Ajatukset viime keväässä

RAKKAUTTA JA RENTOUTUMISTA

Ihan ensiksikin, VAU! Teitä lukijoita on viimisten viikkojen aikana kertynyt huikea määrä! On todella innostavaa kun teksteistä saa lukijoilta palautetta ja mie saan myös kirjoitusten aiheita teiltä lukijoilta! Kivaa kun teitä on nykyisin niin runsaasti siellä, mie tykkään bloggailusta todella paljon ja olen mielissäni siitä, että saan jakaa teidän kanssanne pieniä palasia itsestäni ja elämästäni. Mulla ei ollut tätä blogia perustaessani varsinaisia tavoitteita vaan mie aloitin kirjoittamisen avoimin ja rohkein mielin, vailla ennakko-odotuksia. Mie halusin jakaa kokemuksiani tästä elämäntapamuutoksesta, joka on avannut mulle aivan uuden maailman. Ihanaa kun mie saan tehdä tätä!!

Pääsiäinen on mennyt leppoisasti, me ollaan vietetty hellun ja koirien kanssa aikaa yhdessä. Kuvia mie oon toki päivitellyt someen mutta muutaman päivän tauko koneen äärestä on tehnyt hyvää. Ajatukset on kirkkaammat, selkiytyneet ja fiilikset elämästä on itseasiassa luottavaiset.  Mie olen kirjoitellut paljon ajatuksiani ylös viimeisen viikon aikana vanhaan tapaan eli kaivoin päiväkirjan esille ja tämä on ollut mulle hyväksi. Ihan kaikkia ajatuksia mie en tuo tänne asti mutta päällimmäisinä mielenpäällä pyörineet asiat mie haluan jakaa teidän kanssa. Omien ajatusten tarkastelu on antoisaa ja opettavaista. Mie huomaan palaavani tällä hetkellä usein mietiskelemään tätä kulkemaani matkaa ja vertailen nykyistä oloa ja tuntemuksia vuoden takaiseen. Tästä syntyi tämän päiväinen kirjoitus.

kaisajaseppo.jpg

KULUNUT VUOSI AJATUKSISSANI

 Viime vuonna näihin aikoihin mie olin mukana Motiviren 31 päivän mittaisessa kyykkyhaasteessa ja tein PT Minnan tekemän selkää vahvistavan ohjelman kotitreeniä. Mie olin saanut tarpeekseni siitä väsymyksestä, harmaasta ja tunkkaisesta olosta. Vaatteet ahdistivat, puristivat ja mie vetasin yleensä vaan jonkin villatakin niskaani, jotta sain piilouduttua sinne alle. Oma kroppa tuntui vieraalta, mie suljin korvani sillä mie en halunnut kuulla niitä viestejä, mitä se mulle jo silloin oli lähetellyt pitkän aikaa. Jokin minut sai heräämään siihen oloon. Uskoisin, että silloisen työsuhteeni päättyessä ja vapaa-ajan lisääntyessä mulla oli aikaa tunnustella oloani ja ajatuksiani enemmän. Työ oli mielekästä ja haastavaa ja silloin mie keskityin täysillä töihin. Se oli mulla myös hyvä pakokeino oman olon välttelyyn, tämä kiire ja hektisyys. Aamulla töihin, illalla kotiin, aamulla töihin ja illalla kotiin.

kotitreeni

MIE USKON KUITENKIN VAHVASTI SIIHEN, ETTÄ ELÄMÄSSÄ ASIAT TAPAHTUU OIKEAAN AIKAAN.

20160327_120712

Mie tykkäsin silloisesta hanketyöstäni ja työporukka oli mahtava! Teitä on ikävä! Halusin tehdä työni hyvin ja sitouduin siihen, ne ovat hyviä puolia kyllä mutta nämä olivat mulle myös pakokeino oman oloni luota. Jatkuva liikkeessä pysyminen mahdollisti sen kiireajattelun ja mie menin siihen vaan syvemmälle mukaan. Töiden päätyttyä aikaa oli enemmän ja kaiketi mie olin käyttänyt itselleni ne kaikki tekosyyt maailmassa ja näin jälkeenpäin tuntuukin, että voi hyvänen aika! Kuinka paljon mie käytinkään aikaani tuntemusteni välttelyyn sen sijaan, että olisin käyttänyt aikaa omaan hyvinvointiini.

Kiire oli todellista eikä keksittyä, päivät olivat pitkiä ja  tähän ajanpuutteeseen/ajanhallintaan mie olen törmännyt usein keskustellessani ihmisten kanssa hyvinvointiin liittyvistä asioista. Perusteluista ensimmäisten joukossa yleensä on tuo ”ajanpuute”. Mie olen itse sortunut samaan. KUINKA EI MUKA OLE AIKAA HUOLEHTIA OMASTA HYVINVOINNISTAAN?? Ihan oikeasti. Tämän saman kysymyksen mie olen esittänyt itselleni usein. Oma halu ja tahtotilaa määrittää kuitenkin hyvin pitkälle sen ”mihin meillä on aikaa ja mihin ei”. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia ja sen pitäisi olla yhtälailla rutiinia kuin aamukahvin nauttiminen tai päivittäinen hampaidenpesu.

