”AINA voi pyrkiä parempaan ja vaatia itseltänsä enemmän”..tai mitä jos sallisimmekin itsemme olla tyytyväisiä nykyhetkeen?

Aamukahvia ja ajatuksia

Mie näin ohimennen netissä surffaillessani tällaisen lausahduksen; ”AINA voi pyrkiä parempaan ja vaatia itseltänsä enemmän”. (Mie yritin etsiä sitä alkuperäistä lähdettä linkitettäväksi tänne mutta en nyt millään muistanut että missä yhteydessä siihen törmäsin.)  Kuitenkin itse asiaan, tällä varmaan haettiin takaa kannustusta pyrkimyksenä haastaa ihmiset ylittämään itsensä ja yrittämään vielä vain kovemmin jotta halutut tavoitteet saavutetaan.

Mie pohdiskelin tätä asiaa eilettäin lenkillä koirien kanssa ja matkalla Kunnon Paikkaan…ja palasin vielä tänä aamunakin samojen ajatusten lähteille, joten kirjoitusaihehan tästä syntyi.

Eli ”AINA voi yrittää enemmän, aina voi tehdä jonkin asian paremmin, pyrkiä ylittämään itsensä ja omat odotuksensa”.. ja sen kuuluisan riman, joka me usein asetetaan mittariksi, jotta kokisimme, että tekisimme riittävästi töitä tavoitteidemme eteen ja saavuttaaksemme ne..mitä ajatuksia tämä minussa herätti?

koirienkanssa

Tällainen ajattelu kyllä kannustaa ja tsemppaa ihmisiä mutta omaan korvaan tuo ajankäsite aina kalskahti tässä yhteydessä negatiiviseen sävyyn. Älkää ymmärtäkö väärin, mie liputan sen puolesta, että itseään saa ja pitääkin haastaa ja on mahtavaa kun me yritetään parhaamme ja varsinkin se omien tavoitteiden saavuttaminen, jopa ylittyminen on yksi parhaimmista tunteista! Onhan niiden eteen tehty valtavasti töitä. Mutta..on tärkeää muistaa myös ne välietapit, jolloin sallii itsensä pysähtyä ja hetken aikaa vaan fiilistellä, nautiskella juuri sen hetkisestä elämästä, saavutuksista, olosta ja tilanteesta. Usein me onnistumisen jälkeen nostetaan heti rimaa korkeammalle ja jatketaan pysähtymättä sata lasissa täysiä eteenpäin.

Ohjaako tällainen ajattelu meitä ylipäätänsä kannustavasti tekemään asioita oman hyvinvoinnin näkökulmasta vai muuttuuko tekemisen luonne joksikin muuksi?  Mitä mieltä te olette, jättääkö tällainen AINA-ajattelu tilaa sille tekemisen riemulle, impulsiivisille päätöksille ja sille hyvälle fiilikselle..vai voiko se kääntyä ihmistä vastaan jopa väsyttäen ja vieden vapauden ja onnistumisen ilon omasta tekemisestä?

MAISEMA

Mie mietin esimerkkinä omasta elämästä treenaamista. Jokainen treeni on erilainen, oli se sitten salitreeni, ohjattu ryhmäliikuntatunti tai vaikkapa joogaharjoitus. Toisena päivänä oma mieli ja kehonvoima voi yllättää positiivisesti ja kehonpainolla tehtävät treenit kulkee kevyesti ja omat henkilökohtaiset parhaat sarjat voi ylittyä. Sitten on niitä päiviä, jolloin treeni ei tuokkaan sitä onnistumisen iloa mutta silloin mie mietin, että ainoa huono\epäonnistunut treeni on tekemättä jäänyt sellainen. 

Näiden treenien kohdalla mie en koe että oisin ylittänyt itseni tai että olisin pystynyt parempaan treeniin kuin edellisellä kerralla saavuttaen sen maksimaalisen suorituksen. Mutta! Mie kannustan itseäni sillä, että tulipas kuitenkin tehtyä kyseinen treeni ja näinäkin hetkinä se kropassa tuntuva liikunnan jälkeinen hyvä olo muistuttaa minua siitä miksi mie sitä teen. Fyysinen hyvä olo voittaa sillä hetkellä usein ne omat ajatukset, jotka saattaa yrittää polkea minua alaspäin.

Tämä sama asia pätee myös muilla elämän osa-alueilla, niin työelämässä, opiskelussa kuin ihan siellä perus arjen keskelläkin. Viikkoon mahtuu hyvinkin erilaisia päiviä ja niitä muuttuvia tekijöitä voi päivän mittaan ilmaantua joskus jopa aivan liikaakin. Kuinka tämä aina-ajattelu näissä tilanteissa kannustaa meitä? Omalla kohdalla se ei ainakaan niin tee. Päinvastoin, se saa aikaan ennemminkin riittämättömyyden tunnetta, jota mie henkilökohtaisesti inhoan.

01032016

Mie haluan kannustaa ja rohkaista ihmisiä myös pysähtymään kaiken keskellä ja antamaan luvan sille ajattelulle, että hei tämähän riittää just nyt..edes hetken aikaa. Jos mie käyttäisin blogissani hymiöitä niin tämän päätteeksi sopisi silmänisku!

P.S. Eikö ole ihanaa kun kevät on vihdoin saapunut! Valoisat aamut ja kevään aurinko, ne on odotettua kavereita pitkän ja pimeän talven jälkeen ❤

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa