseni WellnessLoungella

Blogi toivottaa vierailevat kirjoittajat tervetulleiksi!

Mie olen kutsunut blogiini mielenkiintoisia tyyppejä jakamaan omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan blogiyhteistyökumppaneideni Wellness Loungen ja Kunnon Paikan tunneilta ja toiminnasta ja olen fiiliksissä kun pääsen jakamaan täällä muiden kokemuksia. Tämän juttusarjan aloitti Katja kertomalla omakohtaisia treenikokemuksia rovaniemeläiseltä hyvinvointistudio WellnessLoungelta.  Tänään te pääsette lukemaan Pää pilvissä-matkailublogia kirjoittavan Maaritin ajatuksia WellnessLoungen Walltraining-tunneilta. Tällainen asioiden yhdessä tekeminen on mielekästä ja mie tykkään kun pääsen kokeilemaan omassa blogissani erilaisten projektien toteuttamista. Vierailevat kirjoittajat tuovat mukanaan vaihtelua lukemiseen ja mahdollisuuksia uusien ajatusten syntyyn, näillä puhein mie toivotan teille lukemisen iloa!

Maaritin kynästä – Ihan huikea meininki!

Tuntuu ihan syrjähypyltä! Kaksi ja puoli vuotta olen ollut vannoutunut matkabloggaaja. En ole edes lukenut treeni- tai hyvinvointiblogeja, paitsi joskus jonkun terveellisen ruokareseptin perässä.  Nyt kokeillaan vieraskynäilyä hyvinvoinnin ja urheilun puolella. Tykkään kyllä liikunnasta, mutta olen itselleni armottoman paska tsemppari. Tarvitsisin jonkun, joka pakottais matkaansa, mutta sellainen pakottaminen ja liika yrittäminen saisi minut ehkä samalla inhoamaan koko hommaa. On mulla kyllä kuntosalikortti. Siinä on ollut kuusi kertaa jäljellä varmaan viimeiset pari kuukautta. Markku on kysynyt minua matkaan reeneihin, mutta mie oon lähtenyt mieluummin uimaan. Talvella me käytiin säännöllisesti salilla yhdessä, kun piti keksiä jotain vastapainoa sisällä istumiselle. Olen mie silloin tällöin lähtenyt salille matkaan, mutta sieltä olen sitten löytänyt itseni haukottelemasta sarjojen välillä. Mulla on joskus purrut salikärpänen ihan kunnolla, mutta viimeisestä aktiivisesta joka toinen päivä salille -tyyppisesta reenaamisesta taitaa olla kyllä aikaa. Eräs Rovaniemellä opiskeleva ystävä kertoi minulle keväällä käyneensä seinätreeneissä jollain hauskalla pikku studiolla ja löytänyt jo ekalla kokeilukerralla itsestään ihan uusia lihaksia. Kuulosti mielenkiintoiselta, mutta en vielä lämmennyt. Kaveri oli muutenkin paljon urheilullisempi kuin minä, joten ajattelin ettei se sovi tällaiselle tyypille, jonka ainoat liikkumiset on pyörällä töihin ja takaisin kulkeminen ja uinti pari kertaa viikossa.

Maarit2

Satuin saamaan kevään lopulla työpaikan Rovaniemen keskustasta. Joka aamu ja iltapäivä poljin WellnessLoungen ohi, jonka ulko-ovi on vain minuutin pyrähdyksen päässä työpaikaltani. Oli pakko googlata mitä palveluja sieltä saa ja löysinkin sen seinätreenin! Tsekkailin aikoja ja tajusin niiden olevan älyttömän hyvät omiin tarkoituksiini. Voisin hilipasta treeniin suoraan töistä viittä minuuttia ennen tunnin alkua! Oli pakko siis kokeilla, kun kerta noin tarjottimella oli ja ihan nokan alla. Kävin tutustumassa Loungeen ja ostin ekan Walltraining-tuntini.

Ekoissa treeneissä pinnistelin Marrun vieressä tunnin ja kuuntelin muiden treenaajien leukailua aiheesta ”Seijan keksimät valheelliset nimitykset seuraaville liikkeille”. Ihan huikea meininki! En osannut varmaan yhtään liikettä pää alaspäin roikkumista (jota myös ranteiden venytykseksi sanottiin) lukuun ottamatta, mutta se lihastuntemus treenin jälkeen oli jotakin ennen kuulumatonta. Puhelin ei meinannut pysyä kädessä ja kirosin mielessäni, kun piti vielä tunnin jälkeen pyöräillä kotiin. Nauraminen oli tuskaa seuraavat kolme päivää. Yhtä rankassa vatsalihastreenissä en ollut koskaan ollut. Tai siis, tuollaisessa treenissä ylipäänsä. Seija tsemppasi, vaikka mie en päässyt edes alkuasentoihin. Palautuminen kesti viikonlopun yli, mutta sitten pitikin päästä taas uudelleen.