MIE HALUSIN ITSE MUUTTAA TAPOJANI JA TOTTUMUKSIANI. MIE HALUSIN ALKAA OTTAMAAN VASTUUTA VALINNOISTANI. 

Mie en ollut aiemmin valmis tähän elämäntapamuutokseen, sitoutumiseni jäi ajatuksentasolle. Oma heräämiseni olooni sai silmäni avautumaan ja mie halusin muutosta.  Yksin mie en olisi tähän pystynyt, en voi riittävästi korostaa tuen ja kannustuksen merkitystä ja tärkeyttä elämäntapojen muutosprosessissa. Mutta. Halu lähti kuitenkin minusta itsestäni. Tästä syystä mie ajattelen, että viime keväänä oli oikea aika elämäntapamuutokselle koska oma halu ja sisäiset motivaatiotekijät olivat heränneet. Tämä oli nyt se ratkaiseva tekijä. Mie en usko kuitenkaan siihen, että oikea aika tulee elämässä vastaan vain odottamalla. Meidän on itse tarkkailtava ja pohdittava onnellisuuttamme, valintojamme ja päätöksiämme. Itselleen voi esittää kysymyksen, oletko onnellinen nykyisellään ja vastauksesta riippuen tehdään päätöksiä. Nyt kun mie katselin noita vuoden takaisia valokuvia niin en tunnista itseäni enää samaksi ja ”vanha minä” tuntuu vieraalta. Mie olen sanonut hyvästit sille vanhalle minälle, sillä haluan jatkaa matkaa tulevaisuuteen ilman häntä. Koen myös, että pystyn olla nykyisin vapaammin oma itseni kun en kuljeta vanhan minän ajatuksia ja asennetta mukanani. Uusi minä kannustaa minua enemmän kyseenlaistamisen ja epäilyn sijaan.

Kuuden viikon muutos

IMG_20160211_085310

miejaseppo2

Mie olen malliesimerkki yksilöstä, joka on ennen elänyt elämäänsä tyytyen vähempään kuin mitä mie todellisuudessa ansaitsen ja tällä mie tarkoitan tekemiäni kompromisseja elämäntavoissani oman hyvinvointini kustannuksella. Miksi tyytyä vähempään? Miksi mie elin monta vuotta sulkien mielestäni terveydellisiä asioita ja välttelin pöhöttyneen olon ja tyytymättömyyden herättämiä ajatuksia sen sijaan, että olisin kohdannut ne omin silmin. Muutama vuosi sitten mulla heräsi jo mielenkiinto treenaamiseen ja oman olon ja voinnin parantamiseen mutta mie en silloin sitoutunut muutokseen.

Viimeinen vuosi on kasvattanut minua ihmisenä ja ajatusmaailmani on muuttunut paikoittain merkittävästikkin. Mie koen, että olen ottanut elämäni omiin käsiini. Mie vaadin arjessa itseltäni paljon ja olen koettanut suhtautua kärsivällisesti ja maltilla uusiin elämäntapoihini, jotta en vie tavoitteitani liian kauas ja aseta odotuksiani liian korkealle. Mie haluan tehdä tämän eri tavalla kuin monet muuta asiat elämässäni sillä mie olen ollut liian malttamaton, odottanut asioiden tapahtuvan hetkessä ja ajanut itseni liian kovalla vauhdilla väsymykseen/kyllästymiseen.

Vanhat, opitut ja totutut tavat koittavat nostaa päätään aika ajoin ja haastavat minua. Mie koitan saada tästä kaikesta muodostettua itselleni mielekkään kokonaisuuden. Se on mulle elämä, jossa on sopivassa suhteessa treenaamista, harrastuksia, itsensä haastamista ja rentoutumista sekä aikaa perheelle, ystäville ja koirille. Elämä, jossa mie saan tehdä ne omat valintani ja päätökseni. Mie olen saanut mahdollisuuden tutustua itseeni ja siitä mie olen kiitollinen. Mie olen kiitollinen myös siitä, että olen ollut riittävän rohkea tehdäkseni sen, sillä kaikki itsessäni kohtaamani asiat eivät ole olleet pelkästään positiivisia ja mahtavia..rehellisyys itseään kohtaan vaatii myös uskallusta ja sitä egon hiljentämistä.

Nyt mie odotan innolla, että mitä kaikkea tuleva kevät tuo tullessaan mulle! Mie tiedän, että tulen kohtaamaan mielenkiintoisia haasteita kevään mittaan ja hei, mie olen valmis!

InspirationQuotes01.jpg

(Lähde)

XOXO Marru