Maarit3

Seuraavalle viikolle olin varannut Walltraining Workout-treenin ihan hyvän aikataulun vuoksi ja sainkin olla tunnilla onnekseni yksin! Yksityisopetus just tuossa vaiheessa oli ihan paras juttu. Olin ekalla kerralla päässyt jo jutun juoneen, mutta oli hyvä käydä liikeratoja läpi Seijan kanssa ihan kunnolla. Ei ne käsilihakset minua viikon jälkeen vielä kannatelleet, mutta aina jotain edistystä tapahtuu. Jos ei liikkeissä, niin pään sisällä. Eikä muuten ollut urbaanilegendaa se, että seinätunnin jälkeen tuntee kasvaneensa viisi senttiä. Olo on pitkä ja yllättävän rento, vaikka lihakset täriseekin rasituksesta. Viikko kyseisen treenin jälkeen sain yllättäen vakuutusyhtiöltä palautuksia tililleni nimipäivänäni ja juoksin heti kahvitauolla ostamaan lisää kertoja Loungelle. Päätin, että nyt aletaan ”hyppimään seinille” ainakin kerran viikossa! Kuukausikortin olisi saanut 70€:lla, mutta koin, etten juuri nyt tai ihan vielä sitä pysty hommaamaan. Jos yhdestä treenistä palautumiseen menee ainakin kolme päivää näin alkuvaiheessa, haluan ensin totuttaa kehoni treeniin käymällä Walltraining-tunneilla kerran viikossa. Jos syyskuussa fiilis on jo helpompi, ostan kuukausikortin ja nostan käyntejä kahteen viikossa.

Maarit4

Workout oli samalla päivän paras ja kamalin hetki 😀

Parin viikon tauon jälkeen pääsin jälleen varaamaan aikaa ja aikataulusyistä valitsin kolmanneksi kerrakseni Workoutin. Kysyin Seijalta ennen tuntia, että kuolenko mie. Kukaan ei kuulemma ollut vielä kuollut, mutta kesken treenin tuntui, että melkein helpompi olisi vain kuukahtaa kuin jatkaa. Siinä treenissä oli nimittäin intensiteettiä! Kiertoharjoitustyyppisesti kolme kertaa ihan hemmetin vaikeita liikkeitä. Toiset oli ehkä vähän toisia helpompia. Ne mitkä olivat vaikeita, tuntuivat sitten ihan ylitsepääsemättömiltä. Mulle lankku on aina ollut kauhistus, ja 3 x 1min tuntui ihan järkyttävän raskaalta. Keskivartalo on siis surkiassa kondiksessa, mutta sen mie oon kyllä jo tiennytkin. Kuljin pisteeltä pisteelle silmät kiinni ja kierrosten välillä oli puolikuollut fiilis. Treenin jälkeen oli pakko istua aulassa vielä hetki, kun en ollut yhtään varma jaksaisinko polkea pyörää kotiin asti.

Sen verran voin sanoa, että mulla on ollut kaikenlaisista ryhmäliikunnoista aina vähän mixed feelings. Isoissa ryhmissä on helppo piiloutua sinne takariviin ja fuskata. Sodankylässä harrastin jonkin aikaa pilatesta, mutta se sitten jäi. Joku tuollainen oman kehon painoilla tehty liikunta, joka ei kuitenkaan ole millään tavalla tanssillista tai rytmikästä oli ollut ehkä tiedostamatta jo jonkun aikaa hakusessa. Joogaa en ole koskaan kunnolla kokeillut, koska jotenkin olin mieltänyt sen joksikin ihan lällyksi venyttelyn tyyppiseksi. Voiih, miten voi olla ihiminen väärässä. WellnessLoungella fiilis on tosi henkilökohtainen, ja porukka on heti matkassa. Mulla oli ensimmäisellä kerralla jo niin tervetullut olo! Nimellä puhuttelu ja pienet ryhmäkoot on tosi jees. Kaikki kerkeää saada tsemppinsä ja huomionsa. Oli myös ihan huippua kontaktoida taas uusi rollolainen bloggaaja, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Ja nyt mie olen jo täällä vieraskynäilemässä.

(Kuvat Seija Koskela WellnessLounge)

Mikäli sie haluat avata sanojen arkkusi ja jakaa omia kokemuksia Loungelta tai Kunnon Paikasta niin ota vain rohkeasti yhteyttä joko Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia-facesivun kautta tai spostilla marrumarmelaadi(@)gmail.com.